Joskus mä mietin oletko enää elossa. Voit olla myös kuollut. Päivittäin tapahtuu miljoona onnettomuutta, puhkeaa tuhansia syöpiä. Mitä jos oletkin kuollut? Tai sairastunut vakavasti? Halvaantunut? Anoreksia? Hypotermia? Kääntynyt buddhaksi? Omistautunut syvästi uskonlahkolle, maailmanparannukselle tai tuhoutumiselle. Ehkä sulla on vähän näitä ehdottomuustaipumuksia.
täs on yks mun visiointi:
Ehkä muutit sinne vuorelle, nunnaluostariin, ihan vain ulkojäseneksi, erakkolaumaan. Ajelit siilin ja pureskelit vihanneksia, itsekurisi ei antanut periksi, paimensit ajatuksiasi kuin kuritonta lammaslaumaa. Päivittäin meditoit jihadavadzin budamazin mukaan. Sielusi kohosi uusiin ulottuvuuksiin. Jumalaa ei ollut, pyhyys kuoli ihmisten käsiin. Mutta maailma puhui jokaisella kivellä ja ruohonkorrella, kun sitä tarkoin korvin kuunteli. Ja tuo hallitsemattomuus, ne kurittomat tunteet ja halut, kaikki ne voitettiin yksi kerrallaan. Hengitit syvään ja katselit aamukastetta varpaissasi kauas laaksoon, aina siihen pisteeseen miltä vuorelta näki, missä oli vain pimeitä luolia ja lepakkoja riippui kosteista tippukivistä.Ihmiset huolineen vaelsivat laakson pohjalla. Käänsit selkäsi ja kiipesit vuorta ylös. Päättäväisin askelin. Pää ylväästi pystyssä. Teipatut pöllölasit saivat sentään armahduksen että polulla ei tarvinnut kompastella. Vuorilla surut satoivat kasteena alas, liukastuttivat polun. Huolet kietoutuivat sumuverhona vuorten ympärille, kätkivät laakson. Ja itsekään ei enää tiennyt oliko elossa vai kuollut. Oli vain osa ilmaa, osa kiveä, osa ruohoa, osa sumua, osa aamun kastetta. Hengittävä olento, hengenveto sisään ja hidas puhallus ulos, osana maailmankaikkeuden keuhkoja. Ilma virtasi lävitsesi.
Osuko lähelle?
täs on yks mun visiointi:
Ehkä muutit sinne vuorelle, nunnaluostariin, ihan vain ulkojäseneksi, erakkolaumaan. Ajelit siilin ja pureskelit vihanneksia, itsekurisi ei antanut periksi, paimensit ajatuksiasi kuin kuritonta lammaslaumaa. Päivittäin meditoit jihadavadzin budamazin mukaan. Sielusi kohosi uusiin ulottuvuuksiin. Jumalaa ei ollut, pyhyys kuoli ihmisten käsiin. Mutta maailma puhui jokaisella kivellä ja ruohonkorrella, kun sitä tarkoin korvin kuunteli. Ja tuo hallitsemattomuus, ne kurittomat tunteet ja halut, kaikki ne voitettiin yksi kerrallaan. Hengitit syvään ja katselit aamukastetta varpaissasi kauas laaksoon, aina siihen pisteeseen miltä vuorelta näki, missä oli vain pimeitä luolia ja lepakkoja riippui kosteista tippukivistä.Ihmiset huolineen vaelsivat laakson pohjalla. Käänsit selkäsi ja kiipesit vuorta ylös. Päättäväisin askelin. Pää ylväästi pystyssä. Teipatut pöllölasit saivat sentään armahduksen että polulla ei tarvinnut kompastella. Vuorilla surut satoivat kasteena alas, liukastuttivat polun. Huolet kietoutuivat sumuverhona vuorten ympärille, kätkivät laakson. Ja itsekään ei enää tiennyt oliko elossa vai kuollut. Oli vain osa ilmaa, osa kiveä, osa ruohoa, osa sumua, osa aamun kastetta. Hengittävä olento, hengenveto sisään ja hidas puhallus ulos, osana maailmankaikkeuden keuhkoja. Ilma virtasi lävitsesi.
Osuko lähelle?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kannattaisko ihan kysyä henkilökohtaisesti mitä kuuluu?
En tule keskuuteenne enää tässä olomuodossa.
En tee sitä mihin lakkasin, lähden pois tai jään, olen läsnä tai poissa.
On muutoksen aika, älkää kaivatko minua, ette minua koskaan enää tapaa.
Tai tapaatte, sateena, tuulena, auringonpaisteena. Olette minulle ilmaa, mutta ilmaa jota hengitän. Siten tärkeitä.
Tehkää mikä on tärkeetä tai jättäkää tekemättä. Tulkaa tai menkää, olkaa tai älkää.
Elämän uudelleenpriorisointi on käynnissä. Ei kuolemakaan ole poissuljettu.
Olen avoin kaikille ajatuksille, anna itseni niille jotka minua tarvitsevat. Se takaan.
Hieno visio. Noin mä just toimisin, jos voisin lähtee. Menisin kyllä niin kauas kun pääsee.
Saatko itsestäsi yhtä osuvaa kuvausta?
muuttaisi nunnaluostariin. Enkä ole pirpana vaan rääpäle.
Jos ei olisi muita ihmisiä ja voisin toteuttaa itseäni vapaana mistään kahleista, matkustaisin meren ääreen. Tuijottaisin aaltoja, muistaisin kaukaisia rantoja, kauan sitten jo unohtuenita aikoja, jolloin istuit vierelläni. Atlannin, Välimeren, Itämeren, järvien rannoilla. Aikamme oli lyhyt, mutta kaikki nuo siihen mahtuivat.
Hallitsemattomuus ja kurittomat tunteet ja halut olivat läsnä kaikkialla, mutta niillä ei ollut väliiä, koska hengitimme toisiamme. Elin sinussa.
Sinulle kaikki oli lopulta vain teeskentelyä. En syytä. Sinä olet kasvanut sellaiseksi.
Mutta minulla on muita ihmisiä. Tulee aina olemaan. Siitä syystä en ikinä edes erikoisimmissa unissani kuvittele nunnaksi lähteväni. Kannan vastuuni, ja muiden ihmisten onnen kautta omankin onneni vain löydän. En erakoitumalla.
Ei osunut,mutta elossa olen.
Olen vain tuntenut ettei minua kaivata.
Olen tuntenut rakkautta,mutta kuullut sen. Olevan yksipuolista.
Olen ikävöinyt niin että sydämeeni sattuu.
Rakastan,rakastan,rakastan etkä koskaan vastaa viesteihini,miksi sitten mitään kirjoittaisin.
Se jos mikä tuntuu siltä ettei täällä ketään ole mulle...
Silti olet sydämessäni,kotkamies
Ei osunut.
- Taidatkin tuntea minut paremmin kuin hyvin;)
Tiedätkö, että ihailen sinussa juuri sinun tarkkanäköisyyttäsi, rikasta mielikuvitustasi ja taitavaa sanan käyttöäsi (vaikkakin se on välistä kaksiteräinen).
Kaikkea hyvää Sinun elämäsi taipaleelle. Pysyhän terveenä ja Elossa pitkään!
Aika liki. Täällä vuorella on sellaiset näkymät, etten tahdo tänne (vielä?) seuraa. Olen pilvien yläpuolella ja täältä näkee valon ja auringonlaskun suunnan. Vaikka pilvet ovat kyllä kauniita. Ei koko maailmaa tarvitse pelastaa, ihmisillä on vapaa tahto. Mutta myönnän, että suunnitelmissa on aina jokin isompi hyvä. Ja jos joku paijattava tulisi kyselemään, niin tokihan sellaista rakastaisin.
Kiitos kysymästä. Kaikkea hyvää kysyjälle. Lämmintä sydäntä ja rohkeutta.
Ei kyllä osunut :D kiitos nauruista
Hmm.. jättäisinkö jäärälandian ja muuttaisin vuorille.. juu ei.
Buddhaksi alkamista en ole vielä kokeillut, ehkä koitan jonain tylsänä sadepäivänä.
Et tullut luo kun oli tilaisuus.. tein siis päätelmän.
Jäärä kuin jäärä. Niin sinähän et niitä vääriä päätelmiä tee? Ehdottomuus on jotain jota vastaan itsessäänkin taistelen. Minä olen näitä vuoria kiivennyt sielussani. Mikä sinun vuoresi on?
Niitä onkin monta. En oikein itsekään tiedä, minne seuraavaksi kapuaisin.
Nooh.. olenhan joskus kumonnut päätelmäni jos olen todistettavasti väärässä ;)
Yksikkö Jäärälandia tahtoo seuraavaksi valloittaa maailmaa..
Täällä avautuminen jää tähän, koska tunnistettavampia viestintäkeinoja on useampiakin käytettävissä, täällä vain mielikuvitus tekee tepposet :)
Lopeta se vuorikiipeily ja mene pulkkamäkeen, okei? =)
Jos ollaankin saman vuoren eri puolilla. Otettaisko painimatsi. Aika, paikka ja erotuomari. Sanat voi olla ehkä liian vaikeita ja yliarvostettuja. Tää pieni painiminen vois selvitää vuorien suunnan ja sen ovatko ne ylitsepääsemättömiä Mr Darcy? (muistutti niin kovasti sua jääräpää)
;) Pride and prejudice in painitrikoo
Tällä kertaa on toivottavasti pari jippoa ettei tuu niin helppoa voittoa..
Lopeta se maailmanvalloitus ja mene lähiseutulipulla. okei?
Ketä luulet komentelevas?
*ärsyttää*
ehkä haluat kuvitella niin, että voisit kokea että sulla menisi paremmin ja häntä pitäisi sääliä, hän eläisi ilman seksiä, yksin erakoituneena ym. Taidat olla ilkimys!
Ilkimyspyhimys. Huhhahei.. Kyllä mulla kuvitelmia riitää. Todellisuus se on vaikeampi pala nielaistavaksi. Todellisuudessa hän kai valmistui yliopistolta sossupuolelta, sai sen ikeakuvastokodin ja perheen. Ehkä paljon tavallisemman elämän kuin nuorempana uneksi. Ehkä joogailee silloin tällöin mieli siellä vuoren rinteellä. Hän tässä ilkimys on naiseksi. Jätti minut vuorelle. Kuka se tässä erakoituu?
Eiköhän se munaa ole saanut moneltakin sun jälkeesi...
voi ja on voinut yhtä hyvin tapahtua sinulle.
Kaikki kuolee johonkin
kääntyy johonkin suuntaan
jollei jäykisty jääksi
käperry iäksi itseensä.
Budhasta en pidemmän päälle pitkästymättä jaksa viehättyä.
Pulkkamäki parempi...Tai molemmat.
Kurittomia ajatuksia paljain jaloin pistellessä aamukasteen aikaan.
Ne piilotan pöllölasien taakse.
Tuuli tuo ja virta vie.
Johonkin loppuu
jokaisen tie.