kun oksat
raapivat hipiää
ja kurkku nostaa
karvasvettä
väreilevän liikutuksen
uurteisilla kasvoilla
tietämättä onko
kuollut vai elossa
siellä missä
kaipaus, ilo
ja suru
kohtaavat
sekavana vyyhtenä
petetyksi tuleminen
vahvimpana tunteena
otteena, joka
tuo murtumispisteelle
uuden ulottuvuuden
mielipuolisilta tuntuvat
sanat kuin
salamanisku halkaisisi
taivaan
painostavan hiljaisuuden,
joka saa kylmän
puistutuksen kulkeman
pitkin nihkeää selkää
ja miksi kukaan
yrittäisi lukea ja
tulkita näitä
hien piiskaamia
epämiellyttävyyksiä
koteloituneita haaveita,
sofistikoitua maailmaa,
jossa alkukantainen
raivo kantaa ja
näyttää samanaikaisesti
vaivaantuneelta
huoneen tuulettamaton
ilma, joka
etsii raikastajaansa
nurkkaan ajettu
eläin, joka
on katunut katumasta
päästyään
ettei raapinut
raapinut sitä
oikeaa lihaa, joka
olisi voinut
pitää langat
käsissään
kukkoilematta
keskenkasvuisuuttaan
olematta pelkkä
piristysruiske,
silmät päästä
pullistava
hoitamaton suhde,
joka röyhyttää
ja pierettää
heittää pyyhkeen
kehään ennen kuin
ottelu on ehtinyt
edes alkaa
hajotakseen korttitalon
nopeudella
sydämen ehtiessä
hädin tuskin
lyödä kylkiluihin asti
sellainen viima
jos hönkii
hyytävästi sisään,
ruostuttaa teräsmiehisen
kuoren
se
se vasta
haisee jumalten
tuholta
ihmislapsen
keskenmenolta tai
hääyön jälkeiseltä
frigiditeetiltä
perkele,
kuohuva tila,
jossa ei
kukaan humallu
mutta se piikki
lihassa on
kuin ruusuista
tehty seppele
miehen päässä
mädäntynyt liha,
joka jo eläessään
haisee
pillerille,
köydelle tai
pistoolille
kertoen mitä
kaikkea on pakko
olla
ei sitä mitä
sisin haluaa
pisara arkista
kauneutta
sillä jos
on päiviä
jolloin ei
vaan jaksa
tuntuu että
maailma hajoaa
tai hukkuu
arkipäivän estetiikan
suudelmiin ja
kosketuksiin
ihmisten kohtaamisesta
alituisesti uudelleen
syntyviin voimiin
ympyrään, jossa
usko
toivo ja
rakkaus ovat
tasapainossa
elämän kaikkeus,
jossa sinun
rakkautesi on
sinun järkesi
alituisen hämärän
hiipivä kaunis
morsian,
joka on syntynyt
ihmiseksi
elämään, jossa
on aina olemassa
menneitä ja
tulevia päiviä
harhateitä ja
petoksia, joista
puhaltaa uusia
tuulia
kourallinen tuhkaa
nähdä maailma
värikuvissa
arkailematta
toteuttaa itseään
niin sen täytynee olla
http://www.youtube.com/watch?v=Dn8vzTsnPps
raapivat hipiää
ja kurkku nostaa
karvasvettä
väreilevän liikutuksen
uurteisilla kasvoilla
tietämättä onko
kuollut vai elossa
siellä missä
kaipaus, ilo
ja suru
kohtaavat
sekavana vyyhtenä
petetyksi tuleminen
vahvimpana tunteena
otteena, joka
tuo murtumispisteelle
uuden ulottuvuuden
mielipuolisilta tuntuvat
sanat kuin
salamanisku halkaisisi
taivaan
painostavan hiljaisuuden,
joka saa kylmän
puistutuksen kulkeman
pitkin nihkeää selkää
ja miksi kukaan
yrittäisi lukea ja
tulkita näitä
hien piiskaamia
epämiellyttävyyksiä
koteloituneita haaveita,
sofistikoitua maailmaa,
jossa alkukantainen
raivo kantaa ja
näyttää samanaikaisesti
vaivaantuneelta
huoneen tuulettamaton
ilma, joka
etsii raikastajaansa
nurkkaan ajettu
eläin, joka
on katunut katumasta
päästyään
ettei raapinut
raapinut sitä
oikeaa lihaa, joka
olisi voinut
pitää langat
käsissään
kukkoilematta
keskenkasvuisuuttaan
olematta pelkkä
piristysruiske,
silmät päästä
pullistava
hoitamaton suhde,
joka röyhyttää
ja pierettää
heittää pyyhkeen
kehään ennen kuin
ottelu on ehtinyt
edes alkaa
hajotakseen korttitalon
nopeudella
sydämen ehtiessä
hädin tuskin
lyödä kylkiluihin asti
sellainen viima
jos hönkii
hyytävästi sisään,
ruostuttaa teräsmiehisen
kuoren
se
se vasta
haisee jumalten
tuholta
ihmislapsen
keskenmenolta tai
hääyön jälkeiseltä
frigiditeetiltä
perkele,
kuohuva tila,
jossa ei
kukaan humallu
mutta se piikki
lihassa on
kuin ruusuista
tehty seppele
miehen päässä
mädäntynyt liha,
joka jo eläessään
haisee
pillerille,
köydelle tai
pistoolille
kertoen mitä
kaikkea on pakko
olla
ei sitä mitä
sisin haluaa
pisara arkista
kauneutta
sillä jos
on päiviä
jolloin ei
vaan jaksa
tuntuu että
maailma hajoaa
tai hukkuu
arkipäivän estetiikan
suudelmiin ja
kosketuksiin
ihmisten kohtaamisesta
alituisesti uudelleen
syntyviin voimiin
ympyrään, jossa
usko
toivo ja
rakkaus ovat
tasapainossa
elämän kaikkeus,
jossa sinun
rakkautesi on
sinun järkesi
alituisen hämärän
hiipivä kaunis
morsian,
joka on syntynyt
ihmiseksi
elämään, jossa
on aina olemassa
menneitä ja
tulevia päiviä
harhateitä ja
petoksia, joista
puhaltaa uusia
tuulia
kourallinen tuhkaa
nähdä maailma
värikuvissa
arkailematta
toteuttaa itseään
niin sen täytynee olla
http://www.youtube.com/watch?v=Dn8vzTsnPps
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olla sitä mitä sisin haluaa. Piece of cake.
Kiitän runostasi.
http://www.youtube.com/watch?v=6OxmusSvEqg
Auh. Käviskö my highway mitenkään? Ei? :)
Joskus jonkun tiepätkä voi olla niin korkealla ettei oikein yllä. Tai kyltitys on pielessä. Luulet että siinä lukee aja 100 km/h ja sitten siinä lukeekin että väärä ajokaista. Jos jokaisen ihmisen kanssa tulisi kartta? Sinä seisot punaisen pallukan päällä, ja täällä on epätietoisuuden suo vasemmalla, mustasukkaisuuden kallio tuossa. Tai jos avioliitosta puhutaan, poimimattomat sukat voi olla joskus yllättäväkin este, jos käynyt välillä suolla tai kallioita kiipeilemässä :)
Mutta kartattomanakin kannattaa yrittää tiensä kultaa kohti. Mä tykkäsin tästä runosta, rakentavaa kiukkua, varmaan terapeuttinen vaikutus. Monta älynväläystä taas, joista mun lemppari oli tuo oivallus, saada sydän ja järki samaan suhteeseen. Kun niin pitkään olen niiden olemassaoloa pähkäillyt, että kumpaa pitää seurata. Ehkä se ei olekaan kiinni siitä mitä pitää seurata, vaan mihin pitää pyrkiä. Oisko. Voisko...
http://www.youtube.com/watch?v=dggCzC7XAn8
Kiitos teille ihku ja miina kovasti, nyt on lensu päässyt yllättämään ja happivajaus on käsinkosketeltavan todellinen ;)
Kiitos, lämmin ajatuksia herättävästä ja koskettavasta runostasi. Elämä. Se on niin monisäröinen ja tasoinen juttu. Joskus, sitä ajattelee että, jos niitä syviä tummia uurteita ei olisi sileään kallioon koskaan tullut...ei se niin elämänmakuista olisikaan. Vastakohdista on ainakin oma elämäni aina rakentunut. Karuudesta ja kauneudesta ja kauneuden loputtomasta kaipuudesta. Ehkä siksi juuri E.L. runot minuakin nuorena;)) puhuttelivat hitsi ...puhuttelevat vieläkin...
Tsau:Friidu
Ihmisen elämä koostuu vastakohdista. Jokaisen minä käsittelee niitä omalla tavallaan, toiset pysyvät paremmin hetkessä ja toiset helpommin elävät menneisyyttään tai toiset jopa pelkäävät tulevaisuuttaan. Tai haaveilevat jostakin mitä eivät ole saavuttaneet. Menneisyyden ja tulevaisuuden murehtiminen on hukkaan heitettyä energiaa, siksi varmaan monet keski-ikäiset alkavat miettiä eritavoin jollain lailla vapauduttuaan arkirutiinien kahleista. Kohtaavat oman viidenkympin villityksensä. Jotenkin vaan tuntuu, että mitä paremmin osaa elää ja nauttia hetkessä, sen pienempiä vilityksiä tai muutoksia tarvitsee viilata elämäänsä.
Kauneus on jollain lailla aina ollut minunkin sydäntäni lähellä. Enkä tarkoita pelkästään ihmisen kauneutta vaan tarkoitan erityisesti luontoa, runoja, tekstejä, ääntä, monenlaisia palapelejä joista muodostuu harmoninen kokonaisuus. Ihmisen ystävällisyys ja luontonsa herkkyys vastakohtanaan voimakastahtoisuus ja etenemisvimma saada asioita eteenpäin. Niillä sieluni hykertelee ja saa tuntemaan itsensä onnelliseksi tässä ja nyt.
Kiitos Friidu