Jälleen kerran olisi kysymys ihmisten mieltymyksistä ja aihe varmaankin aika tarkkaan koluttu... mutta kysyn kuitenkin. Eli tunnustaako moni poikamainen lesbo pitävänsä toisista poikamaisista tytöistä? Poikamaisuudella tarkoitan nyt pukeutumistyyliä, asennetta, käyttäytymistä, harrastuksia tms. kokonaisuutta. Ja mieheltä ei siis ole tarkoitus suinkaan näyttää.
Itse olen tosi poikamainen, lyhyttukkainen urheilija, joka ajelee mieluummin autolla tai hyppii benjihyppyjä kuin meikkaa tai pukee hameen päälle. "Ongelmana" on kuitenkin se, että saan paljon huomiota (ja kiitos kaunis siitä) nimenomaan naisellisilta, kauniilta naisilta, myös heteroilta. Itse olen siis lähinnä kiinnostunut toisista poikamaisista, itsevarmoista, vahvoista, rokkarityyppisistä naisista. Ja nyt en tarkoita rekkalesboja, heitä en koe kiinnostaviksi.
Mitä teen? Pitääkö useimmat poikamaiset vain femmeistä? Voisiko joku poikatyttö avautua? :)
Itse olen tosi poikamainen, lyhyttukkainen urheilija, joka ajelee mieluummin autolla tai hyppii benjihyppyjä kuin meikkaa tai pukee hameen päälle. "Ongelmana" on kuitenkin se, että saan paljon huomiota (ja kiitos kaunis siitä) nimenomaan naisellisilta, kauniilta naisilta, myös heteroilta. Itse olen siis lähinnä kiinnostunut toisista poikamaisista, itsevarmoista, vahvoista, rokkarityyppisistä naisista. Ja nyt en tarkoita rekkalesboja, heitä en koe kiinnostaviksi.
Mitä teen? Pitääkö useimmat poikamaiset vain femmeistä? Voisiko joku poikatyttö avautua? :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
mitä jos joku femme tykkää ajella autolla ja hyppii benjiä? Miksi ihmeessä ihmisen ulkonäkö vielä vuonna 2013 olisi käyttäytymistä määräävä tekija?
Mä sanoisin että sun pitää tehdä seuraavaa, älä katso silmällä vaan sydämellä. Opettele olemaan ahdasmieletön ja vapaa niistä aidoista joita olet rakentanut sille että voisit kohdata ihmisen ihmisenä etkä lyö leimaa jo kaukaa.
Jos sä haluat vain panoseuraa nii ok, iske itse niitä äläkkä odota että sut otetaan. Kaipa sullakin on itsevarmuutta lähestyä sua kiinnostavia naisia? Mut jos voitais ihan alkaa luopuu näistä kahleista jotka pitää mielen jumissa. Miks vaan ei tutustu ihmiseen ja katso miten klikkaa. Miksi tehdä siitä niin vaikeaa. Tietty hiustenväri, pituus, jne. Noi ei saa sua rakastumaan, rakastamaan.
Samoilla linjoilla ekan lauseen kanssa.
Esmes sinäki, femmehtävä pitkähiuksinen, meikkaat mutta teksteistä saa jätkämäisen kuvan.
Jotkut poikamaiset on herkkiä ja haistelis mielummin ruusuja kuin tehdä jotain actionpläjäyksiä ja niiden vieressä hekumallinen korkkaritypy, joka kohta laittamassa maastohousut jalkaan ja lähtee rämpimään softari tai värikuulien kanssa mettään.
f4ck: olen kyllä osittain samaa mieltä kanssasi ja olen toivonut, että voisin elää silmät kiinni, ulkonäöstä välittämättä. Mutta valitettavasti en ole 2000-luvun ihanneihminen. Ihastun aina ensin ulkoisiin piirteisiin ja tämän jälkeen toki ainoastaan sillä, mitä sisältä löytyy, on merkitystä. Siis kun puhutaan rakastumisesta. Mutta en voi rakastaa ketään haluamallani tasolla, ellen samalla tunne jonkinlaista kipinää. Ja pelkästä panoseurasta tässä ei suinkaan ole kyse.
Minulla on lukuisia femmeiksi luokiteltavia hetero- ja lesbokavereita, jotka ovat aivan mielettömän ihania persoonia ja huippukavereita - ja kyllä, pieni osa jopa käyttäytyy varsin poikamaisesti ulkonäöstään huolimatta. Mutta ystävyyttä enemmän en ole koskaan heitä kohtaan tuntenut.
Jos tosiaan toimisin niin kuin sanot (ja kuten kaikkien pitäisi toimia) eli ihastuisin vain ihmiseen enkä ulkoisiin piirteisiin, niin silloin en kai voisi enää pitää itseäni lesbona. Määritelmän mukaan olisin bi. Ja sitä en ole.
mä toivoisin kans ett ei sanottais jos ei käyttäydy kuin tyttöjen pitäisi, ett on sitte poikamainen. Noiki asenteet ja asettelut ois saanu jo jättää viime vuosituhannelle.
Onks sun ihastukset olleet sitten luonteeltaan mitä toivoitkin?
mä en vain tajuu sun logiikkaa, ett kaikki tommyt on sitten sellaisia autolla hurraavia hyppääjiä joihin ihastut. Mä sanon ett sä asetat ittes tilaan jossa sä luulet että todennäköisemmin tommyt on sellaisia persoonaltaan mistä digaat. Mut eihän se nii mene.
Ei kukaan ole immuuni ulkonäölle, tottakai se mikä silmää miellyttää käy muutenki mielenkiintoiseksi.
Se mikä saa sut ihastumaan ja rakastumaan varmaa tulee yllättämää sut itteskin. Siksi tuntuu hullulle vähän ett sä etsit tietynlaista mihin ihastua, ulkonäöllisesti. Miks vaan et vapauta ittes ja katso millä elämä sut yllättää.
Mä kyllä luulen tietäväni lesboudesta jotain, enkä mä luule ett lesbo ihastuu mieheen. Vaikka persoona olisi minkälainen vain. Se on niitä bissejuttuja Joten en tarkoittanut ihmisillä miehiä, en käyttäis sitä sanaa useinkaan heidän kohdallaan.
Sama täällä. Pidän poikamaisista tytöistä ja olen itse poikamainen. Poikamaiset tytöt kääntävät minun pään, mutta suurin osa näistä ovat kuitenkin keskusteltaessa osoittautuneet tyttömäisiksi. Voi tämä näköjään näinkin päin mennä.
Ulkonäkö herättää kiinnostukseni, mutta keskustelu tyypin kanssa paljastaa kaiken. "kawaski" hyvin kuvaili tilannetta, ei voi koskaan tietää mitä pinnan alla kytee? Ja se mikä ikinä siellä kyteekin on kaikkein arvokkainta.
Kyse on ainoastaan määritelmästä, jota käytin koska uskoin suurimman osan lukijoista ymmärtävän sen merkityksen edes jollain tasolla. Tässä yhteydessä on ehkä aika turha kommentoida onko koko termi sopimaton ja sovinistinen ja yhteiskunta täysin mätä (..sillä onhan se).
Itseä lainatakseni "Poikamaisuudella tarkoitan nyt pukeutumistyyliä, asennetta, käyttäytymistä, harrastuksia tms. kokonaisuutta." Ja paino sitten vaikka sanalle kokonaisuutta. Eli pelkkä lyhyt tukka ei mielestäni tee kenestäkään poikatyttöä, asenne ratkaisee, mutta korkkaritytöt eivät vain ulkoisesti herätä kiinnostustani enkä koe heitä 'poikamaisiksi' vaikka luonteessa olisikin vahvuutta. Olen siis pinnalinen ihminen.
Myönnän, elämä saattaa ja saakin yllättää. En koskaan sulje ovia sanomalla vaikka, ettei yksikään femme voisi viedä minulta jalkoja alta jonain päivänä. Näin ei ole kuitenkaan vielä käynyt.
En etsi tietynlaista mihin ihastuisin. En vain voi sille mitään, että ihastun aina 'poikamaisiin' tyttöihin. Osan luonne on vastannut toivomuksia, osan ei. Niin se aina on elämässä. Kuten jo totesin, olen ollut kymmenien 'tyttömäisten' tyttöjen kanssa läheisissä tekemisissä niin paljon, että luulisin jo jonkun kanssa joskus kolahtavan. Mutta ei.
Tämä on sellainen asia, jota en voi itsessäni muuttaa. Ja miksi haluaisinkaan? Monesti tuntuu siltä, että elämme koko elämämme vain miellyttääksemme toisia ihmisiä. Olen väsynyt olemaan muuta kuin oma itseni. Sori.
Kiva että löytyy muitakin. Ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Minun kohdallani ihastuminen tulee kuitenkin aina ensin.
Aika moni ns. tomboy esittää jotain ihan muuta kuin oikeasti on. Ehkä osa kokee, että naisilta saa helpommin huomiota kun on 'stereotyyppisen' lesbon näköinen. Tai sitten omaa epävarmuutta paikataan ulkoisilla piirteillä, poikatyttöjen kun tosiaan oletetaan olevan itsevarmoja ja hallitsevia. Niin, ja osa pitää tätä oikeasti vain pukeutumistapana / tyylinä eikä ajattele sen kummempaa.
Niinpä! Olisi vain kaikkien etu, jos ihmiset olisivat aidosti ja rohkeasti omantyylisiään, oli sitten tomboy tai femme. Mun mielestä pahimpia ovat just nämä, jotka hakevat oman tyylinsä siitä, mitä kuvittelevat muiden haluavan. Se kyllä usein just huokuu ulospäin sellaisena epävarmuutena, mikä ei tee vaikutusta muuta kuin korkeintaan johonki lähes yhtä epävarmaan tyyppiin.
mulla täysin sama kun sulla, ainoo vaan, että mä käytän meikkiä kyllä. huomioo tulee miehiltä ja naisellisilta naisilta mut ei koskaan poikamaisilta tytöiltä! :/
Olen poikamainen ulkonäöltäni ja muutenkin, tyttöystäväni on ulkonäöltään naisellinen ja meikkaakin, mutta luonteen puolesta löytyy paljon poikamaisuutta.. en usko että kiinnostuisin ulkonäöltään poikamaisesta.
Täällä samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Ei sille mitään voi että ne poikamaiset ja vahvat ihanat naiset vaan kääntää sen pään
hih mulla on just päinvastoin. näytän naiselliselta, ja saan huomioo lähinnä miehiltä ja välillä vähän poikamaisemmilta tytöiltä. ja kiinnostais nimenomaan femmet :) pöh.
Sama täällä! pukeudun tosi naisellisesti, ja muo kiinnostaa myös femmet. Tosin oon tosi poikamainen ehkä luonteeltani... :D
Kerro ihmeessä lisää kavereistasi. ;) Tykkäävätkö poikamaisista?
Stoorifemme vastaa.
Olen vanha hetero.
Kunnes päästin itseni irti?!jeah..
Voin kertoo että on ollut kivaa sen jälkeen.Ihan tarpeeksi.
Oon aina ollut femme ja myöskin ihan Buch.Nahkatakkinen tyttö hameella jos suoraan sanotaan.
minä pidän että minut isketään ja rakastetaan rajusti.En ole tyrkky koskaan, koska en pidä siitä.Jos minusta ei kiinnostuta niin antaa olla sitten.Next!!!
Onneksi olen kohdannut elämäni naisen.
Ei tarvitse näppäillä muita.
On jännää lukea tätä, kun itsellänikin on tämä samainen ongelma. Olen itsekkin tooodella poikamainen. En vain pukeutumisella vaan myös käyttäytymiselläni. Itse taas en ole saanut huomiota naisilta.. En minkäänlaista ja en ymmärrä mistä tämä voisi johtua. Ainut jolta saan huomioo on joko homo miehiltä tai ihan vanhoilta baarien pervo äijiltä. Ajattelin pitkään, ettei kukaan poikamainen lesbo voisi minuun tykästyä kun luulin aina et ne pitäis vaan naisellisista lesboista.
Kiitos kun kirjoitit tästä, sait silmäni avautumaan.
Hmm... Ajattelen, että meissä kaikissa on ns. feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä, niitä on vain eri määriä. Ja kaiketi jokin piirre voi korostua jossakin elämäntilanteessa ja päinvastoin, samalla tavoin kuin ihminen voi kasvaa ja kehittyä monella eri tapaa.
Itse kaiketi luokittelisin itseni sinne maskuliinisemmalle suunnalle. Ulkoiselta olemukseltani saatan näyttää hyvinkin maskuliiniselta, mutta kyllä sisältäni löytyy myös herkempi ja analyyttisempi puoli ja pidän itseäni ns. kilttinä ihmisenä. Toisaalta pidän itseäni myös vahvana ja periaatteellisena, minulla on voimakkaita mielipiteitä ja näkemyksiä ja saatan vaikuttaa hallitsevalta.
Tykkään sekä naisellisemmista että maskuliinisemmista naisista. Monenlaiset naiset voivat "kolahtaa" ja kiehtoa. Esimerkiksi ulkoisesti naisellinen nainen varustettuna päättäväisyydellä ja vähän tavallista suuremmalla annoksella temperamenttia viehättää. Naisen pitää ylipäätään olla reipas ja urheilullinen, jotta hän herättäisi mielenkiintoni. Kiiltokuvat eivät viehätä. Ulkoisesti maskuliinisemmat naiset voivat viehättää minua yhtälailla, mutta luonteesta täytyy kyllä löytyä herkempikin puoli. Naisessa täytyy olla tietynlaista herkkyyttä ja aistillisuutta, jotta hän voisi viehättää minua - olkoon se sitten näkyvillä tai piilossa pinnan alla. Minusta se, että ihmisestä löytyy erilaisia puolia, eivätkä ne kaikki välttämättä näy ulospäin tai kaikille, on yksinomaan kiinnostavaa.
Haluan naiseni kykenevän vastaamaan omaan luonteeseeni. Kaipaan naisesta sopivanlaista haastetta - sitä, että hän uskaltaa pistää minulle vastaan, kyseenalaistaa ajatukseni ja haastaa terveellä tavalla. Olkoonpa ulkonäkö mitä tahansa.
Mielenkiintoista keskustelua... Itse olen ollut aina poikamainen ja kyllä, olen kiinnittänyt monta kertaa huomiota poikamaisiin naisiin. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole se seikka, joka merkitsee eniten ajatellen seurustelua ja kumppanuutta. Kaipaan parisuhteessa kuitenkin sitä, etten ole aina se, joka ottaa "miehisemmin" vastuuta asioista ja joka aina on se, joka ottaa kainaloon. Haluasin olla välillä myös se "pieni", joka saa käpertyä kainaloon. Ja kyllä, tunnen enemmän seksuaalista vetoa "jätkiin" kuin meikkimisseihin. Ratkaisevaa kuitenkin on se ihminen sen kuoren sisällä.
Joo, miunkin mielestä tosi mielenkiintoista tarinointia! Hienoja näkökulmia ja näin pois päin.
Oon hyvin poikamainen tyttö. En meikkaa, hameet ei oo mun juttu. Viihdyn hyvin kollareis, tennareis ja hupparis. En koe sitä mitenkään pakkona, et mun täytyis olla naisellinen missään määrin. Naiseus on hieno asia ja joillekin meikkailut ym. on itsestäänselvyys. Mulle ei. Käytökseni on myös poikamaista, minä oon suhteessa se kainaloon ottaja. Harrastukseni on taas tyttömäisiä, tai no harvemmin oon kuullut pojista, jotka tykkäis kirjottaa.
Miulle ei oo mitään väliä, onko miun vaimoke tyttö-/poikamainen ulkoisilta piirteiltään. En rakastu ulkonäköön vaan sisimpään. Sellanen sisäinen kauneus on parhainta.