60 -luvulla yksi kuhmolainen nuori mies rakastui tyttöystäväänsä niin paljon, että teki laulunkin ja sihen sävelenkin. Sitä kappaletta hän sitten illat rimputteli kitaralla kammarissaan. Sanoissa oli korpikuuset, kinttupolut, kuohuvat kosket ja karhujen murinatkin. Sanoja muistan jonkin verran ja joskus sävelkin sointuu korvissani.
Mutta ei heistäkään kunnon avioliittoa saatu...
Mutta ei heistäkään kunnon avioliittoa saatu...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sorry, analyysi susta on aika negatiivinen eli anna jo olla ja mee hoitoon!
Pysy sinä analyysiesi kanssa siellä montun syrjällä ja laita ne vuotosi tukkoon, että Talvivaaran pörssiherrat saavat makailla hiekkarannikolla vieraiden puolisoiden kanssa konjakkipikarit toisessa kädessä...
Mikähän ongelma näillä tietyillä pätejillä on kun pitää vääntää kaikkea sontaa joka asiasta?
Sinäkin saat ajatella vaan puolisosi jalkojenvälin tuoksua...
Rannalla Pajakkakosken, näin neitoni paljaan persposken.
Läppäsin kerran ja toisen, nain eukon mä aikamoisen.
Vaan saatossa yhteisten vuosien, läskeyty akka, ain' huusi.
Naapurinrakkautta suosien, on nyt Vartiuksen tieltä miul uusi.
Ihmettelen minä Kuhmolaismiesten uhoilua, sillä eihän sillä nyt ole mitään väliä mistä joku ukko ottaa toisen tai vaikka kolmannen vaimon. Avioerothan ovat ihan tavallinen asia, ja voihan se olla kummankin kannalta se paras juttu. Ei sitä nyt niin korvaamaton kukaan ole, että siitä tarvitsee koko kansalle kailottaa. Ei muuta kun eukko keihäsmatkoille ja kumpikin saa mitä tilaa. Ehkä kannattais käydä vähän kauempana kylässä kuin rajan takana niin maailmankatsomus avartuu. Näiltä palstoilta saa sellaisen kuvan että Kuhmossa on paljon marisijoita?