Meneekö muilla niin että jos et itse kysele kuulumisia fb,mese, ym kavereilta niin ei kukaan kysy sinulta ensiksi kuulumisia?
Minulla muuten mukavia kavereita noissa mutta miksei kukaan kysy minulta kuulumisia....?
Minulla muuten mukavia kavereita noissa mutta miksei kukaan kysy minulta kuulumisia....?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itseironian vuoksi vastaan, että kukaan tuskin vastaisi vaikka kysyisin. Siksi en enää kysele.
mulla fb vaan alle 10 kaverii ja kaikki sukulaisia tai perheenjäseniä :p
Jos ne tietää etukäteen sun kuulumiset...
Ne keskustelee omien pakaroiden kanssa.
Kukaan ei pysty imemään positiivista energiaa sinusta, pidä sinua hirveän mielenkiintoisena tai ole ihastunut sinuun :/
Minulla joitain tuttuja ja vanhoja näin netin kautta tavannut. Paljon sellaisia joidenka kanssa saattaisi olla paljonkin jutunjuurta. Pahimillaan lisäävät johon fb ystäväksi, mutta sitten ei suostu edes tervehtimään. Jossakin vaiheessa minun ystävyys-suhteet muuttui sen kaltaiseksi, että minuun ollaan silloin yhteydessä kun se muille sopii tai että olisin "ansainnut" ystävyys-suhteeni. Pahimillaan ja useimillaan niitä ihmisiä kritisoidaan jotka haluaisi tutustua minuun tai viettää aikaa kanssani, eli käytännössä minun omat ystävyys-suhteeni sabotoidaan ja ympärilleni tehdään niin paljon pahaa, ettei kukaan oikeastaan jonkin ilkeyden tai koston valossa haluaisi olla edes ystäväni. Joskus sain sukulaisilta vielä joulutervehdyksiä, mutta kaiken ilkeyden jälkeen en oikeastaa ole sitten ollut enää kiinostunut heidän jokaisesta kissanristijäisitä, koska eivät hekään minun. Sitten loppui se vähäinenkin yhteydenpito ja jouluterveyhdyksien jakaminen.
Minulle esitetään tuon tuosta kuinka hulivili mielisairas väkivaltarikollinen ja ennen kaikkea vastenmielinen yksilö olen. Onko se pelkkää pahasuopeisuutta niiltä ihmisiltä, jotka ovat ihan oikeasti pahoinpidelleet tai muutoin toimineet väärin minua kohtaan. En ole mikään boonuksien keräilijä, mutta jos laskelmoin yhteen sen mitä hyvää olen toisille ihmisille tehnyt ja mitä pahaa olen kokenut ja sen, että en ehkä aina ole itse ollut fikusuimmasta päästä, niin uskoisin ansainneeni jotakin muuta jota tällä hetkellä olen jo pidemmän aikaa elämässäni kokenut.
"Minulle esitetään tuon tuosta kuinka hulivili mielisairas väkivaltarikollinen ja ennen kaikkea vastenmielinen yksilö olen. Onko se pelkkää pahasuopeisuutta niiltä ihmisiltä, jotka ovat ihan oikeasti pahoinpidelleet tai muutoin toimineet väärin minua kohtaan. En ole mikään boonuksien keräilijä, mutta jos laskelmoin yhteen sen mitä hyvää olen toisille ihmisille tehnyt ja mitä pahaa olen kokenut ja sen, että en ehkä aina ole itse ollut fikusuimmasta päästä, niin uskoisin ansainneeni jotakin muuta jota tällä hetkellä olen jo pidemmän aikaa elämässäni kokenut."
Jees, tuttuja fiiliksiä.
Ennen oli todella vilkas sosiaalinen elämä, nyt kolme vuotta putkeen käytännössä täysin erakkona ja toistuvasti totaalisen käsittämättömän paheksunnan kohteena. Paljon on tullu annettua omaa aikaa ja energiaa, sillon kun oli vielä tulot niin myös ihan massia kaikenlaiseen mahdolliseen yhteiseen hyvään. Odottanut en mitään mutta oletin kyllä, että jos joskus kusessa olen niin hyvä ois ikään kuin palaillut takaisinkin päin. Näin ei oo käyny vaan päin vastoin lisää sontaa niskaan vaan. Ihan kasvattavaa mut koen kyllä kasvaneeni jo aivan tarpeeks - ois kivaa kun vois olla välillä kivaakin tää elämä taas vaihteeks.
Miten uskalsit laittaa profiilin tänne ja vieläpä kuvasikin näkyviin?
Pakko sinulla on jotain sosiaalisuutta olla.
Jos on pohjalla ja täysin erakoitunut niin eihän silloin oikeastaan voi menettää mitään vaikka onkin tääl omal naamal ja ei tarvitse stressata, jos joku tuttu sattuu näkemään tekstit.
No tavallaan näinkin joo, joskin tosiaan on kyllä jo vuosia ennen kuin tähän jamaan jouduin ollut tapana tulla kaapista milloin minkäkin asian suhteen - kun on pienestä pitäen kokenut joka tapauksessa olevansa totaalisen ulkopuolinen niin ei vaan silleen välitä paheksuuko tai ihmetteleekö joku.
Sama homma oli kyse sitten yksinäisyydestä, vähävaraisuudesta tai mistä vaan: mitä useampi saa karistettua mielestään ajatuksen että kyse on jostain suurenkin häpeän aiheesta, sitä nopeammin ongelmiin voidaan löytää ratkaisut koko yhteiskunnan tasolla. Jos taas ne jotka näitä tilanteita kokevat eivät puhu, kissat eivät tule nostetuiksi pöydille ja meno saa jatkua ennallaan.
No mulla on ollu jo vuosia se linja että jos on selkeesti jokin ongelma josta ei jengi halua tai uskalla puhua niin minä kyllä avaan pääni ja ilman muuta nimen ja naaman kanssa. Tätä on tullu tehtyä valtakunnan mediaa myöten ja vaikka Suomi24 saattaa olla tavallaan jopa "vaarallisempi" paikka tehdä niin, niin enpä oikein osaa stressata vaan tärkeämmältä tuntuu että asiat pääsevät tapetille ja käsittelyyn.
Ainoa jäljellä oleva sosiaalisuuden muotoni on juurikin tämä netti. Enkä mä nyt *ihan* keskellä erämaata asu. Tyypillistä on että viikkoja tai kuukausia menee omissa oloissa ilman silleen omilla taajuuksilla keskusteluseuraa, sit joskus joku poikkee päiväks-pariks tms. Oon hyvin sosiaalinen tapaus jolla on valtava tarve keskustella kaikesta mielessä pyörivistä jutuista ja tällanen tahti (live-keskustelua noin kerran kuussa tai harvemmin) on mulle aikamoista kidutusta.
Todella kyllä huolettaa niiden tilanne joilla ei oo tätäkään vähää kontaktia maailman kanssa. Yhtään en ihmettele että jengi tällasiin tiloihin kuolee, tai haluaa kuolla koska eivät haluu enää tuntea sitä loputtoman tyhjän tarpeetonta fiilistä joka väkisin alkaa dominoida olotilaa jos tällanen jatkuu pidemmän päälle, vaikka kuin siihen yrittäis asennoitua. Oireet on mullakin fyysisiä (esim. jatkuvaa ahdistusta rinnassa, unettomuutta, stressiä jne.) joten tajuun kyllä mitä tällanen tekee jos siitä kärsii esim. vaikka joku vanhus. Taatusti tappavaa kamaa.