Omat kokemuksemme
20.11.2012 18:06 | Merja
Turkuun muutto ja rakentaminen muuttivat elämämme painajaiseksi, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Kaikki alkoi siitä, kun me muutaman kuukauden etsimisen jälkeen satuimme löytämään itsellemme sopivan omakotitontin Turusta. Olimme todella tyytyväisiä. Turussa, Heidekenillä parin päivän välein syntyneinä meistä oli hienoa palata syntymäkaupunkiimme.
Painajaisemme kuitenkin alkoi melko pian, mutta liian myöhään peruaksemme muuton. Jo ennen kuin taloamme rakennettiin, saimme kokea naapurielämän uudet tuulet, joita en silloin osannut ottaa vakavasti. Mennessäni esittäytymään naapurin rouvalle, sain tervetulotoivotukseksi: ”Tulette nyt sitten hävittämään valkovuokkomme ja sorsalampemme”. Ihmettelin vain itsekseni, että miten me omalta tontiltamme voimme hävittää HEIDÄN valkovuokkonsa ja sorsalampensa. Pidin sitä kuitenkin vain erikoisena huumorina enkä uhrannut asialle enempää energiaa.
Olemme muutaman vuosikymmenen kestäneen elämämme aikana selvinneet ihmissuhteistamme kohtalaisen hyvin. Entisessä naapurustossamme asuimme 25 vuotta ihanien ihmisten rajanaapurina. Heidän kanssaan emme tarvinneet minkäänlaista aitaa rajallemme, vaan tapamme elää oli molemmin puolin hyvin toimivaa. Sen vuoksi en osannut edes kuvitella, että on toisenlaisiakin naapureita.
Nyt, runsaan neljän vuoden jälkeen, jonka tonttiamme olemme hallinneet, kaikenlaiset kokemukset läpikäyneinä voimme vain todeta, että emme voineet ymmärtääkään, miten vuosikymmeniä stabiilina ympäristönä säilynyt alue voi joillekin muuttua ”ikiomaksi”, mihin muilla ei ole mitään asiaa. Sellaisella mentaliteetilla ei ympäristöön mitään muutoksia hyväksytä.
Jatkuu...
20.11.2012 18:06 | Merja
Turkuun muutto ja rakentaminen muuttivat elämämme painajaiseksi, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Kaikki alkoi siitä, kun me muutaman kuukauden etsimisen jälkeen satuimme löytämään itsellemme sopivan omakotitontin Turusta. Olimme todella tyytyväisiä. Turussa, Heidekenillä parin päivän välein syntyneinä meistä oli hienoa palata syntymäkaupunkiimme.
Painajaisemme kuitenkin alkoi melko pian, mutta liian myöhään peruaksemme muuton. Jo ennen kuin taloamme rakennettiin, saimme kokea naapurielämän uudet tuulet, joita en silloin osannut ottaa vakavasti. Mennessäni esittäytymään naapurin rouvalle, sain tervetulotoivotukseksi: ”Tulette nyt sitten hävittämään valkovuokkomme ja sorsalampemme”. Ihmettelin vain itsekseni, että miten me omalta tontiltamme voimme hävittää HEIDÄN valkovuokkonsa ja sorsalampensa. Pidin sitä kuitenkin vain erikoisena huumorina enkä uhrannut asialle enempää energiaa.
Olemme muutaman vuosikymmenen kestäneen elämämme aikana selvinneet ihmissuhteistamme kohtalaisen hyvin. Entisessä naapurustossamme asuimme 25 vuotta ihanien ihmisten rajanaapurina. Heidän kanssaan emme tarvinneet minkäänlaista aitaa rajallemme, vaan tapamme elää oli molemmin puolin hyvin toimivaa. Sen vuoksi en osannut edes kuvitella, että on toisenlaisiakin naapureita.
Nyt, runsaan neljän vuoden jälkeen, jonka tonttiamme olemme hallinneet, kaikenlaiset kokemukset läpikäyneinä voimme vain todeta, että emme voineet ymmärtääkään, miten vuosikymmeniä stabiilina ympäristönä säilynyt alue voi joillekin muuttua ”ikiomaksi”, mihin muilla ei ole mitään asiaa. Sellaisella mentaliteetilla ei ympäristöön mitään muutoksia hyväksytä.
Jatkuu...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä meidän tonttimme kuuluu yhtenä kolmeen, vasta 2000-luvulla kaavoitettuun omakotitonttiin. Se sijaitsee laitimmaisena jo 1980-luvulla rakennetun kiinteistön vieressä. Tämän paritalokiinteistön toiset asukkaat olivat muuttaessamme asuneet As Oy Paritalon puolikkaassaan jo toistakymmentä vuotta. He olivat levittäytyneet myös reilusti kaupungin puiston puolelle rakentamalla sinne huvimajan ja vajoja. Nimi As Oy Paritalo kertoo naapuriemme asumismuodon, eikä siis ole kyseisen asuntoyhtiön nimi, vaikka sitä nimeä nyt käytänkin. Tämä toteutettu tonttikaavoitus vei siis nyt kyseisen naapurin siihenastisen nautintaoikeuden osasta puistoa. Lisäksi heille oli tulossa naapuri, mikä ei sopinut heille lainkaan. Useimmat kuitenkin olisivat tämän ymmärtäneet ja hyväksyneet, mutta eivät meidän naapurimme. Nimitän heitä Herra ja Rouva Naapuriksi. Hyväksymisen sijaan Naapurit sen sijaan heti ryhtyivät päällepäsmäreiksi, mitä ja miten me saamme omalle tontillemme rakentaa.
Tämän olisimme ehkä vielä jotenkin osanneet hoitaa. Mutta, naapurien vahvoilla vaatimuksilla mukaan sekaantui myös Turun kaupungin rakennusvalvontavirasto ja sen myötä Kiinteistöliikelaitos. Rouva Naapuri nimittäin on erittäin taitava saamaan ihmiset ja erityisesti viranomaiset vakuuttuneeksi erilaisista asioista, mitä hän väittää. Hänellä on myös ennen kokematon kyky saada viranomaiset toimimaan oman tahtonsa mukaan. Olemme nyt oppineet, että jos todellisuus ei kulje Rouva Naapurin mielen mukaan, hän yrittää kääntää todellisuuden kulkemaan hänen omia tarkoitusperiään vastaamaan. Jos tämäkään ei onnistu, hän kuitenkin kertoo tapahtumat siten kuin ne parhaiten hänen omia tarkoituksiaan myötäilevät. Niinpä hänen tarinoihinsa ovat uponneet aluksi poliisit ja sittemmin myös - ja erityisesti - Turun kaupungin rakennusvalvontaviraston sekä kiinteistöliikelaitoksen virkamiehet. Poliisit sentään kaiketi kokemuksiensa perusteella melko pian alkoivat oivaltaa, mistä näissä jutuissa on kyse. Sen sijaan kaupungin virkamiehet ovat nenäänsä myöten näissä jutuissa mukana ja yhä syvemmälle menevät.
Jatkuu...
Nämä Naapurit ovat tehneet nyt meistä yhteensä 13 rikosilmoitusta, joista yksikään ei ole johtanut muuhun kuin poliisin toteamukseen, että asiaa joko ei tutkita tai ei ole tapahtunut rikosta. Turun kaupungin rakennusvalvontavirastoon Naapurit ovat tehneet ainakin saman verran ilmoituksiaan. Nämä sitten ovatkin johtaneet uskomattomaan kierteeseen. Meille ovat rakennustarkastajat soitelleet kesken työpäivääkin ja kyselleet tosi pöljistä asioista, joiden pitäisi jo itsessään ilmaista, että jutussa ei ole mitään perää. Esimerkkinä, Rouva Naapuri oli tehnyt meistä eräänä perjantaipäivänä ilmoituksen rakennusvalvontavirastoon. Hänen ilmoituksensa mukaan meidän tonttimme maata oli korotettu 1,5 METRIÄ. Tästä taas rakennustarkastaja soittamaan meille kesken työpäivän, että onko teillä lupa tähän korottamiseen. Täysin hölmistyneenä asiasta kerroin, että ei meillä ole tapahtunut mitään maan korotuksia. Kyseinen rakennustarkastaja keskeytti minut ja uhkasi, että Turun kaupunki tulee ryhtymään hallintotoimenpiteisiin meitä vastaan. Siis mitkään puheet eivät menneet läpi. Hän tiesi ”todellisuuden” kuunneltuaan Rouva Naapuriamme ja minun puheillani ei ollut mitään merkitystä. Tätä samaa nämä jutut ovat olleet koko runsaat 3,5 vuotta. Jutut ovat siinä mielessä pahentuneet, että vaikka rakennustarkastajat jo tietävät, miten asiat todellisuudessa ovat, niin siitä huolimatta jostain syystä meille jatkuvasti lähetetään määräyksiä, kehotuksia ja jopa sakkouhkauksia. Naapuri sen sijaan luvatta kaataa tontiltaan ja puistosta puita, istuttaa luvattomia, kummallisia aitoja tonttiemme rajalle ja rakentaa majoja ja vajoja luvitta pitkin puistoa, mutta se kaikki heille sallitaan. Aina löytyy jokin lakirako, millä vain todetaan, että laissa heitä ei kielletä, siis kaupunki ei voi mitään. Vaikka laissa kiellettäisiinkin, todellisuus väännetään sellaiseksi, että ei ole mitään, millä heitä kieltää.
Meidän jo tontistamme tarjouksen tehtyämme ja tontin saatuamme, Herra Naapuri kertoi toisille naapureilleen, että hän alkaa nyt sitten rakentaa puuvajaa tonttiemme rajalle. Näin kävi. Samaan aikaan, kun meidän tontiltamme kaadettiin puita rakennuksen alta, Naapurit rakensivat vajaansa vain ja ainoastaan näkösuojaksi tontilleen. Heidän toinen, vanhempi vajansa sijaitsee myös tonttiemme välisellä rajalla. Lähimmillään siis nämä vajat sijaitsevat vajaan kahden metrin päässä meidän asuinrakennuksestamme, mutta lähimmilläänkin runsaan yhdeksän metrin päässä Naapurin omasta asunnosta. Yhteensä näitä luvattomia rakennelmia on 46 m².
Meidän rakennusprojektimme aikana kaupungin rakennuslupa-arkkitehti havaitsi nämä luvatta rakennetut, kokonaan kaavan määräämän rakennusalan ulkopuolella sijaitsevat rakennukset. Vielä siinä vaiheessa kaupunki antoi Naapureille kehotuksen poistaa nämä luvattomat rakennukset varauksella, ”ellei muista luvista myöhemmin muuta johdu”. Naapuri tarttui heti tähän ja kehotuksen eräpäivänä hän haki toimenpidelupaa tälle mökkikylälleen. Jossain vaiheessa toimenpidelupa-anomus muuttui jossain rakennuslupa-anomukseksi, jopa samalla diaarinumerolla. Turun rakennuslautakunta oitis myönsikin luvan tälle mökkikylälle, lukuun ottamatta vanhempaa, aivan rakennuksemme tuntumassa olevaa vajaa. Tämän vajan rakennuslautakunta katsoi olevan liian lähellä meidän rakennustamme ja myös olevan paloturvallisuusriski rakennuksellemme. Koska kuitenkin Naapurit tämän mökkikylän turvin edelleen jatkuvasti käyttivät meidän tonttiamme kuin omaansa, valitimme lupa-asiasta Turun hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus sitten totesikin, että rakennuslautakunnan myöntämät luvat tuli kumota. Määrätietoisena Naapuri vuorostaan valitti hallinto-oikeuden päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO taas päätti, että kumpikin päätös kumotaan, koska kaupungin tulee myös arvioida, tarvitaanko mökkikylälle poikkeamislupaa.
Turun hallinto-oikeudelle tehdyn kaupungin vastineen mökkikylän säilyttämiseksi oli laatinut ympäristölakimies, josta nyt tuli koko asian primus motor. Hänen johdollaan KHO:n päätöksen jälkeen alettiin mökkikylälle anoa poikkeamislupaa elokuussa 2011. Kaikkien kiemuroitten jälkeen ja vähiten totuuksiin perustuviin perusteluin Turun ympäristö- ja kiinteistölautakunta myönsi poikkeamisluvan syyskuussa 2012. Nyt siis on seuraavana vuorossa uudelleen toimenpidelupa- anomus. Aikaa prosessin alkamisesta on siis kulunut kohta kolme vuotta. Vaikka paloturvallisuusriskiksi todettu vaja on kehotettu poistamaan jo lähes kolme vuotta sitten, se edelleen tönöttää paikoillaan. Nyt kyseinen ympäristölakimies on ensin vaatinut tämän vajan siirrettäväksi 31.11.2012 mennessä. Saman päätöksen lopussa hän kuitenkin edellyttää Naapureita vasta laatimaan suunnitelmat vajan siirtämiseksi 31.11.2012 mennessä. Tarkoittaakohan tämä siis sitä, että kyseistä vajaa ei tarvitse koskaan siirtää eikä suunnitella, koska sellaista päivämäärää kuin 31.11. ei koskaan tule? Olen itse jo kansakoulussa osannut kuukausien päivämäärät. Nykyisille kaupungin virkamiehille tämäkin tuntuu olevan kohtuuton vaatimus.
Samainen, Naapureitten mökkikylää henkeen ja vereen puolustanut ja asiaa ajanut ympäristölakimies ei koko jutun käsittelyn aikana juurikaan ole totuuteen asioita perustanut. Mielestäni kunnan virkoihin valituilta pitää voida vaatia paitsi pätevyyttä myös hyvää ammattitaitoa. Hyvää ammattitaitoa ei todellakaan ole, kun virkamies joutuu asioitaan ja päätöksiään perustelemaan valehtelemalla. Ammattitaitoista ei myöskään ole, kun kaupunki meiltä lain suomalla edellytyksellä pyytää kuulemista käsiteltävään asiaan, niin samainen ympäristölakimies alkaa tulkita meidän mielipiteitämme. Kun me kerromme mielipiteemme asiasta, se todella on meidän oma mielipiteemme, jota ei edes lakimiehellä ole oikeutta lähteä muuksi muuttamaan. Näin nyt kuitenkin on tapahtunut. Tämä ympäristölakimies omassa poikkeamispäätösesityksessään kirjoittaa, että me ”varmaan tarkoitamme” jotain muuta kuin olemme tarkoittaneet. Sitten hän muuttaa meidän mielipiteemme ja itse kertoo, mitä me olemme tarkoittaneet. Lisäksi hän kertoo meidän jossain epämääräisessä palaverissa olleen asiasta ensin jotain muuta mieltä ja nyt muuttaneen mielipidettämme. Muistiota ei tällaisesta palaverista kuitenkaan ole. Samassa päätösesityksessään hän myös kirjoittaa, että kiinteistöliikelaitoksella on oikeus muuttaa mieltään. Myös kiinteistöliikelaitos nimittäin ensin vuonna 2011 kirjallisesti kehotti Naapuria poistamaan mökkikylänsä kaupungin puiston puolelta. Vuonna 2012 kiinteistöliikelaitoksen johtaja sähköpostissaan kertoikin, että lupa voidaankin myöntää ja muutetaan vielä vuokrasopimustakin niin, että mökkikylä saa jäädä kaupungin puistoon ”for ever”. Tämä kiinteistöliikelaitoksen mielenmuutos oli ympäristölakimiehen mielestä täysin sallittua, mutta meillä ei ole oikeutta muuttaa mielipidettämme. Toki me emme missään vaiheessa ole olleet mitään muuta kuin sitä yhtä ja samaa mieltä alusta asti, vaikka tämä ympäristölakimies muuta väittää. Mutta, nämä ympäristölakimiehen ajatuskoukerot eivät sisälläkään minkäänlaista logiikkaa, vaan pelkkää mielivaltaa.
Näiden lisäksi Turun kaupungin rakennusvalvontaviraston virkamiehet ovat kieltäneet Naapuriemme vaatimuksesta, että emme saa mitenkään rakentaa tonttimme itäpuolta eli tonttiamme Naapuriemme puolelta. Tähän meiltä vaadittiin oikein kirjallinen lupaus meidän molempien allekirjoittamana.
Rakennusvalvontaviraston virkamiehet ovat kehottaneet Naapuriamme viemään rakennuslupa-asiamme poliisille, koska on ilmeistä, että olemme rakennuslupa-anomuksessamme tehneet petoksen. Kun anoimme rakennuslupaamme, oli siihen liitettävä naapurikuuleminen. Näin teimme. Esitimme haluamamme ja meille suunnitellun rakennuksen piirustukset naapureille kuulemista varten. Jätettyämme rakennuslupa-anomuksemme naapurikuulemisineen rakennusvalvontavirastoon, viraston vastaava rakennustarkastaja teki aina uusia muutoksia suunnitelmiimme, jopa sellaisia, mihin hänellä ei olisi ollut mitään valtuuksia. Hän myös varsin selkeästi ilmaisi, että meidän omaksi kodiksemme valitsemamme rakennus ei lainkaan häntä miellyttänyt. Nyt jälkeen päin hän on edelleen kertonut, että muutoksilla talostamme saatiin sentään jotenkin siedettävä, vaikka kamala se on edelleen. Lupaprosessissa aina yhden muutoksen jälkeen teetimme uudet piirustukset ja taas tehtiin niihinkin uusia muutoksia. Vasta kahdeksas lupapiirustus toi rakennusluvan. Yhdet piirustukset menivät uusiksi, koska suunnittelijamme oli piirtänyt pensasaidan rajallemme. Tämä käskettiin poistamaan, koska kaava kieltää moiset aidat. Poliisille rakennuslupa-asiamme piti viedä, koska rakennuksestamme lopulta tuli siis erilainen kuin minkä piirustukset olimme naapureille esittäneet ja mihin he olivat SUOSTUMUKSENSA antaneet. Tämä siis tulkittiin petokseksi ja asia vietiin rakennusvalvontatoimiston lakimiehen suosituksesta poliisille. Onneksi poliisi ja syyttäjä sentään oivalsivat, että kyse ei ole petoksesta, vaan kaupungin normaalista rakennuslupa-anomusmenettelystä. Kummallisinta asiassa on, että kaupungin virkamiehet itse vaativat kaikki naapurikuulemisen jälkeen tehdyt muutokset ja kun me ne toteutimme, niin sitten he itse käskivät viedä asian poliisille. Tämä ei ihan istu omaan logiikkaani.
Edellisten lisäksi Rouva Naapuri on saanut kaupungin rakennusvalvontaviraston virkamiehet liikkeelle takapihamme valon vuoksi. Tämän lampun olemassa oloa yksi rakennustarkastaja nimitti kiusaamiseksi. Rouva Naapuri oli sen perusteella ensin soittanut hätäkeskukseen, mihin hän oli ilmoittanut takapihamme ulkovalon häiritsevän heitä. Yhtenä iltana, melko tasan kaksi vuotta sitten, Naapuri oli sammuttanut kaikki omat pihavalonsa ja sisälläkin näytti kovasti hämärältä. Näin hän yritti saada lamppumme näyttämään korostetun kirkkaalta, joten heidän piti siis ”kärvistellä” meidän lamppumme valokeilassa. Rouva Naapuri oli poliisille ilmoittanut sen olevan 1500W, toisasiassa sen on 450W. Poliisit sitten juoksivat pitkin pusikkoa lamppuamme arvioimassa. Lamppu sai kuitenkin jäädä. Koska Rouva ei poliisin avulla saanut lamppua poistettua, otti Rouva Naapuri taas kaupungin virkamiehet juoksupojikseen. Poliisille tekemässään ilmoituksessa Rouva Naapuri oli kertonut, että kyseinen valo on kuulemma koettu valtavaksi ongelmaksi niin hänen hoitolastensa kuin näiden vanhempienkin taholta. Yhden hoitolapsen silmäsairauskin on kuulemma pahentunut ja hänelle on lampun häikäisyn vuoksi jouduttu hankkimaan silmälasit. Tämä siitä huolimatta siitä, että lamppu on Naapurin taloon saapuvan selän takana. Tämä oli kuitenkin sen verran paha väite, että kysyin asiaa lapsen isältä. Tämä isä ei edes ollut tietoinen mistään lamppuongelmasta. Hän myös kertoi lapsensa silmäongelman olevan synnynnäisen ja nyt tietyssä iässä sitä oli ryhdytty korjaamaan silmälaseilla. Hän käski meidän olla rauhassa, koska meidän lampullamme ei todellakaan ollut mitään tekemistä lapsen silmälasien kanssa, kuten olimme itsekin ajatelleet.
Mutta, huolimatta siitä, että poliisi on lampun lailliseksi todennut, kaupungin rakennustarkastaja on kertonut pimeiden tullen ryhtyvänsä taas toimenpiteisiin lampun poistamiseksi. Näitä juttuja siis riittää. Kuten sekin, että rakennusliikkeen unohdettua lumiesteet katoltamme juuri itäpuolelta eli Naapurin puolelta kattoa, oli nämä lumiesteet asennettava paikoilleen 350€ sakon uhalla – juhannukseksi 2012. Sitten tänä vuonna kuitenkin olikin hyvin vähäluminen juhannusL.
Naapurit ovat myös saaneet keskeytettyä kahden neliön jätekatoksemme rakentamisen. Turun kaupungin rakennusmääräysten mukaan ei alle neljän neliön katokset vaadi mitään lupia, mutta meidän kohdallamme tässäkin koettiin poikkeus. Naapuri oli katoksen rakentamisesta taas valittanut. Niin yksi rakennustarkastaja soitti ja käski keskeyttää rakentamisen, kunnes hän on käynyt paikalla. Mitään laitonta eikä määräystenvastaista ei kuitenkaan löytynyt, joten saimme rakentaa sen valmiiksi.
Seuraavaksi kadun viereen nurmikon reunukseksi asettamamme kivet olivat Naapurin valituksen kohde. Kivet olivat tonttimme sisällä, mutta jokin niissäkin taas hiersi Naapuria, vaikka kivet eivät edes näy heidän tontilleen. Yksi virkamies käski siirtää kivet 70cm tontin sisälle päin. Lupasimme mukisematta näin tehdä. Mutta, sitten yksi virkamies otti järjen käyttöön ja sanoi, että antakaa olla, ei niistä kellekään mitään haittaa ole. Tästä tuli melkein itku, kun kaupungilta löytyi edes yksi normaalijärjellä varustettu, inhimillinen virkamies.
Eniten meitä kuitenkin ihmetyttää Turun kaupungin virkamiesten sekä luottamusmiesten valtava intressi tämän mökkikylän säilyttämiseksi. Tähän prosessiin on kulutettu aivan valtavasti veronmaksajien rahoja. Tätä mökkikylää kun ovat työkseen tukeneet useampi rakennustarkastaja, vastaava rakennustarkastaja, rakennusvalvontaviraston lakimies, päätyönään, jopa yltiöaktiivisesti ympäristölakimies, ympäristöarkkitehti, kiinteistöliikelaitoksen johtaja, tonttipäällikkö, pari mittausteknikkoa, pari hortonomia, hallintotoimiston lakimies, kaupunginsihteeri sekä ympäristöasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja. Viimeksi mainitulla kuvittelisi olevan tärkeämpääkin tekemistä kuin tuhlata aikaansa luvattoman mökkikylän säilyttämiseen ja kunnan yhden ainoan perheen tahtotilan tyydyttämiseen. Mutta, tärkeä prosessi jatkuu. Edellä mainittujen virkamiesten lisäksi aikaansa ja energiaansa asiaan ovat uhranneet sekä rakennuslautakunta että ympäristö- ja kaavoituslautakunta – huolimatta siitä, että he ovat koko ajan olleet tietoisia totuudesta ja ovat tietoisesti päätöksensä valheperusteilla tehneet. Tähän mennessä asiaa on puitu yhteensä kymmenen kertaa eri lautakunnissa eikä loppua näy. Kaikki luottamusmiehet, kuten virkamiehetkin ovat täysin tietoisia siitä, että yleinen syyttäjä on jo syyttänyt Naapureitamme yhteensä viidestä rikoksesta ja neljästä näistä heidät on tuomittu. Rouva Naapuri on muun muassa tuomittu meidän kotirauhamme rikkomisesta, koska hän ei suostu pysymään poissa meidän tontiltamme. Hän on jopa tullut saunanterassillemme ja kurkkinut ikkunoista sisään. Tämä kaikki näkyy heidän vuokseen hankkimistamme valvontakameratallenteista.
Naapureilla on lisäksi ollut suuri tuki meidän tonttiamme vastapäätä asuvasta entisestä SMP:n kaupungin varavaltuutetusta. Hän on kynsin hampain aikanaan vastustanut näitten tonttien kaavoitusta jo suunnitteluvaiheessa, koska tontit ovat hänen ikkunoittensa edessä, kadun toisella puolen. Hän on pannut koko vaikutusvaltansa peliin, mutta se ei riittänyt ja tontit vastustuksista huolimatta kaavoitettiin. Niinpä hän on ryhtynyt Naapurien parhaaksi neuvonantajaksi ja tukijaksi. Lisäksi hän on alusta asti etsinyt meistä jotain, mihin tarttua. Me olemme periaatteessa olleet hänen vihollisiaan ennen kuin tästä tontista tarjouksen olemme tehneet. Olisi ollut aivan sama, jos tontin olisi saanut Virtanen, Lahtinen tai Brown, kaikki olisivat olleet hänen silmissään roistoja. Nyt ne roistot satumme olemaan me ja sen saamme joka päivä kokea. Smpläinen huutelee peräämme, hohottaa ja hahattaa, kun me ilmaannumme ulos kodistamme, jos hän vaan ulkona sattuu olemaan. Hän on tutkinut menneisyytemme rikostaustoja toivoen. Koska meillä ei mitään mielenkiintoista ole, hän on keksinyt meille värikkäät menneisyydet ja jopa rikosrekisterit, joita hän sitten joka mahdollisessa tilaisuudessa julkisesti kuuluttaa heiluttaen jotain A4:sta kädessään. Tämä juttu kaiketi hulluudessaan kuulostaa lähinnä vainoharhaiselta, mutta meidän elämässämme tämä on jokapäiväistä konkretiaa.
Turun kaupungin kohtalaisena veronmaksajana oletin, että minulla on oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti muiden kuntalaisten kanssa. Minulla on oikeus odottaa, että minua koskevat asiat tulevat edes totuuksiin perustuvina hoidettua. Turun kaupungissa tämä näyttää olevan mahdoton odotus. Olemme mieheni kanssa aina tunteneet ylpeyttä siitä, että olemme aitoja turkulaisia, vaikka työ on muualle vienyt. Meidän oli valitettavasti muutettava takaisin Turkuun kokemaan, mitä nyky Turussa on elää. En olisi uskonut, että kuntalaisten kohtelu on epäreiluutta ja epärehellisyyttä, kähmintää ja epäoikeudenmukaisuutta. Käsitykseni Turusta onkin nykyään: muuta ja rakenna Turkuun, jos ei elämässäsi muuten ole huolia ja murheita.
( Päivitetty: 20.11.2012 18:08 )
- Merja | Linkki Suntuubi
Turun kaupungin rakennusvalvontaviraston sydänasiana tuntuu olven yksityisten rakennushankkeiden hankaloittaminen. Virkamihet haluaisivat että Turssa kaikki rakentaminen taphtuu pelkästään raknnusliikkeiden toimesta, mielummin suurten sellaisten toimesta.
Yksityishenkilön rakennushanke on heille kuin punainen vaate. Itse olen suunnittelemassa uuden omakotitalon rakentamista ja tällä kertaa se ei nouse Turkuun vaan naapurikuntaan.
Tuota tekstiä kun lukee.Oletko katsonut peiliin kahdesti......mieti......mieti.....Onkohan sinussa itsessäsi pahasti jotain pielessä. Tunneelämässäsi,vanhoja käsittelemättömiä asioita,epäonnistuminen äitinä,parisuhde ongelma,huono itsetunto ym..käy ilmi kun lukee kirjoitustasi et ole tasapainoinen ihminen.Taidat olla itse se suurin ja vaikeampi osapuoli. Tarvitset psykiatria ja ....nopeesti. Vinkkinä sinulle vielä oletko kuullut ELÄ JA ANNA TOISTEN ELÄÄ..........
Melkein vuoden tuota vastaustasi Kradu sai odottaa.. parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Tirsk!
kyllä tämä on valitettavasti Turussa mahdollista, sillä kokemukseni mukaan pienikään asia ei toimi ilman suhteita ja rahastus on voimallista joka käänteestä omaan omakohtaisia kokemuksia sisäpiiriohjauksesta joista tosin on jo aikaa mutta tietojeni mukaan mikään ei ole muuttunut
Turussa jyllää raha, jos maksat tarpeeksi, niin saat vastapalveluksen, näin se toimii ja on aina toiminut turussa!
Onneksi olen muuttanut pois turusta.
Eräs kokoomuslainen kaupungin virkamies luuli saaneensa tehdä mitä vaan, muista välittämättä ja teki valituksia, valituksia.On tunnettu kovana jääkiekkofanina, paskaa sisältä koko ukko,kuolis sekin mulkku jo pois! Ei sitä kukaan kaipaa.
Rakennus projektimme v.2008 ym...ym....voi..voi