Se on ollut suuri purjehdus. Eteläisillä leveyspiireillä Antarktisen ympäri - siellä missä tuulet puhaltavat vapaasti ja kiidättävät maapallon ympäri yhä uudestaan ja uudestaan. Niiden vallasta on vaikea vapautua, suurten aaltojen keskeltä, tuulesta joka pusertaa sinut laitaa vasten ja ujeltaa maston huipulla.
Kauan olin niiden vankina kunnes viimein olen löytänyt rauhallisemmille vesille. Rakkaus. Tuo kurja, hurja kumppani, joka ei säästä eikä sääli ketään, vaan vetää sinut kölin ali yhä uudestaan ja uudestaan. Eikä se puhalla koskaan elämässäni leutona ja lempeänä, vaan myrskystä mustana tai tyyneksi asettuneena. Se repii ja riistää, jättää vaatteettomana aution saaren rantaan, saapuu ja lähtee.
Olen jo oppinut hyväksymään sen läsnäolon ja sen ettei sitä voi kesyttää. Hyvää matkaa minulle, yksinäiselle, joka etsii yhä mannertaan.
Kauan olin niiden vankina kunnes viimein olen löytänyt rauhallisemmille vesille. Rakkaus. Tuo kurja, hurja kumppani, joka ei säästä eikä sääli ketään, vaan vetää sinut kölin ali yhä uudestaan ja uudestaan. Eikä se puhalla koskaan elämässäni leutona ja lempeänä, vaan myrskystä mustana tai tyyneksi asettuneena. Se repii ja riistää, jättää vaatteettomana aution saaren rantaan, saapuu ja lähtee.
Olen jo oppinut hyväksymään sen läsnäolon ja sen ettei sitä voi kesyttää. Hyvää matkaa minulle, yksinäiselle, joka etsii yhä mannertaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitettu.
Vaikkakin haikeutta oli.
En tiedä mistä johtui mutta kirjoitin
itsekkin samasta aiheesta eilen runon.