Koiramme on asunut koko elämänsä ajan maaseudulla, mutta nyt voi olla edessä muutto kaupunkiin kerrostaloon. Koira on jo 10 vuotta vanha, kiltti ja ystävällinen seurakoira, mutta ei todellakaan ole tottunut kerrostaloelämään. Vieraillessamme ystävillämme kerrostaloissa, koira on levoton, haukkuu hissin ääniä, rapusta kuuluvia askeleita, naapurustosta kuuluvia kopsahduksia ja yleensäkin aivan kaikkea. Kotioloissa koira on hiljainen ja rauhallinen, haukkuu toki ovikelloa ja yllättäviä, normaalista poikkeavia ääniä, mutta rauhoittuu ja yksinkin ollessaan vain nukkuu.
Perhetilanne on nyt muuttumassa sillä tavalla, että edessä taitaa olla pakkomuutto kerrostaloon yksin koiran kanssa ja se pelottaa paljon, lähinnä juuri koiran kannalta. Onko teillä kokemuksia vastaavasta tilanteesta? En millään haluaisi viedä koiraa lopetettavaksi tämän takia, vaikka se onkin jo iäkkään puoleinen ja vähän sairaskin, mutta kuitenkin iloinen ja reipas. Onnistuuko maalaiskoiran koulutus kaupunkikoiran tavoille?
Perhetilanne on nyt muuttumassa sillä tavalla, että edessä taitaa olla pakkomuutto kerrostaloon yksin koiran kanssa ja se pelottaa paljon, lähinnä juuri koiran kannalta. Onko teillä kokemuksia vastaavasta tilanteesta? En millään haluaisi viedä koiraa lopetettavaksi tämän takia, vaikka se onkin jo iäkkään puoleinen ja vähän sairaskin, mutta kuitenkin iloinen ja reipas. Onnistuuko maalaiskoiran koulutus kaupunkikoiran tavoille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pientä stressinpoikasta varmaan kehittelee, mutta onnistuu. Mun vanhemmat joskus muuttivat maaseudulta kaupunkiin mukanaan pystykorva 13-vee ja hyvin onnistui. Koira oli onnessaan saadessaan kulkea faijan kanssa pitkin lähiseudun metsiä, ukko kun oli juuri toipunut syövästään ja jäänyt eläkkeelle. Molemmat sitten lähti melkein samaan aikaan parin vuoden päästä rajan tuolle puolle.
Katso, jos mahdollista, sellainen asuinpaikka joka on rauhallinen ja josta ei tarvi kilometritolkulla patikoida asfalttia pitkin päästäkseen metsäpoluille. Eikä sitä koiraa kai tarvi mukana joka paikkaan raahata, jättää ne vilkkaimmat keskusta-alueet väliin.
Meidän 10-vuotias koiramme ei valitettavasti sopeutunut kerrostaloelämään. Portaiden kulkeminen oli sille kivuliasta, koska oli jo nivelrikkoa. Lisäksi sen oli aina kuuma kun oli vahvaturkkinen. Onneksi löytyi vanhuuden koti mummolasta, jossa tyytyväisenä eleli vielä 4 vuotta.
Ei muuten sopeutunut kissammekaan ulkokissasta sisäkissaksi. Se masentui ilottomaksi ja laihtui. Ja sitten sekin pääsi takaisin maalle navettakissaksi, tekemään sitä mitä se oli elämänsä ajan tehnyt: hiiriä pyydystämään.
Ei pysty kukaan sanomaan miten käy. Koirat kun ovat yksilöitä. Meidän vajaa 10 v koira ei koskaan tottunut kerrostaloon. Hysteerisenä haukkui yleensä koko päivän. Oli pakko luopua koirasta. Kaikki keinot koitettiin. Lopettaa ei tarvinnut, sai uuden kodin omakotitalosta.
Kiitos kokemuksistanne. Tottahan se on, että koirat ja koiranomistajat ovat yksilöitä, joten eihän sitä voi varmaksi sanoa miten käy. Minulla ei oikein ole sellaista tuttua perhettä maalla, johon koiran voisi sijoittaa ja se on ennen kaikkea minun koirani, kiintynyt juuri minuun erittäin voimakkaasti. En haluaisi hylätä sitä aivan vieraaseen paikkaan vanhuudenpäiviksi.. mutta en myöskään haluaisi stressata sitä kerrostaloympäristöllä, jos se ei sinne sopeudukaan.
Eihän sitä tiedä miten käy ennen kuin tilanne sitten on edessä, muuttolaatikot ja koira kerrostaloasunnossa. Olisiko teillä hyviä vinkkejä miten sopeuttamisen saisi kivuttomammin hoidettua? Koira joutuu olemaan jonkin verran yksin kotona, sillä käyn töissä.
Yleensä kun on tutut tavarat ympärillä niin koira tottuu hyvin. Ainoa asia mikä voi vaatia hieman, on erillaiset taustaäänet....Kannattaa alussa varmasti tasata ääniä radiolla/tv.llä jne. Aika näyttää. Postiluukku tuo todennäköisesti ensimmäiset "koettelemukset"...pitää muistaa pitää myös väliovi kiinni.