Kuinka moni täällä, vanhatkin lasketaan mukaan, tukahduttaa niitä tunteitaan pääsääntöisesti ja päivittäin? Miltä se tuntuu? Käsi ylös, kenestä tuntuu hyvältä!
Tunteiden tukahduttaminen
ajattelen, siis olen
102234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ketään ei voi vasten tahtoaan saada puhaltamaan yhteiseen hiileen. Äärimmäisen tuskallista rakastaa toista ja asua jonkun muun kanssa (joka hänkin on kaikin puolin täydellinen muuten, lukuunottamatta tuota kaiken kestävää rakkautta).
Musta on vain tullut niin heikko, että en jaksaisi aloittaa kaikkea alusta yksin. Ennen oli me ja nyt vain hajonnut puolikas. Jotenkin tuntuu niin turhalta tällainen rakkaus, joka ei millään ilmeellä katoa. Sen sijaan minä olen oppinut olemaan näyttämättä sitä ks. ihmiselle ja samaan aikaan yritän oppia rakastamaan uutta. Vaikeaa, eikä tästä taida tulla mitään.
Tulee jotenkin vain eräs laulu mieleen:
"Lähtisin, mut se vain ei mee enää niin..."
"Lumi on syönyt, routa peittää tämän maan..." (ja se maa olen minä, keskellä kesää).
Pitääkin järkevän ihmisen tehdä niin typerä teko, että menee rakastumaan typerästi.
oli hetki hauskaa olla "ihastunut" taas, mutta kun siitä ei oikeasti voi tulla mitään nyt, olen nyt vain ihastunut ja vihastunut.
ennen oli helpompaa, kun ei ollut näitä tunteita, tylsää toki, nyt ajattelee vihreitä ruohoja ja kaikki on sata kertaa tylsempää....
Siihen alkaa jo tottua. Iloinen siitä, että saan olla hänen lähellään. Ei tunnu hyvältä, mutta ei niin pahaltakaan. Ei hän mitään tiedolla tunteistani tekisi ja kaipa tämä menee ajan kanssa ohitse. Joihinkin ihmisiin vaan kiintyy enemmän kuin joihinkin toisiin ja tällaista tapahtuu myös meille vanhoille. Onneksi tai valitettavasti, miten sen nyt sitten minäkin päivänä ajattelee. Tänään oli tuollainen onneksi-päivä
Minä teen sitä päivittäin. Se ei tunnu hyvältä. En halua "tyrkyttää" itseäni ja olisin hänen jos hän kerran pyytäisi.
Joka päivä pelkään, että hän tapaa jonkun, sillä olisin yksi heistä, kenelle hän ilmoittaisi ensimmäisenä...
...et kerro hänelle tunteitasi?
Miten pyydetään olemaan jonkun..?
Miksi hän sinulle ilmoittaisi ensimmäisenä,
jos ette asu yhdessä?
minä yritän tukahduttaa niitä tunteitani ja päivittäin. ja kyllä ne kädet roikkuu surullisesti alaspäin, ei tunnu hyvältä ei tämä jatkuva sisäinen roihu jota ei voi päästää esiin... mutta silloin tuntuu hyvälle, kun näen hänet, puhun hänelle, hän hymyilee minulle... hetken kestävä käsien hipaisu, katse... silloin sydän pakahtuu onnesta, muulloin itkee suuria surun kyyneleitä. ehkä tämä joskus vielä helpottaa...
luokseni ja kerro mitä tunnet minua kohtaan...
jos tunnet samoin kuin minä,
niin olen sinun ....saat halauksia ,suukkoja ihan mitä ikinä haluatkin ,kunhan lupaat ettet lähde enää koskaan pois luotani...saanhan "temppuni" anteeksi,
minäkin kaipaan sua niin!
minun kirjoittamani. Tuntuu aivan samalle.
Tukahdutan päivittäin tunteitani, iloisia ja surullisia, kuuluu työhöni tietynlainen tunteettomuus. Pahinta ovat kuitenkin henkiläkohtaisten, oman elämän tunnemaailman, tukahduttaminen. Miltä se tuntuu? Toisaalta kai hyvältä, tiedän olevani tunteva ihminen.........toisaalta....säälin itseäni. Jos olisin rohkeampi en kai tunteitani omassa maailmassani tukahduttaisi.
Pidän edelleen kädet alhaalla ....