Onko kenelläkään kokemusta, että tässä iässä vielä kiusataan, paha mieli joka tapaamisen jälkeen. Meillä on yhteinen harrastus ja oikein mukava porukka, en millään haluaisi luopua tästäkin, kun menoja ei muutenkaan ole ruuhkaksi asti.
Haluan ratkaista tämän huomenna joko jättää tämä .............
Haluan ratkaista tämän huomenna joko jättää tämä .............
Vastaukset 90
Vanhimmat
Mihin vanha koira kirpuistaan pääsee, josko haluaakaan?
Ihmisten ikävät piirteet vain vahvistuvat vanhetessa.
Onneksi ei pahuus vallitse kaikkia.
Et kai tästä palstasta puhu, toivottavasti?
En puhu tästä joukosta. Minulla on täällä väittelyä ja eriäviä *mielipiteitä, mutta se on ihan eri asia. Täällä on mukava olla.................
Viittaan nyt senkaltaiseen kiusaamiseen kuin esim. presidentti Ahtisaari tai Halonen joutuivat kokemaan. Se on muka huumoria, mieleen jäävää ilkeyttä, koen sen vahvasti niin.
Minusta myös se on "mukahuumoria". Pienen mielen kateutta, joka suunnataan ilkeästi johonkin "mukaosuvaan" maaliin.
Onko se jotain oman heikkouden kieltämistä, kääntämistä toiset pilkkaamaan muita, kuin omaa, arkaa sisintään?
Toisaalta, näen siinä muinaisen, yksinkertaisen ymmärtämättömyyden jotain toisenlaista kohtaan. Kieltämistä, että joku muu, kuin paronin poika on päässyt ylioppilaaksi.
Muuten taas, näen siinä nykyisen "tapain pahennuksen". :)) Nauratttaa toisaalta itseänikin. Kun oikea on väärää, ja väärä oikeaa.
Kun julkkuuteen riittää tekokynnet ja silikoni, ja tiedolle nauretaan, kukapa sitä viitsii pakertaa.
Kun julkkuus rökittää tietoisuuden ja sen hankinnan.
Kun fiksujen ihmisten ihmisyys tallataan höpöhöpinöihin.
Sivuseikkoihin.
onko kwen sekasi ?
Eikö palstalle asia mahdu?
Oikeastaan allekirjoitan saman, minkä ensimmäinen vastaaja jo sanoi. Minusta kiusaajat ovat useimmiten luonnevikaisia ja siihen ei ole parannusta. Luonnevikaisen kanssa asiat eivät selviä puhumalla, pikemminkin pahenevat. Näin ainakin omalla kohdallani."Kärsi tai vetäydy" taitavat olla ainoat vaihtoehdot. Itse kirjoitin kiusaajalleni pitkän kirjeen, jossa kerroin, miten olin minkäkin tilanteen kokenut ja siitä oli se apu, että pääsin myötätunnosta, jota olin kiusaajaani kohtaan tuntenut - uhreja kiusaajat usein ovat itsekin.
mulla on jakomäenterveyskeskus kiusaajana,lääkärit pompottavat kun ovat epäpäteviä/ilkeyttään !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ehkä ei sentään noin (09090909..). Jospa sokeuttaan, avuttomuuttaan, ymmärtämättömyyttään, jaksamattomuuttaan pompottavat asiakkaitaan...
Ihmisiä auttajatkin ovat...
Minua on kadehdittu ja siksi kiusattu mm. työelämässä. Eläkkeellä ollessa ei ole kiusattu, voin vapaasti valita seurani. Ja yleensä viihdyn porukoissa, joissa toisen kunnioitus on itsestäänselvää.
Sama kohtalo oli minulla työelämässä ja lapseton vanhapiika oli kiusaaja, joka yritti vaikka minkälaisilla tempuilla vaikeuttaa elämääni työyhteisössä. Minulla oli perhe ja minun ympärillänityöyhteisössä pörräsi miehiä, kuin mehiläisiä niin ajattelin silloin, että oliskos tuo ollut suurin syy eli mustasukkaisuus kiusaamiseen.
Hullujen touhuahan tämä oli, kerrankin syömästä palattuani oli tuolilleni kaadettu Coca colaa ja mitenkäs siihen sitten istut tekemään töitäsi. Työnantajanhan tässä minun kiusaamisasiassani eniten kärsi ja monen vuoden kiusaamisen jälkeen tuo vanhapiika siirrettiin muualle hommiin. Sen jälkeen rauha palasi työpaikalle, mutta nämä kiusaamisasiat käväisevät edelleenkin mielessä ja ajatus, että tuleekohan nuo tekoset myös kiusaajan mieleen. En tiedä tuollaisten kiusaajien ajatuksenjuoksusta ja siitä, että onko heillä helpompaa elämä, kun saa tehdä noita jekkuja ja aiheuttaa tällä tavalla mielipahaa.
Jahas, se on sit taas kiusaajan vuoro.
Noh, ennen Joulua ja Joulun jälkeen....
Suhtaudun asiaan normaaliin tapaani.
Mietin ja kirjoitan, ennen kuin heittäydyn tunteiden valtaan.
"Kärsi tai vetäydy"
Tuo toteaumus sopii kaikkiin tilanteisiin, vaikeaan avio-liittoon, kouluun, kaduille, työ-elämään...
Niin kiusaajalle kuin kiusatullekin.
Molemmissa osapuolissa taitaa aina olla syytä, varsinkin syytä, jota kumpikaan ei oikein osaa ymmärtää.
Voiskohan joku kokeilla:
Oletteko kiusaaja - miten toimia? Miten löysitte kiusattunne, miksi hän on teistä kiusallinen?
H.
Hunksin viimeinen kappale sai taas räjähtämään nauruun...Se käy lääkkeeksi, ainakin sille, joka ei tällä hetkellä ole kiusattu...
Tuota "molemmissa osapuolissa taitaa olla syytä" on kyllä tarjottu siellä sun täällä ja voihan siinä olla perääkin. En nyt kuitenkaan viittaa aloittajaan vaan itseeni.
Sekä minulla että kiusaajaajallani oli "kiusaustausta" - molempia oli kiusattu jo lapsina...
Älä ny ees yllytä näitä aloitus kysymuksiä tekemään lisää... palsta on muutenkin kuin kyselyikäisten tanner.... ihan tarpeeksi utelevia normix ja nyt lomanaikaan yltäkylläisesti!
Onko pakko aina avata ketju kyselyin...mitä minä.. tai hentun liisa mistäkin on mieltä?
Ei vaan kiinnosta tippaakaan, ei voi sanoa et kirjoittamishalut lisääntyisivät kun kahlaa sivut lävitse.;//
Jotain puupäitä keikkuu palstalla, muka ihan yhdelläkin oli pelkästään vain ilkeily ja ns. huudattaminen antoisimpaa ... siis naurinnollista.
Pitkävaikutteiset kapselit ovat tehonsa menettäneet liika pitkien lomien takia, tulos on 60v palstalla luettavissa.
Entä jos psyykkeellinen vajaus on jo kapseloitunut aivoihin, eihän siihen tarvitse lääkitystä.
Jostakin syystä minua ei naurattanut ollenkaan.
Kärsi tai vetäydy, tai tee molemmat.
On ihmisiä jotka eivät koskaan ota mistään kiusaamisesta syytä niskoilleen.
Heillä on joku ihmeen oikeus toteuttaa itseään.
Välittämättä siitä, että joku voi tästä itsensä toteuttamisesta kärsiä. Eikä aina syytä löydy kuin toisesta osapuolesta.
Ehkä on niin ettei hän vain ymmärrä mitä tekee.
Sanoitpa hienosti kaiken, kuin minunkin sydämeni miettii.
On kuin osa väestöstä kuvittelisi olevansa oikeutettuja joksikin puupölkyksi, jolla on kaikki valta ja voima, ja sana, jolla raastaa muita.
Muttei mitään vastuuta sanomisistaan, joilla voivat särkeä ihmisen.
Oksennettuaan saastansa he voivat kirkkain silmin olla kuin eivät olisikaan.
Ehkä meitä köykäisiä keittiöpsykologejakin joskus tarvitaan, joskus voimme antaa jopa vertaistukea toisillemme.
Tunteettomuus ja välinpitämättömyys on joillekin sitä elämän eliksiiriä, sillä voi loukata ihmistä hyvin syvästi. Aina ei tarvita edes sanoja, vain jäätävä hiljaisuus.
Tiedä häntä, kuinka suurella prosentilla ihmiskuntaa on aivojen etulohkovamma tai peritty tai opittu vaje tunne-elämässään, jolloin ihmiseltä puuttuu taju kyetä älyämään tekojensa ja sanojensa vastuu.
"aimaili"
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän luutuu Aivo.
Olet siis oikeassa.
"Mieles nuorena nousta suo"
Hyvä on tuo riimi.
Jotenkin olen pitkään tuntenut itseni kiusatuksi täällä, vain harva psykologi on minua tukenut.
Ilmeisesti ja ilmeisen aiheellisesti, en ole arvoa ansainnut.
Yksin olen saanut kantaa sanojen vastuun.
"Musta tuntuu, taas, että minun olisi pitänyt kirjoittaa tarkemmin.
...taas kiusaus-aloituksen vuoro.....
Lipsahti turhan Raamatulliseksi."
H.
Musta ja susta, ja Hentun Liisasta. Minä, minä ja kerran vielä minä.
Syntyissäänhän meillä on vielä auki aivot.
Kirjoitukseni aihe et ollut sinä, vai mitä tarkoitat. Vaiko vain aina ja ikuisesti?
Ratiritirallaa, tuli talvi halla, saavat lapset laskeskella..
Amen.
"aimali"
Kannan kiusauksestasi taas sanallisen vastuun.
Minä kun en voi sysätä niitä toisten hartioille.
Varsinkin kun kirjoitit minun aineeseeni.
H.
Jaa, vai ainekirjoitukseesi? :))
Alus ja maine, aalto ja laine.
Heip, lähden ulkoiluttamaan kauluskarvaani.
Soimaako omatunto vai miksi luulet kyseen olevan sinusta, jälleen kerran omahyväisyys huipussaan?
"aina minä"
Minä vähän luulen, että monet nimimerkit, kuten tuo kosimasi, pystyvät kertomaan ongelmastasi lähemmin.
H:
Kovin yritit kääntää aloituksen itseesi.
@Anceli
Maailman tappiin on hoettu että niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan.
Miksei sama muka voisi päteä nykypäivänäkin?
Jos joku puhuu epäkunnioittavasti ja käyttäytyy vastenmielisesti ja on muutenkin kusipäinen, niin mikä estää vastaamasta kaiun tavoin? Mikä? Sehän on vain sitä vanhan sanonnan toteuttamista!
Noinhan se usein menee ja seurauksena on täysi rähinä.
Minusta on mukavampi keskustella asioista rauhallisesti, jos toinen osapuoli siihen pystyy.
Harvoin huudan missään ja vielä harvemmin täällä.
Jos kokisin kiusaamista harrastukseni parissa, lopettaisin niissä piireissä käymiseni - olemiseni..
Riippuu tietysti tapauksesta, mutta en ihan noin helposti sentään antaisi kiusaajalle periksi?
Aloittajalle; Kun kerran viihdyt harrastuksessasi ja porukka on sinusta mukava, ota asia suoraan puheeksi.
Taisit sanoa jotain, että kiusaaminen on saman tapaista kuin esim. Halonen tai Ahtisaari on saanut osakseen. Tarkoittanet vitsailua jonkun henkilökohtaisen ominaisuutesi takia?
Olet mahdollisesti itse jollain tavalla aloittanut sen, ja sinä voit sen myös lopettaa. Tuskin porukka laidasta laitaan on niin moukkamaista, että vitsailee esim. jonkun puhevialla tai ulkonäöllä. Ota kahdenkesken asia puheeksi, jos on vain yksi henkilö joka sellaista tekee.
Välttämättä ei ole kysymys kiusaamisesta, vain ajattelemattomuudesta ja jopa pyrkimyksestä rentoon ja mukavaan yhdessä olemiseen.
Niin kyllä, työpaikalla jossa minun olisi pakko olla en sietäisi kiusaamista, vaan nostaisin asian käsittelyyn, mutta vapaa-ajallani minun ei olisi pakko sietää kiusaamista, mitä iloa sellaisesta seurasta olisi, harrastuksen pitää olla voimaa antavaa...ja kiusattuna en kokisi voimaa saavani.
Kirjoitin juuri äsken kirjeen sille ryhmälle ja päätin lopettaa, eli se siitä. Kyllä yksi on, mutta hän on koko porukalle tärkeä.
Toisaalta voihan asiaa lähestyä niinkin - mikä on kenekin mielestä se raja joka muuttaa hyväntahtoisen - pahantahtoiseksi.
Oma kokemukseni on siinä kun pallean seudulla kurraa - ihan kun sisällä itkisi joku. Nyt kun kirjoitan sykekin tuntuu kiivaammalta, tämä on minulle iso asia- kun on jo joutunut niin paljosta luopumaan.
Kyllä se puhuminen on ainoa lääke.
Sanot suoraan, että sinusta tuntuu
pahalta tuo kiusaaminen.Ja vaikka
kerrot vielä, mikä siinä tuntuu niin pa-
halta.
Jospa nyt päästiin tavoitteeseen, eli - ovi sulkeutuu takana ja uusi aukeaa edessä.
Mitä siellä sitten lieneekään. .............
Olin iäisyyren luottamusmiehenä ja törmäsin muutamaan tapaukseen joihin puutuin.
Minun mielestäni kiusaaja on ylimielinen k pää jolla on alfa ihmisen asenne sekunda kuorissa.
Kiusaajalla on ylimaalinen vaisto kun se hakee pomotettavia,jokin tapa,liikkeet ja puhe, ulkomuoto kaikki kelpaa.
Mikään pieni varoitus ei tehoa kiusaajaan ,koska sen asenne on niin vammainen sitä on iskettävä kaikella voimalla,vietävä sen aseet heti kättelyssä.
Siinä tosin liikutaan siinä rajalla että tuleeko kiusaajasta kiusattu, jos yksin tappelee kiusaajaa vastaan niin sanoisin näin.
Tee kuten koiran kanssa,seiso suorana ,verä keuhkot ilmaa täyteen se antaa voimaa anna olemuksesi puhua että anna tulla vaan mä vastaan täysillä.
Missään tapauksessa ei kannata vaieten kärsiä ei vetäytyä sillä silloin helvetti on loputon.
Harvoin kiusaaja viittii tapella verissäpäin vaan etsii helpompia uhreja,kun vielä aikuisiällä on tommonen vamma niin ei se parane ei muutu kuin saunan takana.
Luottamusmiehenä minäkin jouduin näitä juttuja setvimään. Itselläni oli kiusaava pomo, jouduin sairaslomalle. Hain todistuksen, että olen mieleltäni terve. Kuinkahan monella tästä porukasta sellainen on ja missähän omani lienee? Välit entiseen pomoon nykyään OK.
Minusta nyt ei vaan ole tuohon, elämä on jo lyönyt täysi laidalta. Eikö olekin niin, että lyötyä on helppo lyödä, sitä käpertyy kuin kilpikonna sinne kilven alle - toisin kuin siili jolla piikit kuitenkin törröttää.
Huomenna aloitan oman tyylisen terapian, kerron jälkeenpäin miten se toimii, jotain konkreettista nyt täytyy tehdä, eikö............
"kawe"
Ehkä kuitenkaan ei kannata kertoa jatkosta tänne.
Palstalla kun on vakaviin vaivoihin liian köykäisiä keittiö-psykologeja.
Terveellisintä on hakea lohtua ja viihdykettä ammatti-ihmiseltä.
Tietysti, jos vain viihdykettä ja lohtua olet hakemassa, niin sitten voit kehitellä tännekin lisää.
H.
Aina sattuu kun hakataan,se on kai ihmisen luontees kuka antaa hakata kuka nousee vastaan.
Tolla asenteella on varmaankin viisainta juosta kauas ja kovaa,ei elämäkään auta ellet itte tee jotain.
Annat vaan suunnattoman ilon sille kiusaajalle kun käännät sitä toistakin poskeas.
Olen hunksin kans samaa mieltä tänne kertomisesta,turha antaa riekkujille lisää ilon aiheita.
Ihan turha esittää kaikille ihmisille jotain öykkäröimistä.
Ei meistä kaikista ole vastaanpanijoiksi.
Ei kaikille ole annettu voimaa ja kunniaa.
Tänne, minun mielestäni, voi kirjoittaa, mitä mieleen mahtuu.
Täällähän on aina omat riekkujansa, mitä niistä.
Niin (kawe) Oma apu, paras apu. Meidän ikäisillä se yleensä toimii riittävän hyvin.
Voihan sitä "kaverilta kysellä", mutta yleensä oma ratkaisu on aika valmiina mielessä silloinkin. Kokemusten jakaminen voi palvelella myös muita - saa peilaamaan omaa historiaa, omia toimintamalleja...
Ei öykkäröintiä vaan omien oikeuksien järkevää vaatimista.
Elämä opetti isättömälle selviytymistä,ei voimalla vaan sanoilla .
En kieltänyt vaan enemmänkin se oli jonkinlaista suojelun tapaista.
KUn kasvaa kovan kautta niin jotkut tavat tarttuu
.
Kun on saanut olmin geenit, on turha itseään haiksi kuvitella.
Vaikka kuinka elämä polveen potkisi.
Lapsena uskoin pyhäkoulun opetuksista sen et ku alentaa ittensä niin lopussa nostetaan,ei vaan se elämä niin mene.
Siks yritän sanoo ihmisille et pitäkää puolenne, kertarutina on aina parempi ku loputon valitus.
En malta olla puuttumatta koti-kiusatun pyhäkoulumuistoihin. Minulle tuo "joka itsensä alentaa, se ylennetään" on avautunut vähän toisin. On ihmisiä, jotka ovat mestareita alentamaan itse itseään - ankara yliminä, vai mikä se termi on ? Koko elämä voi mennä huonon itsetunnon kanssa kamppailemisessa, mutta juuri näistä ihmisistä voi löytyä poikkeuksellista vahvuutta, ei heitä "ylennetä", mutta he ylentyvät, oman kärsimyksensä voimasta.. He eivät esim. pelkää kasvojen menetystä, koska niitä kasvoja ei koskaan ollutkaan.
Heille "puolensa pitäminen" ei oikeastaan ole tarpeen, koska heillä ei ole mitään varjeltavaa, he ovat olmeja vapaaehtoisesti.
Pyhäkoulusta, kirkon vintillä, on mukavia muistoja.
Musta-Saara oli tosi kaunis ja mieleenjäävä laulu. Sen tekijästä opittu tietokin on todella mielenkiintoista.
Tallella on albumi, jossa on pyhäkoulumuistoja, paperikuvia.
Minusta kellekään ei ole annettu oikeutta potkia muita päähän. Oli potkittu olmi vapaaehtoisesti tai ei.
Minusta on erittäin iljettävää ja halveksittavaa aliarvioida muita ihmisiä.
Jokaisella on tunto, kaikilla ei omaatuntoa.
Minusta, siis vielä kerran minusta, kuka antaa kelle oikeuden olla olevinaan muita ylempi?
Yleensähän onkin vain niin, että fiksumpi jättää kuvittelijan omiin liemiinsä, koska tietää, että ei kannata heittää helmiään sioille.
Mieleltään sokealle ei kannata kuvia jakaa.
Ei tietenkään kenelläkään ole oikeutta potkia toisia päähän (tähdet). Halusin vain sanoa, että kaikille se hyökkäys ei ole paras puolustus, eikä olmius ole välttämättä heikkoutta.
Joskus isompi tai pienempi porukka löytää yhteiseksi missioksi jonkun tai joidenkin toisten ihmisten kiusaamisen. Kaiken kukkuraksi kiusaajat kokevat yhdessä olevansa reilu ja rehti porukka. Vaikeehan sellaista on ymmärtää.
Olin kotikiusattu ja koulukiusattu lapsena, koska olin tottunut kiusaamiseen solmin hyvin nuorena avioliiton luonnevikaisen miehen kanssa joka kiusasi koko sukunsa voimalla.
En ole koskaan pelännyt kasvojen menettämistä, koska huonommin ei olisi voinut mennä.
Käänsin pelon, kuin lyöntiä väistelevän olemukseni vahvuudeksi. Ensin opin olemaan jämäkämpi ja varmempi, huomasin että kiusaajat ovat usein tyhmemmpiä ja heikompia kuin minä.
Kun ei ole ollut olkapäitä mihin nojailla opin myös pärjääjäksi, lähtökohdat huomioiden olen pärjännyt todella hyvin, nautin ansaittuja eläkepäiviä matkustellen ja harrastaen mieleisiäni asioita.
Nyt on jo 2.1. eli sä olet siis ratkaissut asian kun kerrooit haluavasi ratkaista asian 1.1. aikana. Miten ratkaisit vai aiotko taas jatkaa epämääräistä vihjailijankutustasi että saisit mahdollisimman pitkän keskusteluketjun vai?
Odotan vastaustasi tai jos et vastaa niin sitten olet LUUSERI!
Mites kawea nyt noin kiusataan kun tässä marraskuisessa viestissäsi kehut ettet ole arka ja pidät puolesi.;DDDDDDDDDDDDDDD
>kawe
25.11.2012 23:18
individualismi=yksilökeskeisyys=Itserakkaus= narsismi
Oletan, että kyse on prosessista, joka kehittyy lapsesta asti. Ihminen joka ei joudu kokemaan pettymyksiä tai häviämään, vaan saa kaiken haluamansa, oppii vaatimaan mutta ei antamaan. Hän ajattelee kaiken vain omasta näkökulmasta, eli empatian kykyä ei ole.
Eli, tuskin se tässä iässä iskee, meillä on toivottavasti jo elämänviisautta kertynyt.
Arkakaan en halua olla, puoleni pidän ja nautin ihan oleellisista realiteeteista.
korppiksen aarrearkusta löytyy suomi24 60 kirjoitukset, se on fakta.
Kiusaaminen ei ole ikäkysymys vaan kypsyyskysymys. Ikä - korkeakin - ei merkitse sitä,että henkilö olisi elämästä jotakin oppinut. Valitettavasti.
Eräs ikääntyneiden harrastama kiusaamismuoto on seurasta sulkeminen, sen olen huomannut, vaikka varsinaisesti en ole kohde. Toinen on juoruilu selän takana ja olemattomien juttujen keksiminen ja levittäminen, mikä myös voi johtaa kohteen seurasta sulkemiseen (ei puhuta, ei tervehditä jne.). Ei harmaapäistä uskoisi, jollen itse näkisi.
Sellaisessa seurassa, joka tällaisia huvikseen tekee, ei kannata olla, sillä seura edelleen tekee kaltaisekseen. Minulla on henkilökohtaisesti nollatoleranssi enkä voi sietää selän takana juoruajia ja juttujen levittelyä. Tervehtimättä jättäminen ja sen näyttäminen,että et sovi seuraan, on jo niin suurta typeryyttä, että ei voi kuin sääliä. Miksi sellaiseen seuraan pitäisi sitten hakeutua?
Olipa ikä mikä tahansa, kiusaamisen torjunnassa on tietyt konstit. Yksi niistä on rohkeus olla sitä mitä on eli oma itsensä ja lakata miellyttämästä kaikkia, meni syteen tai saveen. Muiden kanssa tulee toimeen, kun tulee itsensä kanssa toimeen. Kiusaajat eivät tule nimenomaan oman minuutensa kanssa toimeen. He ovat myös riippuvaisia siitä,että heillä on kuoro. Jollei sitä ei ole, he jäävät yksin eivätkä pärjää. Kiusaajat ja heidän kuoronsa ovat erittäin heikkoluonteisia, vaikka muulta näyttää.
Toinen oiva konsti on hankkia menemistä ja harrastuksia eli omaa, kivaa toimintaa. Yleensä sen tiimoilta syntyy myös muita tuttavuuksia. Kolmas konsti on nostaa kissa pöydälle eli ottaa revanssi kiusaajan kanssa ja kysyä, mihin hän pyrkii.Se vaatii rohkeutta eikä tulos ole taattu eli että kiusaaminen loppuu, mutta yrittää ainakin voi.
Mielestäni paras keino on mitätöidä kiusaaminen eli älä anna sille merkitystä omassa elämässäsi. Kiusaaja on olemassa, siinä kuin minäkin, en mahda sille mitään. Tervehdin kiusaajaa normaalisti, kyselen kuulumisia, olen kuin en huomaisi mitään enkä pakene, jos vastaan tulee, mutta en hakeudu vasiten tällaisten ihmisten seuraan enkä kerro itsestäni mitään. Kun ei ole sytykkeitä, eikä halkoja, tulikin sammuu.
Seura tai henkilö, jonka tapaamisen/yhteydenoton jälkeen on aina ikävä mieli, on ajanhukkaa. Jollet jostakin syystä halua olla masokisti, jätä sellainen. Elämä kantaa ja meidän jokaisen on uskallettava olla sellaisia kuin olemme ja yhtä hyvin muiden pitää sietää se.
Niin, olen itse ollut työpaikkakiusattu lähes koko sen 35v kun olin siinä yhdessä ja samassa työpaikassa. Voin sanoa että ainoastaan kiinnostukseni siihen työhön piti minut pinnalla, tosin välillä kun tilanne kävi liian pahaksi, jouduin sairaslomalle. Olin päättänyt, että kiusaamalla se kuppikunta ei minusta pääse. Tiedän nyt, että tämä pahin kuppikuntansa kiusaaja on persoonallisuushäiriöinen narsisti, joka ovelasti nuolee pomoja heti alusta asti uuden vaihtuessa haukkuen kiusattunsa valmiiksi. Minä sain pitkän sairaslomani päätteeksi potkut yli 35v:n palveluksen päätteeksi tekosyillä. Vielä irtisanomiseni jälkeen minusta leviteltiin intranetissa solvaavaa tekstiä nimellä työilmapiirikyselyn tulokset julkistaen. Näin toimii työpaikan laatupäällikkö! Olen valittanut useampaan instassiin ja näyttää siltä, että valtion työpaikoissa voi tehdä mitä vain (= emme ole toimivaltaisia tutkimaan... kuka on??), harmi kun en ymmärtänyt nuorempana niin oisin tehnyt samoin..tosin halusin tehdä töitä mitä varten olin työpaikan vastaanottanutkin. Eli opiksi: Tehkää takaisin niinkuin teille tehdään: SOTA on valmis ja saatte MOLEMMAT POTKUT.
hurskasteleva - olet oikeassa
Tuo teksti on hiukan kaksijakoinen, sen takia, että se sisältää yhden syyn jonka seurausta on tämä tipahtaminen ikäänkuin monttuun. Kiusaaminen on ovela laji ELI tässä ketjussa on kyse *vanhemman pitkään jatkuneen (aikuisena)kiusaamisen jättämästä henkisestä traumasta, joka tuli esiin kun jotain samankaltaista tapahtuu *uudelleen vuosien jälkeen. Vahvuus on vieläkin - haurasta kuin jälki hiekassa.
Olen sanojeni takana, kuitenkin................
Joku suomalainen kirjailija/ toimittaja, nainen, nimeä en muista(?) kirjoitti jotenkin: "...kiusatussa on aina kiusatun haju..." (muistaako kukaan?)
Pitää varmasti paikkaansa, itsetunnoltaan heikkoa, arkaa ihmistä on aina helppo alistaa ja nöyryyttää. Tämä tuntuu jatkuvan lapsuudesta vanhuuteen.
Alan jo pelätä, mitä vanhainkodissa tapahtuu, jos sinne asti ehdin, toivottavasti en ehdi...
"sattuuvieläkin"
Kiva kopio
"Molemmissa osapuolissa taitaa aina olla syytä, varsinkin syytä, jota kumpikaan ei oikein osaa ymmärtää"
Minä kirjoitin tuon.
H.
hunksz ja kaikki muutkin
Tämä on nyt käyty tie, eikö..........
Kiitos nyt kumminkin vaikka hämmentynyt olo jäikin - ei kai tällainen selvää pläkkiä olekkaan. Jatketaan jostain muusta...........................
Eihän kiusaajalta voi vaatia muutakuin sen mihin hänkin pystyy. Jos kohtaat tyhmän niin vaikene. Ei ole pakko olla sellaisten ihmistenkanssa missään tekemisissä.
Jos pomo on kiusaaja, on aika vaikea vaieta.
No ne julkisen sektorin naispomot ovat keränneet itselleen suojelijapiirin ja sitten alkavat v.ittuilenmaan.
Joissain paikoissa pääsee ylenemään vaikka päälliköksi......kunhan osaa laulaa tarpeeksi hyvin karaokea;(
oletpa ymmärtämätö!
Joskus on pakko.
Kokemusta on... työkaverini tekee tahallaan virheitä ja pistää ne minun piikkiin. Mahtaa olla mukava fiilis. Itseni hyvä olla kun tiedän mitä olen tehnyt ja mitä en... se riittää. Kiusaaja eläköön valheessaan.
Viimeisimmässä työpaikassani oli pari kiusaajaa. Eräs heistä nälvi niin hienovaraisesti ja huomaamatta niin ettei se herättänyt huomioita.. Ja mitäpä olisin voinut tehdä. Jos olisin vienyt asian eteenpäin, kiusaajani olisi vain todennut minut mielenvikaikaiseksi ja herkkänahkaiseksi. Siksi annnoin asian olla. Itselläni ei ole kovin hyvä itsetunto ja hänellä se on ylikorostunut. Hän piti työpaikalla tiettyä hovia ympärillään ja siellä kritisoitiin niiden henkilöiden ominaisuuksia, joita pidettiin ei-ihmisinä. Työ oli puhetyötä ja kerran kuulin: (kun oli hiljainen hetki) ai että mä inhoon tuota ääntä. Se vei työhalut pitkäksi aikaa.
Osaltaan syy kiusaamiseeni oli se, että olin ahkera työntekijä. Tämä hovin pitäjä ei ollut. Mutta onneksi olen jo lopettanut työnteon.
Löytyykö ketään, jota ei kiusattaisi? Eipä taida ikä vaikuttaa...Ei ikä ainakaan kiusaajan itsetuntoa tunnu määräävän. Huonon itsetunnon omaavia, katkeria kiusaajia löytyy kaikista ikäluokista.
Luuletko että vanha narsisti lepää. Kyllä se kerää voimia viimeiseen suureen ponnistukseen.
Kiusaajalle saa topin niin, ettei välitä sanallakaan hänestä ja ohikulkeissaan voi väläyttää pienen pirullisen hymyn.
Siis väität, että tuo toimii, vaikkapa lähimmän työkaverin kanssa?
Utopiaa. Kiusaaja voi olla missä ja kuka vain.
Kyllä tuo minusta vaikuttaa aika toimivalta tavalta kiusata, varsinkin lähintä työkaveria?
Siis mitä tuo oli suomeksi?
Itse katson asiaa kiusatun paikalta, entisen, onneksi.
Kiusaaja/kadehtija oli oma pomoni.
Siinä yksi syy eläkkeelle jääntiini.
Suomeksihan minä kirjoitin?
"ettei välitä sanaakaan hänestä ja ohikulkulkeissaan voi väläyttää pienen pirullisen hymyn."
Eikös tuo ole kiusaamista?
Ei ole aina aivan yksinkertaista ja helppoa osoittaa, kuka on kiusaaja ja kuka kiusattu. Tai siis osoittaminen on helppoa...
Kiusaamista voi olla sekin, että jättäytyy pois ryhmästä ja läksijäisiksi nimeää jonkun/jotkut syylliseksi siihen, ettei katsonut voivansa jatkaa.
Se on (kuviosta riippuen tietenkin) melko raskas syytös, joka olisi aina syytä pitää vain omana tietonaan, ellei asiaa edellä väitetyn kiusaamisen käsittely k.o. yhteisössä.
Hymystä samaa mieltä. Ihmettelin vain, kun olit osoittanut viestisi minulle.
Raja on häilyvä, ja tuskin kukaan on puhdas pulmunen.
Taso voi kyllä vaihdella. Jos vaikka pomo alaisensa virkavapaan aikana haukkuu ja moittii tätä päivittäin, tuskin on asiallista.
Kun selvästi ei syynä ole huono työsuorite, päinvastoin, vaan henkilökohtainen kauna. Liian hyvä työntekokin voi olla huonoksi ihmissuhteissa.
Joutuuhan usein koulussakin priimus kiusan kohteeksi, jos kaikki hänen ominaisuutensa eivät sovi perinteisiin ja tottuihin arvoihin.
Enepää minä en jaksa vanhoja muistella. :))
Ei ole kiusattu koska en asu Suomessa.
Nyt kun näkökulma on siirtynyt työelämän puolelle ja / kouluun - voidaan varmasti pohtia kiusaamisen käsitettä. Sitä ei pystytä mittaamaan, kuin sairaslomina, pinnaamisena, syrjään vetäytymisenä - jopa itsemurhina tai kuten olemme nyt nähneet koulusurmina.
Luin yhden amerikkalaiseen koulusurmaan liittyvän kirjan - 19 minuuttia - siinä kerrottiin koulusurmaajan tarina. Hänen kiusaaminen alkoi 6v. ensimmäisestä koulubussiin menosta ja oli aivan karmeaa, lukioon asti jatkui - sitten hän ampui. Hän yritti olla huomaamaton ja piti kaiken sisällään. Äiti oli kätilö ja isä yliopiston professori.
Miten kukin kiusaamisen kokee, se mikä jollekin on loukkaus - on toiselle vitsi.
Kirjoitin aikaisemmin minun kiusaaja oli alakoulussa opettaja, kuollut kauan sitten tosi hyvä asia.
Kuitenkin tämä asia jäänyt ihmeellisellä tavalla mieleen.
Yleensä kiusaaminen ja sairaiden ihmisten lapsien hyväksi käyttö on tullut esiin ja tämän asian pitäisi valtion korvata---lastenkodit-- perhekodit- ja Ruotsissa sotalapset joille kaikille ei sattunut hyvä "koti" heille pitäisi valtio maksaa suuret korvaukset siis Suomen sekä Ruotsin koska molemmat samoja syyllisiä.
Miten muka kiusaamista pystytään mittaamaan sairauslomista, pinnaamisista, syrjään vetäytymisistä, itsemurhista tai koulusurmista?!
Niinhän se lienee, tunteeton kiusaaja vielä pilkkaa kiusansa kohdetta, jos tämä valittaa.
"Ihminen, ilman huumorintajua".
Voi pyhä yksinkertaisuus, pahuus saa monenlaiset kasvot.
Peittää silmänsä, ei kehtaa katsoa peiliin.
Toki tajusin, että sanat voi kukin ymmärtää laillaan.
Onko se silti oikeutus loukata, tietäen?
Onko kaikilla ihmisillä omaatuntoa, vai onko otsalohko niin rikki?
Kawe@
Luin ketjun läpi.
Olen jo eläkkeensaaja, mutta käyn myös aika ajoin keikkatyössä. Työni on hyvin itsenäistä. Vapaaehtoistyötä en enää harrasta, vaikka vapaaehtoistyöstä minulla jäi kivat ja lämpimät muistot. Olen oppinut olemaan syrjässä kun ei ole pakko lähteä, tykkään rauhasta ja viihdyn yksinkin. Harrastuksiahan on monenlaisia, yksin tai yhdessä. Minä olen siirtynyt ryhmäharrastuksista harrastamaan itseksein, maalaan tauluja, rakentelen nukkekotia, kirjoittelen ja matkustelen. Kesällä harrastan multasormeilua tai timpurointia miten milloinkin.
Siis mitä haluan sanoa, sitä, että ei ole sellaista harrastustoimintaa, johon nokkani työntäisin jos siellä olisi joku, jota persoonani häiritsisi. Kääntyisin ovelta takavasemalle ja poistuisin. Ei enää jaksa vouhkata kuka on kukin leikkiä se aika on ohi.
Tänne kirjoittelu on eräänlainen harrastus ja samalla sosiaalinen seurustelumuoto. Palstakirjoittelu on mainio tapa tapella jos siihen tunnen tarvetta ; ) Kiusaaja on itse ole, mutta kiusaajia vedän puoleeni kaiketi kiehdon heitä.
Ps. Ei lie ketjua, josta en löydy mainintaa nikistäni ilman, että olisin ketjua edes aukaissut kuten nytkin on päässyt käymään..
Kiitos hyvästä vastauksesta, tosin kirjoitat: Kiusaaja on itse ole,.... jne. ?
Mikäkin viime vuonna sain eläkkeen, joka on pieni siksi teen näin koneella kotona eläkettä suuremmaksi heti ja tulevaisuudessa jos elän.
On hyvä kirjoittaa suomeksi joku vuosi sitten ole aivan nollaa. Ehkä ole liian suorasanainen ja itsekäs, vaikka sitä en ollut siellä Suomessa 60 luvulla siis ehkä olisi ollut hyvä tulevaisuus liikeelämässä.
Vuosien kulkiessa olen tyytyväinen elämääni.
ps, kirjoitus virheet näen, en jaksa korjata (vaikka täysi sormi järjestelmä)
Olikohan freudilainen lipsahdus?
Meinaatko kirjoitusvirhe kiusaaja on/...en itse ole...jne. Tällä virkkeellä tarkoitan palstakirjoitelua.
Kiusaaminenhan esim. täällä kohdistuu aina henkilöön joka tunnistetaan. Oikeassa elämässä ei kiusata ketään jota ei tunneta. Siis täälläkään ei voi kiusata mustapäitä.
Bessie
Ehkä ilmaisin asian väärin..........
Kun ihminen voi huonosti, hän hakeutuu sairaslomalle tai pinnaa koulusta tai tekee jotain muuta
Eli syy edellä mainittuihin voi olla juuri kiusaaminen, siksi ns. mittarina kelpaa. jos tehdään tieteellinen tutkinta, johon tarvitaan vertaileva-, ja / seurantatutkimus tueksi, tieteellistä näyttöä varten.
Kauheita juttuja täällä, ei ihme jos nuoremmassakin sukupolvessa potkitaan maassa makaavaa kun teidän juttuja ja ajatuksia lukee.
Kaikki jauhaa samaa paskaa "no se kun nyt on vaan silleen että niitä kiusataan" eikä ketään kiinnosta tehdä mitään asian eteen, kunhan oma perse pysyy puhtaana.
Hyvä huomio, ihminen, joka kovettaa itsensä, voi ilkeillä kovin sanoin muillekin.
Kiusaajalla on joko oma trauma, tai sitten lukossa oleva omatunto.
Tai vain kuoppa sen kohdalla.
Kuulehan nyt. Et kerro enempää. Jos koet jonkun lauseen tai puheen kiusaamisena, ja olet jossain tapaamisessa, kysy ihmeessä, mitä tarkoitat? Oletko vakavissasi? Mikä ihme saa sinut sanomaan noin?
Luulen, että et ihan ymmärrä kaikkea /leikkiä. Luet kiusaamiseksi jotain, mikä ei ole. Ja jos se oikeasti on, niin pitää vaihtaa paikkaa. Olen itse kiusattu enkä vähättele.
Sun pitää pistää leijona esiin. Vastapuhe ja jopain jota heidän omista häiriköistä
Omakotitalossa asuvana olen joutunut rajanaapurini kiusaamiseksi ja ilkivallan kohteeksi. Tämä kiusaaminen alkoi siitä, kun tämä naapurimukamas vahvan humalantilan turvin rynnisti pensasaidan läpi ja kävi ns. käsiksi kovalla kourimisotteella. Naisena säihkähdin tavattomasti tätä tapausta ja vieläpä keskellä kirkasta päivää. Huusin miehelleni, että tuleppas antamaan naapurillemme viinaa, naapuri on viinan tarpeessa. Itseni piti lähteä kotoa pois selvittelemään itsekseni tätä tapahtumaa. Kyllä tämä tempaus opetti, että tämän naapurin kanssa ei sitten keskustella muusta, kuin säistä.
Tästä alkoi kaikenlainen kiusanteko ja ilkivalta, jota on ollut erittäin vaikeata todistaa. Pihapiirini katajat ja suuren puut ovat kokeneet kummalisen kuoleman ja rikkaruohojakin esim. voikukukkia on kannettu nurnikolleni nipuittain. Miettiä saattaa, kukas muu niitä rikkaruohoja kantaisi, kuin tämä kourijanaapurini? Ulko-ovellenikaan ei ole varaa jättää avainta, koska se tietää aina lukkojen vaihtoa, sillä pari avainta on hävinnyt.
Kiusaaja harvoin on läpeensä paha...pätkätyöläisenä opin yhdessä työpaikassa inhoamaan yhden työkaverin jäkätystä. Työasioiden suhteen hän oli mitä mukavin kaveri, mutta härre gud sitä mesoamista terveillä elämäntavoilla ruokatauoilla...jotkut vielä lähtivät kahvin (hänen yrttiteensä) jälkeen tupakallekin...
Harrasti todella rumaa suunpieksentää tauoilla - ja oli mitä mukavin töiden kyseessä ollen. Lopulta pomo joului puuttumaan asiaan.
Sano nyt sitten 50% kivalle ihmiselle, että olet täysi p****a tossa ja tossa asiassa. Ei se ole helppoa, vaikka osaisikin pitää puolensa.
kyllä,työkaveri rasvasi tyhjät pullot kun tiesi että vien ne kauppaan.PORI CUPORISSA,TERVEISIÄ ANTEROLLE.vituttaa vieläkin.
Elämäni aikana olen törmännyt ns. narsistimieheen ja sen seurauksista kesti jonkun aikaa selviytyä. Melkein menetin hänen toimintansa seurauksena suhteet lapsiini ja ystäviini sekä vanhempiini. Hän lähetteli näille kaikenlaisia viestejä tekemisistä, jotka eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa ja lopulta hän kielsi minulta heidän tapaamisensa. Minun olisi pitänyt valita heidän lisäkseen myös sen jätänkö työpaikkani ja muutan hänen kanssaan saman katon alle "kodinhoitajaksi". Muutaman vuoden ja vielä useamman hänen naissuhteensa jälkeen tulin järkiini ja sain elämäni takaisin. Kiitos ystävieni ja työtovereideni. Nyt minulla on normaali parisuhde ollut jo muutaman vuoden ja elämä menee hyvin.
Useimmiten kiusattu on ihan itse syylinen.
Vähän on tietoa ja kokemusta, ja saattojoukko plussittelee. Tyypilistä kiusaamistapauksissa. Ovatko kaikki kiusaajat kokoontuneet tänne palstalle?