Kerrotaankos varusmiehille vieläkään, millaista on olla oikeassa taistelutilanteessa?
Minä kun kävin armeijan vuonna 1990, niin silloin en muista koulutukseen sisältyneen todelliseen taistelutilanteeseen valmentamista. Eli ei siis kerrottu, miltä näyttää, kun kaveri saa luodin päähänsä tai astuu miinaan. Ei kerrottu pakokauhusta, ei painajaisista, ei loppuiän kestävistä traumoista.
Ainoan poikkeuksen teki eräs kapteeni, joka maastoharjoituksen yhteydessä alkoi kertoa amerikkalaisten sotilaiden kokemuksista Vietnamissa. Se oli siis täysin epävirallista turinointia. Kertoi siitä, miten moni jenkkipoika menetti järkensä viidakossa. Millaista jälkeä napalmi teki yms. Se oli melkeinpä ainoa kerta armeijaaikana, jolloin minusta tuntui siltä, että nyt päästään itse asiaan...
Ilmeisesti armeija on ulkoistanut henkisen valmentamisen kirkolle. Todella toimiva ratkaisu aikana, jolloin noin 20 % varusmiehistä uskoo Raamatun Jumalaan...
Minä kun kävin armeijan vuonna 1990, niin silloin en muista koulutukseen sisältyneen todelliseen taistelutilanteeseen valmentamista. Eli ei siis kerrottu, miltä näyttää, kun kaveri saa luodin päähänsä tai astuu miinaan. Ei kerrottu pakokauhusta, ei painajaisista, ei loppuiän kestävistä traumoista.
Ainoan poikkeuksen teki eräs kapteeni, joka maastoharjoituksen yhteydessä alkoi kertoa amerikkalaisten sotilaiden kokemuksista Vietnamissa. Se oli siis täysin epävirallista turinointia. Kertoi siitä, miten moni jenkkipoika menetti järkensä viidakossa. Millaista jälkeä napalmi teki yms. Se oli melkeinpä ainoa kerta armeijaaikana, jolloin minusta tuntui siltä, että nyt päästään itse asiaan...
Ilmeisesti armeija on ulkoistanut henkisen valmentamisen kirkolle. Todella toimiva ratkaisu aikana, jolloin noin 20 % varusmiehistä uskoo Raamatun Jumalaan...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei niitä traumoja kaikille aiheudu sehän on yksilöllistä.. Olisi toki mielenkiintoista tietää millaista se suunnilleen olisi...
"Ei niitä traumoja kaikille aiheudu sehän on yksilöllistä.."
Toki se on jossain määrin yksilöllistä, mutta jos ei sotatilanteeseen joutumisesta ja toisten ihmisten tappamisesta jää minkäänlaista psyykkistä vammaa, niin silloin ihmisessä on kyllä jo oikeasti jotain vialla..
"Olisi toki mielenkiintoista tietää millaista se suunnilleen olisi..."
Minä en oikeasti halua henkilökohtaisesti koskaan tietää millaista se on ja C-miehenä en enään nykypäivänä luultavasti koskaan siihen asemaan joudukkaan. Mutta on totta, että jos oikeasti tavoitteemme olisi saada armeijan käyvistä miehistä ja naisista sotilaita, niin silloin heille pitäisi opettaa kaikki mahdollinen siitä, mitä he sotatilan sattuessa joutuisivat niissä olosuhteissa todennäköisesti ja mahdollisesti tekemään ja kestämään. Ne joille näiden asioiden opettelu on liikaa (ja itse veikkaan että tuo käsittää kyllä ihan kirkkaasti leijonanosan kaikista asevelvollisuusarmeijan kävijöistä) pitäisi sitten suoralta kädeltä laittaa armeijasta pois, koska heistä ei oikeasti sotilaiksi ole.
Suurin epäkohta nykyisessä armeijassamme onkin nimenomaan se, ettei se kouluta meille mitään oikeita maanpuolustusjoukkoja eikä sotilaita, vaan ainoastaan opettaa kävijänsä esittämään sotilaita ja teeskentelee että maallamme on uskottava puolustus..
Nämä ovat sellaisia asioita, mistä sotilaskoulutuksessa vaietaan tyystin. Itse kävin intin 09 ja ei siellä paljon tälläisiä tarinoita liikkunut. Lähimmäksi todellisuutta kai päästiin, kun yksi hieman karuluontoinen ylikersantti kertoi epävirallisesti miten veitselllä leikataan vihollisen kurkku auki ja miten veri ei tahraa silloin omia vaatteita tai kun samainen kaveri selosti millainen tuhovoima granaatilla on suhteessa ihmiseen. Ampumisen ja tappamisen välistä yhteyttä ei koskaan oikein haluttu tuoda esille, vaikka syytä olisi.
Nostit ihan hyvän pointin siis esille. Ei koulutuksessa oikein voida kai enää nykyaikana nuoria ihmisiä järkyttää, vaikka syytä olisi. Ehkä silloin intin opit otettaisiin vähän innokkaammin vastaan kun jokainen mies tiedostaisi, että todellisuudessa oma / ryhmän henki riippuu niistä.
Kirkolle on tosiaan ulkoistettu se henkinen puoli sotilaskoulutuksessa. Sehän on iso vitsi. Harmaantunut mukava sotilaspastori puhelee jeesuksesta ja anteeksi-annosta ja jumalan armosta. Olihan siellä joku oppitunti ruumiiden käsittelystä, mutta en minä oikein usko, että kovinkaan moni otti näitä asioita todesta.
Toisaalta ehkä se on hyvä niin, että nuoria ei syytä raaisteta tuollaisilla kertomuksilla näin rauhan aikana.
Ei varusmiehille voi kertoa tilannetta mihin he joutuisivat sodassa. Suomalainen varusmies olisi kuin paraskin maalitaulu talvisessa pakkasessa, loistaisi lämpöpisteenä ilmasta, samoin kuin vanhentuneet panssaroidut ajoneuvot, jotka ovat helppo maali lämpöhakuisille ohjuksille. Talviolosuhteet ovat mahdottomat, kun vihollinen ottaa ilmaherruuden hyvin nopeasti. Suomalaisten kannalta näyttäisi tältä, joskin talvinen metsä tekisi maaleista vielä helpompia, siinä riekaleinen liha lentää.
http://www.youtube.com/watch?v=T1JAWcXNMCw
Meille näytettiin vuonna 2001 Taistelukenttä-video. Se alkoi Ylen uutislähetyksellä jossa Arvi Lind kertoi Suomeen tehdystä hyökkäyksestä. Videolla jätkät astuivat ajoneuvosta pientareelle ja samantien lähti yhdeltä kaverilta jalka säärestä poikki. Aika rajun näköistä.
Joukkueeni puolustusammunnoissa räjähti koko etumaasto tuleen ja lähti kohoamaan ylös. Sitten vain salamana poteron pohjalle ottamaan taivaalta putoavaa hiekkalumisade vastaan. Aivan poteron reunalla pamahteli tosi voimalla. Oli aika voimakas tulenkuvaus. Uutta lipasta kehiin ja varovaisen tähytyksen jälkeen lyhyillä sarjoilla maalit matalaksi. Osa oli tosin kaatunut jo räjähdyksistä. Kyllä oli potero käynyt matalaksi, kun oli hiekkaa puolillaan.
Ei kai sitä kukaan voi sanoilla tai videoilla kuvata. Se täytyisi itse kokea.
Mukaanlukien joukkoantautumiset, selustan takana kapinointi ja siviilien ryöstely omien reserviläisten toimesta. Ja vihollisen desanttitoiminta voimalaitoksia ja tuotantolaitoksia kohtaan.
Sota hävittäisiin kahdessa viikossa ja hyvä niin.
No eihän niille äidin pikku mussukoille nyt voi kaikkea kertoa? Mitä siitä tulis jos kertoisin että pihalla taisteluissa voi tulla kylmä ja että ruokakin saattaa loppua? Nehän raukat pillahtais itkuun? Ja sitä että älypuhelin saattaa lakata ihan toimimasta pakkasessa ja sateessa, se olisi muksuille jo ihan liikaa ja saattaisi pienet lörinat tupsahtaa pulttuun. Kyllä armeija oli ennen miesten koulu! nykyään pelkkä tevakoti kaikkineen mukavuuksineen.
"No eihän niille äidin pikku mussukoille nyt voi kaikkea kertoa? Mitä siitä tulis jos kertoisin että pihalla taisteluissa voi tulla kylmä ja että ruokakin saattaa loppua? Nehän raukat pillahtais itkuun?"
Älä jaksa militaristiperse saivarrella! Sota on oikeasti sen verta raakaa touhua, että kenellä tahansa täyspäisellä iskee siellä tosipaikan tullen halu päästä vittuun ja vähän äkkiä, eikä siinä ole mitään hävettävää..
"Ja sitä että älypuhelin saattaa lakata ihan toimimasta pakkasessa ja sateessa, se olisi muksuille jo ihan liikaa ja saattaisi pienet lörinat tupsahtaa pulttuun."
Jos et ole itse oikeasti sotatilanteessa ollut, niin minusta sinulla ei ole suuremmin varaa irvailla sille miten kevyet olot kenelläkin armeijassa on ja minkä itse kukanenkin siellä kokee vaikeaksi, kun ei ole mitään takeita ettei itsellesi tulisi tositilanteessa ihan yhtälailla löysät housuun..
Mitä olen joskus rintamajuttuja kuullut, niin niistä veteraaneistakin osa murtui iltaisin itkemään päivän kauheuksia ja oli niitäkin jotka lähtivät sieltä taistelukentältä oman käden kautta, kun tuli psyykkinen raja vastaan, ja minä en ainakaan moista reaktiota yhtään ihmettele kun miettii mitä he siellä saivat kestää..
"Kyllä armeija oli ennen miesten koulu! nykyään pelkkä tevakoti kaikkineen mukavuuksineen."
Siitä olen samaa mieltä, ettei tästä nykypäivän armeijasta ole yhtään mihinkään, mutta sinä ja kaltaisesi ääliöt ette kyllä yhtään edesauta asiaa noine "miestenkoulu"-horinoinenne.
Armeijan ei kuulu(isi) kouluttaa kenestäkään miehiä, vaan sotilaita ja sotilas tarkoittaa tosipaikan tullen käytännössä yhtä kuin tappokone; sillä ei ole minkään miehisyyden kanssa yhtään mitään tekemistä ja on yksinomaan positiivinen asia, ettei suurimmastaosasta miesainesta ole kyseiseen hommaan..
Köpöttelehän pappa takaisin palvelutalon lämpöön, ettei tule vilu.
Jaa-a... Tammisaaressa 2009-2010 kyllä kateltiin lämäri-kurssin aikana päivät pitkät kuvia sodan aiheuttamista vammoista. Eipä jäänyt epäselväksi miltä mies näyttää saatuaan osuman tarkkuuskivääristä tai astuttuaan jalkaväkimiinaan...
Sitten myöhemmin kun oli mukana pioneerikomppanian kanssa kurseilla ja harjoituksilla niin tuli käytyä läpi niin monta tapaa tappaa suuria määriä jalkaväkeä miinoilla ja muilla pommeilla, että jos jotakin, niin armeija teki tästä reserviläisestä kyllä pasifistin.
Hyvä että varusmiehille näytetään kuvia todellisista sotavammoista. Tai siis ainakin sinulle näytettiin.
Jos joku haluaa täydentää varusmieskoulutustaan näin jälkikäteen, niin alla olevan linkin takana olisi muutama 1. maailmansodan aikainen kuva kasvoihin haavottuneista sotilaista. Todella järkyttäviä kuvia! (Sikäli kun Internetin aikakaudella mikään voi enää ketään järkyttää.) Älä katso, jos et halua nähdä todellisia sotavammoja.
http://www.flickriver.com/photos/brightblightcafe/2902268695/
Niin, sosiaaikuraattoreita ja psykologeja toki on, mutta aika vähän. Ja heidän hommanansa taitaa enemmänkin olla auttaa varusmiehiä selviytymään varusmiesajan koettelemuksista intissä (ja kotirintamallakin, jos tyttö-/poikaystävä jättää). Ja ihan hyvä näin.
Mutta sodan ajan organisaatioon tulisi tosiaan olla myös henkisiä valmentajia ja monipuolista väkeä kaatuneiden huoltoonkin. Hollannissa on uskonnollisten pappien lisäksi uskonnottomia henkisen työn tekijöitä. Henkinen ja hengellinen tuki ovat kaksi eri asiaa, vaikka papit Suomessa pyrkivät omimaan itselleen molemmat. Hollannissa noin kolmasosa siitä väestä on uskonnottomia, samassa suhteessa kuin on eri uskontoihin ja katsomuksiin kuuuluvia (katolisia, protestantteja, islamilaisia, uskonnottomia).
Jos sotilaspappeista ei kokonaan luvuta, joka neljäs pitäisi vaihtaa ei-uskonnolliseen henkisen työn ja valmennuksen antajaan.
syyllinen olo kun varastin 20 pornolehteä 22.
heitin suohon
karkkia joskus harvoin