Mieheni on alkoholisti, se on selvä juttu. Jos joku epäilee, tässä lukuja: arkipäivisin väh. 6 ploa keskaria, viikonloppuisin pari koria. Aina en pysy laskuissa mukana, koska juomia on piiloteltu ympäri taloa.
Meillä siis 3 lasta, iät 5-15v. Yhdessä olemme olleet yli 10 v. Ongelma on ollut aina sama, alkoholin käyttö ja sen mukanaan tuomat muut. Mies on hermoheikko, agressiivinen, ei osallistu lasten kasvatukseen / harrastuksiin juuri mitenkään. Moni varmaan ihmettelee, mitä valitan, miksen ole jo lähtenyt aikoja sitten.
Lähtöä olen ollut tekemässä n.100 kertaa ja aina tosissani. Milloin estää lapset, milloin raha jne.
Nyt mitta on ihan täysi. Olen ilmoittanut haluavani erota ja asunto on haussa. Mies ei tietty usko minua ja onkin yrittänyt olla kunnollnen isä. Paitsi, että juoma ei ole unohtunut kyllä.
En rakasta miestä, enkä halua häntä enää ollenkaan. Rahattomuuskaan ei enää pelota vaan ne lapset. Tunnen olevani suuri rikollinen, kun "riistän" lapsilta isän.
Haluaisin sopuisan eron, en vaadi mitään kummallisuuksia, lapsia saa tavata miten haluaa/pystyy. Haluan vain eroon hänestä. Hän näkee jutun ihan eri tavalla tietty. Luulee, että mulla on toinen ja että yritän putsata hänet. Ei kyl ole mitä putsata, velkaa lähinnä. Itse ei myönnä alkoholiongelmaa ollenkaan. Ongelma on kuulema sitten, kun juomat loppuu, heh heh, ei juuri naurata.
Tarvitsen jotain ylempää voimaa tähän tilanteeseen. Järki sanoo, että miehestä on päästävä. Olen kiltti ja haluan aina uskoa kaikista hyvää viimeiseen asti. Olisin häntäkin halunnut rakastaa ikuisesti, mutta en pysty enää. Kyllä alkoholi tekee julmaa jälkeä ihmiselle liiallisesti käytettynä.
Minulla on ystäviä, jotka tukevat minua. Silti pelkään vielä peruuttavani syystä tai toisesta. Olen siis heikko ja teen hallaa itselleni ja lapsille tällä elämällä.
Löytyisikö saman kokeneita? Miten selvisitte, jaksoitte? Itse lähteminen on varmasti se kovin paikka, sitten ehkä helpompaa..
Meillä siis 3 lasta, iät 5-15v. Yhdessä olemme olleet yli 10 v. Ongelma on ollut aina sama, alkoholin käyttö ja sen mukanaan tuomat muut. Mies on hermoheikko, agressiivinen, ei osallistu lasten kasvatukseen / harrastuksiin juuri mitenkään. Moni varmaan ihmettelee, mitä valitan, miksen ole jo lähtenyt aikoja sitten.
Lähtöä olen ollut tekemässä n.100 kertaa ja aina tosissani. Milloin estää lapset, milloin raha jne.
Nyt mitta on ihan täysi. Olen ilmoittanut haluavani erota ja asunto on haussa. Mies ei tietty usko minua ja onkin yrittänyt olla kunnollnen isä. Paitsi, että juoma ei ole unohtunut kyllä.
En rakasta miestä, enkä halua häntä enää ollenkaan. Rahattomuuskaan ei enää pelota vaan ne lapset. Tunnen olevani suuri rikollinen, kun "riistän" lapsilta isän.
Haluaisin sopuisan eron, en vaadi mitään kummallisuuksia, lapsia saa tavata miten haluaa/pystyy. Haluan vain eroon hänestä. Hän näkee jutun ihan eri tavalla tietty. Luulee, että mulla on toinen ja että yritän putsata hänet. Ei kyl ole mitä putsata, velkaa lähinnä. Itse ei myönnä alkoholiongelmaa ollenkaan. Ongelma on kuulema sitten, kun juomat loppuu, heh heh, ei juuri naurata.
Tarvitsen jotain ylempää voimaa tähän tilanteeseen. Järki sanoo, että miehestä on päästävä. Olen kiltti ja haluan aina uskoa kaikista hyvää viimeiseen asti. Olisin häntäkin halunnut rakastaa ikuisesti, mutta en pysty enää. Kyllä alkoholi tekee julmaa jälkeä ihmiselle liiallisesti käytettynä.
Minulla on ystäviä, jotka tukevat minua. Silti pelkään vielä peruuttavani syystä tai toisesta. Olen siis heikko ja teen hallaa itselleni ja lapsille tällä elämällä.
Löytyisikö saman kokeneita? Miten selvisitte, jaksoitte? Itse lähteminen on varmasti se kovin paikka, sitten ehkä helpompaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun tärkein tehtävä on pelastaa itsesi ja lapsesi. Ero on parasta mitä voit tehdä lapsillesi, ehkä he siten selviävät tästä elämästä.
Tee selväksi että lähdet itsesi ja lasten vuoksi.
Jos sinulla on aikaa ja voimia, koita selvittää mikä on se oikea, pohjimmainen syy miksi haluat olla kyseisen miehen kanssa.
Luettelit sujuvasti monta järkisyytä olla jäämättä hänen luokseen.
Mutta (niinkuin monilla samassa tilanteessa myös) sinulla on jokin alitajuinen syy palata aina miehesi luo.
Olisiko mahdollista, että olisit lapsuudessasi ollut samanlaisessa asemassa perheessäsi? Ja kopioit käytöksesi sieltä, koska se on ainoa, minkä tiedät.
Toivon, että saat tunnepuolen mukaan eroon, sillä sehän se on mikä sinut saa miehesi luokse jäämään.
Sinun on vain revittävä itsesi sieltä talosta pois...henkinen ero vie aikaa ja tarvotset siihen paljon voimia mutta ensimmäinen askel on hankkia koti ja saada lapset ja itsesi sieltä pois..jos mahdollista niin ota mukaasi vain lasten tavarat ja itsellesi tärkeimmät, älä jää kinaamaan perintötavaroista..ainakaan vielä...
SE, kun pääset omaan kotiin, on ensimmäinen asia.. Hoidat ensin kelan kanssa asiat kuntoon, niin raha-asiat sujuu eikä tarvitse siitä huolehtia, otat yhteyttä lastenvalvojaan jo nyt ja sovit ajan että teette tapaamis ja elatussopimuksen. Jos saat miehesi sinne ilman tappeluita, tee kuitenkin selväksi että haluat kelan maksavan sinulle elatusrahan ja kela perii tämän sitten isältä..käsittääkseni tämä on mahdollista sopia jo heti...ellet ole varma että isä maksaa todella elatusmaksut ajallaan. on kuitenkin iso raha kolmesta lapsesta, 450e jos kelalta saat..
Kun olet päässyt muuttamaan saat huomata miten paljon paremmin asiat siitä hetkestä ovat. Lapsesi alkavat olla jo niin isoja että saat heiltä varmasti paljon apua (vaikken ymmärrä miten teillä voi olla yhteinen 15 v lapsi jos olette olleet yhdessä 10v??) vaikkei heistä aikuisia rinnallesi saa tullakkaan..kuitenkin arjen pienissä asioissa varmasti on apua.
Puhu lapsillesi erosta mutta älä hauku tai arvostele isää..jos päädyt kertomaan alkoholin osuudesta asiaan, korosta että kyseessä on sairaus eikäa lkoholisti ymmärrä sitä että on sairas ja ettei isä ole paha, vaan sairas ja ettei lastenkaan pidä luulla ettei isä välitä jos ei pysty näkemään..
tee sekväksi isälle että lapsia saa tavata ja heille saa soittaa VAIN selvinpäin..miksi muuten eroaisit jos et vaatisi tätä?
Työstä eroa terapeutin kanssa..ilmaiseksi saat terapiaa perheasiainneuvottelukeskuksesta joka on srk:n pitämä...ei Jumalan henkeä korostava vaan perheitä auttava...kannattaa, toivut erosta nopeammin..
Itse elin 8 v miehen kanssa joka joi joka vkonloppu baarissa perskäönnit, loppuvaiheessa alkoholinkäyttö oli jo monta kertaa viikossa, könnit vedettiin 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi oli vielä pettämistä...eron jälkeen meni toki aikaa kun mietti että voisikohan töstö vielä jotain tulla..mutta mitä pitempään meni ja eroa työsti, sitä ymmärsi miten hölmö olikaan kun ei löhtenyt jo aiemmin... minä tiedän etten halua tarjota lapsille sitä mallia että tuollainen alkoholinkäyttö on normaalia, että meidän parisuhteemme olisi normaali ja en varsinkaan tytölleni halunnut antaa mallia siitä että näin naista saa kohdella tai pojalle että näin mies saa käyttäytyö...en halunnut että lapset joutuisi yöllä heräämään riitelyyn tai että he joutuisivat kuuntelemaan hirveää riitelyä vieraista naisista tai viinan juonnista... uudet vuodet ja vaput menivät käytännössä niin että isä oli kanssamme päivällä mutta illalla lähti baariin..joo, lapsiahan tuo ei tietty haitannut jos lähti vasta kun he menivät nukkumaan mutta parisuhdetta kyllä...ja vannon niin tämän nimeen: vanhempien parisuhde on tärkein asia perheessä sillä se heijastuu kaikkeen...
Nyt vaan keräät voimia siihen että saat asunnon..olet mielestäni jo voiton puolella koska olet laittanut asuntohakemuksia, nyt vielä lisää ja kunnan asuntoihin myös ja syyksi ero... otat vastaan minkä asunnon vaan etkä keksi itsellesi tekosyitä!
Et riistä lapsilta isää, hän tekee sen mahdollisesti itse..tällä tavalla voit kuitenkin itse tarjota lapsille turvallisen kodin ja ehkä mahdollisesti vielä sen isänkin jos isä vaan itse haluaa..tällä tavalla lasten ei tarvitse katsoa alkoholin vaikutuksen alaisena olevaa isää vaan he pääsevät ehkä olemaans en selväpäisen isän kanssa..joillekkin se alkoholinkäyttö jopa loppuu kun ero tulee..joillain se lisääntyy mutta sinä et ole siitä vastuussa....googleta läheisriippuvuus ja se miten siitä pääsee eroon..ja huomaa että jäämällä liittoon, lapsillasikin on vaara sairastua..
Voimia ja tule kertomaan miten pärjäilet.
Onnittelen sinua, olet vahva ihminen!
Kuvittele elämäsi vaikka viiden vuoden päästä, sinä voit ihan oikeasti olla onnellinen! Yksin tai yhdessä jonkun muun kanssa, terveessä suhteessa!