olen kohta 14 vuotias tyttö. Totuushan on se,että pelkään kasvamista. Aina painaa mieltä se että kohta olen 15 sitten olenkin jo 18 ja se tuntuu pelottavalta. Aika menee liian nopeasti, haluaisin aina olla iskän pikku tyttö ja asua kotona. Mua pelottaa ihan sairaasti :(
älä pliis tuu dissaa :(
älä pliis tuu dissaa :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tuu dissaa.
Oon 11-vuotias, kohta 12-vuotias, ja pelkään itsekkin kasvamista.
Mulla on murrosikä jo meneillään, ja mussa tapahtuu niin fyysisiä kuin henkisiäkin muutoksia. Se aina muistuttaa minua siitä, että kasvan aikuiseksi ja saan enemmän vastuuta ja perustan aivan oman perheen. Muutan pois kotoa ja joudun käymään töissä, maksamaan laskut jne.
Mutta, kyllä me tiedämme, että aika kuluu, eikä sitä voi pysäyttää, hidastaa tai nopeuttaa. Se menee omaa vauhtiansa, ja sille ei voi kukaan mitään.
Mutta tiedätkö, ikä on vain numero. Mikä estää sinua näkemästä vanhempiasi, tekemästä pieniä jekkuja, syömästä lempi ruokaasi ja nauttimasta elämästä? Niin ei sitten mikään. Aikuisena on monien mielestä hauskempaa, ja voin kuvitella illat ja päivät rauhassa, ei veljiä tai vanhempia, kukaan ei voi määrätä sinua.... Voit kutsua kavereita/miehiä kylään ilman estoja :) Todellinen hauskanpito ja elämä alkaa vasta, kun muuttaa pois kotoa. Elämäsi on omissa käsissäsi, ja voit tehdä sen sellaiseksi kuin haluat. Voit käydä baarissa tai bileissäkin, jos vain huvittaa. Löydät myös elämäsi miehen, jota tulet rakastamaan ja varmaan menet naimisiinkin ;) Ei se niin pahalta kuulostakkaan, eikö niin?
Turha sitä on pelätä, ei aika sillä hidastu, haaskaat vain päiviäsi turhalla murehtimisella! Voit nauttia aikuisena olemisesta aivan yhtä hyvin kuin nuoruudestasikin :) Olethan sinä se sama ihminen kuin nuorenakin.
Tsemii ;D
se on elämmässä pienä se pituus ja paino.
muttakun korvien välissä käy elämä ahtaksi .
päreiset aivot pimahtaa vaikka aivastais muusta puhumattakaan.
kuivaa on pääkopassa kun niin sytyttää säkeneitä.
on helppo päästää irti .kyllä maailma opettaa .
itkee ja opettaa.
tosi tosi huonokoti mutta jäi sekin tuntematta ei tunne isää ei äitiä.
Itse olen nyt 18. Sitä on vaikea käsittää tai myöntää. Miten ihmeessä minää muka voisin olla jo abi tai ajaa autoa? Kolmannelta luokalta lähtien olen vuosittain nähnyt abien lähtevän penkkariajelulle ja kohta pitäisi olla minun vuoroni. Vaikea uskoa.
Kaikki ne vaiheet, joita on vuosia odottanut ja pitänyt tosi hohdokkaina ja kaikkea ovatkin sitten kohdalle tullessaan aika vaatimattomia. Autokoulu oli aika stressaavaa, samoin wanhojen tanssit. Ajokokeesta pääsin läpi toisella yrittämällä, mutten oikein osannut siitkään iloita.
Vanheneminen on ihan peestä. Joka vuosi suku vihjailee enemmän, että pitäisi seurustella, lahjaksi saa enää astioita jos niitäkään. Enemmän pitäisi osallistua kotitöihin ja samalla vanhemmat vihjailevat, että olisi pian aika muuttaa omaan kämppään.
Vihaan kotitöitä, on paljon mukavampi elää vanhempien siivellä. Enemmän joudun toki tekemään, vanhemmat on kaikki illat ja viikonloput poissa, joten esimerkiksi ruuan laitan itse, jos haluan syödä. Isossa kämpässä on välillä tosi ahdistavaa kun ei kuulu mitään ääniä. Onneksi voi aina laittaa radion päälle toiseen huoneeseen ja leikkiä, että täällä on joku muukin.
Aikuinen elämä on aika yksinäistä.
Kyllä kai sinä nyt lähdetkin luonnollisesti kotoa pois kuin opiskelupaikan tai työpaikan jostain saat ? Kämppäkaverin kanssa asumaan ensiksi tietenkin.
Muutan jahka taloudellinen ja terveydellinen tilanne sen sallii. En kestä ihmisten seuraa kovin pitkään, mutta on kiva tietää, että joku on jos sattuisi tarvitsemaan. Näin ollen kämppistä on aika vaikea löytää kun tarvittaisi toinen tällainen epäsosiaalinen hiippari kuin minä. Että yksiöön jos jostain semmoisen löytäisi kohtuulliseen hintaan (ei löydä, aion Aaltoon opiskelemaan ja pk-seudulla on kallista.)
javascript:void(0);
Kämppiksen kanssa asuminen on oikea sosiaalinen koulu sinulle. Asumiskulut puolittuu kaverin kanssa asuessa.
Usko pois, kaikki eivät vain viihdy ihmisten seurassa. Siinä ei ole kyse mistään seuran puutteesta, minä vain tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa.
Minulla on todella paljon kavereita, mutta ihmisten seura yksinkertaisesti väsyttää. Jotkut saavat ihmisistä voimaa, toisia seura kuluttaa.
Mielenkiintoinen yhtälöhän se olisi kaksi epäsosiaalista hiipparia samassa kämpässä. Sinulla ihmeellisiä kavereita viitsivät olla kavereitasi
vaikka väsyt niiden seurassa ?
No me ollaankin kaikki tämmösiä epäsosiaalisia tyyppejä. Koittaisit ymmärtää, että en ole täysin erakko ja viihdyn ihmisten seurassa lyhyitä aikoja, mutta vastapainoksi tarvitaan runsaasti omaa aikaa. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, itse en vain painota sitä sosiaalista osuutta niin paljon, mutta kyllä minulta sekin löytyy.
En tiedä miksi selitän tätä ihmiselle, joka ei selvästikään halua tajuta asiaa.
kuinka moni nuori tunnustaa että minun huoneeni on siisti .
ja elämän perustaidot hallinnassa.
mul ihan sama... oon 13