kielestä

Meillä isä on johdonmukaisesti puhunut lapsille vain omaa äidinkieltään. Keskenämme puhumme suomea, mutta ymmärrän myös mieheni äidinkieltä, joten voimme käyttää sitäkin perheen kesken.

Lapsillamme ensimmäiset sanat ovat tulleet tasaisesti molemmilla kielillä, mutta päivähoidon ja koulun myötä suomen kieli on tullut dominoivaksi ja isän kielen puhuminen on jäänyt, koska suomi luontuu niin paljon helpommin. Emme koskaan ole vaatineet tai pakottaneet lapsia puhumaan isän kieltä, eikä isä ole leikkinyt, etteikö muka ymmärtäisi suomea. Kyse on ollut ensisijaisesti isän oikeudesta käyttää tunnekieltään. Lapsemme ymmärtävät isän kieltä ja ovat myös sitä puhuneet, kun olemme olleet matkoilla isän kotimaassa tai kun olen itse ollut matkoilla ja lapset vain isänsä hoidossa.

Lapset ovat toki erilaisia, mutta sanoisin, että kaksikielisyys on tosi kova tavoite, jos sillä tarkoitetaan yhtä hyvää tasoa molemmissa kielissä kaikilla alueilla. Meillä ongelmana on ollut mm. isänkielisten leikkikavereiden ja lastenkulttuurin puute, mutta ehdottomasti suurin ongelma on ollut ajan puute: isän on ihan jo pelkästään töidensä takia ollut mahdotonta kompensoida suomen valta-asemaa.

puhu perheen yhteisellä kielellä -suomi tulee sinulta,isän kieli isältä.
Jos asutte suomessa kielen tulisi olla suomi,muun maan kansalaisena saada opinnoissa tukea omalla kielellä mutta poikkeuksia on..kansanvälinen koulu ym...
Lapsi kyllä oppii kielet mutta ei ehkä puheeltaan kehity ikäistensä kanssa kun ei "tajua" heti ..
Puhu omaa kieltäsi ja pojan isä omaansa-kielen rikkautta -lapselle riittää että välitätte&rakastatte kaikessa