Hei,
Kysyisin mielipidettä ja ajatuksia lapsettomuudesta kärsiviltä ja heidän ystäviltään.
Erittäin hyvä ystäväni kärsii lapsettomuudesta ja joka kuukautisesta pettymyksestä. Olen ollut ystävän tukena alusta saakka "olkapäänä" ja olemme puhuneet asiasta avoimesti. Tiedän kuinka hajalla ja väsynyt hän on yrittämiseen ja jatkuviin pettymyksiin. Tiedän myös kuinka hänestä muiden vauvauutiset tuntuvat pahoilta ja epäreilulta. En millään voi tietenkään ymmärtää kuinka pahalta hänestä tuntuu, voin vain kuunnella ja olla tukena silloin kuin tarvitaan.
Pulmani on kuitenkin tällä hetkellä minun ja puolisoni kauan kestänyt vauvakuume jota olen jo vuoden jarrutellut vedoten ystäväni tilanteeseen. Tahtoisimme oman lapsen, mutta koen tekeväni väärin ystävälleni. Pelkään hänen pettyvän minuun ja aiheuttavani hänelle entistä pahemman olon. Haluaisinkin kuulla muiden kmmentteja asiasta. Ja kyseessä tosiaankin on erittäin hyvä ystävä jonka kanssa on jaettu elämän suurimmat murheet ja ilot.
Kysyisin mielipidettä ja ajatuksia lapsettomuudesta kärsiviltä ja heidän ystäviltään.
Erittäin hyvä ystäväni kärsii lapsettomuudesta ja joka kuukautisesta pettymyksestä. Olen ollut ystävän tukena alusta saakka "olkapäänä" ja olemme puhuneet asiasta avoimesti. Tiedän kuinka hajalla ja väsynyt hän on yrittämiseen ja jatkuviin pettymyksiin. Tiedän myös kuinka hänestä muiden vauvauutiset tuntuvat pahoilta ja epäreilulta. En millään voi tietenkään ymmärtää kuinka pahalta hänestä tuntuu, voin vain kuunnella ja olla tukena silloin kuin tarvitaan.
Pulmani on kuitenkin tällä hetkellä minun ja puolisoni kauan kestänyt vauvakuume jota olen jo vuoden jarrutellut vedoten ystäväni tilanteeseen. Tahtoisimme oman lapsen, mutta koen tekeväni väärin ystävälleni. Pelkään hänen pettyvän minuun ja aiheuttavani hänelle entistä pahemman olon. Haluaisinkin kuulla muiden kmmentteja asiasta. Ja kyseessä tosiaankin on erittäin hyvä ystävä jonka kanssa on jaettu elämän suurimmat murheet ja ilot.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä sun kannattaa olla rehellinen ja kertoa ystävällesi, että alatte yrittämään lapsen saamista. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuinka nopeasti tai hitaasti se teiltä mahdollisesti onnistuu.
Mua ainakin loukkasi eniten, kun mun entinen ns. paras ystävä (tällä hetkellä sanoisin, että kaveri) ei sanonut mulle mitään siitä, että yrittävät lasta. Heillä oli suhteellisen tuore suhde miehensä kanssa ja en ollut ajatellut, että vielä olisi lapsen aika.
Mun mielestä oli kaikkein loukkaavinta, kun itse kysyin tältä henkilöltä, että onko teille jo vauvauutisia tulossa. Vastasi, että itseasiassa nyt voi jo kertoa minullekin, kun on jo sen verran pitkällä. En enää muista, että kuinka pitkällä (ehkä noin eka kolmennes takana). "Parasta" olikin kun myöhemmin kuulin, että tämä samainen ystävä oli kyllä muille meidän yhteisille asiasta kertonut. Meidät välit ovat kyllä viilenneet ja en tiedä mihin suuntaan meidän ystävyys on menossa. Tähän tietysti vaikuttavat monet muutkin asiat kuin vain tämä lapsiasia.
kuule, ystäväsi lapsen yrittäminen ei kuulu sulle millään lailla eikä hänen tarvitse pyydellä lupaa tai hyväksyntää sinulta, joten on turhaa vedellä herneitä nenään moisesta. se ei ollut edes mikään ilmoitusluontoinen asia josta sun olisi tarvinnut tietääkään. "Heillä oli suhteellisen tuore suhde miehensä kanssa ja en ollut ajatellut, että vielä olisi lapsen aika." sinäkö sen määrittelet milloin on kenekin aika lisääntyä?
Siis ei hel-vetti sentään. Lapsen yrittäminen nyt on niin henkilökohtaista kuin vaan olla ja voi, eikä todellakaan kukaan lasta yrittävä ole tilivelvollinen siitä yhtään kenellekään!!!
Meillä kakkosen yritystä kohta 3 vuotta ja eka IVF edessä, esikoinen tuli ilman hoitoja luomusti, mutta näissä kummassakaan emme ole puhuneet KENELLEKÄÄN ulkopuoliselle asiasta, ennen kuin kriittiset viikot olivat ohi (plussan jälkeen vain tuleville isovanhemmille kerroimme). Yrityksestä ei todellakaan kukaan tiennyt mitään. Lähipiirissä on sekä vahingossa raskautuneita että vuosia tuloksettomissa hoidoissa käyneitä ja kaikkea siltä väliltä. Enkä todellakaan kokenut velvollisuudeksi kertoa yrittämisestä kenellekää heistä, eikä kukaan siitä nokkiinsa ottanut, miksi olisikaan?
Lapsellista ja idioottimaista kuvitella, että joku pariskunta olisi sinulle tilivelvollinen jostain noin henkilökohtaisesta asiastaan. Ystäväsi vielä varmasti yritti suojella sinua, kun kertoi vasta kun raskaus oli pitkällä, eikä olisi enää kauaa pystynyt peittelemäänkään. Vaikea tilanne oli hänelläkin, ja vielä olisi pitänyt kertoa siitä päivästä lähtien kun ehkäisyn jättivät pois. huhhuh.
Varmaan tälle ex-ystävällesikin ihan hyvä, että on viilenneet välit häneen, itseäni ainakin ahdistaisi tuollainen sairaalloisen utelias "ystävä".
Viestini oli siis suunnattu Pöppiäinen80 -nimimerkille, eikä ap:lle.
Itse olen sitä mieltä, että vauvojen hankkiminen on ihan jokaisen oma asia. Ei siitä tarvitse kellekkään erikseen kuulutella tai kysellä erityisemmin edes lupia. Jokainen kertoo sen sitten kun siihen on omasta mielestään valmis ja hetki oikea.
Olen itse lapseton ja ollaan miehen kanssa oltu lapsettomuushoidossa reilu 6kk.
En ole koskaan tuntenut mitään kateutta toisen/toisen vauvaonnelle, päinvastoin iloa :) Enkä koskaan ole tuntenut pakkomielteistä vauvakuumetta, että se menisi mitenkään negatiiviselle tasolle. Toki harmittaa, että vauvaa ei ole elämääni helposti tullut, mut minkäs teet ja se on vaan hyväksyttävä.
Eli tehkää vauvanne juuri silloin kun se on teille sopiva aika, eikä silloin kun se ystävällenne on suotuisaa.
Minä että paras ystäväni kärsimme kummatkin lapsettomuudesta monta vuotta yhdessä.. Ainaiset pettymykset, ilot, surut ja kaikki se tunne skaala mikä lapsettomuus tuo tullessaan.. Paras ystäväni yritti miehensä kanssa lähes 7vuotta lasta, kunnes vihdoin onnisti, nyt heillä on pieni tytär :) Minä olen edelleen mieheni kanssa lapseton mutta joka kerta kun tapaan ystäväni ja näen heidän suloisen pienen tyttären; itken, itken ilosta ja siitä kuinka onnellinen olen siitä että heille sellainen pieni lahja suotiin..
Toki myönnän että aluksi olin alakuloinen ja hiukan harmitti että miksi hän eikä minä, mutta ensimmäisten 3kk jälkeen alkoi helpottamaan ja aloin jo odottamaan että koska näen pienen tulokkaan :) Ystävyytemme ei ole mitenkään huonontunut eikä kylmenytyny tämän lapsen myötä vaan päinvastoin, parantunut ja vahvistunut :)
Mielestäni olisi enemmän kuin reilua kertoa ystävällesi että tekin olette miettineet lapsen yrittämistä, voisitte keskustella miltä se hänestä tuntuu ja miltä se sinusta tuntuu.. Ja jos raskaudut ennen häntä, niin hän ainakin tietää että olette yrittäneet lasta että hän voi omalla tavallaan alkaa jo varautumaan hyvissä ajoin tuleviin vauva uutisiin :)