Oon 14vuotias tyttö Etelä-Karjalasta ja kärsin lievästä masennuksesta(ei todettu). Mulla on koko ajan todella ahistava ja masentunut olo. Olen nyt vuoden potenut tätä pahaa oloa ja n. puoli vuotta viillellyt melkein joka päivä. Itken hyvin usein ja on päiviä jolloin itkettää mutta en pysty itkemään ja tulee turhautunut olo. En tunne olevani missään hyvä. Menneisyys painaa todella pahasti harteillani. Minua kiusattiin eskarista lähtien 6 luokalle ja sitten vaihdoin paikkakuntaa ja koulua. Huono juttu siinä paikkakunnan vaihdossa on se että kaikki täältä tuntee kaikki entiset luokkalaiseni ja minun menneisyyteni. Mulla ei ole ikinä ollut parastakaveria jonka kanssa jakaa kaiken, on minulla nykyisin yksi hyvä ystävä jolle kerron melkein kaiken mutta en pysty kertomaan hänellekkään kaikkea. Olen jo vähän aikaa miettinyt itsemurhaa koska en jaksa enää elää, mutta kun ajattelen äitiäni, jolla on paniikkihäiriö, niin en vain voisi tehdä sitä. Tämä juttu kuullostaa kaikkien mielestä varmaankin taas vain yhdeltä angstiselta pennulta mutta halusin vain jonkun paikan minne vuodattaa ja kysyä neuvoja. Mua sattuu joka vitun paikkaan ja päätä särkee aina, mutta särkylääkkeet ei auta. Otan "Sininen uni" luontais tuotetta unen saamiseen mutta sekään ei aina auta vaikka ottaisin monta pilleriä. Nukun yössä 0-5 tuntia ja olen aina väsynyt itken itseni uneen jos nukun. Olen nyt tässä pohdiskellut ja tullut siihen tulokseen että haluan apua, mutta en tiedä mistä sitä voisin saada. Onhan tuolla lappeenrannassa osasto mutta en tiedä miten sinne pääsee ja haluaisin jonkun jolle puhua ongelmistani. Olisi tosi kivaa jos joku pystyisi auttamaan tai kertomaan mistä saada apua.
I Need Help!
SomebodyHelpMe
8166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä rakas nuori ihminen, älä yhtään aliarvioi oikeutta kirjoittaa tänne. On tärkeää että voi avautua vaikka näin anonyymisti kun on paha olla. Olisi todella tärkeää että voisit puhua ihan kaikiseta mikä mieltäsi ahdistaa. Kun alkaa kertomaan niin saattaa tulla mieleen vielä paljon enemmän kuin mitä luuulee kantavansa. Kun pato alkaa virtaamaan niin asiaa vain tulee: joitkain asioita pitää saada työstettyä usemapaankin kertaan. Sinua vaivaa myös ihan oikea väsymys jos saat nukuttua noin vähän.
Rohkenetko vaikka täällä kertoa asteittain niistä salatuista asioista. Älä välitä ja masennu vaikka täällä ei kaikki ymmärrä ja voivat vastata ihan miten sattuu. Kannattaa mennä ihan vaikka kouluterkkarin juttusille ja vaatia että haluta todella itsellesi apua.
Tiedän itsekkin miten pahaa jälkeä itsetuntoo aiheuttaa jatkuva kiusaaminen ja että joutuu yksin. Onneksi siitäkin voi eheytyä ja olla aikuisena ystvävien ympäröimä ja oppia jälleen luottamaan ihmisyyteen.
Anna kuulua lisää!
Apua kannattaa hakea vaikka koulun terkkarilta. Itse olin samassa tilanteessa viime keväänä. Lopetin koulun käynnin ja vanhempani hakivat minulle apua. Sitten oli jonkin aikaa suljetulla osastolla josta olikin todella paljon apua. Nykyään pystyn käymäään koulua ja elämään normaalia elämää terapian ja lääkityksen ansiosta. Tsempppiä! :)
Meidän koulun terkkari on tosi välinpitämätön. Kävin kerran hakemassa venähtäneeseen ranteeseen siteen ni hän kattoi toisenki ranteen ja tokas jotain tosi töykeesti. Sitte se vaa kyseli jotain että tietääkö äiti ja jotain sellaista. Nyt syyslomalla on hellittänyt kun on saanut nukuttua enemmän ja oon saanut vain olla paikoillani, mutta pelkään että kun koulu alkaa kaikki alkaa taas menemään huonosti ja vaivun siihen epätoivoon ja itse sääliin. Välillä tuntuu että mulla on liikaa salattavaa. Oon nyt n. 3 kk oksentanu melkein kaiken ruoan pois ja oon laihtunut 5 kiloa. Mua inhottaa se millainen musta on tullut. Ehkä tää viel muuttuu parempaan. Ainakin toivon niin...
Mene Sihtiin.
Sinne ei tarvita lähetettä ja voit mennä vaikka nimettömänä. Etsi katuosoite ja aukioloajat netistä. Sihti on Lappeenrannassa toimiva matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu nuorille. Sihdissä voi käydä vain tietyn käyntimäärän (se on rajattu), mutta siellä on kuitenkin ammatti-ihmiset ja ne osaavat yhdessä sinun kanssa pohtia tilannettasi ja mietitte yhdessä, miten jatkossa olisi hyvä toimia.
Ehkä nuorisopsykiatrinen poliklinikka on Sihdin jälkeen hyvä paikka. Sihdistä tekevät sinulle lähetteen, jos haluat. Osatohoito on hyvä silloin, jos on kovin ahdistunut olo ja et esimerkiksi luota siihen, että et teksi istellesi jotakin vakavaa pahaa (jos siis mietit istemurhaa). Osastolla on turva, mutta varsinainen hoito on aina avohoitoa ja hyvä niin. Osastohoitojaksot on aina kuitenkin kovin lyhyitä hoitamaan vakavia asioita. tarvitaann avohoitoa.
Unen laatusi mietityttää. Se altistaa mielialaa masennukselle entisestään ja vie keskittymiskykyä (kouluunkin). Puhu näistä Sihdissä. Nuorilla joskus toimii uneen melatoniini, joka on sitä samaa luontaista hormonia, jota ihmisellä on muutoinkin. Joillakin sen tuotanto on "normaalia" vähäisempää ja se voi aiheuttaa kaamosmasennusta ja unettomuutta. Melatoniini on sellainen (lähes kuin luonnontuote) pehmeämpi keino autta aunta, kuin keinotekoiset kemialliset unilääkkeet.
Toivon sinulle todella apua ja tukea. niin se on, etä kun jokin menee huonosti ja sen kanssa jää liian yksin, niin sitten alkaa muutkin asiat kaatua päälle. erilaisia oireita tulee lisää ja oma ote elämään ei tahdo oikein pysyä. Olen itse ajatellut, että ei ihmistä ole tehty yksin pärjäämään. Ihminen on sosiaalinen "otus" ja on luonnollista kaivata ja tarvita kasvamiseen apua toisilta. Toivottavasti saat sitä.
Lämmöllä sinulle Lappeenrannasta
Jos ei terkkariin ole luottamusta niin sitten vain vaikka terveyskeskukseen. Oireesi ovat sen verran vakavat että apua on saatava. Tuo salattava ja omat keinot pahan olon purkamiseen: viiltely ja oksentelu auttavat vain siirtämään hetkeksi pois mielestä. Mitä tuo salattava on? Onko sinulle tehty jokus pahaa, josta et ole voinut kertoa koskaan kenellekään. Onko kotona kaikki ok? Sinä olet ihan tavallinen nuori, et ole inhiottava todella vaikka sinusta tuntuu oikesti niin. Ne ovat vain tuntemuksia ja syy on noissa mieltä askarruttavissa asioissa.
Sihtiä mulle on koulussa suositeltu jo pelkästään sen takia koska mun koulun käynti "huolettaa" niitä. Oon sitä jo vähän aikaa miettiny mut en tiiä pitääkö siellä olla vanhempi mukana vai ei? Minulla oli ala-asteella ns. "raivokohtauksia"ja kävin niiden takia ainakin 3 vuotta "kasperissa" eli joku kasvatus ja perhe neuvola juttu... Kadun ala-aste aikaani hyvin paljon ja kadun useasti muös sitä että synnyin. Äidilläni menisi niin paljon paremmin ilman minua. Äitini ja Isäni erosivat silloin kun olin 10 kk ja olen siis tottunut elämään ilman sitä isähahmoa. Isäni ei ottanut melkein minkäänlaista kontaktia 13 vuoteen mutta yhtäkkiä hän sitten rupesi soittelemaan ja pyytelemään osoitetta ja laittelemaan rahaa tilille. Mua ahistaa ihan hirveesti sekin että se saattaa soittaa ihan milloin vain. Kesken koulupäivän, keskellä yötä, kun olen kaverilla, ihan milloin vain. Se stressaa hyvin paljon. Ja siinä on vielä sekin juttu että yleensä kun hän soittaa niin hän on umpi kännissä tai aineissa. Hänellä on vakavia huume- ja alkoholiongelmia. Olen yrittänyt joka päivämiettiä jotain positiivista ja yleensä koirien kanssa puuhailu auttaa. En olen nyt tänä vuonna vielä viillellyt kertaakaan. Mulla meni nyt uni rytmit sekaisin uutenavuotena joten nukun nyt päivällä ja yöllä valvon... Onneksi saan nyt paremmin unta kuin kouluviikoilla.
Ei tarvitse olla vanhempia mukana, kun Sihtiin menet. Senkun vaan ovesta sisään (arvaan, että ei se ihan helppoa oikeasti ole, mutta tarkoitan, että sinne voi kävellä koska vain eikä mitään ajanvaraustakaan tarvitse).
Ikävä toi isä-juttu. Jos suoraan sanon, niin tuntuu, että hän ottaa sinuun nyt yhteyttä enemmän itsensä takia eikä ajattele sinua (niin kuin olisit ansainnut). Humalassa soittelu on tyhmintä, mitä hän voi tehdä. Kukaan lapsi ei pidä vanhemmistaan humalassa ja siitähän voi tulla tunne, ettei isä halua kohdata lastaan selvinpäin. Soitteleekohan hän vaientaakseen omaa huonoa omaatuntoaan vai mitenkähän on? Pidä vaan puhein hiljaisella yöllä (uni on sinulle tärkeää) eikä sinun tarvitse vastata, jos et oikeasti halua. Sinulla saa olla oma tahto tässäkin asiassa.Laita vaikka isälle sitten tekstari, että et jaksa puhua tai halua.
Tuo, että synnyit..tiedän tuon tunteen. Olen itse (kauan sitten..) syntynyt rakkaudettomaan perheeseen. Olin nuorena hyvin masentunut, mutta kyllä siitä jaloilleni pääsin. Yritä uskoa, että on hyvä, kun synnyit..sinulle itsellesi!! Olet arvokas ihan sinällään, vaikka vanhempasi eivät sitä aina ymmärrä osoittaa. Itseäni auttoi aikoinaan ajatus siitä, että vanhmmat ovat väärässä, kun eivät osaa minua rakstaa ja arvostaa. Vanhemmat voivat erehtyä tai ne ei osaa muuta. Rakkautta täytyy löytää sitten muualta: hyvästä seurustelusuhteesta, kaverilta, hyviltä aikuisilta (edes yksi hyvä opettaja voi olla tärkeä). Unelmat ja haaveetkin voi lohduttaa. Lemmikit on ihan ihania lohduttajia.
Edelleen toivotan sinulle mitä parhainta uutta vuotta!
Pitää miettiä sitä sihtiä vielä koska täältä on niin vaikea noin vain päästä kun lähin juna asema imatralla... ja aukioloajat ovat tosi tyhmät koska se on aina auki vain silloin kun olen koulussa... No nyt olen pitänyt vähän matalaa profiilia ton isäjutun kanssa että en ole vastannut puheluihin ja nyt hän ei ole soittanutkaan vähään aikaa... Lemmikit todella osaavat parantaa päivän. Hyvää uuttavuotta sinullekkin :)