Antanut: SRUU (Sonja Ruuskanen)
Kenelle: Julkisesti, opettajille, opiskelijoille, henkilökunnalle ja huoltajille
Alkaen: 28.11. Poistuu:
Lukiojohtaja Pekka Fredrikssonin viesti
Huoli ruotsin opiskelusta ja osaamisesta kasvaa. Sadoilla nuorilla (jopa tuhat saattaa mennä kuluvana lukuvuonna rikki) korkeakoulusta valmistuminen roikkuu puuttuvasta ruotsin kielitutkinnosta. Huoli on todella vakava!
Hyvät lukiolaiset ja opiskelijoiden vanhemmat
Huoleni kohdistuu lukiolaisten huonoon intoon ruotsin opiskelussa. Sen jälkeen, kun pakollinen ruotsin koe poistettiin ylioppilaskirjoituksista, opiskelu on laantunut, kurssimäärät ovat supistuneet ja kielitaito on mainittavasti heikentynyt. Näin on tapahtunut myös Oulun lukioissa. Opettajat ovat viestineet siitä, että nuorten motivointi ruotsin opintoihin on vaikeaa ja opetukseen käytettävästä ajasta lohkeaa iso osa opiskelun tarpeellisuuden perustelemiseen.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Korkeakoulut ovat nyttemmin yhä laajemmin joutuneet jakamaan saman huolen. Olemme yhteisessä työryhmässämme todenneet, että Oulun yliopiston opiskelijoista jopa useilla sadoilla nuorilla valmistuminen roikkuu puuttuvasta kielitaitolain mukaisesta kelpoisuuskokeen suorittamisesta. Ruotsin kieli on pakollinen kaikissa korkeakoulujen koulutusohjelmissa eikä ketään Suomessa peruskoulutuksensa saanutta opiskelijaa vapauteta korkeakoulututkintoon kuuluvista ruotsin opinnoista. Nyt onkin käynyt niin, että yliopisto-opiskelijat joutuvat palaamaan takaisin lukioon ruotsin tunneille. Oulun kaupungin lukiotoimen ja yliopiston kieliyhteistyösopimuksen puitteissa aikuislukio on käynnistänyt ruotsin kursseja korkeakouluopiskelijoille, jotta he pystyisivät läpäisemään tutkintovaatimukset ja valmistuisivat. Yhteistyö on voimaa, mutta tällainen järjestely olisi tietysti vältettävissä, jos nuoret opiskelisivat ruotsia innokkaasti jo peruskoulussa ja lukiossa!
Ruotsin kielen taito myös kantaa. Elinkeinoelämän keskusliiton arvioinneissa ruotsin osaaminen keikkuu jatkuvasti kärkisijoilla, kun koulutettuja uusia ammattilaisia rekrytoidaan. Jokainen oivaltaa yhteispohjoismaisten yritysten määrän ja merkityksen lisääntymisen viime vuosina. Ruotsi on myös suurin investoija kotimaahamme ulkomaisten sijoittajien joukossa. Nämä investoinnithan ovat meidän hyvinvoinnillemme elintärkeitä. Arvomme ja käsityksemme hyvinvointiyhteiskunnasta jaamme muiden Pohjoismaiden kanssa. Myös paikkamme Euroopassa ja muuttuvassa maailmassa asemoimme tulevaisuudessakin yhdessä täällä Pohjolassa.
Oulun murre on rikas, mutta ei kovin erikoinen. Pienen tutkiskelun jälkeen jokainen huomaa, että se perustuu ruotsin kieleen, jonka vaikutus kaupungissamme on ollut suuri vuosisatojen ajan. Kun elvytämme kotoista murrettamme, matkustamme samalla takaisin kaksikieliseen Ouluun. Eikö juuri täällä Oulussa pitäisi havahtua huomaamaan, että ruotsalaisuus on kuitenkin osa identiteettiämme ja ruotsin kielen osaaminen valtti tiivistää kontaktejamme Perämeren kaaren länsirannalle.
Vetoan teihin oululaiset nuoret ja nuorten vanhemmat; ottakaa uusi tarmo ja kannustava ote ruotsin opintoihin. Till slut önskar jag er alla en trevlig väntan på jul!
Pekka Fredriksson, lukiojohtaja
Oulun kaupunki
https://wilmalukio.ouka.fi/10100010000, 111110151/news/690
Mistä tällaisia tyyppejä sikiää? Suomen 5%:a rantahur_reja tarvitsee aina vaan lisää nöyriä ja tyhmiä palvelijoita?
Jo Kokkolan suuntaumiskiista Ouluun osoitti kuinka tyhmiä oululaiset olivat: EIVÄT OSANNEET PAKKORUOTSIA RIITTÄVÄSTI, mutta opiskelivatpa tyhmyyttään sitä vuoden verran vapaa-ajallaan! No Vaasaan meni Kokkolan imut... ja oululaisia virkamiehiä kus_tiin silmään oikein RKP:n tyyliin!
ALAS PAKKORUOTSI!
http://www.kielivapaus.fi/
Kenelle: Julkisesti, opettajille, opiskelijoille, henkilökunnalle ja huoltajille
Alkaen: 28.11. Poistuu:
Lukiojohtaja Pekka Fredrikssonin viesti
Huoli ruotsin opiskelusta ja osaamisesta kasvaa. Sadoilla nuorilla (jopa tuhat saattaa mennä kuluvana lukuvuonna rikki) korkeakoulusta valmistuminen roikkuu puuttuvasta ruotsin kielitutkinnosta. Huoli on todella vakava!
Hyvät lukiolaiset ja opiskelijoiden vanhemmat
Huoleni kohdistuu lukiolaisten huonoon intoon ruotsin opiskelussa. Sen jälkeen, kun pakollinen ruotsin koe poistettiin ylioppilaskirjoituksista, opiskelu on laantunut, kurssimäärät ovat supistuneet ja kielitaito on mainittavasti heikentynyt. Näin on tapahtunut myös Oulun lukioissa. Opettajat ovat viestineet siitä, että nuorten motivointi ruotsin opintoihin on vaikeaa ja opetukseen käytettävästä ajasta lohkeaa iso osa opiskelun tarpeellisuuden perustelemiseen.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Korkeakoulut ovat nyttemmin yhä laajemmin joutuneet jakamaan saman huolen. Olemme yhteisessä työryhmässämme todenneet, että Oulun yliopiston opiskelijoista jopa useilla sadoilla nuorilla valmistuminen roikkuu puuttuvasta kielitaitolain mukaisesta kelpoisuuskokeen suorittamisesta. Ruotsin kieli on pakollinen kaikissa korkeakoulujen koulutusohjelmissa eikä ketään Suomessa peruskoulutuksensa saanutta opiskelijaa vapauteta korkeakoulututkintoon kuuluvista ruotsin opinnoista. Nyt onkin käynyt niin, että yliopisto-opiskelijat joutuvat palaamaan takaisin lukioon ruotsin tunneille. Oulun kaupungin lukiotoimen ja yliopiston kieliyhteistyösopimuksen puitteissa aikuislukio on käynnistänyt ruotsin kursseja korkeakouluopiskelijoille, jotta he pystyisivät läpäisemään tutkintovaatimukset ja valmistuisivat. Yhteistyö on voimaa, mutta tällainen järjestely olisi tietysti vältettävissä, jos nuoret opiskelisivat ruotsia innokkaasti jo peruskoulussa ja lukiossa!
Ruotsin kielen taito myös kantaa. Elinkeinoelämän keskusliiton arvioinneissa ruotsin osaaminen keikkuu jatkuvasti kärkisijoilla, kun koulutettuja uusia ammattilaisia rekrytoidaan. Jokainen oivaltaa yhteispohjoismaisten yritysten määrän ja merkityksen lisääntymisen viime vuosina. Ruotsi on myös suurin investoija kotimaahamme ulkomaisten sijoittajien joukossa. Nämä investoinnithan ovat meidän hyvinvoinnillemme elintärkeitä. Arvomme ja käsityksemme hyvinvointiyhteiskunnasta jaamme muiden Pohjoismaiden kanssa. Myös paikkamme Euroopassa ja muuttuvassa maailmassa asemoimme tulevaisuudessakin yhdessä täällä Pohjolassa.
Oulun murre on rikas, mutta ei kovin erikoinen. Pienen tutkiskelun jälkeen jokainen huomaa, että se perustuu ruotsin kieleen, jonka vaikutus kaupungissamme on ollut suuri vuosisatojen ajan. Kun elvytämme kotoista murrettamme, matkustamme samalla takaisin kaksikieliseen Ouluun. Eikö juuri täällä Oulussa pitäisi havahtua huomaamaan, että ruotsalaisuus on kuitenkin osa identiteettiämme ja ruotsin kielen osaaminen valtti tiivistää kontaktejamme Perämeren kaaren länsirannalle.
Vetoan teihin oululaiset nuoret ja nuorten vanhemmat; ottakaa uusi tarmo ja kannustava ote ruotsin opintoihin. Till slut önskar jag er alla en trevlig väntan på jul!
Pekka Fredriksson, lukiojohtaja
Oulun kaupunki
https://wilmalukio.ouka.fi/10100010000, 111110151/news/690
Mistä tällaisia tyyppejä sikiää? Suomen 5%:a rantahur_reja tarvitsee aina vaan lisää nöyriä ja tyhmiä palvelijoita?
Jo Kokkolan suuntaumiskiista Ouluun osoitti kuinka tyhmiä oululaiset olivat: EIVÄT OSANNEET PAKKORUOTSIA RIITTÄVÄSTI, mutta opiskelivatpa tyhmyyttään sitä vuoden verran vapaa-ajallaan! No Vaasaan meni Kokkolan imut... ja oululaisia virkamiehiä kus_tiin silmään oikein RKP:n tyyliin!
ALAS PAKKORUOTSI!
http://www.kielivapaus.fi/
Vastaukset 7
Vanhimmat
RKP:n johdon terveiset typerille oululaisille:
http://img585.imageshack.us/img585/3492/rkplahettaaterveisia.jpg
"Sine saattans rasitsi fennougri elä tule sanoma meille mittä, sine palvella vaan!"
Aiemmin svekopäättäjät perustelivat suomalaisten pakkoruotsitusta surujen palveluvelvollisuudella. Mutta ei enää! Miksi? Koska ei todellakaan kuulosta hyvältä, kun vaaditaan kaikkia suomalaisia opettelevan pakolla ruotsia, jotta he palvelisivat yhtä pientä etuoikeutettua vähemmistöä.
Nyt svekotahot ovat vaihtaneet taktiikkaa. Koko pakkoruotsituksen puolustus on mennyt entistäkin hämärämmäksi tunteellispohjaiseksi runoiluksi. Puhutaan "kansalliskielestä" ja "toistensa ymmärtämisestä". Myös tietysti pohjoismaisuus-argumentti on täysillä käytössä. Ja sokerina pohjalla vedotaan harhauttavasti perustuslakiin.
Kun järkiargumentit loppuvat, alkavat tunnetusti tunteelliset ja hämärät perustelut.
Ei Suomen perustuslaki määrää pakkoruotsia kaikille ja kaikilla koulutusasteilla kuten nyt "vaaditaan". Onhan pakkoruotsi nyt ainoa pakollinen aine kaikilla koulutus- / opintotasoilla.
Hyvin omituista vedota pakkoruotsalaistamisessa EK:hon, jonka kanta on tämä:
http://www.ek.fi/ek/fi/innovaatiot_ym/perusopetuksen_ylakouluun_ja_kieliohjelmaan_tarvitaan_yksilollista_valinnaisuutta-8715
Lukiolaiset !
Pistäkää tuo ukko ruotuun !
Me suomalaiset emme enää alistu rkp politrukkien saneluun !
Opiskelemme hyödyllisiä kieliä joita tarvitsemme ja jotka haluamme valita vapaasti, lukekoot toki ruotsia ne jotka haluavat , mutta pakottaminen LOPPUU !
Kyllä me vanhemmatkin "tervehdimme" tuollaista maanpetturia jos vastaan tulee... lastemme puolesta!
11 Tam 2013
Pakkoruotsi on sekä järjen että kansalaismielipiteen vastaista
Kirjoittanut Sampo Terho
http://blogit.iltalehti.fi/sampo-terho/2013/01/11/pakkoruotsi-on-seka-jarjen-etta-kansalaismielipiteen-vastaista/#comment-504
Suomalaisuuden Liitto teetti 2.-8.1. mielipidetiedustelun, jossa kysyttiin: “Pitäisikö ruotsin kielen opetuksen olla vapaaehtoista kaikille suomenkielisille koululaisille?” Kysely teetettiin Taloustutkimuksella ja siihen osallistui 1000 kansalaista. Tulokset olivat seuraavat: 63 % kannatti vapaaehtoisuutta, 33 % vastusti, 4 % ei osannut sanoa kantaansa.
Nyt voisi olla osuva hetki lainata Vennamoa ja todeta ”kyllä kansa tietää”. Pakkoruotsille ei nimittäin ole minkäänlaisia järjellisiä perusteita. Olen vuosittain julkaissut listaa kaikista tuntemistani pakkoruotsin puolesta esitetyistä perusteluista, ja pyrkinyt osoittamaan niiden heikkouden. Tässä vuoden 2013 luettelo pakkoruotsin kumotuista perusteluista.
1. Kaksikielisyys on rikkaus – Tämä on mielipide eikä järkiperustelu. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta toisaalta kukaan ei voi toisen puolesta määrätä, mitä hän kokee rikkaudeksi.
2. Onhan kouluissa muitakin pakollisia aineita kuten matematiikka ja biologia, miksei siis myös ruotsi – Tällaiset universaalit aineet ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa, eli niille on selkeät yleishyödylliset perusteet, jotka ruotsilta puuttuvat. Yhtäkään niistä ei toisin sanoen tarvitse perustella sillä, “että onhan muitakin pakollisia aineita, siksi myös tätä opiskellaan”, jossa ei perusteluna ole mitään asiallista sisältöä.
3. Pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta – Miten monimuotoisuus kasvaa siitä, että kaikki kansalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä, laajemman kielivalikoiman sijaan?
4. Ruotsin opettelu on hyvä tapa oppia muitakin kieliä – Varmasti vielä parempi tapa oppia jotain maailmankieltä on lukea sitä itseään, eikä välissä vuosia ruotsia. Ja vastaavasti nämä muut kielet varmaankin olisivat sitten myös hyvä tapa tarpeen tullen oppia ruotsia.
5. Pakkoruotsi edistää kansainvälisyyttä – Todellisuudessa kouluopetuksen hirttäytyminen kahteen kansainvälisesti pieneen kieleen (suomi, ruotsi) on paremminkin nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.
6. Ruotsin kieli on sivistävää – Ehkäpä, mutta voiko kukaan tosissaan väittää, että se on sivistävämpää kuin vaikkapa ranska, saksa, espanja tai mikä tahansa muu kieli, jota osa oppilaista voisi lukea ruotsia mieluummin.
7. Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme – Kyllä, mutta historiaa opiskellaan historiantunneilla. Kielten opetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin, ei menneisyyteen. Menneisyyteen ei voi työllistyä eikä lähteä edes turistimatkalle kieliosaamistaan hyödyntämään.
8. “En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä” - Tämä on varmasti periaatteessa totta, mutta itse ainakin olen kuullut hyvin monien valittavan sitä, että joutui lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi, eikä saanut vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä sen sijaan.
9. Kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin – Pakkoruotsijärjestelmän purkaminen tulisikin aloittaa juuri virkakelpoisuusvaatimuksista, joille ei ole mitään käytännöllisiä perusteita. Riittää, että kaikissa virastoissa, laitoksissa jne. on joku, joka osaa antaa ruotsinkielistä palvelua, kaikkien ei sitä tarvitse osata.
10. Pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua – Ruotsinkieliset palvelut tulee tietysti ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleen paljon. On muistettava, että ruotsinkielisiä on vain noin 5% kansasta. Jos siis esimerkiksi puolet suomenkielisistä lukisi ruotsia, olisi potentiaalisia palvelun tarjoajia jo kymmenkertainen väestönosa ruotsinkielisiin nähden. Vaikka vain 10% suomenkielisistä lukisi ruotsia, ruotsinkielisten omaa palvelutyötä täydentävä väestönosa olisi yhä kaksinkertainen koko ruotsinkieliseen väestöön nähden. Toisaalta taas RKP ei itsekään usko pakkoruotsin turvaavan palvelut, koska vuonna 2010 Keski-Pohjanmaan aluehallintopäätöksessä RKP vaati liitoksen Vaasan kanssa ja esitti perusteluksi, että Oulun pakkoruotsin läpäisseitten virkamiesten ruotsinkielentaito oli riittämätöntä ruotsinkielisten palveluiden tarjoamiseen.
11. Pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille, kun eihän sitä koskaan tiedä, ettei joskus vanhemmiten muuta Ruotsiin – Sitäkään ei tiedä, muuttaako Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Länsi-Eurooppaa. Jokaiseen tulevan elämän mahdolliseen käänteeseen ei koulussa voida varautua pakko-opetuksella, vaan on parempi harjoitella uusia taitoja vasta sitten, kun tarvetta todella ilmaantuu.
12. Meidän pitäisi opetella enemmän kieliä, ei vähemmän – Kielivapauden ajatus ei ole vähentää kielten opiskelua, vaan että ruotsin sijaan saisi koulussa lukea jotain muuta kieltä. Eli kielivapauden myötä suomalaisten kielitaito ei vähenisi vaan monipuolistuisi.
13. Pakkoruotsia pitää lukea, koska Suomi on kaksikielinen maa - Toteamus ei tarkoita mitään ilman täsmennystä, sillä itse maahan ei puhu mitään kieltä. Jos tällä tarkoitetaan, että Suomen valtio on perustuslaillisesti kaksikielinen, niin väite on totta mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia. Jos toteamuksella taas väitetään, että Suomen kansa on kaksikielistä, niin väite on totta vain pieneltä osin. Suurin osa Suomesta ja suomalaisista ovat yksikielisesti suomenkielisiä, jos kohta meillä on nykyään valtava määrä erilaisia kielivähemmistöjä, joista ruotsinkieliset ovat vain yksi. Suomea voi siis käytännössä kutsua monikieliseksi maaksi, mutta kaksikieliseksi ainoastaan perustuslaillisessa mielessä, eikä perustuslaista löydy tukea pakkoruotsille. Edelleen, jos suomalaiset olisivat oikeasti kaksikielisiä, niin silloinhan nykymuotoista pakkoruotsia ei edes tarvittaisi.
14. Pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme – Jokaisella on oikeus itse päättää identiteetistään, eikä kaikille suomalaisnuorille nimenomaan pohjoismaisuus ole keskeisin osa identiteettiä. Erityisen omituista on, että ”pohjoismaisuus” syntyisi nimenomaan ruotsin osaamisella, eikö suomi ole aivan yhtä pohjoismainen kieli?
15. Pakkoruotsi on välttämätöntä elävän kaksikielisyyden ylläpitämiseksi – Tämäkään perustelu ei pohjaudu minkäänlaiseen osaamistarpeeseen tai yleiseen hyötyyn, vaan on poliittinen tavoite ylläpitää pakkotoimenpitein maamme kaksikielisyyttä. Mielenkiintoisinta väitteessä on, että se olettaa niin sanotun ”elävän” kaksikielisyyden itse asiassa perustuvan keinotekoiseen pakkoon. Tavoite on kuitenkin sekä mahdoton että moraaliton. Pakkoruotsin oppimistulokset ovat erittäin heikot, eikä suomenkielisiä suomalaisia ole kyetty edes 40 vuoden pakkoruotsin opintojenkaan jälkeen muuttamaan kaksikielisiksi. Omasta mielestäni tämä perustelu hipoo lisäksi ihmisoikeusrikosta, koska jos suomenkielisiä suomalaisia ylipäänsä yritetään valtion pakkotoimenpitein muokata identiteetiltään kaksikielisiksi, ollaan moraalisesti samassa tilanteessa kuin sortovuosien venäläistämispyrkimyksissä.
Valtakunnallisen, poikkeuksettoman pakkoruotsin puolesta ei siis ole yhtäkään järjellisesti kestävää perustetta. Kuitenkin monen yksittäisen kansalaisen elämälle tai uralle ruotsin opiskelulla voi olla paljonkin merkitystä. Muistutan jälleen kerran, että pakkoruotsin lakkauttaminen ei vie tätä opiskelumahdollisuutta yhdeltäkään kansalaiselta. Päinvastoin valinnanvapaus parantaa motivoituneiden oppilaiden oppimismahdollisuuksia, kun opetusryhmiä ei täytetä oppilailla, joille ruotsin opiskelu on tarpeetonta. Samalla ruotsin kielen imago nousisi oppilaiden parissa kohisten.
Pakkoruotsin lakkautus olisi siten kaikkien osapuolten voitto.