Amerikan hannukarpo

Niin kannattaa lukea Noam Chomskyn kirjoja, mm. Merirosvoja ja Keisareita kirja paneutuu Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan paljon vakavammin kuin Mooren viihdepropaganda. Ja antaa viellä vähemmän mairittelevan kuvan, voisin lisätä.

Hannu kirjoitti:

Niin kannattaa lukea Noam Chomskyn kirjoja, mm. Merirosvoja ja Keisareita kirja paneutuu Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan paljon vakavammin kuin Mooren viihdepropaganda. Ja antaa viellä vähemmän mairittelevan kuvan, voisin lisätä.

Lue lisää

nojoo viihdepropaganda on nyt tässä aika erikoinen ilmaus. Mitä on uutisten ja yleisesti median antama kuva Usan toiminnasta? Sitten tulee esille elokuvallaan Moore, joka yrittää esittää oman näkemyksen todellisuudesta. Nostan mielelläni hattua Moorelle, sillä hän on uskaltanut varsin objektiivisesti takertua aiheeseen ja tahtonut nähdä kokonaisuuden yhdellä kerralla.

tänne palstalle näyttää eksyneen sirkuksesta väkeä. ööö.

Se hannukarpo tuli vaan jostain. Myönnän että yhtymäkohdat on aika vähissä. Mutta entäs ulkonäkö, lippis pois ja karvalakki päähän...

"Ja jätettiin mainitsematta raskaan sarjan maat Britannia, Japani, Italia ja Ranska."

Ranskahan ei ollut koalitossa. Espanja piti sanomani.

Zum kirjoitti:

"Ja jätettiin mainitsematta raskaan sarjan maat Britannia, Japani, Italia ja Ranska."

Ranskahan ei ollut koalitossa. Espanja piti sanomani.

perustat kritiikkisi elokuvan tunnevaltaisuuteen, epäilet asiatietoja ja kaipaat tosiasioita - ja sitten itse teet oikein kardinaalivirheen luetellessasi Ranskan koalitiomaaksi.

Ranskahan oli nimenomaan koalition ja Bushin hyökkäyksen ykkösvastustaja. Moorekin on maininut julkisissa puheissaan usein Ranskan ja bushilaisten tarumaattisen suhtautumisen Ranskaan, joka sentään on lahjoittanut Amerikalle kulttuurin ja jopa Vapaudenpatsaan. Eikä liene merkityksetöntä, että Fahrenheit-elokuva tuli palkituksi nimenomaan Ranskassa.

Mitä muuten tulee argumentteihisi, luulen, että jos sellainen amerikkalaisäiti olisi tuotu kameran eteen joka vakuuttuneena toistelisi miten hänen poikansa kuoli oikeiden arvojen puolesta, se olisi vaikuttanut vielä hirvittävämmältä kuin nyt elokuvassa esiintyvän äidin tuntema tuska ja pettymys.

että kirjoitti:

perustat kritiikkisi elokuvan tunnevaltaisuuteen, epäilet asiatietoja ja kaipaat tosiasioita - ja sitten itse teet oikein kardinaalivirheen luetellessasi Ranskan koalitiomaaksi.

Ranskahan oli nimenomaan koalition ja Bushin hyökkäyksen ykkösvastustaja. Moorekin on maininut julkisissa puheissaan usein Ranskan ja bushilaisten tarumaattisen suhtautumisen Ranskaan, joka sentään on lahjoittanut Amerikalle kulttuurin ja jopa Vapaudenpatsaan. Eikä liene merkityksetöntä, että Fahrenheit-elokuva tuli palkituksi nimenomaan Ranskassa.

Mitä muuten tulee argumentteihisi, luulen, että jos sellainen amerikkalaisäiti olisi tuotu kameran eteen joka vakuuttuneena toistelisi miten hänen poikansa kuoli oikeiden arvojen puolesta, se olisi vaikuttanut vielä hirvittävämmältä kuin nyt elokuvassa esiintyvän äidin tuntema tuska ja pettymys.

Lue lisää

Ranska lahjoitti vapaudenpatsaan. Ja USA lahjoitti vapauden. Kumpi antoi enemmän? Kuka on velkaa kenelle?

(Jos et ymmärrä, mitä tarkoitan lauseella USA lahjoitti vapauden, niin etsi tietosanakirjasta kohta "Normandian maihinnousu".)

Vielä Mooresta... Kummallista, että hän ei maininnut sanallakaan Saddamin julmuudesta. Katsojalle jäi sellainen kuva, että Irak oli paratiisi ennen jenkkien hyökkäystä. Ei kidutusta, ei joukkohautoja, ei toisinajattelijoiden vainoamista, ei pelkoa? Järkyttävää yksisilmäisyyttä Moorelta.

Verratkaapa Mooren tuotosta johonkin BBC:n dokumenttiin, niin huomaatte eron hyvän ja huonon journalismin välillä.

Zum kirjoitti:

Ranska lahjoitti vapaudenpatsaan. Ja USA lahjoitti vapauden. Kumpi antoi enemmän? Kuka on velkaa kenelle?

(Jos et ymmärrä, mitä tarkoitan lauseella USA lahjoitti vapauden, niin etsi tietosanakirjasta kohta "Normandian maihinnousu".)

Vielä Mooresta... Kummallista, että hän ei maininnut sanallakaan Saddamin julmuudesta. Katsojalle jäi sellainen kuva, että Irak oli paratiisi ennen jenkkien hyökkäystä. Ei kidutusta, ei joukkohautoja, ei toisinajattelijoiden vainoamista, ei pelkoa? Järkyttävää yksisilmäisyyttä Moorelta.

Verratkaapa Mooren tuotosta johonkin BBC:n dokumenttiin, niin huomaatte eron hyvän ja huonon journalismin välillä.

Lue lisää

Historiantulkintoihin meneminen ei palvelisi sitä tarkoitusta, johon Moore kertoo tehneensä Fahrenheit-dokumentin. Keskustelu historiallisista veloista olkoon loputonta, niin myös spekulointi siitä missä vaiheessa USAlle lojaalista vasalli-Saddamista tuli saatana-Saddam - kyse Fahrenheit-filmissä ei ole poliittisesta historiasta.

Epäilemättä BBCn dokumentit ovat kokonaan toisella tavalla laadukkaita. Irak-kysymyksestä tuskin on parempaa koostetta tehty kuin John Pilgerin dokumentti. Sen asiasisällöt tulevat Fahrenheit-filmissä osin toistetuiksi. Mitä taas esteettiseen otteeseen tulee, Moore itse selitti tyylivalintojaan nimenomaan kohderyhmälle, jolle filmi on erityisesti suunnattu. Yhteiskunnallis-poliittisen dokumentin tekeminen amerikkalaisille, joista anihharva on edes auttavasti asioista perillä ja puolet ei äänestä vaaleissa, pakottaa käyttämään tyylilajeja jotka muiden silmissä saattavat näyttää karkeilta, naiiveiltakin.

Zum kirjoitti:

Ranska lahjoitti vapaudenpatsaan. Ja USA lahjoitti vapauden. Kumpi antoi enemmän? Kuka on velkaa kenelle?

(Jos et ymmärrä, mitä tarkoitan lauseella USA lahjoitti vapauden, niin etsi tietosanakirjasta kohta "Normandian maihinnousu".)

Vielä Mooresta... Kummallista, että hän ei maininnut sanallakaan Saddamin julmuudesta. Katsojalle jäi sellainen kuva, että Irak oli paratiisi ennen jenkkien hyökkäystä. Ei kidutusta, ei joukkohautoja, ei toisinajattelijoiden vainoamista, ei pelkoa? Järkyttävää yksisilmäisyyttä Moorelta.

Verratkaapa Mooren tuotosta johonkin BBC:n dokumenttiin, niin huomaatte eron hyvän ja huonon journalismin välillä.

Lue lisää

ehkäpä tarkoituksena oli näyttää myös sitä toista puolta asioista, näyttää mitä medialla saa aikaan?

kyseessä on mestariteos.