Olen jo vuosia sitten tajunnut eläväni narsistin kanssa. Kaiken kun yrittää, silti haukut tulee jostain asiasta...eikö sitä parisuhteessa kuitenkin pitäisi kunnioittaa ja arvostaa toista?
Nyt olen tehnyt "surutyötä" jo jonkin aikaa ja päätöksen siitä että ryhdyn hankkimaan eroa...mutta... sitten tulee mieleen että "kehtaanko" jättää häntä ja millainen hänen elämästään tulee, yksinäinen varmaankin, koska meillä on hyvin vähän tuttuja ... toisalta paniikki siitä että voiko lapsia päästää isänsä luokse lomilla/viikonloppuna tmv.
Itse olen iha täysin kyllästynyt olemaan syntipukki kaikkeen mahdolliseen ja jotain ihan oikeasti tarvitsisi tehdä...vai tarvitseeko...paranisiko elämä kuitenkin jos oikein yrittäisi??
Olen todella väsynyt tilanteeseen mutta en tiedä onko voimia tehdä asialle mitään!
Nyt olen tehnyt "surutyötä" jo jonkin aikaa ja päätöksen siitä että ryhdyn hankkimaan eroa...mutta... sitten tulee mieleen että "kehtaanko" jättää häntä ja millainen hänen elämästään tulee, yksinäinen varmaankin, koska meillä on hyvin vähän tuttuja ... toisalta paniikki siitä että voiko lapsia päästää isänsä luokse lomilla/viikonloppuna tmv.
Itse olen iha täysin kyllästynyt olemaan syntipukki kaikkeen mahdolliseen ja jotain ihan oikeasti tarvitsisi tehdä...vai tarvitseeko...paranisiko elämä kuitenkin jos oikein yrittäisi??
Olen todella väsynyt tilanteeseen mutta en tiedä onko voimia tehdä asialle mitään!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä sinä menetät, jos jätät hänet? Kunnioittaako ja arvostaako hän sinua? Minäkin vatvoin näitä ajatuksia (mitä hänelle tapahtuu) pitkään ennen eroa. Yhteinen elämänne ei parane, vaikka kuinka yrittäisit (tiedät sen ihan itsekin).
Eroprosessi voi olla pitkä ja hankala tällaisen ihmisen kanssa, mutta jonakin aamuna sen jälkeen sinäkin heräät onnellisena, kun ei tarvitse miettiä, että mitä minun tänään pitäisi tehdä, että selvitään tästä päivästä. Tsemppiä ja voimia!
Miten niin voiko lapsia päästää isänsä luo hänhän voi saada huoltajuuden,etkä
sinä työ naiset luulette aina saavanne huoltajuuden.
Joh hän on oikea narsisti (jota vähän epäilen, jos rehellisiä ollaan), niin helvetti repeää siinä vaiheessa kun ilmoitat erosta.
Jos hän on oikea narsisti, niin fyysinen väkivalta on tullut sinulle tutuksi vuosien varrella, mutta nyt kun peili on rikkoutumassa hänen raivonsa saa ihan uudet mittasuhteet ja hän saattaa olla hengen vaarallinen.
Jos hän on oikea narsisti, niin huomaat hyvin pian, että istut kuulusteluissa tai vangittuna ja sinusta on keksitty vaikka mitä valheita.
Jos hän on oikea narsisti, niin huomaat hänen puhuneen sosiaalitantat ympäri ja he ovat kimpussasi mitä ihmeellisimpien lastensuojeluilmoitusten kanssa.
Jos hän on oikea narsisti, niin huomaat pian, että sinulla on lähestymiskielto lapsiasi kohtaan ja huoltajuuskiista näyttäisi hävityltä (näin se ei onneksi ole, sillä kyllä ne valheet jatkuvien ylilyöntien seurauksena kaatuu, sillä narsisti ei voi raivolleen mitään ja loppupeleissä sinä tulet saamaan huoltajuuden)
Jos hän on oikea narsisti, niin sinun ei tarvitse miettiä lasten turvallisuutta, sillä siinä vaiheessa kun hänen keksityt valheet kaatuu ja saat lasten huoltajuuden, niin hän hylkää lapset kokonaan ja hän ei enää ota heihin yhteyttä.
Onneksi kuitenkin alle 1/10 narsistiksi väitetyistä puolisoista on oikeasti narsisti, joten tuskinpa kertomaani tapahtuu.
Ja tähän loppuun vaikeasti sulatettava fakta, jonka jokainen alan ammattilainen on valmis allekirjoittamaan:
Jos puolisosi on oikea narsisti ja olet ollut hänen kanssaan yli kaksi vuotta, niin sinulla itselläsi täytyy olla vakava mielenterveysongelma, joka on mahdollistanut näin pitkän suhteen.
"Jos puolisosi on oikea narsisti ja olet ollut hänen kanssaan yli kaksi vuotta, niin sinulla itselläsi täytyy olla vakava mielenterveysongelma..." Minä olin n:n kanssa juurikin tuon kaksi vuotta ja jälkeenpäin olen huomannut olevani läheisriippuvainen. Syyllistäminen ei kuitenkaan auta tässä tilanteessa. Ensin täytyy päästä eroon ongelmasta, sen jälkeen voi ruveta miettimään, mikä ongelman on aiheuttanut.
Narskut kääntävät eroaikeen omaksi halukseen erota. Narskut nimenomaan varmistavat jatkuvasti muistuttamalla surkeutesi ja luuserimaisuutesi, siksi, että jos lähtisit oikeasti, hän mielestään antoi sinulle lähtöpassit, eikä tule kaipaamaan sinua takaisin.
Narskut ovat tyynen tyytyväisiä vaimon ja lasten uhatessa lähteä. Narsku on jo oppinut, että hän voi käyttäytyä kuinka huonosti tahansa, eivät ne lähde ikinä. Narsku tuumailee vain, että hyvä kun pääsen teistä.
Narskun manipulointi on käänteentekevää, minkä sisällön vielä henkisesti voimissa olevan pitäisi huomata vääristeleväksi yritykseksi.
Toisaalta tuntuu, että ns. uhri haluaakin olla uhri. Hän haluaa ystävyyden nimissä tyttöjen keskeistä ymmärrystä elämässään olevalle kauheudelle, mutta tyrmää melkein suutuksissa ehdotuksen jättää se paska.
Ehkä se on hänen tapansa elää parisuhdetta, haukkua ukkoa kaikille koko ajan.
Tuollainen liitto taitaa olla henkisen masokistin ja henkisen sadistin liitto, jota haluavat elää tavallaan.
"niin fyysinen väkivalta on tullut sinulle tutuksi "
Psykologia-aiheisesta kirjasta olen lukenut, että narsisti on vain harvoin fyysisesti väkivaltainen, ainoastaan silloin, kun hänellä ei ole mitään muuta keinoa. Narsistilla on tarve säilyttää kasvonsa.
Muuten varmaan noin.
Ei ole vuosien varrella kuin muutama "tönäisy" jonka voisi luokitella väkivaltaiseksi toiminnaksi...lähinnä se on mennyt tuon henkisen väkivallan puolelle...
se miksi tässä roikun johtuu myös osaltaan ihan taloudellisista sekoista...eli pienipalkkainen työ joka on riippuvainen paikkakunnasta ja koti on työpaikkana. En tässä sen tarkemmin ryhdy selittelemään ammattia, mutta olen jo alustavasti kysellyt työmahdollisuuksista ja asunnoista muualla.
Lapset on onneksi 2 lukuunottamatta vajaan vuoden päästä täysi-ikäisiä...
ja omaa mielenterveyttä (älyä) tässä kyllä itsekin välillä epäilee... mutta se ei kyllä tilannetta muuta mihinkään...