Eli meillä on 3kk ikäinen uros kultainennoutaja. Se tuli meille ollessaan 7vk ja oli pienin pentueesta.
Eräänä päivänä kun se oli yksin ulkona niin se oli löytänyt kalan nahkan. Menin ottamaan sitä siltä pois ettei se söisi sitä, mutta se olikin tosi vihainen. Se murisi ja haukkui äkäisesti ja nielaisi sen kalan nahkan kerralla.
Sen jälkeen se on ollut samanlainen ainakin kolme kertaa.
Sitten tänään äitini antoi sille joulukinkustamme luun, että se saa sitä vähän aikaa nakertaa, mutta sitten kun äitini meni sitä ottamaan siltä pois niin se murisi, haukkui ja puraisi äitiäni. Äitini siitä sitten komensi sitä ja pentu oli kunnolla.
Eräs tuttumme sanoi, että pentumme on luultavasti joutunut taistelemaan ruuasta ollessaan vielä emonsa ja sisarustensa kanssa ja onkin siksi pienin pennuista.
Mitä meidän täytyy tehdä jotta se lopettaisi tuollaisen käyttäytymisen? Sitä ei koskaan tiedä milloin se ihan kunnolla puraisee.
Se ei oo koskaan ollu äkäinen jos siltä on ottanu ruokakupin pois kun se on ollu syömässä, mutta jos se on itse löytänyt jotain todella hyvää niin sitten se on äkäinen.
Eräänä päivänä kun se oli yksin ulkona niin se oli löytänyt kalan nahkan. Menin ottamaan sitä siltä pois ettei se söisi sitä, mutta se olikin tosi vihainen. Se murisi ja haukkui äkäisesti ja nielaisi sen kalan nahkan kerralla.
Sen jälkeen se on ollut samanlainen ainakin kolme kertaa.
Sitten tänään äitini antoi sille joulukinkustamme luun, että se saa sitä vähän aikaa nakertaa, mutta sitten kun äitini meni sitä ottamaan siltä pois niin se murisi, haukkui ja puraisi äitiäni. Äitini siitä sitten komensi sitä ja pentu oli kunnolla.
Eräs tuttumme sanoi, että pentumme on luultavasti joutunut taistelemaan ruuasta ollessaan vielä emonsa ja sisarustensa kanssa ja onkin siksi pienin pennuista.
Mitä meidän täytyy tehdä jotta se lopettaisi tuollaisen käyttäytymisen? Sitä ei koskaan tiedä milloin se ihan kunnolla puraisee.
Se ei oo koskaan ollu äkäinen jos siltä on ottanu ruokakupin pois kun se on ollu syömässä, mutta jos se on itse löytänyt jotain todella hyvää niin sitten se on äkäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämän takia koirille opetetaan käsky irti. Se murisee ja puree kun tietää niin saavansa pitää sen. Koira tulee kouluttaa siihen että siltä voi ottaa mitä vain pois kun niin haluaa. En minäkää kysele tai pähkäile vaan otan sen poies. Suosittelen pitää esim luuta kädessä ja antaa silloin koiran syödä sitä, mutta ei päästä irti. Sanot käskyn irti ja kun irrottaa palkkaus ja kehu. Ja kun tuo toimii voi antaa sen luun sille ja kun sen ottaa pois ja koira ei murise yms, taas palkkaus ja kehu. Tuo on normaalia uhitusta etenkin uhmaikäiseltä koiralta. Teidän täytyy olla vaa jämäköitä ja määrätietoisia, ja viimeinen virhe alkaa pelkää sitä koiraa siinä uskossa et se puree kohta. Koulutuksella tuon saa pois ja koirassa ei mitään vikaa ole.
Hyvä, mutta Kiitos (jota noutajilla käytetään yleisesti) on parempi komentosanana, koska Irti muistuttaa liikaa koiran murinaa ja provosoi helposti koiraa.
Ottakaa ensin jotakin, joka on koiralle arvokas mutta ei ainutlaatuinen saalis ja harjoitelkaa sillä. Anna koiralle - kiitos - palkka (kiitos voi sanoa myös vaativasti)
Vaikka koirat luovutetaan usein 7-viikkoisina, täytyy muistaa, että siinä iässä niiden luonnollinen laumakäyttäytymisen kehittyminen on vielä ihan kesken. Normaalisti laumassa kehittyessään pentu harjoittelisi tätä toisten pentujen ja emän kanssa (joka taatusti pistäisi pennun ojennukeen). Nyt te joudutte tekemään sen työn.
Pienintä pentua kannattaa harvoin sääliä - niillä on usemmiten eniten sitä tahdonvoimaa. Itse en lähtisi kovasti psykologisoimaan vanhoja traumoja: teillä on voimakastahtoinen pentu, joka on päättänyt että tämä saalis on MINUN
Voi apua!
Etkö edes tätä tiennyt? Koira varmasti murisee ja puree, kun sille on annettu periksi.
Voi miksei niitä koirankasvatuskursseja järjestetä kaikille koiria hankkiville???