Jotakin puuttuu niiltä varatuiltakin, jotka täällä vierailevat.
Pitäisi saada lisää ja lisää, kumppani on käynyt liian arkiseksi. Jännitystä elämään, rakastumisen tunnetta. Mieluummin hullaantumista. Se piristäisi tylsähköä arkea.
Joku onkin tuossa lähietäisyydellä herättänyt kiinnostuksen, tunteekohan hän yhtään mitään minua kohtaan...?
Rahaa ja tavaraa on, äly kirkas ja asema yhteiskunnassa riittävä. Ystäviä ja tuttavia löytyy...
Elämä on mielenkiintoista, joka aamu herää innostuneena.
Jotakin kuitenkin puuttuu. Onko kaikki sittenkin liian turvallista, tunteeko sitä enää AIDOSTI juuri mitään, onko melkein kaikki jo koettu?
On matkusteltu Kanariat ja Kaukomaatkin, Kiinan muuurit nähty ja loikoiltu Malediiveilla. Kauko-Itäkin koettu ja tropiikin safarit...
Löytyisikö jostakin AITO TUNNE, aito ihastus?
Pitäisi saada lisää ja lisää, kumppani on käynyt liian arkiseksi. Jännitystä elämään, rakastumisen tunnetta. Mieluummin hullaantumista. Se piristäisi tylsähköä arkea.
Joku onkin tuossa lähietäisyydellä herättänyt kiinnostuksen, tunteekohan hän yhtään mitään minua kohtaan...?
Rahaa ja tavaraa on, äly kirkas ja asema yhteiskunnassa riittävä. Ystäviä ja tuttavia löytyy...
Elämä on mielenkiintoista, joka aamu herää innostuneena.
Jotakin kuitenkin puuttuu. Onko kaikki sittenkin liian turvallista, tunteeko sitä enää AIDOSTI juuri mitään, onko melkein kaikki jo koettu?
On matkusteltu Kanariat ja Kaukomaatkin, Kiinan muuurit nähty ja loikoiltu Malediiveilla. Kauko-Itäkin koettu ja tropiikin safarit...
Löytyisikö jostakin AITO TUNNE, aito ihastus?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et varmaan ymmärrä sitä, että tylsyyden ja tyhjyyden tuntemuksesi eivät johdu arkiintuneesta parisuhteestasi, vaan siitä, että et ole kosketuksissa omaan tunne-elämääsi. Sitä se arjen sietämisen hankaluus on.
Kosketuksen löytäminen on valtava työ, joka meidän täytyy tehdä itsemme kanssa, koska muuten koko elämä jää ontoksi pakenemiseksi - hullaantumisen etsimiseksi ihmissuhteista, menestyksestä tai muista elämyksistä. Ennenpitkää arkiintuminen koittaa missä tahansa parisuhteessa.
Itse asiassa vasta pitkässä, luottamuksellisessa, "arkiintuneessa" parisuhteessa pystymme tähän työskentelyyn itsemme kanssa. Se erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista - että parisuhteessa pystyy kasvamaan ihmisenä täyteen mittaansa. Helppoa se ei ole vaan varsin kivuliasta paikka paikoin.
Onnea matkallesi!
Sauli Niinistö sai runojen kautta aika paljon, nuoren vaimon ja pääsi pressaksi. Koita runoja, niillä näyttää olevan vaikutusta ja voimaa.
"Ei kaikki ole järkevää, on helppo ymmärtää
Ettei vain järki aina ole tärkeää
Kaikki mitä tarvitaan on enemmän, kuin mitä saa
Jos tottelee ja seuraa johtajaa
Jos uskaltaa, voi hypätä tyhjään
Jos haluaa, voi jäädä paikoilleen
Ja kun vapautuu, niin sen viimeistään silloin huomaa
Elämä on ihanaa
Nauttimaan
Eletään kerran vaan"
4R
Ihmiset kasvaa ja muuttuu myös parisuhteessa. Suhde voi tulla tiensä päähän kun ei ole mitään jaettavaa. Meneekö sen noin että etsii hullaantumisen tunnetta kun kokee ettei tuttu ja turvallinen sitä enää tarjoa vai onko niin päin, että hullaantuu ja sitten vasta havahtuu huomaamaan ettei omassa suhteessa ole tunnetta.
Tärkein oivallus tässä onkin se, että ihmisen pitää havahtua, jos odottaa ihastumisen tai muun hullaantumisen avulla täyttävänsä oman tunne-elämän tyhjiön. Jos ilman ihastuksen tunnetta oma olo kaihertaa ja kiertää jotain epämääräistä tyhjää ympyrää.
Nimenomaan se tyhjyyden tunne on kutsu, joskus vaatimuskin, elämältä - tule ja löydä itsesi. Hullaantumisen hakeminen on kutsun välttelyä.
Kun on kosketuksissa itseensä, elämän kaikki tapahtumat ja vivahteet tuntuvat täyteläisiltä ja jopa hullaannuttavilta. Tunnetta ei tarvitse enää etsiä itsensä ulkopuolelta, vaan se on mukana koko ajan, itsestään. Ja silloin sitä pystyy olemaan puolisolleenkin kiinnostava matkakumppani.
tiedosta oma kasvunpaikkasi. niitä tulee elämässä eteesi vähän jokapuolelta. itsestäni tuntuu että olen yhden virstanpylvään vierellä. nojailen siihen ja maiskuttelen huuliani. tuntuu että kohta kaikki mistä olen haaveillut, on käsieni ulottuvilla. ja uskon että kun pääsen tämän kynnyksen yli, mahdollisuudet ovat rajattomat. opetukseni oli tällä kertaa niinkin yksinkertainen kuin - opi hyväksymään muiden virheet, ole heitä kohtaan laupias. Viime vuonna tuli julki useampi valhe, mitkä alitajuisesti vaikuttivat elämääni. Osa kahleista on riisuttu. Ihana tunne kun voiaidon vapaasti hengittää. Keskittyä pelkästään tulevaan.
Olen myös haaveillut matkustamisesta. Onhan tuossa muutama reissu takanapäinkin. Mutta sitten kun sen matkustamisen aika koittaa, olen henkisesti niin kypsä, että pelkkä eri leveystason ja ilmastovyöhykkeen atmosfäärin hengittäminen tuovat sen nautinnon, kasvillisuus, ihmiset, historia. Odotan sitä jo paljon, mutta kärsivällisenä.
Tiedän että useammat ihmiset saattaisivat nauraa tällaiselle kirjoitukselle. Mutta olen hyväksynyt sen tilanteen, että elämä maanpäällä on myös hengellinen matka. Onhan täällä niin paljon erilaisia tapoja vuorovaikutukseen. Hyviä ja pahoja. Milloin on oikea hetki, toiste väärä. Löydänkö sen oikean, toinen jumittuu väärään tilaan. Täytyy pyrkiä eteenpäin. Nähdä niitä toinen toistaan kauniimpia ja rauhallisempia sielunmaisemia. Jos on hyvä olla tässä hetkessä, on se hyvä olo loppuelämässäkin ja sen jälkeenkin.
Suosittelen kaikille, myös vielä pariintumattomille ;), Arto Pietikäisen kirjaa "Joustava mieli parisuhteessa". Siitä saa valaistusta moniin parisuhteessa hiertäviin asioihin, ja keinoja asioiden työstämiseen. Monta asiaa olisikin hyvä tietää jo etukäteen, jotta ei niin pahasti kompastuisi niihin arjen koittaessa. Arki se kuitenkin koittaa jokaiselle ennen pitkää.
Tavallisin tarina johonkuhun ulkopuoliseen hullaantumisessa lienee tuollainen aloittajan tyyppinen. Joskus harvoin kaikki on kunnossa, mutta vastaan tulee niin ravisuttava ihminen, ettei sille vain mahda mitään, että ihastuu ja rakastuu. Vaikka rakastaisi edelleen oma kumppaniaan myös. Tunnetta vastaan on vaikea taistella, suorastaan mahdoton. Sain rauhan vasta kun hyväksyin tunteen - se vain nyt on osa elämääni, tällainen kummallisuus.
Olet niin oikeassa. Varsinkin viimeisessä lauseessa kiteytyy kaiken hulluus, mutta rauha tuli minullekin.
Olen nainen ja minulla on erääseen lähietäisyydellä olevaan mieheen voimakkaita tunteita, voisi sanoa että ihastumisen tunne on jo syventynyt rakastuneisuuden tunteeksi. Sen verran mitä olemme päässeet tutustumaan, hän vaikuttaa äärimmäisen ihanalta mieheltä ja hänen kanssaan on helppo olla. Olemme molemmat varattuja.
Tunteitamme emme ole vielä uskaltaneet toisillemme kohdatessamme paljastaa puheissamme, mutta nuo tunteet ovat niin voimakkaasti aistittavissa kohdatessamme (esim. katseet, tietynlainen jännite), että kyllä molemmat olemme ne havainneet. Puuttuu vaan uskallus ja sopiva tilaisuus tehdä aloite.
Meillä molemmilla on varmaan elämässämme asiat kunnossa, mutta jostain vain tulee se voimakas kiinnostus ja muut ihanat tunteet häntä kohtaan, että ei niitä voi vastustaa vaikka yrittäisi. Hän voisi mahdollisesti kirjoittaa juurikin tuohon tyyliin kuin ap:n kirjoitus on ja niin minä itsekin.
Jotkut ihmiset kaipaavat enemmän jännitystä kuin toiset. Se on hormonaalisista syistä johtuva erilaisuus verrattuna niihin, jotka saavat tarpeeksi tyydytystä hyvinkin puuduttavasta arjesta. Kuulut vähemmistöön, mutta teitä on. Todennäköisesti olet aina ollut tuollainen. Muistatko esim. tunteneesi sääliä jonkun perusmiehen "tylsää" elämää kohtaan ja niin edelleen. Toiset teistä tiedostavat tarpeensa eivätkä usko muuttuvansa. Toiset uskovat kasvavansa samanlaisiksi kuin ihmiset ympärillä ja ajavat selkäänsä seinää vasten yrittäessään tottua puuduttavuuteen. Totuus on että hormonitoimintasi ei muutu. Elämisen tunteen saavuttamisen salaisuus voi olla ihastuminen tai tarpeeksi jännittävä kumppani. Hallitsevan dopamiinin ihmiset ovat onnellisia toisen samanlaisen kanssa. Parhaimmassa tapauksessa ovat toistensa jännityksen lähteitä ja vetävät toisiaan kerta toisensa jälkeen puoleensa kuin magneetit.