Haluaako kirkko minut ja rahani?

Kiitos kannustuksesta, mutta aion joka tapauksessa erota. Minulla ei ole sanottavampaa ongelmaa ateismini/agnostismini kanssa.

Kysymykselläni haluaisin vaan urkkia olenko minä ongelma ev.lut. kirkolle.

Onko olemassa virallista kantaa uskomattomien jäsenenä pysymiseen ja jos on, niin kuka sen kannan määrittää? Joku näistä kenties? http://www.evl.fi/kirkko/kirkon_organisaatiokaavio.html

Hyvästi taivas. kirjoitti:

Kiitos kannustuksesta, mutta aion joka tapauksessa erota. Minulla ei ole sanottavampaa ongelmaa ateismini/agnostismini kanssa.

Kysymykselläni haluaisin vaan urkkia olenko minä ongelma ev.lut. kirkolle.

Onko olemassa virallista kantaa uskomattomien jäsenenä pysymiseen ja jos on, niin kuka sen kannan määrittää? Joku näistä kenties? http://www.evl.fi/kirkko/kirkon_organisaatiokaavio.html

Lue lisää

Kirkko haluaa, että pysyt jäsenenä, koska usko ei ole jähmeä. Se vaihtelee iän ja elämäntilanteen mukaan. Et voi erota tänään ja tulla ensi vuonna takaisin erotaksesi taas kuukauden kuluttua (karrikoiden). Jos veronmaksu tuottaa ongelmia, voit kääntyä seurakuntasi diakoniatyön puoleen tai anoa kirkkoneuvostolta kevennystä kirkollisverotaakkaasi.

M48 kirjoitti:

Kirkko haluaa, että pysyt jäsenenä, koska usko ei ole jähmeä. Se vaihtelee iän ja elämäntilanteen mukaan. Et voi erota tänään ja tulla ensi vuonna takaisin erotaksesi taas kuukauden kuluttua (karrikoiden). Jos veronmaksu tuottaa ongelmia, voit kääntyä seurakuntasi diakoniatyön puoleen tai anoa kirkkoneuvostolta kevennystä kirkollisverotaakkaasi.

Lue lisää

Miksi kirkko haluaa että ihmiset pysyvät jäseninä?!
Varsinkin jos ei todellakaan usko (silloinhan uskon jähmeydellä ei pitäisi olla merkitystä)!
Helpompaa kuin anoa mitään, on erota. Sitä ei tarvitse anoa;)

< Et voi erota tänään ja tulla ensi vuonna takaisin erotaksesi taas kuukauden kuluttua (karrikoiden). >

Tarkoittaako tämä sitä että epävarmuus on sallittua vain kirkon jäsenille / uskoville?
Vai onko se karrikoitu kommentti "koska kirkosta erotaan liian pinnallisin syin"?

Welhokas kirjoitti:

Miksi kirkko haluaa että ihmiset pysyvät jäseninä?!
Varsinkin jos ei todellakaan usko (silloinhan uskon jähmeydellä ei pitäisi olla merkitystä)!
Helpompaa kuin anoa mitään, on erota. Sitä ei tarvitse anoa;)

< Et voi erota tänään ja tulla ensi vuonna takaisin erotaksesi taas kuukauden kuluttua (karrikoiden). >

Tarkoittaako tämä sitä että epävarmuus on sallittua vain kirkon jäsenille / uskoville?
Vai onko se karrikoitu kommentti "koska kirkosta erotaan liian pinnallisin syin"?

Lue lisää

Kirkko haluaa sulkea piiriinsä kaikki, pyhät ja pahat, erityisesti pahat. Jeesuskaan ei erotellut ihmisiä. Hän viipyi erityisesti "hengellisesti epäkelpoina" pidettyjen seurassa. Aikansa uskonnollinen eliitti sen sijaan sai häneltä ankaraa kritiikkiä. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

M48 kirjoitti:

Kirkko haluaa, että pysyt jäsenenä, koska usko ei ole jähmeä. Se vaihtelee iän ja elämäntilanteen mukaan. Et voi erota tänään ja tulla ensi vuonna takaisin erotaksesi taas kuukauden kuluttua (karrikoiden). Jos veronmaksu tuottaa ongelmia, voit kääntyä seurakuntasi diakoniatyön puoleen tai anoa kirkkoneuvostolta kevennystä kirkollisverotaakkaasi.

Lue lisää

Kysyjä ei kyllä puhunut mistään uskosta, jähmeästä tai muusta, vaan sanoi olevansa ateisti. Pitäisikö hänenkin kuulua kirkkoon?

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Kysyjä ei kyllä puhunut mistään uskosta, jähmeästä tai muusta, vaan sanoi olevansa ateisti. Pitäisikö hänenkin kuulua kirkkoon?

Kirkon näkövinkkelistä kukaan ei ole toivoton. Lukuisia ateistiksi aikanaan tunnustautuneita on myöhemmin liitetty takaisin kirkkoon. Epäily on sallittua.

M48 kirjoitti:

Kirkon näkövinkkelistä kukaan ei ole toivoton. Lukuisia ateistiksi aikanaan tunnustautuneita on myöhemmin liitetty takaisin kirkkoon. Epäily on sallittua.

Juu ymmärrän että kukaan ei ole kirkon kannalta toivoton, ja ateisti voi kääntyä kristityksi ja liittyä kirkkoon.

Mutta miksi juuri evlut kirkon jäsenyys olisi se oikea neutraali tila kaikille ja jopa ateisteille? Eikö pikemminkin pitäisi eroa suositella niille jotka eivät kristinuskon oppien mukaan usko? Vrt. vaikka SKP: aika hölmöltä tuntuisi jos se ilmoittaisi ettei jäsentensä suinkaan tarvitse pitää Marxin oppeja ollenkaan tosina.

M48 kirjoitti:

Kirkko haluaa, että pysyt jäsenenä, koska usko ei ole jähmeä. Se vaihtelee iän ja elämäntilanteen mukaan. Et voi erota tänään ja tulla ensi vuonna takaisin erotaksesi taas kuukauden kuluttua (karrikoiden). Jos veronmaksu tuottaa ongelmia, voit kääntyä seurakuntasi diakoniatyön puoleen tai anoa kirkkoneuvostolta kevennystä kirkollisverotaakkaasi.

Lue lisää

Uskoa ei varmastikaan voida kuvata pysyväksi olotilaksi.

En ole koskaan uskonut. Kirkosta eroaminen tuntuu suunnilleen yhtä vaikealta päätökseltä kuin puhelinliittymän vaihtaminen. Jos suhteeni ev.lut. kirkkoon on tätä tasoa, niin enkö jäsenenä pysymiselläni tee vain pilkkaa uskovista jäsenistä? Jos eräs heidän elämänsä keskeisimmistä asioista on minulle yhdentekevä.

Oletetaan että uskonasiat avautuisivat minulle tulevaisuudessa uudessa valossa. Mikä takaa sittenkään, että tarvitsen siinä tilanteessa kirkon yhteyttä? Kun kunnon kristityt kuitenkin ottavat tuhlaajapoikansa tarvittaessa takaisin, niin miksemme minä ja kaltaiseni eroaisi?

Se on oikein paitsi itseämme myös uskovia lähimmäisiämme kohtaan.

Alkuperäinen rahaankin liittyvä otsikkoni oli ehkä liiankin provosoiva, rahalla ei kai pitäisi olla juurikaan merkitystä henkilökohtaisia uskonkysymyksiä pohdittaessa. Suuremman ongelman minullekin muodstavat nämä aatteelliset asiat, taloudelliset rasitteet tulevat hyvänä kakkosena.

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Juu ymmärrän että kukaan ei ole kirkon kannalta toivoton, ja ateisti voi kääntyä kristityksi ja liittyä kirkkoon.

Mutta miksi juuri evlut kirkon jäsenyys olisi se oikea neutraali tila kaikille ja jopa ateisteille? Eikö pikemminkin pitäisi eroa suositella niille jotka eivät kristinuskon oppien mukaan usko? Vrt. vaikka SKP: aika hölmöltä tuntuisi jos se ilmoittaisi ettei jäsentensä suinkaan tarvitse pitää Marxin oppeja ollenkaan tosina.

Lue lisää

Sen tähden, että ko. kirkossa on oikaa opetusta tarjolla kaikille. :)

Hyvästi taivas. kirjoitti:

Uskoa ei varmastikaan voida kuvata pysyväksi olotilaksi.

En ole koskaan uskonut. Kirkosta eroaminen tuntuu suunnilleen yhtä vaikealta päätökseltä kuin puhelinliittymän vaihtaminen. Jos suhteeni ev.lut. kirkkoon on tätä tasoa, niin enkö jäsenenä pysymiselläni tee vain pilkkaa uskovista jäsenistä? Jos eräs heidän elämänsä keskeisimmistä asioista on minulle yhdentekevä.

Oletetaan että uskonasiat avautuisivat minulle tulevaisuudessa uudessa valossa. Mikä takaa sittenkään, että tarvitsen siinä tilanteessa kirkon yhteyttä? Kun kunnon kristityt kuitenkin ottavat tuhlaajapoikansa tarvittaessa takaisin, niin miksemme minä ja kaltaiseni eroaisi?

Se on oikein paitsi itseämme myös uskovia lähimmäisiämme kohtaan.

Alkuperäinen rahaankin liittyvä otsikkoni oli ehkä liiankin provosoiva, rahalla ei kai pitäisi olla juurikaan merkitystä henkilökohtaisia uskonkysymyksiä pohdittaessa. Suuremman ongelman minullekin muodstavat nämä aatteelliset asiat, taloudelliset rasitteet tulevat hyvänä kakkosena.

Lue lisää

-----------------------

Lucis.
"100% free will.!"

M48 kirjoitti:

Kirkko haluaa sulkea piiriinsä kaikki, pyhät ja pahat, erityisesti pahat. Jeesuskaan ei erotellut ihmisiä. Hän viipyi erityisesti "hengellisesti epäkelpoina" pidettyjen seurassa. Aikansa uskonnollinen eliitti sen sijaan sai häneltä ankaraa kritiikkiä. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Lue lisää

Minä en halua kuulua kirkkoon. Enkä sitäpaitsi itseäni edes kovinkaan pahana.
Asiat eivät ole mustavalkoisia, siksi voisitkin tunnustaa että useille ihmisille kirkkoon kuuluminen ei anna mitään.

M48 kirjoitti:

Sen tähden, että ko. kirkossa on oikaa opetusta tarjolla kaikille. :)

Minun mielestäni kirkon opetus ei ole oikeaa, enkä halua siitä osalliseksi, siksi erosin kirkosta enkä tule liittymään takaisin.
Muitakin on, jotka ovat samaa mieltä.

Vaikket pysty eläytymään laillani ajattelien asemaan, voisit ainakin opetella hyväksymään että asian vain nyt on näin.

Lucis kirjoitti:

-----------------------

Lucis.
"100% free will.!"

ja sanomasi oli?!

Hyvästi taivas. kirjoitti:

Uskoa ei varmastikaan voida kuvata pysyväksi olotilaksi.

En ole koskaan uskonut. Kirkosta eroaminen tuntuu suunnilleen yhtä vaikealta päätökseltä kuin puhelinliittymän vaihtaminen. Jos suhteeni ev.lut. kirkkoon on tätä tasoa, niin enkö jäsenenä pysymiselläni tee vain pilkkaa uskovista jäsenistä? Jos eräs heidän elämänsä keskeisimmistä asioista on minulle yhdentekevä.

Oletetaan että uskonasiat avautuisivat minulle tulevaisuudessa uudessa valossa. Mikä takaa sittenkään, että tarvitsen siinä tilanteessa kirkon yhteyttä? Kun kunnon kristityt kuitenkin ottavat tuhlaajapoikansa tarvittaessa takaisin, niin miksemme minä ja kaltaiseni eroaisi?

Se on oikein paitsi itseämme myös uskovia lähimmäisiämme kohtaan.

Alkuperäinen rahaankin liittyvä otsikkoni oli ehkä liiankin provosoiva, rahalla ei kai pitäisi olla juurikaan merkitystä henkilökohtaisia uskonkysymyksiä pohdittaessa. Suuremman ongelman minullekin muodstavat nämä aatteelliset asiat, taloudelliset rasitteet tulevat hyvänä kakkosena.

Lue lisää

hassuinta oliko se, että keskustellessani papin kanssa eräässä tilaisuudessa ennen eroani, hän ei keksinyt kirkkoon kuulumiseen mitään muita perusteita kuin sen että "kyllä siihen voi kuulua vaikkei asiaan uskoisikaan".

Welhokas kirjoitti:

Minun mielestäni kirkon opetus ei ole oikeaa, enkä halua siitä osalliseksi, siksi erosin kirkosta enkä tule liittymään takaisin.
Muitakin on, jotka ovat samaa mieltä.

Vaikket pysty eläytymään laillani ajattelien asemaan, voisit ainakin opetella hyväksymään että asian vain nyt on näin.

Lue lisää

Muitakin on, jotka ajattelevat minun laillani.

Welhokas kirjoitti:

hassuinta oliko se, että keskustellessani papin kanssa eräässä tilaisuudessa ennen eroani, hän ei keksinyt kirkkoon kuulumiseen mitään muita perusteita kuin sen että "kyllä siihen voi kuulua vaikkei asiaan uskoisikaan".

Lue lisää

Uskon ja rakkauden yhteisö
Mihin tarvitsen kirkkoa, mitä se minulle antaa? Kristillisellä kirkolla on länsimaisessa kulttuurissa aina ollut merkittävä tehtävä arvokasvattajana ja moraalin ylläpitäjänä. Monille tämä on tärkeä syy kuulua kirkkoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko toimii edelleen kestävien eettisten periaatteiden opettajana. Kristillinen arvopohja näkyy yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointina.

Kirkko ei kuitenkaan halua esiintyä ainoastaan hyvän elämän kasvattajana. Se tahtoo Mestarinsa tavoin elää kuten opettaa. Se haluaa olla ennen kaikkea hätää kärsivien ja apua tarvitsevien tukena. Kirkko ei ole itseään, vaan toisia varten. Siksi seurakunnan työntekijät ja monet vapaaehtoiset ovat kantamassa ihmisten taakkoja, lohduttamassa surussa, rukoilemassa toisten puolesta, etsimässä oikeaa suuntaa elämälle Raamatun sanasta. Tähän tehtävään kutsutaan myös jokaista kirkon jäsentä. Kutsun sisältö on yksinkertainen ohje: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Kirkon merkitys ei kuitenkaan ole vain lähimmäisenrakkauden opettamisessa ja sen toteuttamisessa. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä toisten kanssa. Tätä elämän lainalaisuutta voi kutsua yhteisöllisyydeksi. Se koskee myös hengellistä elämää. Pohjimmiltaan kirkko on hengellinen yhteisö, jonka merkitys ulottuu yli ajallisen elämän rajan.

"Jumala on kyllä luonut monenlaista, mutta ei yksinäistä kristittyä." Tähän Martti Lutherin sanontaan sisältyy syvä viisaus. Kristityksi tullaan silloin, kun ihminen liitetään kasteessa seurakuntaan. Kastettu kristitty on osa yhteisöä. Siksi kirkko kuuluu olennaisena osana ihmisen kristilliseen uskoon ja elämään.

Kirkossa ja kirkon välittämänä Jumalan lahjat tulevat todellisuudeksi. Jumalan sana ja pyhät sakramentit ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä, joiden kautta Jumala jakaa armoaan. Seurakunnan yhteydessä ihminen ei ole omien valitojensa, uskonnollisen vakaumuksensa tai elämänsä kunniallisuuden varassa, vaan jäsen yhteisössä, joka elää ja saa rohkeutensa Jumalan armosta.

Tarvitsemmehan myös huolenpitoa, rakkautta ja armahdusta. Risti kristinuskon tunnuksena viittaa kahteen suuntaan. Pystysuora ulottuvuus kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan ja vaakasuora suhdetta lähimmäiseen. Kyse on uskosta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen. Samasta on kysymys kirkon jäsenyydessä, osallisuudesta uskon ja rakkauden yhteisöön.
(Jukka Paarma, arkkipiispa, ev.lut. kirkon vuosikatsaus 2004)

M48 kirjoitti:

Muitakin on, jotka ajattelevat minun laillani.

niin on, mitä sitten

M48 kirjoitti:

Uskon ja rakkauden yhteisö
Mihin tarvitsen kirkkoa, mitä se minulle antaa? Kristillisellä kirkolla on länsimaisessa kulttuurissa aina ollut merkittävä tehtävä arvokasvattajana ja moraalin ylläpitäjänä. Monille tämä on tärkeä syy kuulua kirkkoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko toimii edelleen kestävien eettisten periaatteiden opettajana. Kristillinen arvopohja näkyy yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointina.

Kirkko ei kuitenkaan halua esiintyä ainoastaan hyvän elämän kasvattajana. Se tahtoo Mestarinsa tavoin elää kuten opettaa. Se haluaa olla ennen kaikkea hätää kärsivien ja apua tarvitsevien tukena. Kirkko ei ole itseään, vaan toisia varten. Siksi seurakunnan työntekijät ja monet vapaaehtoiset ovat kantamassa ihmisten taakkoja, lohduttamassa surussa, rukoilemassa toisten puolesta, etsimässä oikeaa suuntaa elämälle Raamatun sanasta. Tähän tehtävään kutsutaan myös jokaista kirkon jäsentä. Kutsun sisältö on yksinkertainen ohje: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Kirkon merkitys ei kuitenkaan ole vain lähimmäisenrakkauden opettamisessa ja sen toteuttamisessa. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä toisten kanssa. Tätä elämän lainalaisuutta voi kutsua yhteisöllisyydeksi. Se koskee myös hengellistä elämää. Pohjimmiltaan kirkko on hengellinen yhteisö, jonka merkitys ulottuu yli ajallisen elämän rajan.

"Jumala on kyllä luonut monenlaista, mutta ei yksinäistä kristittyä." Tähän Martti Lutherin sanontaan sisältyy syvä viisaus. Kristityksi tullaan silloin, kun ihminen liitetään kasteessa seurakuntaan. Kastettu kristitty on osa yhteisöä. Siksi kirkko kuuluu olennaisena osana ihmisen kristilliseen uskoon ja elämään.

Kirkossa ja kirkon välittämänä Jumalan lahjat tulevat todellisuudeksi. Jumalan sana ja pyhät sakramentit ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä, joiden kautta Jumala jakaa armoaan. Seurakunnan yhteydessä ihminen ei ole omien valitojensa, uskonnollisen vakaumuksensa tai elämänsä kunniallisuuden varassa, vaan jäsen yhteisössä, joka elää ja saa rohkeutensa Jumalan armosta.

Tarvitsemmehan myös huolenpitoa, rakkautta ja armahdusta. Risti kristinuskon tunnuksena viittaa kahteen suuntaan. Pystysuora ulottuvuus kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan ja vaakasuora suhdetta lähimmäiseen. Kyse on uskosta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen. Samasta on kysymys kirkon jäsenyydessä, osallisuudesta uskon ja rakkauden yhteisöön.
(Jukka Paarma, arkkipiispa, ev.lut. kirkon vuosikatsaus 2004)

Lue lisää

En usko kirkon oppiin, jumalaa ei ole.
Monessa mielessä jopa vastustan kirkon ajamia asioita koska huomasin taannoin että kirkossakin toimiin tahoja jotka eivät ole aivan rehellisiä.

Pari esimerkkiä:
-hautausasia
-suvivirsi-kiista: suvivirsi saatiin pysymään osana koulujen kevätohjelmaa koska sitä ei katsottu uskonnolliseksi vaan enemmänkin perinteeksi. Kuitenkin Kangasalla 2004 puhunut Paarma sanoi selkeästi että suvivirren säilyttäminen oli voitto kristityille. Ja tapa jolla hän sen sanoi ei ollut toteava.

Nuo pari juttua tossa, mutta pääasiassa en halua kuulua kirkkoon koska olen monessa asiassa erimieltä kirkon ja sen oppien kanssa. Eikö uskonnolla ole sijaa minun elämässäni.

Luuletko että minä ryhdyn kirjoituksesi takia miettimään kirkkoon liittymistä, jos ennen eroa mietin eroamista 23 vuotta?!

Welhokas kirjoitti:

En usko kirkon oppiin, jumalaa ei ole.
Monessa mielessä jopa vastustan kirkon ajamia asioita koska huomasin taannoin että kirkossakin toimiin tahoja jotka eivät ole aivan rehellisiä.

Pari esimerkkiä:
-hautausasia
-suvivirsi-kiista: suvivirsi saatiin pysymään osana koulujen kevätohjelmaa koska sitä ei katsottu uskonnolliseksi vaan enemmänkin perinteeksi. Kuitenkin Kangasalla 2004 puhunut Paarma sanoi selkeästi että suvivirren säilyttäminen oli voitto kristityille. Ja tapa jolla hän sen sanoi ei ollut toteava.

Nuo pari juttua tossa, mutta pääasiassa en halua kuulua kirkkoon koska olen monessa asiassa erimieltä kirkon ja sen oppien kanssa. Eikö uskonnolla ole sijaa minun elämässäni.

Luuletko että minä ryhdyn kirjoituksesi takia miettimään kirkkoon liittymistä, jos ennen eroa mietin eroamista 23 vuotta?!

Lue lisää

----

Welhokas kirjoitti:

niin on, mitä sitten

----

M48 kirjoitti:

Uskon ja rakkauden yhteisö
Mihin tarvitsen kirkkoa, mitä se minulle antaa? Kristillisellä kirkolla on länsimaisessa kulttuurissa aina ollut merkittävä tehtävä arvokasvattajana ja moraalin ylläpitäjänä. Monille tämä on tärkeä syy kuulua kirkkoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko toimii edelleen kestävien eettisten periaatteiden opettajana. Kristillinen arvopohja näkyy yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointina.

Kirkko ei kuitenkaan halua esiintyä ainoastaan hyvän elämän kasvattajana. Se tahtoo Mestarinsa tavoin elää kuten opettaa. Se haluaa olla ennen kaikkea hätää kärsivien ja apua tarvitsevien tukena. Kirkko ei ole itseään, vaan toisia varten. Siksi seurakunnan työntekijät ja monet vapaaehtoiset ovat kantamassa ihmisten taakkoja, lohduttamassa surussa, rukoilemassa toisten puolesta, etsimässä oikeaa suuntaa elämälle Raamatun sanasta. Tähän tehtävään kutsutaan myös jokaista kirkon jäsentä. Kutsun sisältö on yksinkertainen ohje: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Kirkon merkitys ei kuitenkaan ole vain lähimmäisenrakkauden opettamisessa ja sen toteuttamisessa. Ihminen on tarkoitettu elämään yhdessä toisten kanssa. Tätä elämän lainalaisuutta voi kutsua yhteisöllisyydeksi. Se koskee myös hengellistä elämää. Pohjimmiltaan kirkko on hengellinen yhteisö, jonka merkitys ulottuu yli ajallisen elämän rajan.

"Jumala on kyllä luonut monenlaista, mutta ei yksinäistä kristittyä." Tähän Martti Lutherin sanontaan sisältyy syvä viisaus. Kristityksi tullaan silloin, kun ihminen liitetään kasteessa seurakuntaan. Kastettu kristitty on osa yhteisöä. Siksi kirkko kuuluu olennaisena osana ihmisen kristilliseen uskoon ja elämään.

Kirkossa ja kirkon välittämänä Jumalan lahjat tulevat todellisuudeksi. Jumalan sana ja pyhät sakramentit ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä, joiden kautta Jumala jakaa armoaan. Seurakunnan yhteydessä ihminen ei ole omien valitojensa, uskonnollisen vakaumuksensa tai elämänsä kunniallisuuden varassa, vaan jäsen yhteisössä, joka elää ja saa rohkeutensa Jumalan armosta.

Tarvitsemmehan myös huolenpitoa, rakkautta ja armahdusta. Risti kristinuskon tunnuksena viittaa kahteen suuntaan. Pystysuora ulottuvuus kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan ja vaakasuora suhdetta lähimmäiseen. Kyse on uskosta Jumalaan ja rakkaudesta lähimmäiseen. Samasta on kysymys kirkon jäsenyydessä, osallisuudesta uskon ja rakkauden yhteisöön.
(Jukka Paarma, arkkipiispa, ev.lut. kirkon vuosikatsaus 2004)

Lue lisää

"Uskon ja rakkauden yhteisö"

Eniten uhreja uskonnon vuoksi koko maailmassa.

"Kristillisellä kirkolla on länsimaisessa kulttuurissa aina ollut merkittävä tehtävä arvokasvattajana ja moraalin ylläpitäjänä."

Johon kuuluu mm. ihmisten tuomitseminen, helvetillä pelottelu, vääräuskoisten tappaminen, jne.

"Kristillinen arvopohja näkyy yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointina."

Esimerkiksi pelkotiloina ja ahdistuksena, elämän rajoittamisena, toisten yksilöiden tuomitsemisena, kapeakatseisuutena ja aborttiklinikoiden räjäyttelynä.

:Þ

Jos kertoisit tarkan raamatunkohdan missä tuo maininta oli?!

Welhokas kirjoitti:

Jos kertoisit tarkan raamatunkohdan missä tuo maininta oli?!

" sain ystävältäni mielestäni hyvän vastauksen. Hän kertoi Raamatussa olevan kohdan..."

Näin ollen en kykene valitettavasti tätä tietoa todeksi itse todistamaan. En tunne raamattua sen enempää kuin mitä ala-asteen julistuksellisesta uskonnon opetuksesta muistan ja pari kohtaa riparilla taidettiin lukea. Tiedän, että on tyhmää levitellä tietoa, josta ei voi olla varma, mutta luotan tähän lähteeseen, sillä hän tuntee asiansa.

* Q * kirjoitti:

" sain ystävältäni mielestäni hyvän vastauksen. Hän kertoi Raamatussa olevan kohdan..."

Näin ollen en kykene valitettavasti tätä tietoa todeksi itse todistamaan. En tunne raamattua sen enempää kuin mitä ala-asteen julistuksellisesta uskonnon opetuksesta muistan ja pari kohtaa riparilla taidettiin lukea. Tiedän, että on tyhmää levitellä tietoa, josta ei voi olla varma, mutta luotan tähän lähteeseen, sillä hän tuntee asiansa.

Lue lisää

Mietin vain että missähän kohtaa Raamatussa puhutaan "kirkosta" ja mitähän kirkkoa sillä tarkoitettiin. Tuskin ev.lutia

Welhokas kirjoitti:

Mietin vain että missähän kohtaa Raamatussa puhutaan "kirkosta" ja mitähän kirkkoa sillä tarkoitettiin. Tuskin ev.lutia

Kyllä Raamatussa puhutaan kirkosta ja seurakunnasta. Sanat on käännös yhdestä kreikan sanasta: ekklesia. Käännöstapa riippuu osittain ja hieman kääntäjien tunnustuksellisesta kuulumisesta. Voisin kuvitella katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon ja orientaaliset kirkot, ns. vanhat kirkot, mielummin puhuvan kirkosta...

Mutta, totta sanalla ei varmaan tarkoitettu Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Protestanttisuuden suuret juuret on myöhäiskeskiajalla (1400-1500). Enteilevää toimintaa esintyy varmaankin jo aikaisemmin...