Monilla elää sitkeässä käsitys, että jo pienen määrän alkoholia haistaisi.
Tässä haluan tyrmätä monien käsityksen, että alkoholia ei voisi nauttia pieniäkään määriä jäämättä heti kiinni.
Muutamia kertoja oon muutamille maininnut, että ei kaikki tajua, tai huomaa viinan hajua, tai pientä nousuhumalaa.
Kerrompa nyt oman tarinani.
Asuin aikoinaan kotona. Elämä oli pidemmän päälle hyvin tylsää. Joskus sitten tuli houkutus kokeilla saunassa, miltä olut mahtaa maistua. Sain luokkakaverilta muutaman oluttölkin. Saunoin kotona yleensä yksin, joten oli mahdollista siellä hörppiä salassa kaljaa. Ensimmäisellä kerralla jo yksi oluttölkki sai nosteen. En voinut jättää siihen yhteen, vaan oli kiskaistava toinenkin.
Tulin kovissa fiiliksissä saunasta pois. Olin tosi puhelias ja iloinen. Laitoin sisupastillia suuhun, ettei vahingossakaan haisis alkoholi.
Kukaan ei huomannut mitään.
Kun täytin 18 vuotta, minulla oli mahdollista hakea myös itse kaljaa kaupasta. Lähikaupasta en kehdannut ostaa kiinnijäämisriskin vuoksi, joten hain aina jostain vähän kauempaa. Kerta kerran jälkeen tuli kiskottua enemmän ja enemmän kaljaa. Parhaimmillaan olin vetänyt seitsemänkin tölkkiä saunassa, enkä jäänyt kiinni. Opin tiedostamaan, milloin suu kannattaa pitää kii, ettei sammaltavan puheen vuoksi jäisi kiinni. Toleranssin kasvaessa uskalsin jo jutella seitsemänkin juotua, kunhan vain odotin hetken, että pää selkenee.
Joskus meni vähän yli ja saatoi näkökin jo hiukan hämärtyä, jolloin mun oli parasta olla hiljaa. Sittekään kukaan ei tajunnut, että olen vähän ryypiskellyt.
Lopulta aloin tekemään sitä, että otin kotona nostohumalat. Saatoin muulloinkin, kuin saunailtoina naukkailla. Siis perjantaina ja joskus keskiviikkonakin. Kun iän puolesta vihdoin oli mahdollista ostaa viinaa, sekoitin sitä täysmehuun. Tämä mahdollisti sen, että saatoin jopa omassa huoneessa naukkailla.
Omaan asuntoon muutettua juominen jatkui. Saatoin jopa kylissä olla pienessä huppelissa, eikä kukaan tajunnut mitään. Sain sillä rohkaisua, mutta koin samalla olevan myös pettäjä, kun niin moni luuli keskustelevansa raittiin uskovaisen kanssa. Lopulta tulin siihen pisteeseen, etten voinut enää jatkaa uskovaisena. Monille oli suorastaan järkytys, kun saivat kuulla, että olen ollut lukuisia kertoja heidän kanssaan pienessä kännissä. Seuroissakin, joskin seurojen loppupuolella pää oli yleensä selvinnyt niin, että oli, kuin ei olis mitää juonutkaan.
Nyt myöhemmin olen saanut parannuksen armon ja vastikään eräs kaverini tunnusti, että hänkin on ollut useissa kylissä pienessä kännissä. Hän ei siis enää ole vl vaan hän on siirtynyt erääseen vapaaseurakuntaan. Uudelle paikkakunnalle muutettuaan siionissa vaikutti eräs ylisosiaalinen kaveri. Hän on tunnustanut, että juo silloin tällöin ja on ollut iltakylissäkin pienessä nosteessa, eikä näe siinä mitään väärää. Nyt jälkeenpäin oon saanut selityksen, miksi tämän henkilön mielipiteet vaihtelivat niin kovasti eri päivinä. Selityshän sille löytyi. Tämä henkilö kuljetti takissa aina taskumattia, eli saattoi ottaa naukut myös kylissä. Kun meno meni liian vilkkaaksi, porukka vain kattoi, että on tuo outo ihminen. Hän sai hullun ihmisen maineen. Syy oli ollutkin siinä, että tämä oli naukkaillut pitkin iltaa.
Ite, jos joskus jälkikasvua saan, aion kyllä tarkkailla aika tarkkaan, juoko omat lapseni. Siitä ainakin aion pitää huolen, että meidän kotiin ei kukaan kanna alkoholijuomia. Lukollisia laatikoita ja kaappeja en hanki. Laukut ratsataan aika-ajoin ja laitan selkeät kotiintuloajat. Tosin tälläkään ei voi estää salajuomista, mutta aina parempi yrittää tehä asialle edes jotain, kuin antaa vain olla.
Tässä haluan tyrmätä monien käsityksen, että alkoholia ei voisi nauttia pieniäkään määriä jäämättä heti kiinni.
Muutamia kertoja oon muutamille maininnut, että ei kaikki tajua, tai huomaa viinan hajua, tai pientä nousuhumalaa.
Kerrompa nyt oman tarinani.
Asuin aikoinaan kotona. Elämä oli pidemmän päälle hyvin tylsää. Joskus sitten tuli houkutus kokeilla saunassa, miltä olut mahtaa maistua. Sain luokkakaverilta muutaman oluttölkin. Saunoin kotona yleensä yksin, joten oli mahdollista siellä hörppiä salassa kaljaa. Ensimmäisellä kerralla jo yksi oluttölkki sai nosteen. En voinut jättää siihen yhteen, vaan oli kiskaistava toinenkin.
Tulin kovissa fiiliksissä saunasta pois. Olin tosi puhelias ja iloinen. Laitoin sisupastillia suuhun, ettei vahingossakaan haisis alkoholi.
Kukaan ei huomannut mitään.
Kun täytin 18 vuotta, minulla oli mahdollista hakea myös itse kaljaa kaupasta. Lähikaupasta en kehdannut ostaa kiinnijäämisriskin vuoksi, joten hain aina jostain vähän kauempaa. Kerta kerran jälkeen tuli kiskottua enemmän ja enemmän kaljaa. Parhaimmillaan olin vetänyt seitsemänkin tölkkiä saunassa, enkä jäänyt kiinni. Opin tiedostamaan, milloin suu kannattaa pitää kii, ettei sammaltavan puheen vuoksi jäisi kiinni. Toleranssin kasvaessa uskalsin jo jutella seitsemänkin juotua, kunhan vain odotin hetken, että pää selkenee.
Joskus meni vähän yli ja saatoi näkökin jo hiukan hämärtyä, jolloin mun oli parasta olla hiljaa. Sittekään kukaan ei tajunnut, että olen vähän ryypiskellyt.
Lopulta aloin tekemään sitä, että otin kotona nostohumalat. Saatoin muulloinkin, kuin saunailtoina naukkailla. Siis perjantaina ja joskus keskiviikkonakin. Kun iän puolesta vihdoin oli mahdollista ostaa viinaa, sekoitin sitä täysmehuun. Tämä mahdollisti sen, että saatoin jopa omassa huoneessa naukkailla.
Omaan asuntoon muutettua juominen jatkui. Saatoin jopa kylissä olla pienessä huppelissa, eikä kukaan tajunnut mitään. Sain sillä rohkaisua, mutta koin samalla olevan myös pettäjä, kun niin moni luuli keskustelevansa raittiin uskovaisen kanssa. Lopulta tulin siihen pisteeseen, etten voinut enää jatkaa uskovaisena. Monille oli suorastaan järkytys, kun saivat kuulla, että olen ollut lukuisia kertoja heidän kanssaan pienessä kännissä. Seuroissakin, joskin seurojen loppupuolella pää oli yleensä selvinnyt niin, että oli, kuin ei olis mitää juonutkaan.
Nyt myöhemmin olen saanut parannuksen armon ja vastikään eräs kaverini tunnusti, että hänkin on ollut useissa kylissä pienessä kännissä. Hän ei siis enää ole vl vaan hän on siirtynyt erääseen vapaaseurakuntaan. Uudelle paikkakunnalle muutettuaan siionissa vaikutti eräs ylisosiaalinen kaveri. Hän on tunnustanut, että juo silloin tällöin ja on ollut iltakylissäkin pienessä nosteessa, eikä näe siinä mitään väärää. Nyt jälkeenpäin oon saanut selityksen, miksi tämän henkilön mielipiteet vaihtelivat niin kovasti eri päivinä. Selityshän sille löytyi. Tämä henkilö kuljetti takissa aina taskumattia, eli saattoi ottaa naukut myös kylissä. Kun meno meni liian vilkkaaksi, porukka vain kattoi, että on tuo outo ihminen. Hän sai hullun ihmisen maineen. Syy oli ollutkin siinä, että tämä oli naukkaillut pitkin iltaa.
Ite, jos joskus jälkikasvua saan, aion kyllä tarkkailla aika tarkkaan, juoko omat lapseni. Siitä ainakin aion pitää huolen, että meidän kotiin ei kukaan kanna alkoholijuomia. Lukollisia laatikoita ja kaappeja en hanki. Laukut ratsataan aika-ajoin ja laitan selkeät kotiintuloajat. Tosin tälläkään ei voi estää salajuomista, mutta aina parempi yrittää tehä asialle edes jotain, kuin antaa vain olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi tosin se liika rajoittaminenkin aiheuttaa nuorissa kapinahenkeä. Tunnen muutamia vll:ä jotka kodin holhouksesta vapauduttuaan ovat sortuneet toiseen äärimmäisyyteen alkoholin käytön suhteen.
>Kerrompa nyt oman tarinani.
Asuin aikoinaan kotona.
Sinun oma tarinasi, mutta kenen aikoina asuit kotona?