Kuulkaa ikävöivät: aina on uusi mahdollisuus. Onni on kiinni vain omasta itsestä, omasta päästä, omasta tahdosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä mitään.
Voi oppia olemaan yksin, voi löytyä uusi ihminen tai sitten se sama vanha toista tai viidettä kertaa. Kaikkea ei voi itse määrätä, mutta omaan elämäänsä voi vain itse vaikuttaa. Tärkeintä on yrittää olla onnellinen pitkällä aikavälillä. Ilo, rakastuminen, nautinto, hurmio; virheet, kaipaus, suru, viha, epätoivo, tuska, turhautuminen, oppiminen... ne kuuluvat elämään. Pitää vain olla rehellinen itselleen ja pyrkiä olemaan loukkaamatta ketään. Tietää, mitä haluaa.
Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille teille ikävöiville! Päivä pitenee, pian on kevät ja aurinko tulee taas esiin!
Voi oppia olemaan yksin, voi löytyä uusi ihminen tai sitten se sama vanha toista tai viidettä kertaa. Kaikkea ei voi itse määrätä, mutta omaan elämäänsä voi vain itse vaikuttaa. Tärkeintä on yrittää olla onnellinen pitkällä aikavälillä. Ilo, rakastuminen, nautinto, hurmio; virheet, kaipaus, suru, viha, epätoivo, tuska, turhautuminen, oppiminen... ne kuuluvat elämään. Pitää vain olla rehellinen itselleen ja pyrkiä olemaan loukkaamatta ketään. Tietää, mitä haluaa.
Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille teille ikävöiville! Päivä pitenee, pian on kevät ja aurinko tulee taas esiin!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Koskaan ei löydä samaa toista tai viidettä kertaa ,vaan se on kerrasta poikki ,ei muuta mahdollisuutta,luuserit yrittää jatkaa, muut ei.
maku menee jo hommasta.
Sehön on tunteesta kiinni. Mikäs sen somempaa kuin kaksi ihmistä, jotka kerta toisensa jälkeen rakastuvat uudelleen...
olen samaa mieltä, elämä jatkuu sellaisena, miten itse asennoidut siihen, positiivisuutta elämään, niin siitä se lähtee, itsestäsi kaikki on kiinni, haluatko jatkaa matkaa yksin tai toisen kanssa tai haluatko olla yksin, mutta itse itsesi onnelliseksi teet, älä tressaa..hyvää alkavaa vuotta kaikille, teksti jäi kesken, mutta nyt nukkumaan.,
Älä koskaan pelkää ilmaista sitä,
mitä on sydämelläsi.
Pienestä kipinästä kasvaa joskus liekki
jonka loimussa
voi monta kuukautta
lämmitellä käsiään joku jota rakastat
tai joku jonka tunnet
vain ohimennen.
Katse kohti tulevaa, ei kannata jäädä menneeseen kiinni. Siitä syystä tämä on viimeisiä kertoja näillä palstoilla.
En jaksaisi elää yhtään päivää eteenpäin, jos en uskoisi, että parempaa on vielä
tulossa. Asia on juuri noin kuin aloittaja kertoi - uskoa, toivoa ja rakkautta jokaiselle
tuleviin päiviin. Virheet ja epäonnistuminen kirpaisevat, mutta silti on jotain suurempaa olemassa - ja lähellä, miltei käden ulottuvilla.
Hyvältä kuulostaa kun on uskoa tulevaisuuteen.
jotkut eivät koskaan tule saamaan rakkautta osakseen, vaikkei mitään sen suurempaa luonnevikaa olisikaan, se oikea ei vaan satu kohdalle.
onkin viisainta ottaa se vähiten väärä eikä edes etsiä sitä täydellistä oikeaa...
Mutta puolinaiseen tunteeseen ei pidä tyytyä
Kantapään kautta sen oppineena ja päätäkin seinään iskeneenä uskaltaudun sanomaan, että emme voi saavuttaa onnea, jos onni itsessään on päämääränä. Mitä kovemmin yritämme tavoittaa onnea, sitä kauemmaksi se pakenee. Onni ei myöskään tule mistään ulkopuolelta, vaan se täytyy löytää itsestään ja sille täytyy tavallaan myös antautua. Jos onnea odottaa tulevaksi jostain ulkopuoleta tai jonkin teon, saavutuksen tai ihmisen myötä, se ei ole todellista, kestävää onnea. Toki tietty määrä terveyttä, työtä, pätäkkää, ihmissuhteita helpottaa sitä onnelisena oloa, en sitä kiellä, mutta oma asenne on siinäkin isossa roolissa.
Okei, nyt olen taas hiljaa :).
olen täsmälleen samaa mieltä. Olen lisäksi täynnä varovaista iloa siksi, että alan pitkähkön taistelun jälkeen onnen nyt myös löytää. Elämän pienistä asioista, läheisistäni, itsestäni. Uskon myös (toisin kuin vielä pieni hetki sitten) että en elä koko elämääni yksin. Löytyy se joku. Toivon erästä tiettyä rinnalleni, mutta jos hän ei voi, elämäni ei siihen lopu. Aika ihanaa, tämä palstakin pian siis jäänee!