No ei liity itsetuntoon ei... mutta.
Tätä on vaikea selittää, mutta joo.
Oon tyttö. Tutustuin yhteen naiseen, joka on noin 10 vuotta vanhempi.
Sovitaan vaikka et se on terkkari, ei ole mutta sinne suuntaan.
Se auttoi mua tosi paljon ja siitä muodostui mulle tosi tärkeä ihminen.
Mut hullua täs on se, että ajattelen sitä joka päivä.
Aina kun mulla on paha olla, puhun itsekseni ja kuvittelen puhuvani sille.
Aina kun jään yksin, sen nimi tulee ensimmäisenä mieleen.
Mulla on sitä järkyttävä ikävä ja mun tekisi mieli kertoa sille joka ikinen asia mitä teen, mitä kuuluu.
Tahtoisin tietää myös mitä sille kuuluu jne. ja muutenkin kerään siitä sillä lailla tietoja esim fb:n kautta jne. Enkä tajua miksi.
Tää kuulostaa ihastumiselta, eikö vaan?
No, mä tiedän etten oo ihastunut. Mutta mitä tää voi olla?
Tajusin että tää on tapahtunut aiemminkin.
Noin pari vuotta sitten tapahtui sama ,mutta opettajaan. Naisopettajaan.
Ja siis illalla haaveilen jostain, se liittyy siihen aina. Kun vaan näkisin sen tai jotain, se riittää.
Pienenä muistan kiintyneeni opettajaan, hain siltä huomiota ja sillä lailla miten nyt lapset käyttäytyy. Sitä ennen muistaakseni johonkin leirinpitäjään.
MITÄ HELVETTIÄ TÄÄ ON? Se ihminen ei millään tavalla kuulu mun elämään, eikä siitä voi oikeastaan tullakaan ns. 'osa' sitä. En voi sanoa että se on mun ystävä. En mä soittele sille että; joo moi mennäänkö kahville? Joo, ei.
En tiedä, mitä mä haen siltä. Mitä mä haluan siitä?
Mulla on äiti, siskoja, ystäviä, tätejä, kummeja, poikaystäväkin löytyy. Eikä se ole mikään noista. Eikä tule. Mä vaan en jaksaisi ikävöidä, mutta on mahdoton unohtaa.
Eli joo onko jollakin jotain kokemusta? Tai jotain muuta. Ja rakkaat trollit, menkää vaikka nukkumaan aikanne kuluksi.
Tätä on vaikea selittää, mutta joo.
Oon tyttö. Tutustuin yhteen naiseen, joka on noin 10 vuotta vanhempi.
Sovitaan vaikka et se on terkkari, ei ole mutta sinne suuntaan.
Se auttoi mua tosi paljon ja siitä muodostui mulle tosi tärkeä ihminen.
Mut hullua täs on se, että ajattelen sitä joka päivä.
Aina kun mulla on paha olla, puhun itsekseni ja kuvittelen puhuvani sille.
Aina kun jään yksin, sen nimi tulee ensimmäisenä mieleen.
Mulla on sitä järkyttävä ikävä ja mun tekisi mieli kertoa sille joka ikinen asia mitä teen, mitä kuuluu.
Tahtoisin tietää myös mitä sille kuuluu jne. ja muutenkin kerään siitä sillä lailla tietoja esim fb:n kautta jne. Enkä tajua miksi.
Tää kuulostaa ihastumiselta, eikö vaan?
No, mä tiedän etten oo ihastunut. Mutta mitä tää voi olla?
Tajusin että tää on tapahtunut aiemminkin.
Noin pari vuotta sitten tapahtui sama ,mutta opettajaan. Naisopettajaan.
Ja siis illalla haaveilen jostain, se liittyy siihen aina. Kun vaan näkisin sen tai jotain, se riittää.
Pienenä muistan kiintyneeni opettajaan, hain siltä huomiota ja sillä lailla miten nyt lapset käyttäytyy. Sitä ennen muistaakseni johonkin leirinpitäjään.
MITÄ HELVETTIÄ TÄÄ ON? Se ihminen ei millään tavalla kuulu mun elämään, eikä siitä voi oikeastaan tullakaan ns. 'osa' sitä. En voi sanoa että se on mun ystävä. En mä soittele sille että; joo moi mennäänkö kahville? Joo, ei.
En tiedä, mitä mä haen siltä. Mitä mä haluan siitä?
Mulla on äiti, siskoja, ystäviä, tätejä, kummeja, poikaystäväkin löytyy. Eikä se ole mikään noista. Eikä tule. Mä vaan en jaksaisi ikävöidä, mutta on mahdoton unohtaa.
Eli joo onko jollakin jotain kokemusta? Tai jotain muuta. Ja rakkaat trollit, menkää vaikka nukkumaan aikanne kuluksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mullakin oli sama ongelma. Olen vähän tuuliviiritapaus, joten kun pitkään kiinnyin aina ihmisiin (esimerkiksi terkkariin tai valmentajaan) niin nykyään vastapainoksi en kiinny edes omiin vanhempiini. Ihmiset ovat yhdentekeviä, tunnen itseni tunnekuolleeksi, vaikken ole.
Itselläni tuo vaihe vain meni ohi. Jos näet tätä "terkkaria" usein, ja huomaat hakeutuvasi hänen luokseen vaikkei mitään asiaa oikeasti olisikaan, niin tiedosta tämä ja lopeta! Itse vain lopetin, en mennyt enää. Sitten se tarvekin vain katosi. Sitten tietenkin sorruin toiseen ääripäähän, välttelemiseen. En mennyt vaikka olisi oikeasti ollut syytä käydä esim. terkkarilla tai vaikka terkkari itse olisi pyytänyt käymään.
Tapa ne tunteet, mutta älä kehitä uusia tilalle niin kuin minä tein.