Nyt neuvoja!

Ahdistunut

Odotan ensimmäistä lastani. Raskaus on sujunut erittäin hyvin, ja olen ollut tyytyväinen ja iloinen. Nyt viime aikoina on kuitenkin alkanut ahdistaa - tuntuu että "kaikki päättyy" (siis kaikki entinen ja etenkin kaikki OMA) kun lapsi on syntynyt. Samalla tunnen kaameaa syyllisyyttä tällaisista ajatuksista, kun kuitenkin saan oman lapsen eli koen "ihmeen" ja kun raskauskin on ollut miellyttävä kokemus. Voisiko joku kokenut kertoa, onko mitään omaa elämää pienen lapsen äidillä enää synnytyksen jälkeen? Olen hyvin ahdistunut nyt näistä ajatuksista, ja vaikka mieheni on ymmärtäväinen, haluan kuulla NAISEN näkökulman. Kiitos asiallisista, rakentavista vastauksista jo etukäteen!

25

1525

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tarja

      itselleni kävi juuri samoin ensimmäistä odottaessani.Olin "JO" 26-vuotias ja pitkähkö bailuelämä takana,kun rupesimme lasta tekemään.Ja ehkä siitä johtuen imettäminen ei oikein lähtenyt käyntiin kun oli jotenkin levoton olo vielä vauvan synnyttyäkin,en tarkoita että olisin juossut tai edes halunnut enää minnekkään bailaamaan,mutta minusta oli hankalaa istua aloillaan ja imettää rinta suussa pitkäänkin viihtyvää vauvaa.Kun sitten otimme pullon käyttöön ja isä pystyi auttamann tässäkin asiassa olo helppottui.Toista lasta sitten imetinkin melkein vuoden eikä enää ahdistanut ollenkaan.Kyllähän ne ensimmäiset viikot ainakin menee tyyliin mikä maa,mikä valuutta mutta jo vuoden sisään tapahtuu niin paljon lasta seuratessa että ainakaan minä en sitä omaa elämää siinä vaiheessa kaivannutkaan,ja jos sinulla on turvalliset hoitajat niin ei ole synti ottaa sitä omaa aikaa silloin kun haluaa.Nyttemmin lapsen ollessa vajaa kaksi niin rupeaa tekemään mieli jo vähän ihmisten ilmoille yksinkin.Joten onnellista odotusta kaikkien ajatustenkin lomassa,hyvien ja pahojen,ne kuulu asiaan!

      • Toukka

        Sain esikoiseni toukokuussa ja omaa aikaa on sen verran ollut, kerran jumpassa ja pari kertaa salilla. Kavereita ei oo enää, niillä bailausvaihe viä pääl.

        Koko ajan 24h siinä lapsessa ollaan kiinni. Minulla ei imetys ole sujunut yhtään, ekat 2kk poika oli koko ajan rinnalla, niin etten ehtinyt edes syödä tai välil käydä vessassa. Nyt annan korviketta lisäksi kun maitoa ei tule riittävästi.

        Olen ollut tosi stressaantunut, ja jos käyn yksin joskus harvoin kaupassa, tunnen syyllisyyttä kun jätän vauvan isälle.

        En voi kuvitellakkaan meneväni viihteelle, koska vauva on niin pieni ja muut kokisivat minut huonona äitinä, jolle bailaus tärkeintä! Kyllä mäkin vieroksun, jos tien et joku on just saanu vauvan ja menee baariin!!!!

        Omaa aikaa ei siis ole yhtään kun vauva syntyy. Se kannattaa sisäistää jo raskausvaiheessa. Ja isovanhemmat varmaan ottaisivat hoitoon, mutta ei yöksi.

        Niin ja minä olen 22-vuotias.


      • Kari
        Toukka kirjoitti:

        Sain esikoiseni toukokuussa ja omaa aikaa on sen verran ollut, kerran jumpassa ja pari kertaa salilla. Kavereita ei oo enää, niillä bailausvaihe viä pääl.

        Koko ajan 24h siinä lapsessa ollaan kiinni. Minulla ei imetys ole sujunut yhtään, ekat 2kk poika oli koko ajan rinnalla, niin etten ehtinyt edes syödä tai välil käydä vessassa. Nyt annan korviketta lisäksi kun maitoa ei tule riittävästi.

        Olen ollut tosi stressaantunut, ja jos käyn yksin joskus harvoin kaupassa, tunnen syyllisyyttä kun jätän vauvan isälle.

        En voi kuvitellakkaan meneväni viihteelle, koska vauva on niin pieni ja muut kokisivat minut huonona äitinä, jolle bailaus tärkeintä! Kyllä mäkin vieroksun, jos tien et joku on just saanu vauvan ja menee baariin!!!!

        Omaa aikaa ei siis ole yhtään kun vauva syntyy. Se kannattaa sisäistää jo raskausvaiheessa. Ja isovanhemmat varmaan ottaisivat hoitoon, mutta ei yöksi.

        Niin ja minä olen 22-vuotias.

        "Niin ja minä olen 22-vuotias."

        Ja sen susta kyllä huomaakin.


      • tarja
        Kari kirjoitti:

        "Niin ja minä olen 22-vuotias."

        Ja sen susta kyllä huomaakin.

        että osittain nuoresta iästäkin johtuu tuo tunne ettei sitä omaa aikaa ole "yhtään" eihän sitä aina olekkaan,mutta jos on esim. auttavat isovanhemmat ja puoliso niin kyllä halutessaan pääsee lenkille tai ostoksille tms.Ja voin kertoa nyt kypsällä iällä äidiksi tulleena on ihana vaan kölliä sen vauvelin kanssa,ei ole enää kiire mihinkään....


      • Anu
        tarja kirjoitti:

        että osittain nuoresta iästäkin johtuu tuo tunne ettei sitä omaa aikaa ole "yhtään" eihän sitä aina olekkaan,mutta jos on esim. auttavat isovanhemmat ja puoliso niin kyllä halutessaan pääsee lenkille tai ostoksille tms.Ja voin kertoa nyt kypsällä iällä äidiksi tulleena on ihana vaan kölliä sen vauvelin kanssa,ei ole enää kiire mihinkään....

        Minä en ole lasten ollessa pieniä edes sitä omaa aikaa kaivannut. Olen nauttinut esim. pitkistä imetyksistä aamutuimaan vauvan kanssa, kun muu perhe on nukkunut, vauva tuhissut rinnalla ja itse vaikka lukenut jotain kivaa kirjaa, surffaillut netissä tai katsellut hömppävideoita yms. Joskus harvoin kävin ostoksilla yksin, mutta vasta sitten, kun vauva pystyi olemaan ilman tissiä kolmisen tuntia, mikä ei parin kolmen ensimmäisen kuukauden aikana onnistunut. Ihmetyttää myös nuo jutut omasta elämästä. Minä elän omaa elämää, en kenenkään muun, vaikka siihen lapsiakin kuuluu. Niin, tuo kiireettömyys sitä ihaninta onkin.


      • Toukka
        tarja kirjoitti:

        että osittain nuoresta iästäkin johtuu tuo tunne ettei sitä omaa aikaa ole "yhtään" eihän sitä aina olekkaan,mutta jos on esim. auttavat isovanhemmat ja puoliso niin kyllä halutessaan pääsee lenkille tai ostoksille tms.Ja voin kertoa nyt kypsällä iällä äidiksi tulleena on ihana vaan kölliä sen vauvelin kanssa,ei ole enää kiire mihinkään....

        mutta miten ikäni liittyy tähän keskusteluun? Mitenkä muilla sitten on sitä omaa aikaa ja miten järjestetty?

        Kaikilla se ei ole mahdollista ja kerroinkin vaan oman mielipiteeni vauvan hoitoon jättämisestä. Niin, ja jos omat harrastukset ja tarpeet menee vauvan edelle, kyllä saa peiliin katsoa.

        Että pointtini olikin se, että kun lasta hankitaan ja raskaaksi tullaan niin onhan se itsestään selvää ettei omaa aikaa jää.

        Mitenkä ihmeessä nyt minun viestini käsitettii ihan väärin???


      • Hohhoi...
        Toukka kirjoitti:

        Sain esikoiseni toukokuussa ja omaa aikaa on sen verran ollut, kerran jumpassa ja pari kertaa salilla. Kavereita ei oo enää, niillä bailausvaihe viä pääl.

        Koko ajan 24h siinä lapsessa ollaan kiinni. Minulla ei imetys ole sujunut yhtään, ekat 2kk poika oli koko ajan rinnalla, niin etten ehtinyt edes syödä tai välil käydä vessassa. Nyt annan korviketta lisäksi kun maitoa ei tule riittävästi.

        Olen ollut tosi stressaantunut, ja jos käyn yksin joskus harvoin kaupassa, tunnen syyllisyyttä kun jätän vauvan isälle.

        En voi kuvitellakkaan meneväni viihteelle, koska vauva on niin pieni ja muut kokisivat minut huonona äitinä, jolle bailaus tärkeintä! Kyllä mäkin vieroksun, jos tien et joku on just saanu vauvan ja menee baariin!!!!

        Omaa aikaa ei siis ole yhtään kun vauva syntyy. Se kannattaa sisäistää jo raskausvaiheessa. Ja isovanhemmat varmaan ottaisivat hoitoon, mutta ei yöksi.

        Niin ja minä olen 22-vuotias.

        Onhan se mukavaa, että on lapselleen OMISTAUTUNEITA äitejä kuulolla. Mutta minun mielestäni kohtuus se on kerjäämisessäkin! Ei lapsen kanssa tarvitse olla VÄKIPAKOLLA sitä 24h vuorokaudessa. Jättää vain lapsen isän hoiviinkin (mikäli isä on paikalla!) ja lähtee viettämään omaa aikaa!!! Ei se lapsi siitä PILAAN mene, vaikka olisi vähän aikaa ilman äitiäänkin!!! Miksi heittäytyä marttyyriksi?

        Eikä tarvitse sanoa, että tuollaiset puhuu, joilla ei ole mitään kokemusta: itselläni 3kk ikäinen vauva ja hyvin riittää omaa aikaa jne. Isäkin onnessaan, kun saa välillä olla vauvan kanssa kahdestaan ilman minua hössöttämässä siinä vieressä!


      • Toukka
        Hohhoi... kirjoitti:

        Onhan se mukavaa, että on lapselleen OMISTAUTUNEITA äitejä kuulolla. Mutta minun mielestäni kohtuus se on kerjäämisessäkin! Ei lapsen kanssa tarvitse olla VÄKIPAKOLLA sitä 24h vuorokaudessa. Jättää vain lapsen isän hoiviinkin (mikäli isä on paikalla!) ja lähtee viettämään omaa aikaa!!! Ei se lapsi siitä PILAAN mene, vaikka olisi vähän aikaa ilman äitiäänkin!!! Miksi heittäytyä marttyyriksi?

        Eikä tarvitse sanoa, että tuollaiset puhuu, joilla ei ole mitään kokemusta: itselläni 3kk ikäinen vauva ja hyvin riittää omaa aikaa jne. Isäkin onnessaan, kun saa välillä olla vauvan kanssa kahdestaan ilman minua hössöttämässä siinä vieressä!

        luepas ihan alkuperäinen viesti,siis ihan eka täs viestiketjussa.

        Riippuu mitä omalla ajalla tarkotetaan; esim.kävelylenkkiä vai bailaamista? Otin siis kantaa tuohon viihdepuoleen ja tarkoitin et mieluummiin oon kotona vauvan kans kun menen viihteelle ja kaiken lisäksi kuten taisin sanoa, imetyksessä on ongelmia joten en siksikään voi enkä halua lähtee kauas kun haluan sen onnistumaan ja vauva tarvii mua.

        Eikä vauvan kanssa oleminen ole mielestäni väkipakkoa, taitaa olla vahinkolapsi jos niin aattelee. Ensimmäisen vuoden vauva kyllä tarvii äitiään(niinkuin isääkin) koko ajan.

        Niin että sinä voit viettää omaa aikaa mutta me OMISTAUTUNEET äidit kai saamme olla vauvojemme kanssa?

        Eikä tarvi hermostua, pysytäänpä vaan asiassa(alkuperäsessä)


      • tarja
        Toukka kirjoitti:

        mutta miten ikäni liittyy tähän keskusteluun? Mitenkä muilla sitten on sitä omaa aikaa ja miten järjestetty?

        Kaikilla se ei ole mahdollista ja kerroinkin vaan oman mielipiteeni vauvan hoitoon jättämisestä. Niin, ja jos omat harrastukset ja tarpeet menee vauvan edelle, kyllä saa peiliin katsoa.

        Että pointtini olikin se, että kun lasta hankitaan ja raskaaksi tullaan niin onhan se itsestään selvää ettei omaa aikaa jää.

        Mitenkä ihmeessä nyt minun viestini käsitettii ihan väärin???

        tulkinta virhe,tuosta sinun tekstistäsi vaan jotenkin paistoi ulos sellanen negatiivinen tunne.Kavereita ei oo...Etten ehtinyt edes syömään...olen ollut stressaantunut...omaa aikaa ei siis ole yhtään...Nämä kaikki kuuluvat kyllä vauva-aikaan,totta,mutta pitemmän päälle vanhemmat määrää tahdin ei lapsi...Eli kohtuullisella tasolla omat harrastukset saa mennä vauvan edelle,siis harrastukset,ei esim.bailaaminen.No,meillä kaikilla on oma tyylimme ja tarpeemme toiselle sitä "omaa aikaa" on varttitunti saunassa yksinään ja toinen kaipaa parin tunnin ostosreissun.Ja kaikesta huolimatta sitä omaa aikaa pitää olla että selviää sreessaantumatta arjesta,vaikka se varttitunti siellä saunassa.Tätähän painotetaan jo neuvolassa,etteivät vanhemmat unohda omaa hyvinvointiaan niin suloisen syötävä kuin se pallero onkin.


      • Hohhoi...
        Toukka kirjoitti:

        luepas ihan alkuperäinen viesti,siis ihan eka täs viestiketjussa.

        Riippuu mitä omalla ajalla tarkotetaan; esim.kävelylenkkiä vai bailaamista? Otin siis kantaa tuohon viihdepuoleen ja tarkoitin et mieluummiin oon kotona vauvan kans kun menen viihteelle ja kaiken lisäksi kuten taisin sanoa, imetyksessä on ongelmia joten en siksikään voi enkä halua lähtee kauas kun haluan sen onnistumaan ja vauva tarvii mua.

        Eikä vauvan kanssa oleminen ole mielestäni väkipakkoa, taitaa olla vahinkolapsi jos niin aattelee. Ensimmäisen vuoden vauva kyllä tarvii äitiään(niinkuin isääkin) koko ajan.

        Niin että sinä voit viettää omaa aikaa mutta me OMISTAUTUNEET äidit kai saamme olla vauvojemme kanssa?

        Eikä tarvi hermostua, pysytäänpä vaan asiassa(alkuperäsessä)

        Luettu alkuperäisetkin viestit jne. on ja tosi mukava, että olet noin OMISTAUTUNUT äiti, mutta mielestäni kohtuuden nimissä kuitenkin! Mielestäni ei vauvojen kanssa tarvitse vouhottaa, kyllä ihan normaalistikin tulee erinoimaisesti toimeen!!!

        Harjoittele sinä imettämistä ja ole onnellinen, mutta älä heittäydy marttyyriksi sanomalla, että kavereita ei ole, koska niillä on vielä bilevaihe päällä! Voisit jkai sinäkin mennä tunniksi pariksi vanhojen kavereidesi luokse ilman toukkaa, niin kyllä ne kaverisuhteet siitä "palautuu"...?


      • Toukka
        Hohhoi... kirjoitti:

        Luettu alkuperäisetkin viestit jne. on ja tosi mukava, että olet noin OMISTAUTUNUT äiti, mutta mielestäni kohtuuden nimissä kuitenkin! Mielestäni ei vauvojen kanssa tarvitse vouhottaa, kyllä ihan normaalistikin tulee erinoimaisesti toimeen!!!

        Harjoittele sinä imettämistä ja ole onnellinen, mutta älä heittäydy marttyyriksi sanomalla, että kavereita ei ole, koska niillä on vielä bilevaihe päällä! Voisit jkai sinäkin mennä tunniksi pariksi vanhojen kavereidesi luokse ilman toukkaa, niin kyllä ne kaverisuhteet siitä "palautuu"...?

        No, tämä on kyllä tosiasia, että kavereita ei oo, yhden kerran näin entisen kaverini, joka puhui kokoajan juhannuksesta ja ketä oli nähny baaris...yritin pitää kiinnostusta yllä, mutta kun kavereita ei kiinnosta vauvajutut yhtään niin siinäpä sitten puheenaiheita keksimään.

        Niin ja esikoisen kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä(niinkun nyt meillä) ja en ole saanut tukea imetykseen joten siksi kai stressi ymmärrettävää.

        Enkä minä vouhota vauvani kanssa vaan olen ihan tasapainoinen äiti.
        Kukapa äiti ei halua omistautua omalle pienelle ihanalle vauvalleen?

        Ja se on kavereiden päätös olla pitämättä yhteyttä, yritetty on omalta puolelta mutta turhaan eli tämä ei oo mitän marttyyriutta kylläkään.

        Taas on hiukan päästy sivuun ihan alkuperäisestä asiasta...
        Poikani on 2kk joten kai ihan normaalia, etten halua olla erossa hänestä?

        Hatunnosto niille joille jää omaa aikaa, minun oma aikani on kaupassa käynti yhdessä vauvan kanssa ja se, että pääsen suihkuun ihan rauhassa.

        Niin, ja Tarjalle sitä että alussa todellakin vauva oli KOKO AJAN rinnalla etten päässyt edes vessaan. Isä ei voinut jäädä lomalle, joten oli hiukan vaikeeta.Äitini kyllä oli minua välillä auttamassa.

        Luulen, että omaa aikaa voi alkaa ajatella sitten, kun lapsen voi jättää hoitoon.

        Mutta mikään ei ole niinkuin ennen kun vauva maailmaan putkahtaa, että jokainen järjestäköön ajankäyttönsä niinkuin parhaaksi näkee.

        Tämä oli jälleen kerran minun mielipiteeni, olkaa onnellisia jos voitte jonnekin mennä ilman vauvaa ja jatkaa harrastuksia ja nähdä kavereita. Ei muuta.


      • tarja
        Toukka kirjoitti:

        No, tämä on kyllä tosiasia, että kavereita ei oo, yhden kerran näin entisen kaverini, joka puhui kokoajan juhannuksesta ja ketä oli nähny baaris...yritin pitää kiinnostusta yllä, mutta kun kavereita ei kiinnosta vauvajutut yhtään niin siinäpä sitten puheenaiheita keksimään.

        Niin ja esikoisen kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä(niinkun nyt meillä) ja en ole saanut tukea imetykseen joten siksi kai stressi ymmärrettävää.

        Enkä minä vouhota vauvani kanssa vaan olen ihan tasapainoinen äiti.
        Kukapa äiti ei halua omistautua omalle pienelle ihanalle vauvalleen?

        Ja se on kavereiden päätös olla pitämättä yhteyttä, yritetty on omalta puolelta mutta turhaan eli tämä ei oo mitän marttyyriutta kylläkään.

        Taas on hiukan päästy sivuun ihan alkuperäisestä asiasta...
        Poikani on 2kk joten kai ihan normaalia, etten halua olla erossa hänestä?

        Hatunnosto niille joille jää omaa aikaa, minun oma aikani on kaupassa käynti yhdessä vauvan kanssa ja se, että pääsen suihkuun ihan rauhassa.

        Niin, ja Tarjalle sitä että alussa todellakin vauva oli KOKO AJAN rinnalla etten päässyt edes vessaan. Isä ei voinut jäädä lomalle, joten oli hiukan vaikeeta.Äitini kyllä oli minua välillä auttamassa.

        Luulen, että omaa aikaa voi alkaa ajatella sitten, kun lapsen voi jättää hoitoon.

        Mutta mikään ei ole niinkuin ennen kun vauva maailmaan putkahtaa, että jokainen järjestäköön ajankäyttönsä niinkuin parhaaksi näkee.

        Tämä oli jälleen kerran minun mielipiteeni, olkaa onnellisia jos voitte jonnekin mennä ilman vauvaa ja jatkaa harrastuksia ja nähdä kavereita. Ei muuta.

        kaksitoista vuotta sitten olen itsekkin istunut wc-pytyllä vauva rinnalla,mutten silti väitä ettei minulla ollut "yhtään" omaa aikaa.Silloin ei raaskinut jättää sitä vauvaa todellakaan hetkeksikään,ainakaan itkemään,nyttemmin olen kyllä käynyt wc:ssä yksin,vaikka vauva itkeskelisikin omassa sängyssään.Mutta jos ei halua eikä tarvitse aikaa niin so what,asiat on ok.


      • Hohhoi...
        tarja kirjoitti:

        kaksitoista vuotta sitten olen itsekkin istunut wc-pytyllä vauva rinnalla,mutten silti väitä ettei minulla ollut "yhtään" omaa aikaa.Silloin ei raaskinut jättää sitä vauvaa todellakaan hetkeksikään,ainakaan itkemään,nyttemmin olen kyllä käynyt wc:ssä yksin,vaikka vauva itkeskelisikin omassa sängyssään.Mutta jos ei halua eikä tarvitse aikaa niin so what,asiat on ok.

        yhdyn mielipiteeseesi!

        En minäkään sano, että minulla omaa aikaa olisi yhtä paljon, kuin ennen vauvaa, mutta kyllä sitä järjestää ihan oman psyykeensä vuoksi edes vähän.

        Vaikkakin se uusi, ihanan tuoksuinen Nuppuli on niin suloinen, ei se silti ole täysin "sekaisin" saanut minun ja mieheni elämää. Voin kyllä sanoa, ettei meidän elämä ole paljoa muuttunut sitten viime kesästä. Kaverit eivät ole kaikonneet minnekään. Joskus ihmettelevätkin, että miten minun puheenaiheitani ei ole Nuppu täyttänyt ihan kokonaan, pystyn kuulemma keskustelemaan vaikka siitä baarielämästäkin. Ja kyllä minullakin saa vauva vähän aikaa itkeskellä sängyssään, kun olen esim. vessassa, ei Nuppu siitä ole rikki mennyt.

        Mennään mieheni kanssa yhdessä vauvan kanssa ja molemmat erikseen (miehellänikin on joskus vauva mukana, kun menee kavereilleen ja syöttää siellä sillä aikaa pullosta), se ei ole ollut meille mikään ongelma. Meillä on ehkä niin helppo vauva ja terve parisuhde, en tiedä.

        Mutta jolla ei ole halua tms. omaa aikaa järjestää, niin oma asiansa. Jääköön tämä keskustelu nyt minun osaltani tähän. Heips!


      • Toukka
        Hohhoi... kirjoitti:

        yhdyn mielipiteeseesi!

        En minäkään sano, että minulla omaa aikaa olisi yhtä paljon, kuin ennen vauvaa, mutta kyllä sitä järjestää ihan oman psyykeensä vuoksi edes vähän.

        Vaikkakin se uusi, ihanan tuoksuinen Nuppuli on niin suloinen, ei se silti ole täysin "sekaisin" saanut minun ja mieheni elämää. Voin kyllä sanoa, ettei meidän elämä ole paljoa muuttunut sitten viime kesästä. Kaverit eivät ole kaikonneet minnekään. Joskus ihmettelevätkin, että miten minun puheenaiheitani ei ole Nuppu täyttänyt ihan kokonaan, pystyn kuulemma keskustelemaan vaikka siitä baarielämästäkin. Ja kyllä minullakin saa vauva vähän aikaa itkeskellä sängyssään, kun olen esim. vessassa, ei Nuppu siitä ole rikki mennyt.

        Mennään mieheni kanssa yhdessä vauvan kanssa ja molemmat erikseen (miehellänikin on joskus vauva mukana, kun menee kavereilleen ja syöttää siellä sillä aikaa pullosta), se ei ole ollut meille mikään ongelma. Meillä on ehkä niin helppo vauva ja terve parisuhde, en tiedä.

        Mutta jolla ei ole halua tms. omaa aikaa järjestää, niin oma asiansa. Jääköön tämä keskustelu nyt minun osaltani tähän. Heips!

        minkä ikäsiä olet miehesi kanssa? Enhän minäkään koko päivää vauvasta puhu, mutta onkohan kaverit niin jälkeenjääneitä ettei tajuu edes onnitella vauvan syntymäst ym.?

        Eli keskustelun aiheita olisi muitakin kyllä...

        Onnea sinulle hohhoi kun annat miehesi ottaa mukaan vauvan.Imetätkö lainkaan, meinaan vaan sitä, että eikö maidontulo kärsi tollasesta, koska meillä o jo pullo-tissi kierre.

        Ja jos annan vauvan isän mukaan esim. isän mennessä omaan kotiinsa, en halua sitä koska mieheni isä on eronnut ja asuu uuden naisystävänsä kanssa ja sain siitä muijasta "trauman" kun oltiin siel käymäs ni hän nappas nukkuvan vauvan kaukalosta ja kun oli ruoka-aika (annetiin sillon pullosta) niin hänpä alkoi syöttää lupaa kysymättä eikä antanut vauvaa edes isälle vaikka isä vaatimalla vaati!!!

        Muutenkin äidinvaistot pinnassa ja sit se akka ei anna omaa vauvaa pois niin no thanks! Ei sinne ainakaan...

        elikkäs joo...eikä meidänkään parisuhteessa vikaa ole, mies kyllä käy baareissa ja salilla, kavereiden kanssa ym. mutta minne mä menisin yksinäni??? Mielummin kotsas...


      • Hohhoi...
        Toukka kirjoitti:

        minkä ikäsiä olet miehesi kanssa? Enhän minäkään koko päivää vauvasta puhu, mutta onkohan kaverit niin jälkeenjääneitä ettei tajuu edes onnitella vauvan syntymäst ym.?

        Eli keskustelun aiheita olisi muitakin kyllä...

        Onnea sinulle hohhoi kun annat miehesi ottaa mukaan vauvan.Imetätkö lainkaan, meinaan vaan sitä, että eikö maidontulo kärsi tollasesta, koska meillä o jo pullo-tissi kierre.

        Ja jos annan vauvan isän mukaan esim. isän mennessä omaan kotiinsa, en halua sitä koska mieheni isä on eronnut ja asuu uuden naisystävänsä kanssa ja sain siitä muijasta "trauman" kun oltiin siel käymäs ni hän nappas nukkuvan vauvan kaukalosta ja kun oli ruoka-aika (annetiin sillon pullosta) niin hänpä alkoi syöttää lupaa kysymättä eikä antanut vauvaa edes isälle vaikka isä vaatimalla vaati!!!

        Muutenkin äidinvaistot pinnassa ja sit se akka ei anna omaa vauvaa pois niin no thanks! Ei sinne ainakaan...

        elikkäs joo...eikä meidänkään parisuhteessa vikaa ole, mies kyllä käy baareissa ja salilla, kavereiden kanssa ym. mutta minne mä menisin yksinäni??? Mielummin kotsas...

        Ikää minulla on 24- ja miehelläni 27-vuotta.

        Ystävämme kyllä onnittelivat vauvasta jne. He järjestivät minulle jopa Baby Showeritkin odotusaikanani ja miehelleni varpajaiset vauvamme synnyttyä. Olemme kaikki valmistuneet kukin mistä korkeakoulusta, joten käytöstavat ovat kyllä hanskassa. Mutta niistä puheenaiheista se, että me olemme mieheni kanssa ainoat kaveriporukastamme joilla on lapsia. Me molemmat tiedämme, ettei ystäviämme kiinnosta aina kuulla pelkästään Nupun kuulumisia, vaan meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteemme, joista puhutaan. Ja kyllä, sanon ihan varmuuden vuoksi, ettet tartu tähän, puhumme vähän Nupustakin, mutta se siitä!

        Ja kyllä imetän. Mutta pumppaan maidon talteen silloin, kun en ole imettämässä tai mieheni on jossain Nupun kanssa. En ole ottanut tästä imettämisestä mitään kunnia-asiaa, joten en tunne itseäni mitenkään huonommaksi äidiksi, vaikka annankin lapselleni maidon joskus pullosta. Ja ei, maidontuloon satunnainen pullosta antaminen ei ole vaikuttanut.

        Ikävää, että miehesi isän luona on ongelmia. Mutta onhan toki joitain muita paikkoja minne voisi mennä kyläilemään? Niin, yhdessä tai erikseen...

        Enkä tarkoittanut mitään, että sinun ja miehesi parisuhteessa jotain vikaa olisi. Mietin vain, että miten meillä tuntuu olevan asiat ihan eri mallillaan kuin esim. sinun luonasi. Ehkä se johtuu tästä ikäerosta, enää ei tarvitse yrittää olla jotain muuta kuin on...


      • Toukka
        Hohhoi... kirjoitti:

        Ikää minulla on 24- ja miehelläni 27-vuotta.

        Ystävämme kyllä onnittelivat vauvasta jne. He järjestivät minulle jopa Baby Showeritkin odotusaikanani ja miehelleni varpajaiset vauvamme synnyttyä. Olemme kaikki valmistuneet kukin mistä korkeakoulusta, joten käytöstavat ovat kyllä hanskassa. Mutta niistä puheenaiheista se, että me olemme mieheni kanssa ainoat kaveriporukastamme joilla on lapsia. Me molemmat tiedämme, ettei ystäviämme kiinnosta aina kuulla pelkästään Nupun kuulumisia, vaan meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteemme, joista puhutaan. Ja kyllä, sanon ihan varmuuden vuoksi, ettet tartu tähän, puhumme vähän Nupustakin, mutta se siitä!

        Ja kyllä imetän. Mutta pumppaan maidon talteen silloin, kun en ole imettämässä tai mieheni on jossain Nupun kanssa. En ole ottanut tästä imettämisestä mitään kunnia-asiaa, joten en tunne itseäni mitenkään huonommaksi äidiksi, vaikka annankin lapselleni maidon joskus pullosta. Ja ei, maidontuloon satunnainen pullosta antaminen ei ole vaikuttanut.

        Ikävää, että miehesi isän luona on ongelmia. Mutta onhan toki joitain muita paikkoja minne voisi mennä kyläilemään? Niin, yhdessä tai erikseen...

        Enkä tarkoittanut mitään, että sinun ja miehesi parisuhteessa jotain vikaa olisi. Mietin vain, että miten meillä tuntuu olevan asiat ihan eri mallillaan kuin esim. sinun luonasi. Ehkä se johtuu tästä ikäerosta, enää ei tarvitse yrittää olla jotain muuta kuin on...

        en tiedä mitä tarkotit että ei tarvi koittaa olla joku muu kuin mikä on..

        Minulla ja miehelläni on eri kaverit(minun kavereinani tarkotan äitiäni ja siskoani) joten sinällään jo eri tilanne ja itselläni ei kavereita olekaan(en sano tätä marttyyrina) vaan niin todellakin on ja olen asiaan tottunut. Vauva on minun "ystäväni" ja ehkä siksi pidänkin niin "LUJAA" kiinni hänestä...

        Omaa aika voisin tarvitakin ja varmaan ehkä myös ystävää mutta mihinkäs minä yksinäni aikaa tappamaan kun voin viettää sen ajan vauvan kanssa?...

        Miehelläni on vapaus mennä ja hänkin on sanonut että voisin käydä tuulettumassa, mutta niinhän se on että läheiset on "sokeita" todellisuudelle, siihen että ainahan tuo on tuossa yksinään ollut- ei siis huomannut että joku puuttuu ja se joku on kaveri...

        Näin ovat minun asiani ja joku joka on samanlaisessa tilanteessa voi ehkä ymmärtää kuinka tiukasti haluan varjella ja suojella lastani koska hän on ainoa mieheni rinnalla mitä minulla on. Enkä edelleenkään aio marttyyriksi, olen niin tottunut kaverittomuuteen, että näin..


      • tarja
        Toukka kirjoitti:

        en tiedä mitä tarkotit että ei tarvi koittaa olla joku muu kuin mikä on..

        Minulla ja miehelläni on eri kaverit(minun kavereinani tarkotan äitiäni ja siskoani) joten sinällään jo eri tilanne ja itselläni ei kavereita olekaan(en sano tätä marttyyrina) vaan niin todellakin on ja olen asiaan tottunut. Vauva on minun "ystäväni" ja ehkä siksi pidänkin niin "LUJAA" kiinni hänestä...

        Omaa aika voisin tarvitakin ja varmaan ehkä myös ystävää mutta mihinkäs minä yksinäni aikaa tappamaan kun voin viettää sen ajan vauvan kanssa?...

        Miehelläni on vapaus mennä ja hänkin on sanonut että voisin käydä tuulettumassa, mutta niinhän se on että läheiset on "sokeita" todellisuudelle, siihen että ainahan tuo on tuossa yksinään ollut- ei siis huomannut että joku puuttuu ja se joku on kaveri...

        Näin ovat minun asiani ja joku joka on samanlaisessa tilanteessa voi ehkä ymmärtää kuinka tiukasti haluan varjella ja suojella lastani koska hän on ainoa mieheni rinnalla mitä minulla on. Enkä edelleenkään aio marttyyriksi, olen niin tottunut kaverittomuuteen, että näin..

        kaikki perhekerhot sun muut,ne on kivoja kun sinne mennään lasten kanssa ja saa samalla aikuiskontakteja,eli jos tarviit henkireikää etkä halua/pysty jättämään lasta niin suosittelen lämpimästi.Ja jos asut kaupugissa niin kaikki muskarit ja vauvauinnit,vauvan vähän kasvettua,ovat varmaan kivaa tekemistä lapsen kanssa.Ja sieltä saattaa saada vaikka sitten sen ystävänkin,ainakin hiekkalaatikko kavereita.Rohkeesti mukaan vaan!


      • justin
        tarja kirjoitti:

        kaikki perhekerhot sun muut,ne on kivoja kun sinne mennään lasten kanssa ja saa samalla aikuiskontakteja,eli jos tarviit henkireikää etkä halua/pysty jättämään lasta niin suosittelen lämpimästi.Ja jos asut kaupugissa niin kaikki muskarit ja vauvauinnit,vauvan vähän kasvettua,ovat varmaan kivaa tekemistä lapsen kanssa.Ja sieltä saattaa saada vaikka sitten sen ystävänkin,ainakin hiekkalaatikko kavereita.Rohkeesti mukaan vaan!

        toisilleen!!
        ottamatta nyt kantaa siihen auttaako imetystä jos istuu vauva tississä koko päivän tai kuka on OMISTAUTUNUT tai kenen oman ajan tarve on mitäkin mutta mikä HE---TTI siinä on että kunhan muut saadaan haukuttua ja arvosteltua kun MINÄ sitä ja tätä vauvalleni niin hyvä tulee?ja jos joku kysyy neuvoja niin jo täällä mammat on kolmannessa viestissä toistensa kurkuissa ja kysyjälle jää luu käteen
        ....


      • Susi
        justin kirjoitti:

        toisilleen!!
        ottamatta nyt kantaa siihen auttaako imetystä jos istuu vauva tississä koko päivän tai kuka on OMISTAUTUNUT tai kenen oman ajan tarve on mitäkin mutta mikä HE---TTI siinä on että kunhan muut saadaan haukuttua ja arvosteltua kun MINÄ sitä ja tätä vauvalleni niin hyvä tulee?ja jos joku kysyy neuvoja niin jo täällä mammat on kolmannessa viestissä toistensa kurkuissa ja kysyjälle jää luu käteen
        ....

        JOo, naisena olen ihan samaa mieltä. Enkä edes voi sanoa, etten itse olisi ihan samanmoinen. Monesti olen kyllä pohtinut syytä ko. juttuun ja siihen, miksi miehet on yleisesti ottaen reilumpia toisiaan kohtaan...ainakin usein vaikuttaa siltä. Meidän naisten tulisi ymmärtää se, että tämä arvostelunhalumme on lopulta meitä itseämme vastaan, sillä lailla nostamme miessukupuolen tietyllä tavalla paljon korkeampaan asemaan kuin missä me olemme (taistelemassa kuin hyeenat kielioppivirheistä). Eli naiset hoi, olemmekohan me vaan typeriä itsekään asiaa tajuamatta? Kuinka monta kinastelua parisuhteessanne tulisi, jos ette itse tarttuisi mitä epäolennaisimpiin asioihin (muka tärkeisiin)? Itse suljin suuni jonkin aikaa aina kun teki mieleni jostain huomauttaa ja aikas pian huomasin omaavani paljon paremman parisuhteen..äijäkin avautui hippasen kun ei koko ajan tarvinnut pelätä tyrmätyksi tulemista. No, tämä tästä. Vaan korottakaamme naiset itsemme uuteen ulottuvuuteen, sisaruuteen ja hyväksyntään. Uskoisin, että niin meistä tulisi hiukan parempia ihmisiä.


    • Tuore äiti

      Juttusi voisi olla minun kirjoittamani. Kävin raskausaikana läpi ihan samoja tuntemuksia. Miksi lapsia hankitaankaan? Elämäni on varsin mukavaa mieheni kanssa kahdestaan... Silti päätimme tarjota yhdelle pienokaiselle hyvän kodin. Olemme lapsirakkaita.
      Tällä hetkelläni sylissäni nukkuu kuukauden ikäinen poika. Hän sitoo minut välittömään läheisyyteensä noin 24h/vrk. Imetyksen välillä joskus iltaisin olen käynyt ostoksilla tai úlkoilemassa, jolloin mies on hoitanut poikaa.
      Pelkäsin raskausaikana todella tätä vapauden menetystä. Pelkäsin, että masennun.
      Muutos todella on iso, sitä ei käy kieltäminen. En kuitenkaan ole masentunut, vaikka vauva vaatii minulta paljon. Totta puhuakseni, en edes ajattele vapauden menetystä juurikaan. Ihan yllätykseksenikin.
      Alkushokin jälkeen kaikki lapsen kehitysaskeleet ilahduttavat suuresti ja vapauttavat pikku hiljaa minua jälleen. Ja hän on vasta kuukauden ikäinen! Kolmen kuukauden iässä hän alkaa viihtymään lattialla lelujen kanssa... Kun lopetan imetyksen, otan vapaan pitkän viikonlopun ja teen jotain todella rentouttavaa... Pienistä asioista nauttii nyt paljon enemmän, kun mikään ei ole itsestään selvää.
      Sanoisin, että me "ahdistuneet" odottajat olemme sikäli paremmassa asemassa, kuin ruusunpunaisia vauvaunia näkevät, koska valmistaudumme realistisemmin karuun muutokseen. Joka loppujen lopuksi ei sitten tunnukaan niin karulta!

    • Henna

      välillä on aivan JÄRJETÖN ahdistus, sellainen että tuntuu että ratkeaa liitoksistaan! Ja sit syyllistyy tietty...

    • Onnekas

      Oma raskauteni oli suurimmaksi osaksi niin ahdistava kokemus, että vaikka toista lasta vielä tekisikin mieli niin en ole varma haluanko kokea enää sitä 9 kk:n tuskaista odotusta. No joo, vaan olin sitten jo huolissani siitäkin, että johan näillä fiilareilla aivan varmasti mulle tulee vielä synnytyksen jälkeinen masennuskin...vaan mitä vielä!
      Eihän sitä äidinrakkautta voi tietää lapseton etukäteen, eikä sitä ymmärrä millaisiin suorituksiin oma mieli ja voimat venyy..ja ihan omaehtoisestikin vielä. Olen itse ollut varsinainen menoepeli ja vauvan syntymän jälkeen yllättänyt niin itseni kuin muutkin sillä, ettei sitä vaan edes halua lähteä pois vauvan luota juhlimaan tms. VAAN, meidän perheessä kauppareissut olen synnytyksen jälkeen tehnyt minä yksistäni ja sitten olen käynyt ratsastamassa, kavereiden luona (muutaman kerran kuukaudessa, noin pari-kolme tuntia kerrallaan), kävelylenkeillä koiran kanssa ja sitten tietty vauvelin kanssa sukuloimassa, luontoretkillä (vauva rintareppuun vaan), äiti-vauva-kerhossa, shoppailemassa jne jne. Eli ei sen vauvan kanssa tarvitse linnottautua mihinkään sisälle ikuisiksi ajoiksi! Ekat pari-kolme kuukautta kantsii ottaa suhteellisen rauhallisesti vaan sitten menoksi vaan! Ja onkos se sitten niin kauheaa köllötellä luvan kanssa kotona, se on aivan ihanaa pötkötellä vauva kainalossa päiväunia, höpötellä ja supatella niitä näitä ja naureskella omalle peilikuvalleen kun enemmän tai vähemmän räjähtäneenä heiluu kotona :) Siis äitiys on ihana juttu ja mua ärsyttää ihan tavattomasti se, miten sitä pidetään nykyään jotenkin niin hemmetin raskaana ja riistävänä. Mikäli pelkää univelkaa, kannattaa nukkua vauva vieressä (tissi suuhun vaan kun vauva herää ja jatkamaan unia). Isäntä voi vaikka nukkua patjalla lattialla muutaman kuukauden ja kannattaa sitten muistaa, että hetsilleen kun paikat kestää, kantsii visiteerata siellä patjalla pötköttäjää ;) Vaikka sitten innostusta teeskennellen, meinaan siitä isukista on sulle huomattavan paljon enemmän apua kun ei "kassit" paina polviin, heh! Eli tällainen vuodatus. Nauttikaa elämästä ja iloista asennetta!!!!!!!

      • jenkka

        kyllä mä ainakin oon päässyt liikkumaan, milloin vain shoppailemassa, milloin kuntosalilla, ja olen jopa syntinen =) käynyt ihan rehelliset lärvitkin vetämässä pari kertaa. likka on ollut isänsä kanssa. ja ens viikolla menee yökylään, niin päästää äijän kanssa kaksinkin jonnekin. aika paljon oon kotona sen kanssa, kun asutaan niin kaukana mistään,mutta joskus käydään yhdessä vauvan kanssa linja-autoilemassa, ja joskus käyn yksin, joko kaupoilla tai bailaamassa. (täytyy sanoa että kummasti tekee terää joskus rentoutua, vaikka kerran kuussa)


    • ..plaah..

      Älkää hyvät ihmiset 4:n seinän sisälle jääkö. No okei, ekat kuukaudet on tietty sellasta harjottelua ja väsäämistä. Mutta menkää lenkille, kauppaan ihan minne vaan. Mut älkää kotiin jääkö 24h. Sillon kyllä tulee nopeesti mökkihöperöks, ja sellanenhan sit onki oikeen idylli äiti!
      Jos kavereita ei kiinosta "sun" seura enään lapsen syntymän jälkeen, niin jätämme ne kaverit omaan arvoonsa! Ei sellasilla kukaan mitään tee! Anna heidän mennä ja naiskennella ympärinsä! *ggrrr*
      Meillä on kaveripiirissä yks vauva (lähikaveripiirissä). Ainakun nähään (asutaan 600km päästä toisistamme) niin me jutellaan lapsesta, menneistä, tulevasta, ja mitä useemmin lähetään myös tuulettumaan ihan akka-porukalla. ;) Isä jää kiltisti kotiin hiotaan tyttöä, ja akat lähtee baanalle. Yks ilta, hei ei se koko maailmaa kaada. Teillä on ainaki seuraavat 18v. aikaa samakaton alla!!! :)
      Poikakaverin kavereilla (heh, olipas vaikee) on jo monilla lapsia. Ei se sen ihmeellisempää oo. Ollaan joskus kylässä, joskus ne meillä. Grillataan kesällä, bailataan yhessä.
      Ei se lapsi pysäytä, eikä saakkaan pysäyttää elämää!!!
      Omaa aikaa vaan hankkimaan! Vaikka sit roskia viemään ja korttelin ympäsi kävelten. ;) ;)

      *Tsemppiä kaikille*

      • ööö

        mitä tarkoitti tuo "naiskennella ympärinsä" ?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9140
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7873
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5547
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2334
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2079
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1729
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1664
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1413
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1348
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      1206
    Aihe