Kirjoittelin tänne aiemminkin, samasta työpaikan naisesta on kyse. Ollaan nyt vältetty toisiamme kolme viikkoa pikkujoulun jälkeen. Välttelystä huolimatta nainen on päivittäin mielessäni, tuntuu ihan hullulta että tunne on näin tiukassa, välillä se helpottaa ja melkein unohtuukin, mutta ei lähde oikein millään pois. Tuntuu kuin välttely vain vaikeuttaisi tilannetta?
Jotenkin aistin tästä naisesta että sen "päässä kuohuu" jos olemme näköyhteydessä, vai kuohuuko se vain omassa päässäni? Olen melkein kauhuissani.
Seuraavat tapahtumat ei ole aikajärjestyksessä, mutta ne johti siihen miksi tunnustin naiselle ihastumiseni:
1) Tulin syömästä ulkoa. Nainen istui penkillä ja katsoi syvästi silmiini, olisiko katsekontakti kestänyt 2-3 sekunttia, näitä katsekontakteja oli 2 melkein peräkkäin. Ihan häkellyin, piti äkkiä kävellä huoneeseeni piiloon ja pitelin nauruani, ihan meinasin hörähtää nauruun, loistin kuin Naantalin aurinko :) Tässä vaiheessa olin 100% varma että nainen on sinkku ja ihastuneita toisiimme, päätin tunnustaa hänelle ja pyytää kahville (sähköpostilla).
2) Kuntoilutapahtuma työajan ulkopuolelta. Nainen kannusti minua ja huusi "Hyvä *nimeni*!!" En edes heti huomannut tätä naista, vasta kun hän huusi nimeni, tulin tästä tosi hyvälle mielelle :) Toki hän on voinut kannustaa muitakin, ei sen puoleen.
3) Olin palaverissa toimistossa, jonka ovi oli auki. Kun tämä nainen käveli käytävällä hoidellen asioitaan. Aina kun hän käveli huoneen oven ohi, hän hymyili ja loi katsekontaktin minuun. Tätä taphtui useinkin eri kertoja.
4) Kerran menin syömään alakertaan ja siellä oli paljon porukkaa tämä nainen. Kuuntelin naisen juttelua hänen selän takanaan ja hän ei tiennyt että olin huoneessa myös, kun odotin omaa vuoroani ruuan laittoon. Kun nainen huomasi minut, hän ikään kuin säpsähti, silmät suureni katsoen minua päin ja hän lähti pois huoneesta.
5) Yhdesti kun lähdin työhuoneestani ja tämä nainen käveli vastaan käytävällä. Hän katsoi minua ihmeen surullisella ilmeellä, melkein kuin olisi pillahtamassa itkuun? Tästä tulin surulliselle mielelle itsekkin. Moikkattiin silti.
No tunnustin sitten naiselle ja se vastasi että on varattu, mutta kyllä hänelle voi tulla juttelemaan ja toivoisi että jossakin välissä voisi jutellakkin. Onko tässä jotain naisen logiikkaa jota en miehenä ymmärrä? Odottiko nainen että menen juttelemaan hänelle? En ole pystynyt tätä tekemään, pientä moikkailua lukuunottamatta, olen ihan jumissa tämän naisen suhteen.
Kaikissa työasioissa joissa nainen olisi voinut olla minun kanssa tekemisissä suoraan, hän aina kiertää minut ja on yhteydessä esimieheeni ja esimieheni sitten minuun. Muiden kanssa hän kyllä juttelee työasioista. Joskus tunnustuksen jälkeen kun olen nähnyt tämä naisen käytävällä, hänellä on totinen ilme silmillään ja katse suoraan viistosti minusta pois päin ja kerran jopa kääntyi takas pois huoneeseen josta tuli, kun näki minut käytävän toisessa päässä.
Oikeesti kyllä hirvittää tämä juttu, ihan kuin tästä tilanteesta olisi kasvanut joku iso peikko ja sysimusta salamoiva ukkospilvi leijuen päällä. Voikohan tämä tästä vielä pahentua? Pakostakin tulee vielä tilanne että joudun tämän naisen kohtaamaan työasioissa.
Kunpa sitä voisi olla kuin sokea Ray Charles, naureskelisi vain mustat lasit päässään, ei tarvitsis tulkita naisten lähettämiä hankalia signaaleja.
Jotenkin aistin tästä naisesta että sen "päässä kuohuu" jos olemme näköyhteydessä, vai kuohuuko se vain omassa päässäni? Olen melkein kauhuissani.
Seuraavat tapahtumat ei ole aikajärjestyksessä, mutta ne johti siihen miksi tunnustin naiselle ihastumiseni:
1) Tulin syömästä ulkoa. Nainen istui penkillä ja katsoi syvästi silmiini, olisiko katsekontakti kestänyt 2-3 sekunttia, näitä katsekontakteja oli 2 melkein peräkkäin. Ihan häkellyin, piti äkkiä kävellä huoneeseeni piiloon ja pitelin nauruani, ihan meinasin hörähtää nauruun, loistin kuin Naantalin aurinko :) Tässä vaiheessa olin 100% varma että nainen on sinkku ja ihastuneita toisiimme, päätin tunnustaa hänelle ja pyytää kahville (sähköpostilla).
2) Kuntoilutapahtuma työajan ulkopuolelta. Nainen kannusti minua ja huusi "Hyvä *nimeni*!!" En edes heti huomannut tätä naista, vasta kun hän huusi nimeni, tulin tästä tosi hyvälle mielelle :) Toki hän on voinut kannustaa muitakin, ei sen puoleen.
3) Olin palaverissa toimistossa, jonka ovi oli auki. Kun tämä nainen käveli käytävällä hoidellen asioitaan. Aina kun hän käveli huoneen oven ohi, hän hymyili ja loi katsekontaktin minuun. Tätä taphtui useinkin eri kertoja.
4) Kerran menin syömään alakertaan ja siellä oli paljon porukkaa tämä nainen. Kuuntelin naisen juttelua hänen selän takanaan ja hän ei tiennyt että olin huoneessa myös, kun odotin omaa vuoroani ruuan laittoon. Kun nainen huomasi minut, hän ikään kuin säpsähti, silmät suureni katsoen minua päin ja hän lähti pois huoneesta.
5) Yhdesti kun lähdin työhuoneestani ja tämä nainen käveli vastaan käytävällä. Hän katsoi minua ihmeen surullisella ilmeellä, melkein kuin olisi pillahtamassa itkuun? Tästä tulin surulliselle mielelle itsekkin. Moikkattiin silti.
No tunnustin sitten naiselle ja se vastasi että on varattu, mutta kyllä hänelle voi tulla juttelemaan ja toivoisi että jossakin välissä voisi jutellakkin. Onko tässä jotain naisen logiikkaa jota en miehenä ymmärrä? Odottiko nainen että menen juttelemaan hänelle? En ole pystynyt tätä tekemään, pientä moikkailua lukuunottamatta, olen ihan jumissa tämän naisen suhteen.
Kaikissa työasioissa joissa nainen olisi voinut olla minun kanssa tekemisissä suoraan, hän aina kiertää minut ja on yhteydessä esimieheeni ja esimieheni sitten minuun. Muiden kanssa hän kyllä juttelee työasioista. Joskus tunnustuksen jälkeen kun olen nähnyt tämä naisen käytävällä, hänellä on totinen ilme silmillään ja katse suoraan viistosti minusta pois päin ja kerran jopa kääntyi takas pois huoneeseen josta tuli, kun näki minut käytävän toisessa päässä.
Oikeesti kyllä hirvittää tämä juttu, ihan kuin tästä tilanteesta olisi kasvanut joku iso peikko ja sysimusta salamoiva ukkospilvi leijuen päällä. Voikohan tämä tästä vielä pahentua? Pakostakin tulee vielä tilanne että joudun tämän naisen kohtaamaan työasioissa.
Kunpa sitä voisi olla kuin sokea Ray Charles, naureskelisi vain mustat lasit päässään, ei tarvitsis tulkita naisten lähettämiä hankalia signaaleja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikään noista ei kerro (paitsi ehkä 4.), että naisella olisi tunteita sua kohtaan. Itse olen myös iloinen ja otan todellakin katsekontaktia muille ihmisille puhuessa.
4. on voinut olla säpsähtämistä jostain muusta. Hölmö. Sinuna laittaisin viestiä Hänelle enää, että arvostat hänen päätöstään ja tunteita ovat ne mitä tahansa sitten. Jätä todellakin rauhaan, etkä tuputa itseäsi, ellet halua välttämättä työpaikka-ahdistelu syytöstä jos Hän kokee sen ahdistavaksi.
Jos siitä nyt mitään lohtua on, niin itsekin vähän samanlaisten tilanteiden kanssa on tullut oltua hieman ymmällään, parempi kun olis täysin impotentti ilman minkäänlaista rakkauden ja läheisyyden kaipuuta, vittu, äh, no pun intend ; )
http://www.youtube.com/watch?v=tGhLfiW1noY
Jätetään varatut rauhaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11151752
Onko toi sun aloitus?