Niin paljon taas...
masentaa
huhhuh.
17193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Liikunta auttaa. Ylös, ulos ja lenkille. :)
Ei pysty
Et sä tajuu. Toinen on masentunut. Ei masentunut aina jaksa nousta aamusella varhain lenkille ulos. Itse tulin ulkoa ja tuolla oli -28'C pakkasta. Koiria on pakko käyttää. Mä olen kohdannut monta masennuksesta kärsivää ja niille on turha hokea tuota et liikunta auttaa ja plaa plaa plaa. Et tiedä, mitä on todella olla masentunut. Itse en ole ihan tuohon tilaan joutunut, sillä masentunut ihminen on yleensä ollut allavireessä jo pitemmän aikaa. Oliskin elämä noin helppoa; "Ylös, ulos ja lenkille".
Ymmärrätsä, et masentunut EI yksinkertaisesti JAKSA!
Ja mistä sinä voit tietää, käykö tämä masentuntu lenkillä sitten myöhemmin? Älä aina jakele niitä "viisaita" neuvojas. Ne ei päde masentuneisiin. Tulee vaan yks tärkeilevä ihminen susta mieleen. Joka on just tollanen mun ystävälle, joka on masentunut. Tästä juuri olen keskustellut ystäväni kanssa, että se henkilö ei sitten millään tajuu mistään mitään.
Ymmärrän sua ihminen. Kirjoitin tuon "Kaada ittelles vaan" viestin. Kuullostat mun ystävältä, mutta tiedän 100% ettet ole hän. Voimia sulle, vaikka tuntuukin ettet millään jaksa. Huolehdithan vitamiineista?
Mä olen elämäni varrella paljon nähnyt ja kokenut, kaikenlaista.
Anteeksi, että ehdotin tuollaista. Itselläni liikunta pitää ahdistuksen ja masennuksen poissa. Aika inhottava ryöpytys tuossa alla. Kuitenkin hyvää vain tarkoitin.
Voimia!
Puhutko ystävillesikin noin ilkeään sävyyn? Aina voi olla ystävällinen, vaikka toinen antaakin "vääriä" neuvoja.
Oppimista on sinullakin :)
Sorry, mä olen vaan kyllästynyt noihin ainaisiin neuvojen jakajiin ja kaikentietäjiin. Masentuneella ei ole vaan sitä energiaa mihinkään liikuntaan. Jos olisi, tuskin määriteltäis tai määrittelis edes itse itseänsä masentuneeksi.
Olen todella pahoillani, mutta kun näitä ylipirteitä jokapaikanviisaita neuvojia tuppaa jokaiselle masentuneelle jakamaan näitä neuvojaan.
Itse käytän liikuntaa, jos on ahdistava tai tuskainen olo, mutta aamulla lenkkeily jää lyhyeen kiireiden vuoksi, paitsi viikonloppuisin ja lomalla. Mutta silloin kuin olin viikon allapäin (sukulainen kuoli jne), silloin en todellakaan jaksanut tehdä muuta kuin ihan pakolliset kuviot, eli hoitaa elukat ja syödä. Ruokaakaan en jaksanut tehdä, söin jotain pientä, napsin pähkinöitä. Tiskiäkin kertyi. Onneksi oli loma. Yksinkertaisesti kaikki tuntui ylivoimaiselta. Koirien takia pakko oli nousta ylös, muutoin olisin vaipunut ihan varmasti syvemmälle ja masentunut. Mutta onneksi mulle ei jää kauaa toi vaihde päälle. En jaksa asua sängyssä pitempiä aikoja. Jo pentuna en pysynyt kovassa kuumeessakaan aina sängyssä.
Mut ei jaeta masentuneille neuvoja, eihän. Ei ainakaan Ylös, ulos ja lenkille. Eihän me olla armeijassa. Masentunut masentuu tuosta vain enemmän ja tuntee itsensä yhä huonommaksi ja masentuu entistä enemmän kun ei jaksa niinkuin muut. Masentuneelle täytyy antaa lupa levätä, silloin kun ei jaksa. So simple.
Tässä masennuksesta. Ei välttämättä ole masennus, vaan alakuloinen mielialan tila.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus
En puhu ystävilleni näin ollenkaan (ja sinä et ole ystäväni), mutta ärsyttää eräs kaltaisesi (vaikka olisitkin sitten hän) ihminen. Aina jakelemassa "viisaita" neuvojaan tajuamatta tilannetta ollenkaan. Enkä mielestäni ollut ilkeä, mutta se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ja masentunut ystäväni on kyllästynyt tähän neuvojen jakajaansa. Yksi masentava tekijä lisää tälle ystävälleni. Myös sisareni oli masentunut. Neuvojen jakajia riitti. Lopulta kun kukaan ei sisartani (hänen omat sanansa) ymmärtänyt, siskoni päätyi itsemurhaan!!! Joten älä jakele niitä neuvoja! Tämä ystävänikin on yrittänyt itsemurhaa ja uhkailee sillä välillä ja masentavia neuvoja vaan tältä yhdeltä henkilöltä piisaa.
Joo ja itse nukuin huonosti selkäkipujeni takia, ehkä siksi kommentoin.
En ole ystäväsi, enkä tuttusi joka on "kaltaiseni". Tähän voin vain todeta: Onneksi!
Aurinkoista lauantaita!
Ylös, ulos ja lenkille, menen minä. :)))
Joo, mut alakuloisuuttakin mainitaan joskus masennukseksi "tavisten keskuudessa", että muut tajuaa että on todella masentunut. Mutta ystäväni ja sisareni oli lääkärien oikeesti masentuneet.
Mee vaan, mä tulin jo tunti sitten paukkupakkasesta. Nyt juon kahvii ja koht meen kauppaan.
on masennus heti lääkärissä ensikäynnin jälkeen, se takuuvarmasti vie mennessään. Se tuntuu diagnoosin saaneesta joko lopulliselta tuomiolta, ja saa vielä syvempään kuiluun mistä ei paluutietä ole.
On sieltä paluutie, mutta se vaatii paljon työtä, suuren muutoksen elämään, ja olosuhteiden muutoksen, sillä se kaikki entinen elämä ruokkii sitä masentuneisuutta lisää.
Sisareni sai ensidiagnoosinsa Hollannissa 17v. ja sai siellä lääkkeitä, jotka olivat Suomessa siihen aikaan kiellettyjä ja ovat kai vieläkin.
Itselleni olen antanut sellaisen neuvon, että menneisyydessä saa käydä, mutta sinne ei saa jäädä roikkumaan. Kaiken järjen mukaan minun tulisi olla masentunut kaikesta epäonnestani ja surustani menneisyydessä. Niin paljon on tapahtunut. Mutta en ole, ainakaan vielä. Jotkut masentuu helpommin kuin toiset, se on yksilökohtaista, niin kuin sekin, mikä auttaa kullakin masennukseen ja mikä ei. Siksi ei tule neuvoa masentunutta, jollei tunne häntä henkilökohtaisesti ja tiedä mitä ja miten neuvoo. On eri asia neuvoa vähän alakuloista kuin syvästä masennuksesta kärsivää.
Soita jollekin..jutustele niitä näitä,,
Ajattele.. että menee se ohi kuten ennenkin. Aikanaan. Nautit sitten taas hyvästä päivästä.
Pyydän sulle ja kaikille parempaa oloa..