Olenko mä ihan kahjo? Mulla on tosi repivä suhde takana, jossa oli paljon tunteita, lopussa lähinnä vihaisia. Loukkasin ja tulin jatkuvasti loukatuksi, lapsellisia oltiin vuorotellen. Ja vuorotellen vannottiin ettei enää ikinä, ja aina vain palattiin viettämään iltojamme ja öitämme yhdessä.
Nyt yhteys on katkennut, hänen halustaan. Silti on hän on päässäni, mietin mitä hälle kuuluu ja elättelen kaikenlaisia toiveita. Olen siis yhä rakastunut häneen, pakko se on vain todeta. Kukaan muu ei kiinnosta vaikka tiedän, että uusi suhde voisi olla tehokkain parantaja. Ei vain pysty, mahdotonta.. Apua, mitä ihmettä tässä voi tehdä, aivan uusi tilanne näinkin ylpeälle ihmiselle?! Kokemuksia?
Nyt yhteys on katkennut, hänen halustaan. Silti on hän on päässäni, mietin mitä hälle kuuluu ja elättelen kaikenlaisia toiveita. Olen siis yhä rakastunut häneen, pakko se on vain todeta. Kukaan muu ei kiinnosta vaikka tiedän, että uusi suhde voisi olla tehokkain parantaja. Ei vain pysty, mahdotonta.. Apua, mitä ihmettä tässä voi tehdä, aivan uusi tilanne näinkin ylpeälle ihmiselle?! Kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Annat ajan kulua, niin kyllä se uusi taas rupeaa maittamaan ja vanha unohtuu. On se vaan ihme juttu tuo aika ja ihmisen elämän eteenpäin meno. Vaikka sitä luulee, että kaikki jää ennalleen ja ei koskaan mitään vastaavaa ja yhtä hyvää voi elämään tulla, niin kohta jo huomaat kuinka kahjosti tuli ajateltua. Ihminen vanhenee, muuttuu ja ajatukset ja uudet elämäntilanteet luovat ihan uusia näkökulmia ja tilaisuuksia, jotka taas saavat kaiken vanhan näyttämään tosi arvottomalta ja paljon huonommalta. Usko vaan, elämä on ihmeellinen ja mielemme kaikkine tunteineen aina uusiutuva luonnonvara, ehtymätön ja kyltymätön halutessaan kokea jotain vastaavaa kuin entinen tai vielä parempaa...
unohdat kyllä, tai ainakin sinulle jää lämpöiset muistot hänestä, mutta aina uusi on parempaa ja vie vanhasta voiton.
Anna ajan kulua ja anna aikaa itsellesi. Elämä vie kyllä eteenpäin vaikka nyt et niin uskoisikaan.
Aika parantaa, ihan oikeasti. Kuulostaa mahdottomalta vielä tuossa vaiheessa, mutta niin se on. On ainakin auttanut omalla kohdallani. Lisäksi olen saanut jatkuvasti lisäsyitä siihen miksi on parempi unohtaa kaipaamani mies. Olo on niin loukattu ja satutettu, ettei tästä alemmas voi enää vajota - pakko siis lähteä kapumaan ylös päin ja jatkaa uusiin tuuliin.
Unohtamisen ihmettä ei tapahdu päivässä, viikossa, kuukaudessa... Mutta kun itse olet siihen valmis niin pystyt kyllä jatkamaan elämääsi. Neuvoisin kuitenkin käsittelemään tunteesi tätä "vanhaa" kohtaan ensin ennen kuin lähdet uuteen suhteeseen. Silloin satutat vain "uutta" ja itseäsi. Tsemppejä!
Kiitos, olette kaikki oikeassa.
Pelottaa vähän sekin, että tässä menossa kyynistyy. Sitä en halua missään tapauksessa. Ehkäpä sekin muuttuu tosiaan ajan kanssa. Nyt on vain sellainen olo, että parisuhde ei ole mun juttu aikoihin. Tämä suhde oli niin paljon vahvempi kuin mikään aiemmin, luulin todella sen olevan loppuelämäksi.