Kynttilät, soihdut, lyhdyt ovat roihuttaneet savua ilmoille päivätolkulla. Olen lähettänyt taivaantuuliin meihin liittyvää pahaa, onnettomuutemme, epäonnemme. Kiehkura kerrallaan olen puhdistunut. Pakkanen puree pois tunteita, turruttaa vuodenvaihdetta kohti. Oliko sinua ikinä olemassakaan? Olet jo etäällä, vieras.
Olen kulkenut viime aikoina konkreettisesti ja mielikuvissa polkuja ja teitä, jotka kerran koin kanssasi. Käynyt keskusteluja kanssasi uudelleen. Riidellyt riitoja, kertonut mikä jäi kertomatta. Mahdollisimman monen yhdessä tehdyn asian olen yrittänyt elää taas - jotta yksinäisyys ja poissaolosi konkretisoituisi, jotta yllättäville muistoille ei jäisi enää tilaa.
Teen näitä mielikuvaretkiäni riittävän kauan, kunnes puuttumisesi muuttuu todelliseksi. Kunnes sinua ei enää ole. Kunnes kipu ei enää yllätä vaan tuntuu vain häivähdyksenä. Luonnollisena.
Surusta ei parane koskaan, sitä oppii sietämään. Sen opin jo aiemmin, sen tiedätkin. Olisin rakastanut sinua enemmän kuin kukaan koskaan. Tiedän, että niin sinäkin minua. Rakastat, rakastan. Tuskasi tunnen, auttaa en voi.
Muista hyvät hetket. Vain niillä on merkitystä. Niin minä teen. Vihaasi en muserru, en ikinä. En vaikka luulet hallitsevasi minua vihallasi. Voimaa ammennan siitä, mitä minulle annoit rakastaessasi. Se oli paljon se. Kiitos!
Olen kulkenut viime aikoina konkreettisesti ja mielikuvissa polkuja ja teitä, jotka kerran koin kanssasi. Käynyt keskusteluja kanssasi uudelleen. Riidellyt riitoja, kertonut mikä jäi kertomatta. Mahdollisimman monen yhdessä tehdyn asian olen yrittänyt elää taas - jotta yksinäisyys ja poissaolosi konkretisoituisi, jotta yllättäville muistoille ei jäisi enää tilaa.
Teen näitä mielikuvaretkiäni riittävän kauan, kunnes puuttumisesi muuttuu todelliseksi. Kunnes sinua ei enää ole. Kunnes kipu ei enää yllätä vaan tuntuu vain häivähdyksenä. Luonnollisena.
Surusta ei parane koskaan, sitä oppii sietämään. Sen opin jo aiemmin, sen tiedätkin. Olisin rakastanut sinua enemmän kuin kukaan koskaan. Tiedän, että niin sinäkin minua. Rakastat, rakastan. Tuskasi tunnen, auttaa en voi.
Muista hyvät hetket. Vain niillä on merkitystä. Niin minä teen. Vihaasi en muserru, en ikinä. En vaikka luulet hallitsevasi minua vihallasi. Voimaa ammennan siitä, mitä minulle annoit rakastaessasi. Se oli paljon se. Kiitos!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Etkö nynny uskalla pistää tuota suoraan henkilölle itselleen??
ap:llä syyt kirjottaa just tänne??? Häpeä itse jos tajuat.
ei sen tarvitse sitä kenellekään pistää etenkään jos tyyppi on vain vihannut!!!!
Pidähän turpasi kiinni!!
"Olisin rakastanut sinua enemmän kuin kukaan koskaan. Tiedän, että niin sinäkin minua. Rakastat, rakastan"
siis puhut, että toinenkin rakastaa sinua, niin miksi sinä täällä noita sanojasi jaat!!!!
Kauniisti kirjoitettu, en hauku tässä, ihmettelen.
että hänelle en noita sanoja voi sanoa enää ikinä. Hän loukkasi liian pahasti, paiskasi sanani liian rumasti vasten kasvojani.
Ymmärrän häntä ja olen aina nähnyt hänen lävitseen. Hänellä on syynsä nyt, ja yleisesti ottaen säälin häntä enemmän kuin säälin itseäni.
Eivät sitä ulkopuoliset varmaan voikaan ymmärtää. Joskus elämää ei voi selittää. Elämä on sarja opettavia kokemuksia, ja tärkein opetus on: ikinä et voi tietää, mitä tuleman pitää. Siksi sinun pitää luottaa vain itseesi. Vain itseesi.
Np sitähän mä olen tässä tehnyt. Koko ajan. Ja hyvällä menestyksellä :)
Muistakaa, että ikinä viha ei kannata. Hyvä häilyy aina taustalla, se kannattaa nostaa pintaan.
Hyvää uutta vuotta kaikille! Lupaus: 2013 ei jäähyväisiä kenenkään kanssa.
Annoitko mitään takaisin? Tuskin. Voit pitää jäähyväiset kuitenkin.
sinäkään et tiedä yhtään kuka ap on mutta mielessäsi laitat tuollasen viestin omalle ihmisellesi ... ootte te kamalia.
tolla tasolla et vittuilee vieraan kautta sille, ei kandee syyttää toista mistään.
Mitä sinä olet antanut kun olet niin hanakasti syyttämässä ?Vaikka et tiedäkään ketä syyttämässä niin syyttämässä kuitenkin.
Kaikkeni annoin ja olisin antanut elämäni loppuun saakka. Et halunnut, se ei ollut riittävästi sinulle. Löydät joskus jonkun muun, jonkun joka osaa rakastaa juuri niin kuin pitää. Kunpa joskus kuulisin, että löysit kaiken jälkeen onnen.
annoit kaikkesi >>> ja olisit antanut vaik elämäs loppuun asti >>> vaik toi on sulle täysin vieras ja tuntematon hlö !
nää teidän omat vastaukset kertoo huomaamattanne et te ette koskaan pysty antaan kenellekään yhtään mitään, kun kerran kaikkenne ootte jo antanu ettekä eis tiedä kenelle.
hupijuttuja. ))
Älkää ikinä alentuko niin alas että laitatte nimettömät hyvästit kenellekään ja samaten lukikjat, älkää koskaan alentuko niin alas että otatte vastaan täysin tuntemattoman ihmisen hyvästit.
samaa mieltä.
On ilmoittanut, että ei halua olla missään tekemisissä? Silloin pitää löytää muita kanavia purkaa paineita, mm.nettikeskustelut
ilmoittaa tekstissä, ettei kukaan ota itselleen jos niin on.
miksi ottaa itselleen tekstejä joissa ei ole nimiä
Kyllä mä tästä vihasta toivun. Ja muistan vielä hyvät hetket. Kun luovun vihasta, luovun lopullisesti haaveesta, unelmista. Se ottaa vähän aikaa, mutta helpottaa kyllä. Jonakin päivänä muisto sinusta on sellainen pääosin hyvä. Vaikka näin:
Otan lapsen syliini. Mietin minkälainen meidän lapsemme olisi ollut. Hymähdän ajatukselle, kaikkea sitä miettiikin, kun on päivät aikaa. Menen miestä vastaan ovelle. Suutelen ja sanon, kiitos kulta kun löysit minut. Ilman sua en olisi häntä löytänyt. Sinä tavallaan näytti tietä, jonka päässä hän on.
Kun tulet kaupungilla tai muualla vastaan, mä ehkä pienesti nyökkään. Hymyilenkin. Ja jatkan matkaa.
Surullista luettavaa, ilmeisesti narsistin uhrilta?
Pahaa jälkeä, rakastat mutta sinuun sattuu eikä toinen välitä vaan vihaa.
Otan osaa puolestasi, toivottavasti suhteessanne ei ole lapsia ja löydät joku päivä jonkun arvoisesi. Ei ole tervettä vihata häntä joka haluaa rakastaa ja hyvää.
Että kyseessä on narsisti?
Tuosta olen samaa mieltä, että ei ole normaalia vihata ja ivata, jos toinen kertoo tunteistaan ja on surullinen. Se on hyvin, hyvin julmaa, ja jonkinlainen persoonallisuushäiriö siihen saattaa liittyä. Jos ei siis ole edes haluja erota nätisti.. Mutta muuten ovat voineet tehdä kumpikin suuria virheitä ja ap:n kumppanihan saattoi myös olla hyvin herkkä. Joidenkin on myös parempi olla yksin.
Tästä tulee mieleen ihan minunkin tilanteeni. Exäni voisi kirjoittaa noin. Mutta hän olisi voinut selvittää niitä asioita, miksi olen vihainen. Ja kertoa minulle ne asiat mitä oli kertomatta. Sen sijaan hän lähti pois. Vihani takana oli suru, pelko ja kaipaus kaikkeen hyvään häneltä. Hänen on hyvä ammentaa voimaa siitä mitä annoin, sillä se oli paljon. Annoin ihailua, hellyyttä, kauniita sanoja. Kaikki tuli sydämestä. Itse en niitä saanut. Olen edelleen vihainen ja surullinen. Itken paljon, en meinaa jaksaa. Minun on turha ottaa yhteyttä; sanoit, että pelkäät, että soitan. Sinulle se on pelon aihe. Enkä sitten soita. Miksi soittaisin, et rakkauttasi ja tukeasi anna kuitenkaan. Kuin et ennenkään.
... täällä.
onpas dramaattista.......
älä sinä neuvo muita mitä pitää muistaa mitä ei, tunne omat tuskasi ja anna muiden tuntea omansa, tuollaista kaunopuheista diipadaapaa, sille todella voi nauraa myöhemmin. Ryhdistäydy ihminen!!!!
Jokainen luopuu omalla tavallaan. Se oma tapa on aina paras tapa. Itseään ja tunteitaan pitää kunnioittaa. Jos kirjoitus täällä, on sitä mitä tarvitset, tämä on se tapa. Jos se on kävely niillä poluilla, joihin liittyy muistoja, se on hyvä tapa. Kukin tavallaan.
Aika ja sitkeät rituaalit paransivat haavat. Olen jo jopa hyväntuulinen, sillä elämä kantaa.
Lukekaa paljon, ajatelkaa, kulkekaa rakkaissa maisemissa, kuunnelkaa musiikkia, kuunnelkaa muita ihmisiä. Älkää juoko viiniä liikaa, naurakaa virheille - niitä tulee lisää.
En aio enää palata tälle palstalle, teki jo tehtävänsä tämä. Rakastin paljon, mutta tulee aika hyväksyä tapahtunut. Mennyttä ei saa takaisin vain omalla tahdollaan. Nyt katse tulevaan. Ja siitä tulee hyvä.