Päässä pakkoajatuksia, siis ihan koko ajan sama tyyppi ajatuksissa. Levoton, kiihtynyt olo. Keskittymisongelmia, esim. elokuvien katselu ja lukeminen eivät onnistu, kuten aiemmin. Kuuntelin hetki sitten ajaessani autoradiota, kunnes yhtäkkiä tajusin, etten muistanut mitään kuulemaani. Sekavat unet ja ruokahaluttomuus. Ennen kaikkea kuitenkin sellainen olo, että käyn ylikierroksilla eikä kroppa ja pää jaksa tätä. Miten ihmeessä saisin oloni normaaliksi ja olisin oma järkevä itseni, kun koko ajan olo on mennyt pahemmaksi. Luulen, että olen ihan oikeasti sekoamassa.
Kiitos, kun sain kertoa.
Kiitos, kun sain kertoa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No hoh hoijakkaa. Siis tuo kuulostaa jotenkin oudolta, että, jos joku ihminen mukamas on ihan oikeasti tehnyt sinuun niin suuren vaikutuksen, niin miksi et voi kertoa sitä hänelle. Ehkä hänkin voi tuntea samoin sinua kohtaan, tai sitten ei tunne ja pääset piinastasi. Kertominen kuitenkin helpottaa omaa oloa ja saahan ainakin tiedon toisen ajatuksista.
Sitten voi joko jatkaa matkaa, tai olla yhdessä.
Mulla oli tuossa joku aika sitten sama ongelma. Tykkään tosi paljon lukea, mutta ei tullut keskittymisestä kerta kaikkiaan mitään! Sama elokuvien kanssa. Sama keskustelujen kanssa! Siis mulla meni iso osa ihmisten puheistakin ohi. Ziisus miten hankalaa se oli. Valvoin yöllä, silti jaksoin, ihme energialataus oli päällä koko ajan.
Ajan kanssa se onneksi livittyi, nyt olen päässyt kaipailussa johonkin ihanampaan suvantovaiheeseen, jossa voi välillä tehdä muutakin kuin vain pyöritellä ajatuksia hänestä.
No onko sinulla yleensä tapana olla pakkomielteinen? Siis niin pitkään juuri, että saat haluamasi ja sitten kyllästyt saatuasi sen.
limerenssistä, osuuko?
Kiitän vastauksista. En oikein usko limerensseihin, vaikka kyllä ilmiö osin tutulta vaikuttaakin, mitä pikaisesti lukien siitä sain irti. Liian yksinkertaistava silti, minun mielestäni tunteita ei voi määritellä tiettyjen rajojen sisälle. Ehkä tämä epämääräisyys rassaakin eniten. Välillä kaikki on hyvin ja tulevaisuus näyttää selkeältä ja kirkkaalta, välillä, kuten nyt joulun aikaan, ei pysty yhtään säätelemään ajatuksiaan. Hohhoijaa.
Ei minulla ole aiemmin ollut taipumusta pakkomielteisiin jos nyt ei muihinkaan mielen ongelmiin, vaan ihan tasapainoinen olen ollut tähän saakka. Nyt olen näköjään vinksahtanut, vaikka ei kai se onneksi päällepäin (vielä!) näy. Kiva oli lukea, että jollakulla on aika auttanut. Siihen olenkin luottanut ja haluan luottaa edelleen, ehkä tässä ei ole mennyt vielä riittävästi aikaa. Muiden ikävästä lukeminen ei ainakaan auta edes vertaistukena - on pahinta mahdollista piinaa lukea yöllä väsyneenä muiden haikailuja. Muutaman päivän taukojen jälkeen palaan aina takaisin lukemaan, pakkomielle kai tämäkin on.
et oo ainoo, et ollenkaan. se on tykkyytä toi.
No ohhoh...oli kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Voisin vielä lisätä tuohon, että ikävä ja kaipuu tuntuu raskaana painona rintakehän päällä, aina kun muistelen mitä "meillä" oli. En ole ikinä elämässäni kokenut mitään yhtä vahvaa tunnetta...MITÄ TÄMÄ ON JA KOSKA TÄMÄ MENEE OHI? Yhteydet "meillä" katkesi jo loppukesästä, mutta en todellakaan pysty unohtamaan häntä...
minulla on vastaavia tuntemuksia. Kaiken maailman rakkaustarinoita elämääni on mahtunut, mutta viime kesänä koin niistä ehdottomasti voimakkaimman ja .. tavallaan myös oudoimman.
Kaikkein hauskinta lienee, ettei mitään tapahtunut ja silti tapahtui niin paljon. Tilanne oli kuitenkin mahdoton ja kun tuli tilaisuus "irroittautua", nin tein sen. Särjin siinä sydämmeni, mutta pitipä sekin kokea kunnolla kerran elämässä. Olisi se särkynyt kyllä muutoinkin.
http://www.youtube.com/watch?v=C0i1_PyfIkc
JOS et ota yhteyttä häneen, on ihan mahdollista, että sekoat!
Ainoa tapa välttää se on saada selvyys asiaan.
TOIMI jo tänä iltana, niin voit hyvinkin vielä selvitä ilman sekoamista.
Mutta muista: kysymys voi olla muutamasta päivästä TAI jopa vain muutamasta tunnista!
Etkö sä koskaaan ole huolissas omasta mielenterveydestäs?
"Mutta muista: kysymys voi olla muutamasta päivästä TAI jopa vain muutamasta tunnista!"
ÄLÄ VIITSI!!! Tää ei ole hauskaa enää :(
Ei ole hauskaa, mutta TOTTA se kylläkin on!
VAIN yhteydenotto korjaa tilanteen ja olo muuttuu euforisen onnelliseksi... KAHDEN ihmisen...
Tai antaa olla. Pidä tää paska. En jaksa enää hetkeäkään.
Todellisuus on muualla kuin tässä. Eikä se todellisuus ole kovin kummoinen nyt ajateltuna. Aika kylmää, jäätävää suorastaan. Kuten sanottu: antaa mielummin olla. Helpompi kaikille.
johan tuli taas pelkkää pa.skaa, ei niin mitää muuta
Noinko helpolle luovut UNELMISTA? Onko todellisuus varmasti sellainen, miksi sen nyt kuvittelet?
Kaikki on todellista, myös tämä. Jostakin ne haaveetkin saavat alkunsa, mistäköhän? Juuri sieltä todellisuudesta!
Vain pieni hetki, viivästyvä katse, lämmin hymy...
Yhteiset onnenhetket ovat lähellä ja aivan mahdollisia... Elämää se vain on ja parasta siinä on RAKKAUS: silloin ihminen todella tuntee ja ELÄÄ!!
Kiitos että olet positiivinen, vaikka vittuilinkin sulle. Mulla on joku taantuma. Pitäisi kai nukkua ensin ja rauhoittua. Alkaa sitten arvostaa itseään ja sitä kautta nauttia elämästä. Kiitos ja anteeksi. Toivon sulle hyvää ja kivaa päivää :)
kyllä ihminen kestää, venyy, jaksaa aina vaan..ja viimein unohtaa ja uusi elämä alkaa uusine seikkailuineen.