Voiko

Ujous on yksi syy, moni näennäisesti puhelias ja avoin ihminen voi olla hyvinkin ujo puhumaan oikeista tunteista, varsinkin jos on pientä epävarmuutta toisen tunteista.

Varmaan ihan mikä vaan noista. Mun kohdalla se on epävarmuus...tunnen ettei mies halua olla tekemisissä millään tavalla, joten en häiritse yhteydenotoilla. Se torjunta pelottaa tietysti ihan sikana... Olis kiva tietää mitä hänelle kuuluu ja ajatteleeko mua koskaan ja kerran lähestyinkin häntä hieman "kepillä jäätä tunnustellen", mutta vastaus oli sen verran tylynsävyinen, että opin kerrasta olemaan häiritsemättä. Vastasin hänelle kuitenkin siihen ystävällisesti kiittäen, näyttämättä loukkaantumistani ja katosin :(

Surkeeta tykätä kys. miehestä edelleen, kun muistaa, että tultiin juttuun kuitenkin aikanaan. Meillä kun oli sellainen "yhteys", joka ilmeisesti olikin vaan omaa kuvitteluani.

Ihmissuhteet ovat kuin puutarha


Kysymys kuuluukin kuinka puutarhan saa kasvamaan? Et voi laiminlyödä jotakin ihmissuhdetta ja olettaa sen syvenevän. En väitä, että kaikki ihmissuhteet ovat samanlaisia ja että ne tarvitsevat saman verran aikaa ja huomiota osakseen. Ihmissuhteen luonne ja tarkoitus määräävät, kuinka paljon aikaa ja tarmoa sen hoitaminen vaatii. Ajattele joitakin monista henkilökohtaisista ja ammatillisista ihmissuhteista, joita sinulla on. Kuinka paljon panostat niihin? Suhtaudutko niihin kaikkiin samalla tavalla? Et tietenkään. Eikä sinun pidäkään. Jokainen ihmissuhde on erilainen mutta kuuluu johonkin kolmesta seuraavasta ryhmästä:

1. Jotkut tulevat elämäämme tietystä syystä


2. Jotkut tulevat elämäämme joksikin aikaa


3. Jotkut tulevat elämäämme eliniäksi

1. Monet ihmissuhteet ovat lyhytaikaisia ja tapahtuvat jostakin erityisestä syystä. Toisinaan ne ovat ohimeneviä. Toisinaan ne säilyvät, mutta toimivat vain ajoittain. Sellaiset ihmissuhteet tarvitsevat vain lyhyen, hetkittäisen tarkistamisen.

2. Toinen ihmissuhdetyyppi kestää ainoastaan lyhyen aikaa. Sellaiset ihmissuhteet voivat kestää kenties vain muutaman viikon tai jopa muutaman vuoden. Monesti ne liittyvät kulloisiinkin olosuhteisiimme tai elämäntilanteisiimme. Mutta vaikka ne ovatkin väliaikaisia ihmissuhteita, ne eivät ole merkityksettömiä. Niitä tulee vain vaalia oikealla tavalla.

3. Kolmatta tyyppiä olevat ihmissuhteet ovat pysyviä. Ne ovat harvinaisia ja hyvin erityisiä. Ja jos haluamme pitää ne terveinä ja edistää niiden kasvua, meidän pitää hoitaa niitä jatkuvasti. Muutoin ne kuihtuvat ja kuolevat.
Lähimmät ihmissuhteemme ovat meille arvokkaimpia, ja kuten mikä tahansa arvokas asia, ne maksavat meille jotakin. Emme voi laiminlyödä niitä ja olettaa niiden kukoistavan. Näytelmäkirjailija George Bernard Shaw kirjoitti kerran lyhyen kirjeen ystävälleen Archibald Hendersonille: "Olen laiminlyönyt sinua kammottavasti viime aikoina. Syy on se, että minun on täytynyt laiminlyödä kaikkea, mitä olen voinut laiminlyödä ilman välitöntä vaaraa, ja osaksi se, että sinusta on tullut sellainen läheinen ystävä, jonka tunteita ei tule lainkaan ottaneeksi huomioon." Shaw varmaankin tajusi, että ystävyyssuhde kaipaisi kipeästi huomiota, ja hän halusi pelastaa sen. Minkä hintalapun suurenmoiselle ystävyyssuhteelle voi laittaa?

Kaikkein tärkein suhde, joka ihmisellä voi olla, on suhde omaan aviopuolisoon. Miehet ja naiset ovat niin erilaisia, että erinomaisen suhteen luominen ei aina käy helposti.

Sokrates sanoi: "Mene kaikin mokomin naimisiin. Jos saat hyvän vaimon, sinusta tulee onnellinen. Jos saat taas ilkeän vaimon, sinusta tulee filosofi." Oikean miehen tai naisen valitseminen on tärkeää, mutta se on vain osa kokonaisuudesta, kun avioliittoa aletaan rakentaa hyväksi. Ennen naimisiinmenoa keskitymme tulevaan puolisoomme. Naimisiin mentyämme keskitymme itseemme. Seurustelu saa meistä esiin parhaat puolemme - avioliitto paljastaa loput.

Eräs asia miksi varmasti nykyaikana on niin paljon rikkinäisiä perheitä ja paljon avioeroja, on se, että aviopuolisot eivät pyri syventämään suhdettaan, vaan ajautuvat erilleen. Ja vanhempien tulee syventää välejään lapsiin ja toisinpäin, lasten pitäisi syventää suhdettaan vanhempiin.

Joillakin viisikin vuotta naimisissa olleilla aviopareilla ei ole muuta yhteistä kuin hääpäivä. Jotkin avioliitot on luotu taivaassa, mutta niitä tulee hoitaa maan päällä.

Voiko olla, että jotkut vain istuvat tumput suorina odotellen yhteydenottoa, mitä eivät viitsi itsekään tehdä? Mikä logiikka siinä oikein on, että kaikki on toisten hoidettava? Ai niin, juuri se logiikka... :)

Ja kun vielä pahimmassa tapauksessa molemmat ajattelevat samoin.

Pelko tyrmätyksi tulemisesta on suurempi, kuin riskin otto.

Uskon kerrasta tai