Kaipaan miestä, jota en edes kunnolla tunne. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä. Katsoin hänen silmiinsä ja tuntui kuin tuntisin hänet. Hän tuntui tutulta, hyvältä ja rakkaalta alusta lähtien. Kun seisoimme lähekkäin jotenkin rauhoituin, hän oli ihanan turvallisen ja rauhallisen oloinen. Hän oli minulle ystävällinen työnsä puolesta, enkä usko että hänellä oli minua kohtaan samanlaisia tunteita. Varsinkin kun minä olin varattu. Kuitenkin oli jotain merkkejä josta ymmärsin että hän voisi olla kiinnostunut minusta.
Ajattelin häntä aivan liikaa, suorastaan pääni oli sekaisin miehestä. Pidin hänessä kaikesta minkä tiesin. Olin vihainen itselleni koska en pystynyt hallitsemaan tunteitani. En pystynyt asumaan tuon miehen kanssa samalla pienellä paikkakunnalla joten väen vängällä halusin muuttaa pois. Ajattelin että poissa silmistä poissa mielestä. Ja koska olin nuori äiti niin minulla on vain joku kriisi menossa koska mieheni kanssa ei oikein mikään sujunut. Mieheni kohteli minua huonosti ja usean kerran olimme eron partaalla. Ajattelin että tämä on vain ohimenevä ihastus, harhakuva ja haihattelua joka kyllä menee ohi kun vain tarpeeksi päättää että se menee ohi.
Mutta eipä se mennytkään niin. Voi hyvänen aika että tunsin itseni tyhjäksi ja surulliseksi. Kuvittelin mielessäni että hän on löytänyt itselleen kumppanin ja että hänellä on perhe ja vaikka ei olisikaan niin tuskinpa hän minua rakastaisi kuitenkaan. Vuosikausia rakensin elämääni muualla, ja koetin unohtaa hänet mutta en vain unohda. Usein näen hänestä unta. Ja kadun valintojani.
Minun pitäisi arvostaa tätä kokemusta, vaikkakin yksipuolista rakkautta mutta ei se helppoa ole. Olen vihdoin myöntänyt tunteeni itselleni. Ja sen että ne eivät mene ohi.Tämä mies vain on ja pysyy sydämessäni. Järkevä puoli minussa sanoo että kaikki on ollut yksipuolista ihastumista, ja hänestä on tullut minulle jonkinlainen pakkomielle ja mittapuu, vertaan kaikkia miehiä häneen. Eikä kukaan koskaan vedä vertoja hänelle. Tuntuu että siinä meni minun sielunkumppanini ja paras kumppanini ja aviomieheni.
Vaikka jotakuta saattaa huvittaa, säälittää ja ärsyttää kirjoitukseni, minun on pakko sentään jossakin kirjoittaa tästä asiasta. Tämä nimittäin on minulle iso asia. Olen viime aikoina ajatellut tätä miestä usein. Toivon että hänen asiansa ovat hyvin. Olen toivoton romantikko mutta olen sitä mieltä että jos tunne olisi molemminpuolinen rakastaisin häntä loppuelämäni. Ja luultavasti siitä eteenpäinkin.
Ajattelin häntä aivan liikaa, suorastaan pääni oli sekaisin miehestä. Pidin hänessä kaikesta minkä tiesin. Olin vihainen itselleni koska en pystynyt hallitsemaan tunteitani. En pystynyt asumaan tuon miehen kanssa samalla pienellä paikkakunnalla joten väen vängällä halusin muuttaa pois. Ajattelin että poissa silmistä poissa mielestä. Ja koska olin nuori äiti niin minulla on vain joku kriisi menossa koska mieheni kanssa ei oikein mikään sujunut. Mieheni kohteli minua huonosti ja usean kerran olimme eron partaalla. Ajattelin että tämä on vain ohimenevä ihastus, harhakuva ja haihattelua joka kyllä menee ohi kun vain tarpeeksi päättää että se menee ohi.
Mutta eipä se mennytkään niin. Voi hyvänen aika että tunsin itseni tyhjäksi ja surulliseksi. Kuvittelin mielessäni että hän on löytänyt itselleen kumppanin ja että hänellä on perhe ja vaikka ei olisikaan niin tuskinpa hän minua rakastaisi kuitenkaan. Vuosikausia rakensin elämääni muualla, ja koetin unohtaa hänet mutta en vain unohda. Usein näen hänestä unta. Ja kadun valintojani.
Minun pitäisi arvostaa tätä kokemusta, vaikkakin yksipuolista rakkautta mutta ei se helppoa ole. Olen vihdoin myöntänyt tunteeni itselleni. Ja sen että ne eivät mene ohi.Tämä mies vain on ja pysyy sydämessäni. Järkevä puoli minussa sanoo että kaikki on ollut yksipuolista ihastumista, ja hänestä on tullut minulle jonkinlainen pakkomielle ja mittapuu, vertaan kaikkia miehiä häneen. Eikä kukaan koskaan vedä vertoja hänelle. Tuntuu että siinä meni minun sielunkumppanini ja paras kumppanini ja aviomieheni.
Vaikka jotakuta saattaa huvittaa, säälittää ja ärsyttää kirjoitukseni, minun on pakko sentään jossakin kirjoittaa tästä asiasta. Tämä nimittäin on minulle iso asia. Olen viime aikoina ajatellut tätä miestä usein. Toivon että hänen asiansa ovat hyvin. Olen toivoton romantikko mutta olen sitä mieltä että jos tunne olisi molemminpuolinen rakastaisin häntä loppuelämäni. Ja luultavasti siitä eteenpäinkin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miksi et pyytäisi miestä vaikka kaveriksi facebookissa? (jos teillä kummallakin sellainen on...) Voisit lähettää hänelle viestejä ja samalla saada selville onko hänellä kumppania ja/tai lapsia. Jos olet rohkea voisit selvittää hänen puhelin numeronsa ja soittaa hänelle. Kysyisit vaikka syömään tai jotain... Jos et itse ole varattu, voisit koittaa saada yhteyden tähän unelmiesi mieheen ja selvittää onko sinulla mahdollisuuksia ;) Asiaa ei kannata jäädä murehtimaan vaan tee mitä voit. Onnea matkaan! Kerrothan sitten miten kävi, jos uskaltaudut ottamaan yhteyttä!
niin facebookihan on ongelma kaikkeen.
miten ap selviää ,jos tämä mies on onnellisesti naimisissa.
Saa minun puolestani olla onnellisesti naimissa. Toivon hänelle pelkkää hyvää.
Facebookki on todellakin ongelma, ei ratkaisu.
just ,tänne sitä tullaan ensimmäisenä huutelemaan :D
hahahahhahaa.. tämä on hyvä. ihan täydellinen. huhhuh.. eikun hyvää yötä vaan kaverit ;)
taphtunu etkä älyä että se mies on varmasti omalla tahollaa eläänsä elänyt, ja tuskin kiinnostunut sinun marinoistasi.
Jos tiedät nimen, niin kokeile vaikka soittoa, niin saat tietää ettei se mies edes muista sinua nähneensä. Siis munaa ittes, mutta älä pilaa toisen elämää häiriköimällä.
älyänpä hyvinkin, olen järkevä ihminen (kaikessa muussa). En aio häiriköidä ketään. Kun kirjoitin tänne arvasin että saan tyylisiäsi vastauksia.
Mietin vain että miten joku ihminen voi jäädä tuolla tavalla sydämeen ja ajatuksiin.
Anna jo olla. Teet pilkkaa vakavasta asiasta. Ärsyttää.
Tunteellisuus ei tarkoita tyhmää.
Ja kuten sanoin jo aiemmin, sä luulet ja oot niin tietävinäsi.
Luulin kyllä että olisit tajunnut paremmin koko homman, ja helposti. En tajua miksi tää meni tällaiseksi vääntämiseksi?
Täytyy olla jotain, mikä mun pitäisi tietää, vaan et ole valaissut. Laita Itella töihin ja kerro se asia privakirjeessä (manuaalinen), niin katsotaan sitten.
Kyllä joku ihminen vaan voi jäädä ajatuksiin ja sydämeen vuosikymmeniksi.
Olen itse nimittäin kokenut aivan saman.
Muutin toiselle paikkakunnalle, menin avioon ja sain kaksi lasta. Kaikesta huolimatta ajattelin häntä, ihastustani, koko ajan ja jos vain jostain sain edes pienen tiedonmurusen hänestä, olin ikionnellinen.
Tuossa minun ihastuksessani oli vaan se huono puoli, että rakensin itse hänestä täydellisen, unelmieni miehen.
Olen viime kesänä törmännyt tähän mieheen ja huomasin, että kyllä kohtalo on ollut viisas, kun ei saattanut meitä aikanaan yhteen, edes seurustelemaan.
Nyt asia on jäänyt taakse ja katson avoimin (eronneena) silmin tulevaisuuteen, ilman yksipuolista ihastumista, joka olisi kuitenkin johtanut meidän eroon, ennemmin tai myöhemmin.
Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä ihastukseesi, ja katsomaan, onko hän todella sellainen ihminen, johon olet ihastunut. Vain siten voit saada asian
selvitettyä. Voimia sinulle :)
Sinulla on luultavasti jotain käsittelemättömiä ihmissuhdeongelmia lapsuudessa/nuoruudessa, kun taannut noin teinitasolle "rakkaussuhteessasi".
Asia kyllä kannattaisi selvittää, joko terapeutin tai kyseisen "rakastettusi" kanssa.
Ymmärrät kai, ettet käyttäydy normaalin aikuisen tavoin?
Niin. Parinmuodostus on vähän niinkuin kalatus. Ne karkuun päässeet on parhaita...
Niin joku siinä pitää olla, että tuntee vetovoimaa vielä vuosienkin jälkeen.
Ja kukahan sinä olet oneoneoneone? En ole keskustellut aiemmin kanssasi mistään, koskaan missään, joten minun kanssani ei ole mennyt vääntämiseksi. En ole koskaan tästä aiheesta tänne aiemmin kirjoittanut, ja varmuudella en sinulle.
Ja lukeepa täällä ketjun kuin ketjun niin vähillä lähtökohdilla täällä muutkin tunteitaan hehkuttaa, joten en liene poikkeus enkä niin kummajainenkaan. Ehkäpä tämä vaihe pitää läpikäydä vaikka näin jotta voi sitten unohtaa koko ihmisen.
Onko se J mies? Kaikki rakastumme siihen samaan komeaan mieheen?
mulle kävi lähes samallalailla kuin ap:lle, tosin näin: seurustelin yhen tytön kanssa 16v:nä vuoden verran, mutta erosimme, en muista miksi, mutta ero tapahtui omasta halustani, tyttö ei olisi halunnut erota. kaipasin tyttöä kovasti lähes erosta lähtien, mutta tyttö löysi uuden miehen kohta puoliin ja he perustivat perheen alle 20 vuotiaina. Minä seurustelin omalla tahollani usean kerran lyhyitä suhteita, mutta en koskaan saanut juuri tätä tyttöä mielestäni enkä enää voinut lähestyä, olihan hänellä jo lapsiakin. Satunnaiset kohtaamiset väänsivät rinnassa. Kaipuuta ja haikailua jatkui 10 vuotta, mutta lääke löytyi mistäpä muusta kuin siitä, että rakastuin palavasti uuteen naiseen. Haikailut jäivät sen tien.. Hauskinta tässä tarinassa on se, että rakastuin tämän ko. tytön isosiskoon, joka on jälkikäteen osoittautunut minulle oikeaksi. Nykyisen vaimoni kanssa olemme olleet yhdessä nyt 11-vuotta ja olemme edelleen tosi rakastuneita, meillä on 3 lasta ja olemme paljon tekemisissä tietysti myös vanhan heilani eli vaimoni pikkusiskon perheen kanssa. Nyt ei enää tunnu pahalta eikä minulla ole kuin toverillisia ajatuksia ko. tyttöä kohtaan.
Eli kokemus on opettanut että uusi rakkaus vie ajatukset vanhoista asioista. ja olemme yksilöitä, toisten on helpompi jatkaa eteenpäin ja antaa menneiden olla.
Minäkin kaipasin sinua! t.pikkusisko
Itselläni on myös erittäin voimakkaita tunteita erästä miestä kohtaan, vaikka en tiedä hänestä mitään. Tiedän, että olemme aikaisemmassa elämässä olleet aviopari. Ymmärrän, että voimakkat tunteet tulevat sieltä, menneisyydestä. Toivon tapaavani tämän miehen taas ensi kesänä. Silloin aijon selvittää onko meidän tarkoitus olla yhdessä myös tässä elämässä. Hiukan jännittää, joudunko tulemaan samanlaiseen päätökseen, kuin tässä edellä nimimerkki ellinoora6 eli "ei tässä elämässä kiitos". :)
"Ymmärrän, että voimakkat tunteet tulevat sieltä, menneisyydestä."
Mitä jos ne tulevatkin tulevaisuudesta? Tai ovat vaan muuten.
Omalta kohdaltani tiedän sen.
Sinun tai muiden tunteista en osaa sanoa. :)
Kyllä rakkauden tunteet voi sekoittaa pään. olen ollut monta vuotta rakastunut 24 vuotta nuorempaan , naimisissa olevaan mieheen ja toivonut , että saisin joskus tilaisuuden jutella kahden kesken . Ja nyt kun olisi ollut siihen mahdollisuus niin minä en uskaltanut nousta hänen autoonsa , pelkäsin omaa reaktiotani ja että en kenties hillitseisi itseäni ja myös tunne siitä että hän on kumminkin toisen omaisuutta. Jos hän olisi vapaa niin omisin hänet itselleni sillä vaistoni sanoo että tämä tunne ei ole yksin minun puolellani . Aika näyttää kärsinkö loppu ikäni näin ?
Neljä vuotta
olen jo neljä vuotta rakastanut ja tapaillut 21 vuotta nuorempaa ihanaaa miestä, vapaakuin taivaanlintu, mutta se ikä ja hänen suku.....voi ei.
Heteromiehenä en kaipaa miestä menneisyydestä,enkä tulevaisuudesta. En myöskään kaipaile naisia menneisyydestä.,minulle riittää nämä nykyisyyden naiset.
Puhut kuin suullani. Minulla on vaan SE ERÄS ollut mielessä jo 30 vuotta! Nyt olen alkanut ottaa häneen kontaktia ja odottelen tilanteen kehittymistä... OTA YHTEYS ko. KIINNOSTUKSEN KOHTEESEESI. Älä aikaile! Kaikki on kohdallasi vielä mahdollista! Pidän sinulle peukkuja!
Koska olet ollut hänen kanssaan samassa työpaikassa niin ilmeisesti tiedät hänen nimensä ainakin. Etsi hänen yhteystietonsa tai jotain ja ota häneen yhteyttä. Kerro suoraan ajatuksistasi ja tunteistasi...mitä voit hävitä?? Parhaassa tapauksessa hän on sinulle se oikea, ja pahimmassa tapauksessa hän kiittää kauniisti ja sanoo ettei tunne samoin. Kyllähän noin pitkän ajan kestäneelle rakkauden tunteelle täytyy tehdä jotain, niin pääset asiasta eteenpäin.
Olet tehnyt tästä miehestä jonkin haavekuvan. Se ei ole sinulle todellinen ihminen. Mutta kivahan se on, jos on joku, kenestä haaveilla. Ei ole keneltäkään pois. Ihan tavallisia juttuja tollaset ihastukset.
mutta kestääkö tavalliset ihastukset noin kauan?
Lopeta hyvän tähden jo. Sillä miehellä voi olla vastaavanlaisia uneksijoita vaikka millä mitalla ja olla täysin kyllästynyt erilaisiin lähestymistapoihin, jotak vain häiritsevät normaalia parisuhdetta.
Tosiasiassa satuit näkemään sen kollin kusella ja mahtava siitin teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen. Kyl varmaan kiukuttaa.
Se on tässä ketjussa jo aiemmin.
Ei tarvi pyytää facebook-kaveriksi, mutta voi kysyä facen kautta mitä kuuluu....
Jos kaveri vastaa, niin vastaat takaisin ja pyydä sitten kaveriksi.
Olen jonnekin muualle jo kirjoittanutkin että sitä kautta voi päästä juttuun ja pyytää vaikka sitten sähköpostiin ja kiejoittaa siellä. Tämä on nyt jo aika myöhäistä, mutta pian edesmenevä Mese on aika kiva. Siis real chat, jossa voi jutella... tai miksi ei sitten vaikka skype.
Itselläkin on 10v takana ihminen jota olen miettinyt joskus, hän oli jo silloin tavoittamaton vaikka oli lähellä joskus... ja aika on vienyit vieläkin kauemmas....
ihmisen arvon näkee vasta kun häntä ei enää ole....
Tervehdys,
Liikuttava kirjoitus. Tiedustelisin, että missäpäin Suomea tämä tutustuminen on tapahtunut ? Muutoinkin, kannattaisi itse kunkin selvittää tällaiset asiat etteivät jäisi vaivaamaan ja sitä kautta mietityttämään. Mikäli toinen osapuoli on kunnollinen ja fiksu; niin tuskin hän tuollaisesta asiasta pilkkaa tekee tai muuta vastaavaa vaan oletettavasti ainakin suhtautuu asiallisesti, mikäli häntä lähestytään asiallisesti, oli hänen tilanteensa mikä hyvänsä. Mitään et varmasti voine menettää, jos selvität asian, ainoastaan voittaa; joka tapauksessa. Onhan meillä ainoastaan yksi elämä; ainakin tiedämme vain elävämme tätä yhtä, nykyistä, elämää; ainakin suurin osa meistä. Ainakin minä tahtoisin tietää, mikäli tällainen tilanne olisi. Kaikkea hyvää joka tapauksessa ja onnea elämääsi.
t. aavistus
Kylmäkivi jatkaa...
Jos itse olet jo varattu, tai se mies on varattu, niin ei se ole mikään syy ettei voi olla ystävä.
Koskaa kellä ei ole ystäviä liikaa ja asiat tykkää kun niistä puhutaan.
Itseäni häiritsee noi FB kamut jotka lisää vain kaveriksi tai sanoo jotain alussa, mut sit eivät niiku mitää sen kummemmin juttele.
Ei ole kiva olla numero 4056 välillä 1-7092
Alkuperäisen kirjoittama tarina oli kuin suoraan omasta elämästäni. Aikoinani tutustuin netissä yhteen mieheen ja ennenkuin kerkesimme edes tavata, niin hän teki minuun todella vaikutuksen, mutta taitaa olla vain yksipuolista, mutta olipa ihana tunne olla rakastunut ainakin kerran.
Voimia sinulle!
Nettideitit on kusetusta ja täysin arvottomia.
AP kait puhui ihan oikeasta elämästä eikä keinotekoisesta jossa voi huijata toista jutuilla kuusnolla mielinmäärin
No, kyllä sitä livessäkin kusetetaan mutta se on helpommin selvitettävissä ja katkottavissa
Aloittaja ei puhu hölynpölyä. Itselläni samanlaisia kokemuksia ja valtava ikävä. Ei mahdollisuutta koskaan edes tavata häntä. Pakko on vaan kestää!