Miksi sydämeen sattuu niin helvetisti vaikka järki on tiennyt koko ajan ettei meistä voi koskaan tulla mitään.
AAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHH
Tätä tuskan määrää
14717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuuntele nyt hyvä ihminen itseäsi. Totuus tulee itsestäsi eikä mistään järjestä.
niin paljon, niin hyvää mutta halusi vei sut muualle, pois mun tyköö.
Sinänsä jännä että se missä kohtaa ihastumiseni on yleensä loppunut, niin nyt joka ikinen negatiivinen asia tai ominaisuus olikin yhdentekevää. Ei näin kovaa saa ihastua kehenkään että ei pidä omista mielipiteistään kiinni. Onneksi tunteeni olivatkin yksipuolisia ja olen vain kaveri sinulle. Mutta silti tämä tuskan määrä on jotain ihan järkyttävää.
Uskon, että on vaikea iloita siitä, mitä on, jos haluaisi enemmän.
Itse olisin niin mieleläni hänen kanssaan kaveriväleissä.
etpä ole koskaan halunnut tietää mistään mitään joten miksi teet päätelmiä omassa päässäsi kysymättä toiselta mitään ?
sä niinku vastasit ite omaan alotuksees ?
Mistä sä niin päättelet etten ole kysynyt?
NO, mitä sit olet kysynyt ? miksi ei muka voisi tulla mitään..? Mieskö oot?
Koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Ensin kysyt, sitten vasta arvuuttelet. Tiedän et kysymys voi olla vaikea koska näistä-kään ei tiedä.
No mutta jatketaan arvuuttelemista.
Ootko ny ihan varma etteikö tulis mitään? Vie kahville ja nauti seurasta..
:::Rakastunut miessssss.......
Koska sun sydän on murtunut ja olet hukassa, mutta älä pelkää, se kuuluu elämään :-) Minäkin olen kokenut sen, kun tietää, että ei tule ikinä mitään, silti antaa vaan mennä, koska haluaa sitä toista niin paljon. Lopulta huomaakin olevansa surullinen ja sydän syrjällään, mutta silti hymyilee, koska mikään ei ole tärkeämpää, kuin uskoa onneen :-)
Tänään sitten näimme todennäköisesti viimeistä kertaa ainakin pitkään aikaan, tosin tiesin jo etukäteen ettei hirveästi kannata innostua tapaamisesta ja aika vaivautunut se olikin. Ehkä mä nyt vihdoin ja viimein ymmärrän aloittaa surutyön ja jonain päivänä pääsen yli sinusta. Kaveruus olisi kai vieläkin saatavilla/jäljellä, mutta kun se ei minulle riitä.
KASVUA, KASVA!