Toisessa ketjussa oli keskustelua aiheesta.
Esitän muutaman kysymyksen.
Mikä olisi tilanne jos Luther olisi ollut kuuliainen seurakuntansa johtajille?
Olikohan Lestadius, Paavo Ruotsalainen ym. herätysten alullepaniat kuuliaisia silloisille seurakunnan johtajille?
Tuleeko meidän olla kuuliaisia nykyiselle arkkipiispallemme koska olemme kirkon jäseniä?
Kun on miettinyt vastaukset edellisiin kysymyksiin voi alkaa pohtimaan kuuliaisuutta nykyiseen johtoon esikoislestadiolaisuudessa.
Itse ole mieluummin kuuliainen raamatussa olevalle Jumalan Sanalle ja Jeesukselle Kristukselle varsinkin kun on ristiriitatilanteesta kysymys.
Esitän muutaman kysymyksen.
Mikä olisi tilanne jos Luther olisi ollut kuuliainen seurakuntansa johtajille?
Olikohan Lestadius, Paavo Ruotsalainen ym. herätysten alullepaniat kuuliaisia silloisille seurakunnan johtajille?
Tuleeko meidän olla kuuliaisia nykyiselle arkkipiispallemme koska olemme kirkon jäseniä?
Kun on miettinyt vastaukset edellisiin kysymyksiin voi alkaa pohtimaan kuuliaisuutta nykyiseen johtoon esikoislestadiolaisuudessa.
Itse ole mieluummin kuuliainen raamatussa olevalle Jumalan Sanalle ja Jeesukselle Kristukselle varsinkin kun on ristiriitatilanteesta kysymys.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Maallisen esivallan suhteen olen kuullut jossain sanottavan, että vain omaatuntoa vastaan tulevat asiat voivat kuuliaisuuden rikkoa.
Pidän sitä hyvänä kriteerinä.
Sitten on tämä Lutherin tapa. Astua ulos ja perustaa kirkko. Tähän kuulen jo vastalauseen, hänhän kuoli katolilaisuuden kuuliaisena poikana.
Niin kuoli, mutta ei maallisen katolilaisuuden vaan Jumalan seurakunnan jäsenenä.
Malakia sanoo, että Jumala antoi johdattajiksi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin.
Kannattaa lukea niistä kolmesta miehestä historiaa: Korah, Datan ja Abiram.
Samoin Mirjamin spitaalista.
Kannattaa miettiä myös mitä eroa on sanoilla: Kunnioitus/kuuliaisuus.
Toisessa ketjussa puhuttin enemmän kunnioituksesta.
Tiesitkö muuten että Joosua on esikuva Kristuksesta, Jeesus.
Mooses oli JUMALAN valitsema johtaja. Mooses sai kehoituksen tehtävään voimakkaassa ilmestyksessä.
Vanha testamentti on täynnä esiolevaisen (pre eksistenttisen)Jeesuksen Kreistuksen toimia. Jaakob paini Jeesuksen kanssa, vaan eipä sanonut silloin Jeesus nimeään Jaakobille.
Kun Joosef tuli väärään paikkaan etsiessään veljiään, niin paikalle ilmestyi mies, joka kertoi missä pojat olivat. Yht'äkkiä mies katosi, niin kuin oli tullutkin. MIes olis itse Jeesus esilevaisena.
Monesti viestintuojana on hyös Herran enkeli. Jos viesti on aivan erityisen tärkeä, niin paikalle saapuu arkkienkeli, joista ainakin kaksi tunnemme Raamatusta nimetäänkin. Gaabriel ja Mikael.
Vihne, sinä tiedät sen että lapinvanhimmat waativat EHDOTONTA kuuliaisuutta ITSELLEEN, ja sanktiona tottelemattomuudesta he ihan tosissaan kauppaavat Jeesukseen uskoville helvetin tulta.
Arvannet kuinka kunnioituksen käy, kun näin vammaisesta ihmisestä on kysymys, (erehtymätön, kaikkitietävä, kaiken arvostelun yläpuolella oleva).
Kunnioitus ei koske syntiä, eli vaikka kunnioitamme ihmistä, emme kunnioita hänen tekemiään syntejä.
Tässä on siis ehdottomasti erotettava nämä henkilöt, heikot erehtyväiset ihmiset. Ja heidän tekemänsä synnit
(Jumalaksi asettuminen seurakunnan yläpuolelle, IHMISOPPIEN ja väärien tuomioiden julistaminen Jeesuksen verellä Jumalan omiksi ostetuille Jumalan lapsille). Hyvin raskaita syntejä, juuri heidän asemansa vuoksi.
Nämä synnit tuomitaan ehdottomasti.
Jeesus toi tuomituille elämän. Kun ihminen käänttyy
Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen kautta ja tunnustaa toimineensa Jumalaa vastaan ja anoo armahdusta, hän saa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja pelastuu.
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että Luther EROTETTIIN roomalaiskatolisesta kirkosta, siis kirkon toimesta, ei Lutherin tahdosta.
Kirkkohan oli jo siinä vaiheessa jakaantunut idän ja lännen kirkkoihin, ortodoksit ja roomalaiskatolilaiset. Mitä muita pienryhmiä sitten olikaan näiden lisäksi?
Kristikunnan historia on hyvin värikäs, omasta mielestään ainoita oikeita erehtymättömiä ja eläviä Kristuksen seurakuntia on tullut ja toisia on mennyt historian saatossa.
Sen tähden meidän tulisi lestadiolaisina osata ohittaa tällaiset uhoamiset nykyistä paljon vähemmällä huomiolla. Se on kieltämättä raskas risti koko lestadiolaiselle liikkeelle tämä Raamatun vastainen "vain me" seurakuntaoppi. Jokainen voi halutessaan tutustua dokumentteihin, mitä kaikkea tällainen oppi on saanut aikaan liikkeen historiassa.
"Jeesus yhdistää yhdeks "
Kyllä sinulla on oikea tieto , Paavin toimesta eräs Kardinaali teki erotuksen
Vaikka paavi oli antanut käskyn eroon se oli silloin kun/tai sitä ennen ,jolloin
Luther teki sen rovion , jossa poltti tarpeettomia kirjoja ja sen Bannpullan joka
oli tuotu Lutherille pannanmerkisi. Kun hän sen poltti , hän suoritti eron paavista
mutta EVL. oli jo muutaman vuoden ikäinen , ja hänen turvaajans olivet pitäneet
hänestä huolta Luther oli saanut uskonsa n.1516. ja Bannapulla oli n. 1521.
Veit jalat suustani. Vai miten se oli? Veli puhuu täyttä asiaa.
Ongelmia on selvästi Raamatun tulkitsemisessa. Kun kuuntelen Raamatun tekstin jonka apumies lukee ennen saarnan alkua, niin muutamia ilahduttavia poikkeuksia lukuun ottamatta, saarnaaja ei puhukaan luetun tekstin johdatuksella, vaan puhuu liikkeen traditiosta ulkoa oppimiaan tarinoita.
Tämä on ongelma, saarnoja ei saa valmistella ja kaikken puhujien on puhuttava nauhurin tavoin saman minkä edellinenkin puhuja puhui.
Kun teksti kuetaan Raamatusta, niin sen sisällössä on pysyttävä koko ajan. Puhuminen edellyttää myös hyvää Raamatun tuntemusta, lapi koko Raamatun, ja kirkkohistoria on hallittava hyvin, jotta pysyy koko ajan kristiopissa, ja apostolisen uskontunnustuksen sisäpuolella. Ihmisopit hiipivät salakavalasti, niitä ei havaita koska ne ovat lihalle hyvin tuttuja, loogisia ja luontevia. "Kun olet kiltti, pukki tuo lahjoja, kun olet tuhma saat vitsaa, kun teet oikein ahkerasti työtä saat parempaa palkkaa, jos olet laiska on palkkasi pini."
Nämä mainitut ovat kaikki lihalle luonnollisia, mutta Jumalan valtakunnassa mikään näistä ei päde, tämä hämmentää monet loipullisesti!
Tapetusta ja tapetun verestä tulee pelastus, kuollut on elävä. Ensimmäisestä tuleekin viimeinen ja viimeisena raahustava tulee ensimmäiseksi, kaikista pienin onkin suurin, ja illansuussa töihin tulleet saavat saman palkan kun aamusta asti kynnet verillä töissä raataneet. Renki saa palkan työstään, mutta ei hänestä työllä isännän perillista tule.