Johanna Tukiaisen blogikirjoitus 2.1.2013, "Sekavia mietteitä"

”Hän istui ensin sänkyni vieressä, ja sitten yhtäkkiä olimme Lontoossa eräässä hotellihuoneessa, jossa olimme joskus todellisuudessakin aiemmin. Hänellä oli aina läpitunkeva katse; en unohda hänen tapaansa katsoa koskaan. Hän oli suoraan edessäni ja kysyi minulta: “Johanna, miksi ihmeessä et koskaan hankkinut lasta kanssani? Pilasit koko elämäsi.”

Pikkuinen, kilon kokoinen Esmeralda-chihuahuani möyri samaan aikaan peiton alla jaloissani, ja hyppäsin sängystä ylös ihan kylmästä hiestä märkänä. Tulkitsen tämän unen niin, että minulla on nyt kova vauvakuume ja minulle on jäänyt alitajuntaan vaivaamaan se, etten hankkinut edellisten miesteni kanssa lapsia. En siis puhu nyt kaikista miehistä; tarkoitan lähinnä ensimmäistä suomalaista miestäni, josta näen kaikkein eniten unia; siis itse asiassa joka yö, onpa hienoa!

Netissä pahat kielet puhuvat, että Udi kuoli syöpään jo ajat sitten.
No, ihan tiedoksenne vaan, hän parantui täysin pitkälle levinneestä melanoomasta. Jenkeissähän toimii laki, että jos on miljonääri, niin kyllä sitä terveydenhuoltoakin sitten saa ihan eri tavalla!

Hänen luonteensa oli äärettömän vaikea. Jossain vaiheessa hän alkoi vaatia minulta, että minun täytyy opetella heprean kieli täysin. Israelin matkallamme hän muuttui suorastaan hirviöksi. Muistutti niin täysin jotain pelottavaa dominoivaa arabia, että siitä pahemmaksi ei mene enää muut kuin terroristit.”

-- jatkuu --

”Tässä nyt Uuden Vuodenkin takia tulevat nämä kaikki muistot vahvasti mieleen. Siskoni Julia pelkäsi Udia ihan mielettömästi. Udi taas ei pitänyt Juliasta lähestulkoon ollenkaan eikä varsinkaan Julian silloisesta amerikkalaisesta miehestä nimeltä Shawn.

Mikä tästä tekee vielä mielenkiintoisemman on se, että he asuivat melkein naapureina ja olivat molemmat yltiörikkaita! Udi asuu kuuluisassa paikassa nimeltä Continuum (the paradise has an address), ja Shawn asuu ehkä vielä tunnetummassa paikassa, aivan mielettömän upeassa itämaalaistyyliin rakennetussa Setai-nimisessä korkeassa rakennuksessa Miami Beachillä.

He olivat melkein samanikäisiä (siis noin 19 vuotta meitä vanhempia), mutta luonteeltaan erilaisia. Shawn oli bilehile: kokoajan menossa kaikenmaailman klubeissa ja yksityisbileissä ympäri Jenkkejä (ja muuallakin, mm. St. Tropezissa). Hän oli eronnut, kuten Udikin, mutta minulle jäi käsitys, että sen takia, koska nuoret blondit alkoivat kiinnostaa liikaa.”

-- jatkuu --

täällä..

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11162711

”Udi oli naimisissa peräti 26 vuotta, ja hän oli ollut eronneena vuoden, kun tapasimme. Hänellä oli kolme lasta, muttei hän ollut koskaan varsinaisesti sitä vastaankaan, että olisin tullut vaikkapa vahingossa raskaaksi.

Tämä nyt minua ilmiselvästi kaduttaa, vaikka en halunnut silloin hänen kanssaan lasta, koska olin todella raskaassa elämäntilanteessa: minulla oli Suomessa mies, jota rakastin vielä enemmän. En halunnut menettää ekaa rakkauttani ja ajattelin, että olen hänen kanssaan koko loppuelämäni yhdessä. Hän oli sellainen turvallinen mies, joka antoi minun olla juuri sellainen kuin olen (siis tämä suomalainen mies). Minusta sellainen rakkaus on todellista rakkautta, ”unconditional love.”

Udi asetteli minulle ehtoja:

- “Rakastaisin sinua enemmän, jos laihduttaisit.” Painoin silloin 54kg, joten eipä laihduttamiseen nyt varsinaisesti ollut mitään syytä…

- “Rakastaisin sinua enemmän, jos et nukkuisi niin pitkään.”

- “Rakastaisin sinua enemmän, jos et olisi kristitty vaan olisit juutalainen.”

Ja niin edelleen; lista jatkuu pitkälle.

Tuli niin paha olo unesta, että hetken ihan tosissani ajattelin, että hyppään parvekkeelta alas. Olenhan aiemminkin puhunut ihan suoraan itsetuhoisista ajatuksistani, jotka tulevat ihan selvinpäinkin; ei siis humalasta ole kyse. Suoraan sanottuna minua pelottaa.”

-- jatkuu --

”Minä olen aina pelännyt kuolemaa. Pelkään nykyisin myös elämää, kun tämä on niin arvaamatonta ja epäoikeudenmukaista. Olen tosi vihainen Julian sairaudesta; tiedän kymmeniä muita julmia ihmisiä, joiden olisi pitänyt saada kyseinen sairaus, ei hänen!!!!

Olen vihainen siitä, että olemme molemmat kauniita ja älykkäitä suomalaisia naisia ja joudumme kärsimään yksinäisyydestä ja pelkotiloista.

Katsoin yhtenä iltana läpi Miamin videoita Juhan kanssa, ja hänkin sanoi, että me oikein säteilemme, että meistä suorastaan tulee tv-ruudun läpi onnellisuus, ja mä todellakin näytän niissä siltä kuin leijailisin jossain seitsemännessä taivaassa. Eikä noistä matkoista edes ole mikään järjettömän pitkä aika, ei siis jotain 15 vuotta, tms.”

-- jatkuu --

”Urbania en edes kauheasti kaipaa. Se johtuu suoraan sanottuna siitä, etten koskaan rakastunut häneen. Tämä nyt edes vähän helpottaa tilannetta.

Hän oli naimisissa 14 vuotta. Hänellä on kaksi tytärtä, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Ja kun taas netissä pahat ihmiset juoruilivat, että hän “vain käytti minua escort-seurana, ei edes esitellyt lapsilleen, jne.”, niin tiedoksenne nyt vaan, että hänellä oli kolme tyttöystävää avioeronsa jälkeen. Viimeisin suhde ennen minua kesti yli vuoden - eli kauemmin kuin meidän suhde - eikä hän esitellyt lapsiaan kenellekään näistä naisista!

Julia tapasi hänet Pärnussa eikä pitänyt hänestä yhtään. Julian mielestä hän oli täysin ylimielinen, röyhkeä ja ylenkatsoi suomalaisia (mitä itse asiassa valitettavasti monet ruotsalaiset kyllä tekevät).

Edelleen, oli todella moukkamaista ja törkeää suomalaisilta kuvata meitä koko ajan; he tulivat kameroineen suoraan nenän alle ruokaravintolassakin, ja tuon Urbanin kommentin allekirjoitan, kuten monet muutkin jutut, jotka Urban sanoi minulle. Ne pitivät paikkaansa. Eipä siitä aiheesta enempää.”

-- jatkuu --

”Onhan ruotsalaisilla monilla hyvä tyylitaju; he ovat kansainvälisiä. Tukholma on makea kaupunki, ja niin edelleen, mutta en ole koskaan pitänyt heidän ylenkatsovuudestaan suomalaisia kohtaan. Vaikka Suomi olikin Ruotsin vallan alla satoja vuosia, ja historiamme on mitä on, niin hemmetti soikoon, Ruotsi ei ole koskaan edes ollut missään sodassa!!!

Olenpa taas hyvällä tuulella, mutta ärsyttää tämä ikäni 34 vuotta, ja nämä ylimieliset turhantärkeät ihmiset täällä!! Tämä on täysi luokkayhteiskunta, jossa on täydellinen nokkimisjärjestys. Kuten olen jo aiemmin sanonut, Östermalm on PAHIN paikka. Ruotsalaiset ottavat etäisyyttä; heihin on vaikeaa saada kontaktia (täysin päinvastoin kuin esimerkiksi Jenkeissä), he katsovat alaspäin suomalaisia, ja he ovat englanniksi “arrogant”; mikä se nyt onkaan; röyhkeä, käsittääkseni.”

-- jatkuu --

”Luulisin kuitenkin, että tämä ihmisten kylmyys on myös heille itselleen tässä maassa ongelmana, koska televisio pursuaa internet-deittimainoksia. En yhtään ihmettele, että täällä ei baareissa tapaa ketään. Nähtävästi ruotsalaiset tutustuvat sitten kaikki toisiinsa vain netin välityksellä. Tukholmassa yli 10 vuotta asunut siskoni sanoi, että varsinkin Östermalmilla kukaan ei tule puhumaan tuntemattomille (siis eivät edes ruotsalaisille), vaan kaikki ovat omissa porukoissaan, ja se on kyllä tullut nyt selväksi! Siksi mieluummin nukumme Julian kanssa vain kotona kuin käymme missään yöelämässä.

Kuulin myös pöyristyttävän jutun eräältä tosi ihanalta suomalaisnaiselta, joka työskentelee hienossa A´la Mummo -ruokaravintolassa Playa del Inglesissä. Tunnen kyseisen naisen jo parin vuoden takaa Helsingistä. Suomen Itsenäisyyspäivänä suomalaisravintolaan oli tullut joukko ruotsalaisia, jotka olivat kovaan ääneen huudelleet, että tämä koko Itsenäisyyspäivähän on täysin naurettava, hölmöä juhlia sitä, ja he olivat pyytäneet että televisioita suljettaisiin!!! Siis MITÄ…???

Ruotsalaisethan ihannoivat niin kauheasti Amerikkaakin, ja siellähän 4.7. on todella suuri päivä, jota juhlitaan niin näyttävästi, että suurempia juhlia on vaikeampaa enää löytää!

Täsmennän tähän, että kirjoittamani jutut eivät päde tietenkään kaikkiin ruotsalaisiin; täältä löytyy myös todella sydämellisiä ja ihania ihmisiä, totta kai! Ja täältä löytyy paljon enemmän kuin esimerkiksi Helsingistä ihan älyttömän makeita paikkoja, joissa käydä. Helsinki tuntuu enemmän kylältä kuin kaupungilta.”

-- jatkuu --

”Suomalaiset ovat myös selkeästi ihan eri tavalla alkoholisoituneita kuin ruotsalaiset. Alkoholismi ei sinällään tee ihmisestä pahaa, ei tietenkään. Itse asiassa tunnen yllättävän monta korkeissa viroissa olevaa ihmistä, joilla on ainakin jonkin asteen alkoholiongelma, mutta nämä ihmiset ovat silti erittäin älykkäitä, lahjakkaita työssään ja muutenkin hyviä tyyppejä. Eri asia on ns. spurgu-asteen alkoholistit.

Ruotsissa puolustellaan taas kovasti huumeita. Ne eivät kuulemma aiheuta aggressiivisuutta samalla tavalla kuin alkoholi, eivät aiheuta krapulaa eivätkä tuhoa maksaa.

No, enpä nyt siitäkään tiedä… kaikki me täällä kuollaan kuitenkin, marssijärjestystä ei vaan tiedetä.

Jos ihmisellä tulee erittäin vaikeita ja traumaattisia tilanteita vastaan elämässään, en minä ole sitä vastaan, että ihminen turvautuu silloin esimerkiksi masennuslääkitykseen, tai jos ei ota lääkkeitä, niin vaikka punaviiniin, joka sisältää tanniinia ja rauhoittaa. On niin helppo arvostella muita. Minua ei ainakaan lohduta ollenkaan, jos olen hermoromahduksen partaalla, ja äitini ehdottaa minulle “pitkää metsäkävelyä.” Just joo, ei siinä mitkään kävelyt auta…”

-- jatkuu --

”Netissä julkaistiin kuva minusta Kämp-baarissa, jossa olen kokonaan ilman meikkiä, ja siitä oli tehty iso numero kerrankin positiivisessa mielessä: näytän ikäistäni nuoremmalta, jne.

No jaa… kuten sanottu, keikoillani käytän showmeikkiä, treffeillä käytän tavallista naisellista meikkiä ja monesti ollessani kaupungilla shoppailemassa tai syömässä, tms. vapaa-ajallani, olen kokonaan ilman meikkiä. En nyt ymmärrä, miksi tuokin oli niin suuri asia, että piti laittaa otsikon alle. Yleensä etelässä ja ruskettuneena olen myös vähemmällä meikillä, koska saan aina auringosta söpöt pisamat enkä halua peittää niitä meikkivoiteella.

Nyt alkaa tulla taas liian pitkä blogi… ohessa kuva minusta ja siskostani Juliasta Beverly Hillsissä Kaliforniassa, jossa olemme matkalla Hugh Hefnerin kartanon juhliin. Julian mopsilla Bonzolla on taas asiaa, joka kiteyttää lyhyesti tuntemuksemme tältä Joululta… No, toivon todellakin radikaalia muutosta positiivisessa mielessä elämääni nyt vuodelle 2013.

JA SATUMAISTA JA FANTASTISTA UUTTA VUOTTA 2013 KAIKILLE JOHANNA TUKIAINEN FANEILLE, PUOLUSTAJILLENI, YSTÄVILLENI SEKÄ YHTEISTYÖKUMPPANEILLENI! SEKÄ TIETYSTI KOKO SEISKALLE!”

-- viimeinen --

Originaali blogikirjoitus 2.1.2013 yhtenä savena, osa 1:

"Uuden vuoden-2013 vietto Tukholman keskustassa Ruotsissa asuvan perheeni kanssa ja muisteluita elämästäni

Vietämme muutamia päiviä Tukholman ydinkeskustassa Uuden Vuoden kunniaksi.

Olen tehnyt vuosikausia yötöitä, niin vaikka en tekisikään niitä, niin minulle on jäänyt sellainen rytmi päälle. Itseasiassa tänään nukahdin ihan liian aikaisin, n.klo.19.00 illalla ja heräsin ihan kauhean ahdistavaan uneen. Siinä oli ihan ihkaelävänä (niinkuin monesti unissa asiat tuntuvat täysin todelliselta) yksi ex-miehistäni, Israelin Tiberiaksessa syntynyt mutta koko ikänsä New Yorkissa ja Miamissa asunut Udi. Hän istui ensin sänkyni vieressä, sitten yhtäkkiä olimme Lontoossa eräässä hotellihuoneessa jossa olimme joskus todellisuudessakin aiemmin. Hänellä oli aina läpitunkeva katse, en unohda hänen tapaansa katsoa koskaan. Hän oli suoraan edessäni ja kysyi minulta: “Johanna, miksi ihmeessä et koskaan hankkinut lasta kanssani? Pilasit koko elämäsi.” Pikkuinen kilon kokoinen Esmeralda chihuahuani möyri samaanaikaan peiton alla jaloissani ja hyppäsin sängystä ylös ihan kylmästä hiestä märkänä. Tulkitsen tämän unen niin, että minulla on nyt kova vauvakuume ja minulle on jäänyt alitajuntaan vaivaamaan se, etten hankkinut edellisten miesteni kanssa lapsia (en siis puhu nyt kaikista miehistä, tarkoitan lähinnä ensimmäistä suomalaista miestäni, josta näen kaikkein eniten unia, siis itseasiassa joka yö, onpa hienoa!)

Netissä pahat kielet puhuvat, että Udi kuoli syöpään jo ajat sitten. No ihan tiedoksenne vaan, hän parantui täysin pitkälle levinneestä melanoomasta. Jenkeissähän toimii laki, että jos on miljonääri, niin kyllä sitä terveydenhuoltoakin sitten saa ihan eri tavalla! Hänen luonteensa oli äärettömän vaikea, jossain vaiheessa hän alkoi vaatimaan minulta, että minun täytyy opetella heprean kieli täysin, Israelin matkallamme hän muuttui suorastaan hirviöksi. Muistutti niin täysin jotain pelottavaa dominoivaa arabia, että siitä pahemmaksi ei mene enää muut kuin terroristit.

Tässä nyt Uuden Vuodenkin takia tulevat nämä kaikki muistot vahvasti mieleen. Siskoni Julia pelkäsi Udia ihan mielettömästi. Udi taas ei pitänyt Juliasta lähestulkoon ollenkaan, eikä varsinkaan Julian silloisesta amerikkalaisesta miehestä nimeltä Shawn. Mikä tästä tekee vielä mielenkiintoisemman, on se, että he asuivat melkein naapureina ja olivat molemmat yltiörikkaita! Udi asuu kuuluisassa paikassa nimeltä Continuum (the paradise has an address) ja Shawn asuu ehkä vielä tunnetummassa paikassa, aivan mielettömän upeassa itämaalaistyyliin rakennetussa Setai nimisessä korkeassa rakennuksessa Miami Beachillä. He olivat melkein samanikäisiä (siis non 19 vuotta meitä vanhempia) mutta luonteeltaan erilaisia. Shawn oli bilehile, kokoajan menossa kaikenmaailman klubeissa ja yksityisbileissä ympäri Jenkkejä (ja muuallakin, mm. St.Tropezissa), hän oli eronnut kuten Udikin, mutta minulle jäi käsitys, että sen takia koska nuoret blondit alkoivat kiinnostaa liikaa.

Udi oli naimisissa peräti 26-vuotta ja oli ollut eronneena vuoden kun tapasimme. Hänellä oli 3 lasta, mutta ei ollut koskaan varsinaisesti sitä vastaankaan, vaikka olisin tullut vaikka vahingossa raskaaksi. Tämä nyt minua ilmiselvästi kaduttaa, vaikka en halunnut silloin hänen kanssaan lasta, koska olin todella raskaassa elämäntilanteessa, minulla oli Suomessa mies jota rakastin vielä enemmän. En halunnut menettää ekaa rakkauttani ja ajattelin, että olen hänen kanssaan koko loppuelämäni yhdessä. Hän oli sellainen turvallinen mies, joka antoi minun olla juuri sellainen kuin olen (siis tämä suomalainen mies). Minusta sellainen rakkaus on todellista rakkautta, ns. unconditional love.

Udi asetteli minulle ehtoja: “rakastaisin sinua enemmän jos laihduttaisit (painoin silloin 54kg, joten eipä laihduttamiseen nyt varsinaisesti ollut mitään syytä…..), “rakastaisin sinua enemmän jos et nukkuisi niin pitkään”, “rakastaisin sinua enemmän jos et olisi kristitty vaan juutalainen” jne. lista jatkuu pitkälle.

Tuli niin paha olo unesta, että hetken ihan tosissani ajattelin, että hyppään parveekkeelta alas, olenhan aiemminkin puhunut ihan suoraan itsetuhoisista ajatuksistani (jotka tulevat ihan selvinpäinkin, ei siitä ole kyse.) Suoraan sanottuna minua pelottaa."

- osa 1/3, jatkuu --

Originaali blogikirjoitus 2.1.2013 yhtenä savena, osa 2:

"Minä olen aina pelännyt kuolemaa, pelkään nykyisin myös elämää kun tämä on niin arvaamatonta ja epäoikeudenmukaista, olen tosi vihainen Julian sairaudesta, tiedän kymmeniä muita julmia ihmisiä, joiden olisi pitänyt saada kyseinen sairaus, ei hän!!!! Olen vihainen siitä, että olemme molemmat kauniita ja älykkäitä suomalaisia naisia ja joudumme kärsimään yksinäisyydestä ja pelkotiloista. Katsoin yhtenä iltana läpi Miamin videoita Juhan kanssa ja hänkin sanoi, että me oikein säteilemme, että meistä suorastaan tulee TV ruudun läpi onnellisuus ja mä todellakin näytän niissä siltä kuin leijailisin jossain 7 taivaassa.
Eikä näistä matkoista edes ole mikään järjettömän pitkä aika (ei siis jotain 15 vuotta tms.)

Urbania en edes kauheasti kaipaa, se johtuu suoraan sanottuna siitä, etten koskaan rakastunut häneen. Mikä nyt edes vähän helpottaa tilannetta. Hän oli naimisissa 14-vuotta, hänellä on 2 tytärtä (kuten olen aiemmin kirjoittanut) ja kun taas netissä pahat ihmiset juoruilivat, että hän “vain käytti minua escort seurana, ei edes esitellyt lapsilleen jne.” niin tiedoksenne nyt vaan, hänellä oli 3 tyttöystävää avioeronsa jälkeen, viimeisin suhde ennen minua kesti yli vuoden (eli kauemmin kuin meidän suhde) eikä hän esitellyt lapsiaan kenellekään näistä naisista! Julia tapasi hänet Pärnussa, eikä pitänyt hänestä yhtään, Julian mielestä hän oli täysin ylimielinen, röyhkeä ja ylenkatsoi suomalaisia (mitä itseasiassa valitettavasti monet ruotsalaiset kyllä tekevät.) Se oli todella moukkamaista ja törkeää suomalaisilta kuvata meitä kokoajan, he tulivat kameroineen suoraan nenän alle ruokaravintolassakin ja sen allekirjoitan kuten monet muutkin jutut jotka Urban sanoi minulle, että ne pitivät paikkaansa. Eipä siitä aiheesta enempää.

Onhan ruotsalaisilla monilla hyvä tyylitaju, he ovat kansainvälisiä, Tukholma on makea kaupunki jne. mutta en ole koskaan pitänyt heidän ylenkatsovuudestaan suomalaisia kohtaan. Vaikka Suomi olikin Ruotsin vallan alla satoja vuosia ja historiamme on mitä on, niin hemmetti soikoon, Ruotsi ei ole koskaan edes ollut missään sodassa!!!!! (Olenpa taas hyvällä tuulella, mutta ärsyttää tämä ikäni 34v ja nämä ylimieliset turhantärkeät ihmiset täällä!!) Tämä on täysi luokkayhteiskunta jossa on täysi nokkimisjärjestys. Kuten olen jo aiemmin sanonut, Östermalm on PAHIN paikka. Ruotsalaiset ottavat etäisyyttä, heihin on vaikeaa saada kontaktia (täysin päinvastoin kuin esim. Jenkeissä), he katsovat alaspäin suomalaisia ja he ovat englanniksi “arrogant” mikä se nyt onkaan, röyhkeä käsittääkseni."

Jutusta käy ilmi että ihaillaan sitä menetettyä nuoruutta, jota ei saada enää takaisin.
Kaikki oli varmasti silloin kun oli nuori parikymppinen, painoa 54 kg ja elämä edessä.

Originaali blogikirjoitus 2.1.2013 yhtenä savena, osa 3:

"Luulisin kuitenkin, että tämä ihmisten kylmyys on myös heille itselleen tässä maassa ongelmana, koska televisio pursuaa internet deittimainoksia. En yhtään ihmettele, että täällä ei baareissa tapaa ketään. Nähtävästi ruotsalaiset tutustuvat sitten kaikki toisiinsa vain netin välityksellä. Tukholmassa yli 10 vuotta asunut siskoni sanoi, että varsinkin Östermalmilla kukaan ei tule puhumaan tuntemattomille (siis eivät edes ruotsalaisille) vaan kaikki ovat omissa porukoissaan ja se on kyllä tullut nyt selväksi! Siksi mielummin nukumme Julian kanssa vain kotona kuin käymme missään yöelämässä.

Kuulin myös pöyristyttävän jutun eräältä tosi ihanalta suomalaisnaiselta, joka työskentelee A La Mummo hienossa ruokaravintolassa Playa Del Inglesissä (tunnen kyseisen naisen jo parin vuoden takaa Helsingistä.) Suomen itsenäisyyspäivänä suomalaisravintolaan oli tullut joukko ruotsalaisia, jotka olivat kovaan ääneen huudelleet, että tämä koko itsenäisyyspäivähän on täysin naurettava, hölmöä juhlia sitä ja he olivat pyytäneet että televisioita suljettaisiin!!! Siis MITÄ….????

Ruotsalaisethan ihannoivat niin kauheasti Amerikkaakin ja siellähän 4.7 on todella suuri päivä jota juhlitaan niin näyttävästi että suurempia juhlia on vaikeampaa enää löytää! Täsmennän tähän, että kirjoittamani jutut eivät päde tietenkään kaikkiin ruotsalaisiin, täältä löytyy myös todella sydämellisiä ja ihania ihmisiä tottakai! Ja täältä löytyy paljon enemmän ihan älyttömän makeita paikkoja joissa käydä, kuin esim. Helsingistä joka tuntuu enemmän kylältä kuin kaupungilta.

Suomalaiset ovat myös selkeästi ihan eri tavalla alkoholisoituneita kuin ruotsalaiset. Alkoholismi ei sinällään tee ihmisestä pahaa tietenkään, itseasiassa tunnen yllättävän monta korkeissa viroissa olevia ihmisiä joilla on ainakin jonkin asteen alkoholiongelma, mutta nämä ihmiset ovat silti erittäin älykkäitä, lahjakkaita työssään ja muutenkin hyviä tyyppejä. Eriasia on ns.spurguasteen alkoholistit. Ruotsissa puolustellaan taas kovasti huumeita, ne eivät kuulemma aiheuta agressiivisuutta samalla tavalla kuin alkoholi, eivät aiheuta krapulaa, eivätkä tuhoa maksaa. No enpä nyt siitäkään tiedä……kaikki me täällä kuollaan kuitenkin, marssijärjestystä ei vaan tiedetä. Jos ihmisellä tulee erittäin vaikeita ja traumaattisia tilanteita vastaan elämässään, minä en ole sitä vastaan, jos ihminen turvautuu silloin esim. masennuslääkitykseen, tai jos ei ota lääkkeitä, niin vaikka punaviiniin (joka sisältää tanniinia ja rauhoittaa.) On niin helppo arvostella muita, minua ei ainakaan lohduta ollenkaan jos olen hermoromahduksen partaalla ja äitini ehdottaa minulle “pitkää metsäkävelyä.” Just joo, ei siinä mitkään kävelyt auta…..

Netissä julkaistiin kuva minusta Kämp baarissa, jossa olen kokonaan ilman meikkiä ja siitä oli tehty iso numero (kerrankin positiivisessa mielessä) että näytän ikäistäni nuoremmalta jne. No jaa…..kuten sanottu, keikoillani käytän showmeikkiä, treffeillä käytän tavallista naisellista meikkiä ja monesti ollessani kaupungilla shoppailemassa tai syömässä tms. ja vapaa-ajallani, olen kokonaan ilman meikkiä. En nyt ymmärrä, miksi tuokin oli niin suuri asia, että piti laittaa otsikon alle. Yleensä etelässä ja ruskettuneena olen myös vähemmällä meikillä, koska saan aina auringosta söpöt pisamat enkä halua peittää niitä meikkivoiteella.

Nyt alkaa tulla taas liian pitkä blogi……ohessa kuva minusta ja siskostani Juliasta Beverly Hillsissä Kaliforniassa, jossa olemme matkalla Hugh Hefnerin kartanon juhliin. Julian mopsilla Bonzolla on taas asiaa, joka kiteyttää lyhyesti tuntemuksemme tältä joululta….. No toivon todellakin radikaalia muutosta positiivisessa mielessä elämääni nyt vuodelle 2013.

Ja SATUMAISTA JA FANTASTISTA UUTTA VUOTTA-2013 KAIKILLE JOHANNA TUKIAINEN FANEILLE, PUOLUSTAJILLENI, YSTÄVILLENI SEKÄ YHTEISTYÖKUMPPANEILLENI! SEKÄ TIETYSTI KOKO SEISKALLE!"

-- osa 3/3, viimeinen --

http://www.image.fi/artikkelit/tahti

Tuksua on alkanut kovasti kaduttaa, ettei hankkinut lasta varakkaan amerikkalaisen kanssa, kun siihen oli tilaisuus. Tuksu ajattelee, että silloin hänellä olisi taattu tulonlähde lopuksi iäkseen, eikä hänen patalaiskana ihmisenä tarvitsisi tehdä sitäkään vähää mitä nykyään tekee.

Asioita, jotka Johanna Tukiaisessa ärsyttävät:
1. Ruma.
2. Tyhmä.
3. Lahjaton.
4. Moraaliton.
5. Siveetön.
6. Liioittelija.
7. Julkisuuden tavoittelija.
8. Ei ymmärrä olevansa ruma, tyhmä, lahjaton, moraaliton, siveetön liioittelija, joka ei kuuluisi julkisuuteen ollenkaan.
(Lähde: Internetin runsas aihetta käsittelevä aineisto.)

On se sitten kumma, kun Johanna ei mistään maailman kolkasta löydä haluamaansa. Milloin Suomen miehet on syvältä, milloin Ruotsin miehet ovat mitä ovat, milloin jotkut Miket tai Udit uskonnostaan tai mantereessta riippuen ovat mitä ovat....... Johannalla on loputtomiin syytöksiä kaikista muista, kuin itsestään.

Kukaan järkevä ja kunnollinen mies ei tuollaista eukkoa kestä. Johannan pitäisi mennä itseensä ja miettiä tunnon tarkasti, että mahtaisikohan hänessä olla jotain vikaa, kun kukaan ei häntä huoli ja kaikki vaan sorsii.

niinkö

Tuksu kärsii vääristyneestä minäkuvasta vert. anorektikko.

Eikös sitä sanota että aina syy löytyy... jos ei ole kärsä kippee niin routa on maassa.

Mulla on myös Escort kotona, mutta sitä ei ole katsastettu eikä ole talvirenkaita.

Tämä blogikirjoits julkaistiin vain päivää ennen katasrofipäivää 3.1.2013.
Mielestäni tekstissä näkyy hänen epävakautensa.

Mielenkiintoista, tästä on aikaa ja silti tuntuu että jutut jannaavat paikallaan. Tukholmassa asuneena voin kertoa että ruotsalaisten käsitys viinasta, lääkkeistä tai muustakaan huumaavista aineista ei ihan nyt noinkaan ole kuin tämä neito on sen käsittänyt. Tai sitten en tiedä missä ihmeen porukassa on kulkenut.
Tää kirjoitus vois olla vaikka tänään tehty muutamaa faktaa lukuunottamatta.