Pahan mielen ylläpitäjä herätti yhteen aikaan joka yö tosi pahaan mieleen:
Kun äiti alkoi odottaa pikkusiskoani, olen ollut 1v 8kk vanha, ja odotuksen kestäessä äiti puhui aina "meidän vauvasta",
siksi kai koin vauvan alusta saakka jotenkin omaksikin vauvakseni. Vauvan syntyessä oli 2 vuotta ja 7 kk.
Olen lapsena aina pitänyt pikkusiskon puolia, ja silloin, ollessani 9-vuotias ja sisko hiukan vaille 7-vuotias, niin jo iso murrosikäinen Etelän Pave tuli meidän pihaan ja houkutteli meidät peräänsä hiihtämään, vaikka meillä ei ollut kuin jotkut pitkät lainasukset, ei omia kummallakaan, minulla jonkun vanhat pitkät sukset, siskolla isonveljen Voitto-sidesukset.
Joen jäällä sisko OIKAISI ladun ja putosi sulaan, Pave häipyi paikalta, hän ei vastannut huutoonkaan, ja yritin sitten yksin saada siskon suksineen ylös sieltä, ja se oli niin tosi vaikea paikka, - MUTTA ONNISTUIN ja sain hänet ylös, menimme suoraa päätä kotiin, lämpimässä pikkukamarissa riisuimme vaatteet siskolta nopeasti, jotain kuivia vaatteita päälle ja Fällyjen alle sisko n.s. " pikkusänkyyn", joka ei mikään kovin pieni ollut! Ja hain lämmintä juotavaa. - Mutta MINULLE oli äiti vihainen. Soitti hän kyllä sitten Pavenkin äidille tosi vihaisena. Minulle tuli siitä minun saamastani moiteryöpystä niin tosi paha olo.
Kolmannen luokan Maantiedon kirjaani olen kirjoittanut käsialallani moneen paikkaan: ''Mun on ollu paha olla!'' Kenellekään en silloinkaan voinut puhua. Siksi sitä pahaa mieltäni kirjoitin pois.
Talvella keräsin sitten jätepaperia ja myin lähi kauppaan. Kun sain riittävästi rahaa kokoon, ostin itselleni siniset pyöreäkärkiset sukset ja siskolle ruskeat teräväkärkiset sukset.
En ikinä unohda, miten hienoilta ne näyttivät! Isä laittoi niihin mäystimet ja sen jalanaluslapun kiinni. Rakas isäni, kiitos sinulle inhimilliyydestäsi! Teetit sinä talvena nahkasaappaat minulle suutarilla mitoillani, otit mukaan suutarille minutkin...
Vieläkin itken noita vanhoja asioita.
........................................................................
Olisin ansainnut hengenpelastusmitalin! Se tuli mieleeni kouluaikana, kun luokkatoverini sai mitalin melkein samanlaisesta pelastustyöstä.
Kun äiti alkoi odottaa pikkusiskoani, olen ollut 1v 8kk vanha, ja odotuksen kestäessä äiti puhui aina "meidän vauvasta",
siksi kai koin vauvan alusta saakka jotenkin omaksikin vauvakseni. Vauvan syntyessä oli 2 vuotta ja 7 kk.
Olen lapsena aina pitänyt pikkusiskon puolia, ja silloin, ollessani 9-vuotias ja sisko hiukan vaille 7-vuotias, niin jo iso murrosikäinen Etelän Pave tuli meidän pihaan ja houkutteli meidät peräänsä hiihtämään, vaikka meillä ei ollut kuin jotkut pitkät lainasukset, ei omia kummallakaan, minulla jonkun vanhat pitkät sukset, siskolla isonveljen Voitto-sidesukset.
Joen jäällä sisko OIKAISI ladun ja putosi sulaan, Pave häipyi paikalta, hän ei vastannut huutoonkaan, ja yritin sitten yksin saada siskon suksineen ylös sieltä, ja se oli niin tosi vaikea paikka, - MUTTA ONNISTUIN ja sain hänet ylös, menimme suoraa päätä kotiin, lämpimässä pikkukamarissa riisuimme vaatteet siskolta nopeasti, jotain kuivia vaatteita päälle ja Fällyjen alle sisko n.s. " pikkusänkyyn", joka ei mikään kovin pieni ollut! Ja hain lämmintä juotavaa. - Mutta MINULLE oli äiti vihainen. Soitti hän kyllä sitten Pavenkin äidille tosi vihaisena. Minulle tuli siitä minun saamastani moiteryöpystä niin tosi paha olo.
Kolmannen luokan Maantiedon kirjaani olen kirjoittanut käsialallani moneen paikkaan: ''Mun on ollu paha olla!'' Kenellekään en silloinkaan voinut puhua. Siksi sitä pahaa mieltäni kirjoitin pois.
Talvella keräsin sitten jätepaperia ja myin lähi kauppaan. Kun sain riittävästi rahaa kokoon, ostin itselleni siniset pyöreäkärkiset sukset ja siskolle ruskeat teräväkärkiset sukset.
En ikinä unohda, miten hienoilta ne näyttivät! Isä laittoi niihin mäystimet ja sen jalanaluslapun kiinni. Rakas isäni, kiitos sinulle inhimilliyydestäsi! Teetit sinä talvena nahkasaappaat minulle suutarilla mitoillani, otit mukaan suutarille minutkin...
Vieläkin itken noita vanhoja asioita.
........................................................................
Olisin ansainnut hengenpelastusmitalin! Se tuli mieleeni kouluaikana, kun luokkatoverini sai mitalin melkein samanlaisesta pelastustyöstä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoituksesi on luettu.Toivottavasti pääset irti pahasta olostasi ja pääset antamaan elämääsi jatkumaan. Sinä olet tärkein omassa elämässäsi.
kiitos sinulle, - nyt kun tuo lapsuusajan ikävin ja pahin yllätys on puhuttu, sen voi paremmin unohtaa.
Silloin heti olisi siitä ollut hyvä puhua, isäni oli seuraillut minun yritystäni ilahduttaa niillä suksien ostamisella sitten siskoani ja itseäni, koska yllättävän järkytyksen olimme kokeneet molemmat ja olisimme tarvinneet juttelua, mutta äiti oli siihen aikaan sairaana ja muutenkin väsynyt, parhaansa tehnyt. Isä oli pitkä, rauhallinen ja hyvä ihmnen. Hän hoiti hyvin viisi hevosta ja kaikki ne metsissä tehtävät työt, pilkkoi kaikki puut ja lämmitti aina saunan, olin aina hänen mukanaan siinä ja usein puiden pilkkomisessakin. Keväisin hän laittoi meille sen pomppulaudan. Myös rantaan toi lankun, jonka avulla opimme uimaan, minä opin 6-vuotiaana, samana päivänä kuin naapurin vanhempi tyttö.
Jumala tietää ainakin tasan tarkkaan, mitä tapahtui.
- Ihminen on ollut onnekas jos on saanut hyvän äidin, hyvät vanhemmat, jotka ovat antaneet rakkautta ja läheisyyttä, sehän näkyy luonteessa.
Jos on jäänyt vaille rakkautta pienenä, sitä ei pysty antamaan.
ooo
Tuo epigenetiikka hämmästyttää minua aivan valtavasti!
Torstaina ennen pääsiäistä tuli Yliopisto-lehti, jonka kannessa on teksti:
"Paranna perimää - Elämäntavat näkyvät geeneissä."
"Jos on kehno perimä, niin hellä huolenpito voi pelastaa.
Hyvän hoivan saaneista voi kasvaa tasapainoisia aikuisia,
vaikka taustalla olisi sukuriitoja, aviopuolisoiden toistensa
sättimistä, alituista haukkumista ja alaspainamista,
joilla on taipumus 'periytyä' seuraavalle sukupolvelle."
ooo
Ennenvanhaan BIOLOGIAN tunnilla sanottiin, etteivät
hankitut ominaisuudet periydy.
Mutta tutkimuksen mukaan psyyke onkin hyvinkin joustava.
Kannattaa siis noudattaa terveitä elintapoja myös perimänsä takia! Sen tiedon voivat vanhemmat lapsilleenkin välittää.
Olkaamme puheissanne ja toimissanne hyviä toinen toisillemme, muuallakin kuin täällä!
varsinkin äidin osalta oli ennenvanhaan lapsen hyvässä hoidossa ongelma, sillä
- äitiysloma oli vai 1kk ennen ja 1kk jälkeen vauvan syntymän
- hoitovapaa-mahdollisuutta ei ollut
- päiväkoteja ei vielä ollut
- lastentarhoihin ei saanut lasta, jos sai palkkaa
- kotiapulaisen "laatua" ei pystynyt mitenkään selvittämään
Palkat olivat aivan minimissä. Ne olivat vaikeita aikoja.
sukulaiselta, ttä 5- 6- 70-luvuilla kotiapulaiseksi saattoi pyrkiä joku suoraan vankilasta tuleva. Eikä päiväkoteja ollut.