Tilinteon hetki lähestyy

No minä olen ainakin käynyt paljon kuntosalilla tänä vuonna. Enemmän kuin koskaan. Muuta en sitten olekkaan saanut aikaiseksi. Ensi vuotta en ole suunnitellut mitenkään. Töitä mä aion hakea mut tuskin sitä kään saa kun sata hakijaa joka paikkaan. Kai mä aion käydä vaan salilla ja toivoa et mun lihakset kasvaa.

ja oikee palsta ... kannattaa tulla puukkoa kääntää haavassa.

Täysin paska vuosi niinkuin on ollut jo monta aikaisempaakin vuotta enkä odota ens vuodestakaan sen parempaa. Ei ainakaan tule pettymään kun on saanut pettyä elämään jo niin pitkän aikaa eikä sen takia viitsi asettaa enää mitään tavoitteita ja odotuksia. Ei huvittaisi taas kerran aloittaa uutta vuotta kun mikään ei kuitenkaan muutu paremmaksi. Sitä samaa tasapaksua masennusta ja ahdistusta on luultavasti luvassa ensi vuonnakin ellen sitten kyllästy siihen olotilaan niin pahasti että lähden pois tästä maailmasta oman käden kautta.

Vuosi meni älyttömän nopeasti. Siihen kuului paljon töitä, sekä palkallisia/palkkiollisia että palkattomia. Vähemmän matkailua kuin yleensä, johtuen em. syistä (eikä alkava vuosikaan näytä siinä mielessä kovin lupaavalta). Paljon uusia tuttavia,muutama sellainen joiden kanssa voi sanoa muodostuneen jopa ystävyyden. Olen ollut terveenä koko vuoden ja se on aina todella iso ja arvokas asia, jota en koskaan pidä itsestäänselvyytenä. Raha-asiat kunnossa, ei mitään yllätyksiä suuntaan eikä toiseen, mikä on tärkeää sekin.

Alkavana vuonna haluaisin jollain konstilla löytää aikaa harrastuksiin, siis nimenomaan liikunnallisiin. Ja tietysti toivon, että se oma kulta tulisi jossain vastaan. Yritän repiä itseni liikkeelle myös viikonloppuisin kunhan kevät etenee ja valoisa aika sen avulla jaksaminen lisääntyy, mutta eihän sitä voi pakottaa, tulee jos on tullakseen.

Oli loppujen lopuksi ihan jees vuosi. Alkuvuodesta sain potkut eräältä suomalaiselta matkapuhelinvalmistajalta tuhannen muun kanssa, ja ymmärrätte kuinka paljon työtäni siinä vaiheessa vihasin kun kerron, että tuo tapahtuma on parasta mitä minulle tänä vuonna on tapahtunut.

Aloitin kuntosalin, ja lihakset alkavat jo näkyä, joten itsevarmuus on kasvanut. Syksyllä treffailin ahkerasti, mutta niistä ei syntynyt mitään kuukautta kauemmin kestävää.

Potkujen jälkeen aloitin oman yritykseni pyörittämisen, ja vaikka valittaa ei saisi, täytyy silti todeta että töitä on ihan liikaa. Yksinäisyyden huono puoli on myös siinä, että yritystä saa pyörittää täysin yksin, eikä näillä Suomen palkoilla & sivukuluilla paljon työvoimaa kyllä palkata, näinä epävarmoina aikoina.

En myöskään sanoisi, että olisin onnellinen yrittäjänä. Olen aina tiennyt kuinka julmia ja ilkeitä ihmiset osaavat olla, mutta tuntuu että yrittäjä saa oikein ekstra-annoksen julmuutta. Lukemattomat huijarit ovat minuakin yrittäneet puhelinmarkkinoinnin avulla huijata, ja täysin laillisesti. Kilpailijat puukottavat selkään minkä ehtivät. Tuntuu ettei kehenkään voi luottaa.

Mutta marina sikseen. Koska maailma on mitä on, ja ihmiset ovat mitä ovat, olenkin miettinyt että tulevana vuonna hakisin yhteishaussa yliopistoon, ja aloittaisin humanistiset opinnot. Työllistyminen olisi epävarmaa, mutta jos ollaan brutaalin rehellisiä, mihin yksinäinen mies loppujen lopuksi rahaa paljoa tarvitsee. En tule saamaan lapsia, enkä puolisoa, ja tulen itse vähällä toimeen. Ehkä nämä jäljelläolevat vuosikymmenet voisi elää rauhallisemminkin kuin tuulimyllyjä vastaan taistellen.