Mitä toivoo? Mistä haaveille? Kuinka kypsä hän on? Itse olen nelikymppinen nainen ja korviani myöten ihastunut reippaat kymmenen vuotta nuorempaan mieheen, alkanut vain vaikuttaa siltä ettei meidän maailmat kohtaa. Tunnekokeneeksi hänen seurassaan, hän taas näyttää yrittävän avan liikaa seurassani, miellyttämisen halua ainakin riittää.
Millainen on kolmekymppinen mies?
muna ja kana
61822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on sama tilanne, mut mun kolmekymppinen on ihan samalla tasolla mun kanssa. Ja ihan oma itsensä. Unelmat ja haaveet on ihan samoja ku mullakin: Hyvä, rauhallinen koti, jossa kasvattaa rakkaita lapsia, vastuuntuntoo raha-asioissa, eikä mikään juoppo, päinvastoin ihana luomutyyppi. Meillä on samat kiinnostuksen kohteet ja ne asiat, joita hän on kertonu arvostavansa mussa, on hyvällä tavalla kypsiä juttuja. Mut tosiasia on, että suhteen alottaminen epäilyttää siks, kun kaveri on niin kivannäkönen, ihan malliainesta (tosin se ei oo vaikuttanu munkaan ihastumiseen) - en ehkä luota itteeni riittävästi. Kun me liikutaan yhdessä, mulla on koko ajan semmonen olo, että muut naiset miettii mikä meidän suhde on... Siitä kai vaan pitäs päästä yli.
Kolmekymppinen voi olla mitä tahansa kaksikymppisen ja nelikymppisen väliltä. Tunnen ihmisiä, joiden ajatusmalli on kolmevitosina vielä sama kuin 18-20v olisi juuri muuttanut pois kotoa ja sitten toinen ääripää on henkilö, jolla on alle kolmekymppisenä sama elämänkokemus kuin jollakin neljävitosena eli hyvä ura ja avioero jo takana.
Aikapaljon miehen henkisestä iästä kertoo että millaisia leluja hän hankkii, koska sanonta "miehet kasvaa ja lelut kallistuu" pitää paikkansa.
En oikein ymmärtänyt, mitä edellinen kommentti tarkoittaa. Eli jos ostelee aina kalliimpia 'leluja' niin onko silloin henkisesti korkeammalla vai alemmalla tasolla? Itse olen 'aikuisena' naisena ihanstunut kolmikymppiseen, jolla pitää vähäisitä vkäyttövaroista huolimatta olla aina viimeistä huutoa olevat vempaimet: kännykkä, kannettava ja tabletti, Naureskelee mun surkeille käyttöesineille, kun mulla on periaatteena, että mitään toimivaa en heitä menemään.
Kuten tuossa aiemmassa kommentissa, minuakin hillitsee vakavamman suhteen aloittamiseen se, että tämäkin kaveri on ulkomuodoltaan jotain todella upeeta, ihan Supermode of the Year ja menneisyydessä on omien sanojensa mukaan jotain häikkää, että pelkään, että kaveri saattaisi olla jotenkin vaarallinen tai ainakin haitallinen. En voi olla heti ajattelematta, että mitähän se minusta oikein tahtoo saada irti, kun pitkästä aikaa otti taas yhteyttä.
Lisään tuohon äskeiseen viestiin vielä, että ikäero sinänsä ei minua vaivaa, vaikka olemme eläneet nuoruutemme erilaisissa maailmankuvissa, kokemusmaailma tuskin hurjan paljon eroaa toisistaan. Äitini rähjäsi mulle (kun kaveri alkoi käymään joka päivä kylässä) että "ajattele ny vanha akka jotain, sä voisit olla sen isosisko tai äitikin!"
Itse en osaa ajatella noin, sillä mulla ei ole omia lapsia eikä pikkuveljeäkään. Enkä ole ollut myöskään koskaan avo-tai avioliitossa. Joten samalla viivalla senkin asian suhteen ollaan. Yhdessä ei olla missään (vielä?) liikuttu, mutta ei minua vaivaa jos joku ihmettelee meidän suhteemme laatua. Naisethan tällaistaa pohdintaa harrastavat, miehet eivät tee iästä niin isoa numeroa.
Pikkupojat ostelee tuloihinsa nähden kalliita kännyköitä, suurikuluisia ja epäkäytännöllisiä autoja. Aikuiset miehet ostelevat lomaosakkeita ja purjeveneitä.
Tämäkin täällä miettii samaa asiaa ja ihmettelee vielä, että mitähän se kolmekymppinen sitten näkisi tässä nelikymppisessä... Kovasti tekisi mieli ottaa yhteyttä häneen, mutta en tiedä mitä ajattelee, jos facen kautta lähestyisin. Tapasimme yhteisten ystävien kautta, mutta ilta jäi kyllä jotenkin kesken. Nyt sitten pähkäilen, että uskaltaisinko vaiko enkö laittaa viestiä menemään :/