Irtipäästäminen sujui omalla kohdalla kivutta, sen sijaan miehellä oli vaikeampaa, mikä yllätti minut täysin. Tai oikeastaan se yllätti eniten, että hän puhui siitä. Mies, joka ei muuten tunteistaan ja tuntemuksistaan puhu.
En ole enää vuosiin rakentanut omaa elämänsisältöäni lasten varaan, vaan omat jutut ovat pitäneet minut aktiivisena. Olen niiden ansiosta pysynyt jotakuinkin järjissäni ja voinut sekä fyysisesti että henkisesti hyvin. Ehkäpä siksi luopuminen ei aiheuttanut suuria tunneryöppyjä, vaan osasin käsitellä asiaa nuoren aikuisen näkökulmasta. Hänen oli aika alkaa rakentaa omaa elämäänsä. :)
Tänään olemme taas uuden tilanteen edessä: ensimmäinen uudenvuodenaatto kahdestaan lasten syntymän jälkeen. Tiedän, että minä olen innokkaampi tekemään parisuhdekatsauksen ja kysymään, miksi olemme vielä yhdessä.
Tyhjän pesän syndrooma saattaa iskeä muutaman vuoden päästä. Silloin viimeistään punnitaan parisuhteen tila. Lähentääkö se meitä vai viekö kokonaan erilleen.
Miten teille muille on käynyt?
Ensimmäinen lintu lensi pesästä
22
191
Vastaukset
- Mummo 64
Ensimmäisen lähtö tuntui täysin normaalille elämänmuutokselle sillä olimmehan pyrkineet kasvattamaan lapsiamme itsenäisyyteen.
Sen sijaan viimeisen lähdön jälkeen minulle jäi jotenkin tyhjä tunne.
Mieheni oli jo vuosikaudet ollut viikot töissä muualla ja kotona ainoastaan viikonloput.
Nyt aloin kuulemaan talossamme outoja ääniä. Naksahtelua, huokailua.
Ulkoa kuului aivan uusia elämän merkkejä.
Käsitin oireiden johtuvan yksinäisyydestäni.
Mieheni asennutti taloon hälytinjärjestelmä ja liiketunnisteiset valot ulko-ovelle ja parvekkeelle.
Hän selitti äänien johtuvan rakennuksen lämpötilavaihteluista ja huokailun tulevan pakastimesta.
Kuitenkin, kun mieheni palasi pian kotiin kokoaikaseksi jäi minulle kuitenkin muutamaksi kuukaudeksi ontto olo.
Tunsin itseni tarpeettomaksi vaikka en ollutkaan omistanut elämäni koko sisältöä lapsillemme. Olihan siinä miehenikin.
Lyhennetty työaika kaupan rutiinityössä ei kuitenkaan ollut antanut elämään hirveästi sisältöä.
Ylimenovaihe kesti muutaman kuukauden eikä ole haitannut myöhemmin.
Parisuhdettamme pidän hyvin onnellisena ja tuon elämänvaiheen jälkeen olemme elämneet tyytyväisinä 18 vuotta joista 11 vuotta eläkeläisinä.Hui. Pelottavalta kuulostaa tuo äänien kuuleminen tällaisen rajattoman mielikuvituksen omaavan päässä. Aika hurjaa.
Itsensä tunteminen tarpeettomaksi on varmasti hyvinkin tavallista. Varsinkin jos on elänyt vain lasten kautta tai lapsille. Senkin takia ne omat jutut on varsin tärkeitä. Että on elämässä jotain muutakin kuin lapset.
Teillä on kaikki hyvin. Olen iloinen puolestanne. :)
Hyvää vuoden viimeistä iltaa!
- Rimmir tänään
Muutaman vuoden kituutimme toistemme seurassa kuopuksen lähdettyä. Emme enää löytäneet yhteistä sävelmää ja erosimme.
Meillä oli tilanne jo kärjistynyt siihen pisteeseen että toinen istui illat toisessa päässä taloa internetin seurassa ja toinen toisessa päässä television ääressä.
Emme edes yrittäneet mitään yhteistä harrastusta tai käydä missään yhdessä.Kituuttaminen tarkoittaa samaa kuin elää säästeliäästi. Te säästitte tunteita tai jos niitä ei enää ollutkaan.
Meillä asuu kahden kerroksen väkeä. Alakerrassa asuu parisuhteen tappaja nimeltään Canal ;)
Meillä molemmilla on omat kaveripiirit ja harrastukset tahoillamme. Yhteinen harrastus on kaupassa käynti ja satunnainen ravintolassa käynti. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei juurikaan ole.
Minulla ei taida olla tahtoa elää tällaista elämää hautaan asti.
http://www.youtube.com/watch?v=0r-FrDe81iQ
Hyvää vuoden viimeistä iltaa!- Rimmir tänään
m.malgrande kirjoitti:
Kituuttaminen tarkoittaa samaa kuin elää säästeliäästi. Te säästitte tunteita tai jos niitä ei enää ollutkaan.
Meillä asuu kahden kerroksen väkeä. Alakerrassa asuu parisuhteen tappaja nimeltään Canal ;)
Meillä molemmilla on omat kaveripiirit ja harrastukset tahoillamme. Yhteinen harrastus on kaupassa käynti ja satunnainen ravintolassa käynti. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei juurikaan ole.
Minulla ei taida olla tahtoa elää tällaista elämää hautaan asti.
http://www.youtube.com/watch?v=0r-FrDe81iQ
Hyvää vuoden viimeistä iltaa!Kateellisena kuuntelee työkavereiden juttuja joilla on yhteistä parisuhdetta takana hopeahääpäivän verran. Heilläkin on kaikilla omat harrastukset , mutta myös yhteisinä harrastuksina pienet lomamatkat ympäri vuotta. Piipahtavat joissakin Euroopan kaupungeissa joko pidennetyllä viikonloppumatkalla tai hieman kauemmin.
Heillä vaikuttaa olevan paljon yhteisiä ystäviä joiden kanssa istuvat iltaa tai käyvät teattereissa ja konserteissa. Jollakin on yhteisenä harrastuksena kuntosalilla käynti. Rimmir tänään kirjoitti:
Kateellisena kuuntelee työkavereiden juttuja joilla on yhteistä parisuhdetta takana hopeahääpäivän verran. Heilläkin on kaikilla omat harrastukset , mutta myös yhteisinä harrastuksina pienet lomamatkat ympäri vuotta. Piipahtavat joissakin Euroopan kaupungeissa joko pidennetyllä viikonloppumatkalla tai hieman kauemmin.
Heillä vaikuttaa olevan paljon yhteisiä ystäviä joiden kanssa istuvat iltaa tai käyvät teattereissa ja konserteissa. Jollakin on yhteisenä harrastuksena kuntosalilla käynti.Hopea- tai pronssihääpareja on lähipiirissä useita, itse asiassa enemmistö pareista. Heillä kaikilla on omien juttujensa lisäksi paljon yhteistä tekemistä. Kai se on se avainsana kestävään parisuhteeseen. Eronnut on vain muutama pariskunta.
Siskoni miehensä kanssa poikkeaa sikäli noista pitkään olleista pareista, että heillä ei niinkään ole omia juttuja, vaan he ovat hyvin tiivis pari eli tekevät ja harrastavat yhdessä. En ole kateellinen, vaan onnellinen hänen puolestaan, että on löytänyt miehen joka puhuu ja pussaa ;)
Ennen lasten syntymää mekin reissasimme paljon kahdestaan ja valokuvista päätellen meillä oli ihan kivaakin :) Tänä vuonna tulee 30 vuotta seurustelun aloittamisesta ja kautta rantain olen saanut kuulla, että jotain matkaa ollaan ensi kesäksi "yllärinä" järjestämässä. Kääk :)
Uusi vuosi on vaihtunut, pitänee painua pehkuihin. Hyvää vuoden jatkoa Rimmirille tänään :)
- Tsau.
Meillä nuoremme muutti viime keväänä. Kaikki on sujunut ihmeen hyvin. Erilaisen nuoren muuttaminen pois kotoa. Oli itselleni kovapaikka, koska hän ainoa lapseni. Kuitenkin hyvien ystävien ja hyvien naapurussuhteiden ansiosta. Katson että, elämänmuutos vaikka se iso olikin. On nyt sujunut meiltä kaikilta suht hyvin. Tuossa kun kundit lähtivät nyt joulunvieton jälkeen molemmat. lahjakasseineen;)) ja suklaarasioineen omiin kämppiinsä..sitä oli vähän haikea olo..mutta, vain hetken. Hima on lähellä ja tänne pääsee halutessaan aina käymään kummatkin myös yöksi.. Ehkä pelastus minullakin on se että, kun nuorena olin "järjestö-aktiivi" huomaan nyt kun aikaa on erilailla palaavani jälleen näihin asioihin..en ihan samoihin kuvioihin mutta, mukaan kuitenkin jälleen järjestötoimintaan pikkuhiljaa...Tärkeintä minusta on aina ollut sellainen seikka parisuhteessa että, molemmilla on myös niitä ihan omia ihmissuhteita ja harrastuksia. Jos, olisimme vain toistemme kanssa. En usko että, tämä meidänkään liitomme voisi pidemmällä päällä hyvin...molemmat tarvitsevat sen "henkireikänsä"...sitä muuten tukehtuu;))
Hyvää alkavaa Uutta Vuotta vaan tännekin.
Tsau:FriiduHima on lähellä ja ovi aina avoinna, täälläkin. Viime viikon esikoinen viettikin kokonaan täällä kotona. Kai se on hänelläkin tuollaista asteittaista irtautumista.
Minäkin pidän tärkeänä sitä, että molemmilla on tilaa hengittää eli ne omat harrastukset/ystävyyssuhteet. En kestäisi 24/7 yhdessäoloa.
Hyvää vuoden viimeistä iltaa sinne myös.
Ajallista perspektiivä.
Viimeisen penskamme lähtiessä omilleen oli vaimoni 45v ja minä 50v.
Vaikka olimme tietoisesti yrittäneet kasvattaa lapsiamme itsenäisyyteen eikä viimeisenkään lähtö ollut yllätys, oli vaimoni muutaman kuukauden jotenkin poissaolevan tuntuinen.
Kaiken lisäksi, tuon jälkeenkin, minä olin viikot muualla puutteen torjunnassa vielä useamman vuoden joten ymmärrän hyvin jonkin sortin syndrooman iskemisen mutta outous katosi muutamasssa kuukaudessa.
Eipä tuo vaihe aiheuttanut parisuhteeseemme mitään havaittavaa muutosta.
Vaimo jatkoi osa-aikaista työtään marketin kassalla.
Osallistui paikallispolitiikkaan ja ay-toimintaan.
Aikaisempaan malliin vietimme kaikki lomamme matkoilla.
Olin vaimon seurana paikkakunnan kulttuurtapahtumissa joihin meillä oli vaimon lautakuntajäsenyyden kautta vapaa pääsy.
Jne.
Vaihtaessani vakituisen työn työ- / työttömyysjakso rytmiin lisääntyi myös matkustelumahdollisuus.
Vaimon työkaverit suorastaan suosittelivat ylimääräisiä vapaita ajankohdasta riippumatta.
Tuossa vaiheessa onnistuin kannustamaan vaimoni omille, tyttöjen matkoilleen, koska aina ei määräaikainen pätkäni osunut ajallisesti hyvin.
Sitä mukaa kuin työttömyysjaksoni pitenivät niin ryhdyin lisäämään kotiharrastuksiani.
Ruokahuolto marketista lieden ja uunin kautta pöytään.
Siivous ja tietenkin pienet korjaukset.
Muutimme myös ok:sta keskustan kerrostaloon.
Tietenkin kotiin jäämiseni antoi joka suhteessa paremmat mahdollisuudet yhteiselon laadun parantamiseen.
Kaikkinensa, muutaman alkukuukauden jälkeen, ja varsinkin alettuani osa-aikaisestikin kotiutumaan, oli jokainen päivä parannusta entiseen vaikka ei siinäkään ollut muuta moittimista kuin ajan vähyys, ajoittainen stressi ja orastava alkoholisoitumisen uhka.
Silläkin uhalla, että jokun vatsahapot alkavat kihisemään, pidämme itseämme onnekkaina ilman tyhjän pesän shokkivaikutusta vaan pikemminkin hyödyntäen sen antamat mahdollisuudet!- Tsau.
m.malgrande/laiska-lasse.... sama täällä ei shokkia kumminkaan tullut suurempaa, aikaa jää parisuhteelle vain hiukan enemmän, kesälomatkoilla nuorin kundimme edelleen mukanamme niinkauan kun matkoja jaksamme tehdä yhdessä, mutta aikaa jäänyt myös kahdenkeskisiin matkoihin. Sen vain itse todenut nyt että, on hyvä jos se oma "aikuisihmissuhde"- verkosto ystävineen ja tuttavineen on kunnossa. Nytkin tässä parinviikon päästä olen ilman miestäni lähdössä Uuden Vuoden Risteilylle puolalaisten ystävieni kanssa. Meitä on lähdössä n.30-40 henkilöä;)) Tämä on tärkeää että, niitä omia verkostoja ja ihmissuhteita myöskin pareilla on. Ja tilaa toteuttaa vihdoin niitä omia juttuja jotka itselleen ovat tärkeitä. Rakkaat ystäväni kuuluvat kyllä ainakin itselläni tähän tärkeään osaan. Perheeni on aina tietenkin etusijalla mutta, ystävät ovat sen rinnalla erittäin tärkeässä roolissa minunkin elämässäni. Elämä jatkuu vain hieman toisin lasten ja varsinkin tämän viimeisen lähdettyä...ja se ei tarkoita että, meidänkään pesämme olisi tyhjä. Kun kaikki ovat yhtäaikaa koolla nytkin koko joulunajan..täällä ei kyllä ole liikaa tilaa yhtään;)) Himaan kundit tulevat kuitenkin aika käymään usein. Pitävät riittävästi yhteyttä.Välimatkat kun täällä välillämme ovat lyhyet..en koe menettäneeni mitään, elämä vain hieman muuttanut muotoaan. Elämähän on jatkuvaa muutosta halusimme tai emme...mitä huominen tuo tai vie...sitä kun ei etukäteen onneksi tiedä))
Tsau:Friidu Juuri noin elämän toivoisi soljuvan kuin sinä laiska-lasse kirjoitit. Ilman suurempia kehityskriisejä ja nähdä uusi elämäntilanne nimenomaan uusia mahdollisuuksia antavana elämänvaiheena.
Hyvää vuoden jatkoa! :)
Mun ainokainen "lintunen" lensi pesästä jo 16 vuotta sitten, joten en oikein muista oliko se vaikeaa. Asumme vain kävelymatkan päässä toisistaan. Samoin miehen omat läheiset asuvat myös kävelymatkan päässä. Miehelläni on omat kaksi lasta ja mulla yksi oma, mutta kaikista kannetaan yhdessä huolta tasavertaisesti.
Pääsääntöisesti sanoisin, että näin kahdestaan elellen on mukava kun on aikaa toisilleen ja voi puuhata kaikkea sitä kivaa kahdestaan mikä vaatii yksityisyyttä.
Yhteisiä harrastuksia on lomaileminen omalla kesämökillä ja lapsenlapsenhoito. Sillointällöin käymme lähiravintolassa karaoketansseissa.Mietin jo suhteemme alkutaipaleella ollako vai eikö olla. Suhde oli on/off sen seitsemän kertaa ja nimenomaan minun jatkuvasta epäröinnistä jotuen. En edes tiedä, mikä loppujen lopuksi sai jatkamaan yhdessä.
Yhteiset asiat pitävät yhdessä. Onnea teille ja hyvää vuoden jatkoa! :)m.malgrande kirjoitti:
Mietin jo suhteemme alkutaipaleella ollako vai eikö olla. Suhde oli on/off sen seitsemän kertaa ja nimenomaan minun jatkuvasta epäröinnistä jotuen. En edes tiedä, mikä loppujen lopuksi sai jatkamaan yhdessä.
Yhteiset asiat pitävät yhdessä. Onnea teille ja hyvää vuoden jatkoa! :)Minulla ei ole oikeestaan muuta valittamista kuin että, koska vihaan siivoamista, niin mies saisi ottaa osaa enemmän tai mieluiten hän voisi hoitaa kokonaan sen puolen.
miljoona kirjoitti:
Minulla ei ole oikeestaan muuta valittamista kuin että, koska vihaan siivoamista, niin mies saisi ottaa osaa enemmän tai mieluiten hän voisi hoitaa kokonaan sen puolen.
Koska miehen ja minun siisteyskäsitys on niin erilainen, olen päättänyt hoitaa siivouksen yksin. Viikonloppuna suoritettu siivousurakka aloittaa uuden viikon puhtaalta pöydältä. :)
m.malgrande kirjoitti:
Koska miehen ja minun siisteyskäsitys on niin erilainen, olen päättänyt hoitaa siivouksen yksin. Viikonloppuna suoritettu siivousurakka aloittaa uuden viikon puhtaalta pöydältä. :)
Siisteys! Särö harmoniassa.
Kokonaistasolla olemme samoilla linjoilla mutta muutama, ruma yksityiskohta kalvaa sieluni syövereitä.
Sukkiini eteisen lattialla on vaimoni vuosikymmenten saatossa totuunut (turtunut).
Toinen ongelma on tiskipöytä. En ymmärrä miksi minä en saa sitä täysin tyhjäksi koskaan.
Enkä ymmärrä miksi siinä ei muutamaa puhdasta kattilaa tai pannua sai ollakaan koska kohtahan minä tarvitsen niitä.
Ei siitä koskaan ole ollut mitään sanomista. Olenpahan vain todennut ilmiön, että ajoittain se tyhjenee huomaamattani.
Kolmas ja ainoa josta kuulen ajoittain huomauttelua on minun kohtani oh:n pöydällä. Siihen kertyy kuulemma liikaa ( hänen mielestään ) turhaa tavaraa.
Perheen pesukoneet ovat minulta kiellettyjä.
Siisteystasosta meillä on yhtäläinen näkemys.
Emme tee koskaan yhdessä suursiivousta!
Vaimon ollessa omilla, vähintään viikon matkoillaan pari kertaa vuodessa, minä teen täyssiivouksen sanan täydellisimmässä merkityksessä.
Kaksi tarkoitusta.
1. Ajan tappaminen.
2. Haluan, että vaimoni kokee paluunsa tervetulleeksi ilman mitään löpinöitä.
Muuten siivoamme parin viikon välein periaatteella
- minä siirtelen huonekalut, vaimo pyyhkii pölyjä
- minä käsittelen matot, vaimo aloittaa imuroinnin
- minä jatkan imurointia, vaimo aloittaa moppauksen
- minä moppaan loppuun, vaimo järjestelee pikkuesineitä
- minä kantelen matot, vaimo järjestelee ne
- minä asettelen huonekalut paikoilleen, vaimo virittää kahvit
Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella sopii molemmille sekä kuormittavuutensa, että siisteystasonsa puolesta.- Hei kun keikuskelen
laiska-lasse kirjoitti:
Siisteys! Särö harmoniassa.
Kokonaistasolla olemme samoilla linjoilla mutta muutama, ruma yksityiskohta kalvaa sieluni syövereitä.
Sukkiini eteisen lattialla on vaimoni vuosikymmenten saatossa totuunut (turtunut).
Toinen ongelma on tiskipöytä. En ymmärrä miksi minä en saa sitä täysin tyhjäksi koskaan.
Enkä ymmärrä miksi siinä ei muutamaa puhdasta kattilaa tai pannua sai ollakaan koska kohtahan minä tarvitsen niitä.
Ei siitä koskaan ole ollut mitään sanomista. Olenpahan vain todennut ilmiön, että ajoittain se tyhjenee huomaamattani.
Kolmas ja ainoa josta kuulen ajoittain huomauttelua on minun kohtani oh:n pöydällä. Siihen kertyy kuulemma liikaa ( hänen mielestään ) turhaa tavaraa.
Perheen pesukoneet ovat minulta kiellettyjä.
Siisteystasosta meillä on yhtäläinen näkemys.
Emme tee koskaan yhdessä suursiivousta!
Vaimon ollessa omilla, vähintään viikon matkoillaan pari kertaa vuodessa, minä teen täyssiivouksen sanan täydellisimmässä merkityksessä.
Kaksi tarkoitusta.
1. Ajan tappaminen.
2. Haluan, että vaimoni kokee paluunsa tervetulleeksi ilman mitään löpinöitä.
Muuten siivoamme parin viikon välein periaatteella
- minä siirtelen huonekalut, vaimo pyyhkii pölyjä
- minä käsittelen matot, vaimo aloittaa imuroinnin
- minä jatkan imurointia, vaimo aloittaa moppauksen
- minä moppaan loppuun, vaimo järjestelee pikkuesineitä
- minä kantelen matot, vaimo järjestelee ne
- minä asettelen huonekalut paikoilleen, vaimo virittää kahvit
Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella sopii molemmille sekä kuormittavuutensa, että siisteystasonsa puolesta."laiska- lasse", kiva oli lukea sun kirjotustasi.:)
Presiis juuri noin siivosimme mekin mieheni kanssa. Kaikki kävi näpsäkkäästi ja saumattomasti, kumpikin tiesi mitä tehdä, eikä tarvinnut laisinkaan pyytää toiselta, että teehän tätä tai tätä.
Myös puutarhahommat kotona ja saaressa luontui vastaavalla tavalla. Eri työvaiheissa toinen osapuoli vain tulla tupsahti juuri oikeaan aikaan ja auttoi homman viemistä loppuun tai jatkamalla siitä, mihin minä jäin ja minä sitten siirryin seuraavaan työvaiheeseen.
Kaikkien kanssa ei yhteispeli suju läheskään niin hyvin. Pahimmillaan toinen vain on tiellä ja homman tekee mieluummin yksin. Semmosestakin on kokemusta.
Toi oli kans mukava lukea, että siivoat kämpän, kun vaimo tulee kotiin reissusta. Miten ihanaa hänen on tulla puhtaaseen kotiin. Hänellä on takuuvarma tunne, että olet ootellut vaimoa kotiin ja tahdot siivousahkeruudellasi osoittaa, että "kyllä mää susta tykkään". :)
Eteisen lattialla lojuvista sukistasi vaan sen verran, että miksi ihmeessä et lykkää niitä pyykkikoriin. Lattialla lojuvat sukat pistävät naisen silmään varmasti, eikä varmastikaan miellyttävällä tavalla. Noh, vaimos taitaa susta tykätä, jos antaa niiden sielä lojuskella ja on turruttanut itsensä:)
Tuokin on sitä yhteispeliä. Ei joka asiasta ala naputtamaan, vaikkei jostakin pitäisi. Se olisikin inhottavaa, jos kumppani tai molemmat toisilleen naputtelisi epäoleellisista "virheistä". Ei kiva koti semmonen ei ei ei:) laiska-lasse kirjoitti:
Siisteys! Särö harmoniassa.
Kokonaistasolla olemme samoilla linjoilla mutta muutama, ruma yksityiskohta kalvaa sieluni syövereitä.
Sukkiini eteisen lattialla on vaimoni vuosikymmenten saatossa totuunut (turtunut).
Toinen ongelma on tiskipöytä. En ymmärrä miksi minä en saa sitä täysin tyhjäksi koskaan.
Enkä ymmärrä miksi siinä ei muutamaa puhdasta kattilaa tai pannua sai ollakaan koska kohtahan minä tarvitsen niitä.
Ei siitä koskaan ole ollut mitään sanomista. Olenpahan vain todennut ilmiön, että ajoittain se tyhjenee huomaamattani.
Kolmas ja ainoa josta kuulen ajoittain huomauttelua on minun kohtani oh:n pöydällä. Siihen kertyy kuulemma liikaa ( hänen mielestään ) turhaa tavaraa.
Perheen pesukoneet ovat minulta kiellettyjä.
Siisteystasosta meillä on yhtäläinen näkemys.
Emme tee koskaan yhdessä suursiivousta!
Vaimon ollessa omilla, vähintään viikon matkoillaan pari kertaa vuodessa, minä teen täyssiivouksen sanan täydellisimmässä merkityksessä.
Kaksi tarkoitusta.
1. Ajan tappaminen.
2. Haluan, että vaimoni kokee paluunsa tervetulleeksi ilman mitään löpinöitä.
Muuten siivoamme parin viikon välein periaatteella
- minä siirtelen huonekalut, vaimo pyyhkii pölyjä
- minä käsittelen matot, vaimo aloittaa imuroinnin
- minä jatkan imurointia, vaimo aloittaa moppauksen
- minä moppaan loppuun, vaimo järjestelee pikkuesineitä
- minä kantelen matot, vaimo järjestelee ne
- minä asettelen huonekalut paikoilleen, vaimo virittää kahvit
Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella sopii molemmille sekä kuormittavuutensa, että siisteystasonsa puolesta.Minun mielestä jokaisella tavaralla on oma paikkansa, mistä se on aina löydettävissä tarvittaessa. Mies ei tietenkään ajattele noin, vaan tavara jätetään siihen, mistä se on helpoimmin saatavissa tarvittaessa.
Teidän työnjako siivouksen suhteen kuulostaa kerrassaan hienolta. Tiimityöskentelyä parhaimmillaan. Sitähän toimivan parisuhteen tulisi olla. Yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. :)m.malgrande kirjoitti:
Minun mielestä jokaisella tavaralla on oma paikkansa, mistä se on aina löydettävissä tarvittaessa. Mies ei tietenkään ajattele noin, vaan tavara jätetään siihen, mistä se on helpoimmin saatavissa tarvittaessa.
Teidän työnjako siivouksen suhteen kuulostaa kerrassaan hienolta. Tiimityöskentelyä parhaimmillaan. Sitähän toimivan parisuhteen tulisi olla. Yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. :)Osoitat ainutlaatuista, miehen psyyken ymmärtämistä! Asia on tasan tarkkaan kuten sanot. Sekä tiski-, että olohuoneen pöytä.
Koskee se satunnaisesti muitakin kamoja ja paikkoja.
Usein tarvittavien käsityökalujen sijoitus yhteen keittiön työpöydän laatikkoonkin vaati pari konferenssia.
En vain ymmärrä sitä pakkomiellettä, että naisen täytyy ryhtyä sotkemaan toiminnan kannalta tehokasta ja järkevää järjestystä.
Onneksi ok:mme yläkerran vessa oli niin tilava, että selittelyjen jälkeen työkalupakkini sai olla nurkassa lattialla.
Hamassa muinaisuudessa sihteerini oli tehokas ja järkevä ihminen.
Esimerkiksi tuleva posti oli lajiteltu kolmeen ryhmään eikä vuosien aikana ilmennyt yhtään virhetulkintaa.
Olen nyt 69-vuotinen ja yhtä ymmärtämättömänä tulen poistumaan vahvuudesta.laiska-lasse kirjoitti:
Osoitat ainutlaatuista, miehen psyyken ymmärtämistä! Asia on tasan tarkkaan kuten sanot. Sekä tiski-, että olohuoneen pöytä.
Koskee se satunnaisesti muitakin kamoja ja paikkoja.
Usein tarvittavien käsityökalujen sijoitus yhteen keittiön työpöydän laatikkoonkin vaati pari konferenssia.
En vain ymmärrä sitä pakkomiellettä, että naisen täytyy ryhtyä sotkemaan toiminnan kannalta tehokasta ja järkevää järjestystä.
Onneksi ok:mme yläkerran vessa oli niin tilava, että selittelyjen jälkeen työkalupakkini sai olla nurkassa lattialla.
Hamassa muinaisuudessa sihteerini oli tehokas ja järkevä ihminen.
Esimerkiksi tuleva posti oli lajiteltu kolmeen ryhmään eikä vuosien aikana ilmennyt yhtään virhetulkintaa.
Olen nyt 69-vuotinen ja yhtä ymmärtämättömänä tulen poistumaan vahvuudesta.Olen päässyt jyvälle miehen sielunelämästä lukemalla Viiviä ja Wagneria ;)
- SAS*
Elämä kulkee kulkuaan ja muuttuu koko ajan. Ensin oli aka, jolloin ei ollut lapsia. Sitten lapsen syntymä muutti elämää. Syntyi lisää lapsia, koulu, opiskelu ja muutto omilleen, kukin vuorollaan.
Sitten alkoi syntyä lastenlapsia, taas uusi vaihe elämässä. Oma työelämä loppuvaiheessa ym muutoksia koko ajan.
Usein meilläkin vaimo katsoo telkkaria, minä tietokoneella toisessa huoneessa. Ei meillä ole ongelmia, luulisin tätä normaaliksi tilanteeksi.
Tunnen myös pareja, jotka ovat tiiviisti yhdessä, aina yhdessä tekevät ruokaostokset, käyvät yhdessä lenkillä.
Jokainen elää tyylillään, jos ei voi elää yhdessä kannattaa erota. Se ainakin on suuri muutos.Kyllä minä voin elää hänen kanssaan. Ei tämä kuitenkaan täysin onneton suhde ole. Arki sujuu ihan hyvin, koska olemme varsin sopuisa pari.
Eroottinen intohimo on se, mitä kaipaan. Se jos uupuu, mielestäni uupuu todella paljon.
Hyvää vuoden jatkoa sinulle! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 322073
Oletko pitkävihainen ja onko sinulla " huono muisti muisti "?
Mitä asioita et unohda tai anna anteeksi ? Mitä asioita voit " unohtaa" tai unohtaa? Vastaa koskien kaivattuasi tai yle471986Kokoomus haluaa leikata vielä lisää sosiaaliturvasta
Kokoomuksen Sanni-Granhn Laasonen pyytänyt KELA:aa selvittämään mistä leikataan vähäosaisilta vielä lisää sosiaaliturvas3091799- 961326
- 301322
Ikävöin sua
Sä vaan pyörit mun mielessä, en saa sua unohdettua. Tilanteesta tekee vaikean sen kun molemmat ollaan varattuja ja tilan71278Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko141196Neljä kuukautta vankeutta, kenelle?
Kuka tuomittiin ehdottomaan neljän kuukauden vankeustuomioon ja korvauksiin?101127Oho! Esko Eerikäinen joutuu palaamaan "kalakukkokaupunkiin" - Tämä syy ei jätä kylmäksi!
Esko Eerikäinen on kyllä monessa mukana ja uskaltaa heittäytyä. Hatun nosto siitä! Eerikäinen palasi “kalakukkokaupunkii661016- 381009