Ihmisellä pitää olla joku harrastus josta pitää niin paljon, että on pakko lopettaa. Sellainen jota ei kykene tehdä siivussa.
Hankkikaa harrastus, esimerkiksi urheilu. Se pelastaa paremmin kuin sata jumalaa tai vaimoa. Se vaan vaatii sen, että kiinnostuu jostain. Jos ei kiinnostu mistään niin sama kai sitten vaikka juo itsensä päiviltään?
Hankkikaa harrastus, esimerkiksi urheilu. Se pelastaa paremmin kuin sata jumalaa tai vaimoa. Se vaan vaatii sen, että kiinnostuu jostain. Jos ei kiinnostu mistään niin sama kai sitten vaikka juo itsensä päiviltään?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tai sellainen perussairaus, joka vaatii lääkkeen, jonka kanssa ei voi juoda. On helppo valita, kun ilman lääkettä ei voi olla. Ilman viinaa voi.
Minä en ole tehnyt raittiuslupausta, mutta olen lokakuusta asti vähentänyt alkoholinkäyhttöä, ollut jopa kokonaan ilman lähes kolme viikkoa, mitä ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Se on ollut yllättävän helppoa (enkä puhunut alussa itsestäni, minulla ei siis ole tuollaista pakottavaa syytä raittiuteen), vaikka muutaman kerran viikossa muutaman lasillisen ottamisesta oli tullut pinttynyt tapa.
Toisaalta joululoman aikana huomasin, kuinka helppoa on lipua takaisin vanhoihin tapoihin. Nyt yritän taas päästä siihen, missä olin ennen joulua: alkoholi on poikkeus, ei sääntö.
Niinpä niin. Kuinkahan paljon noita hengiltään, joko suoraan tai välillisesti alkoholisairauksien myötä on päivänsä päättänyt.
Kaikki kunnia yrityksille raitistua harrastusten kautta. Toimii yleensä vain juomisuransa alkutaipaleella oleville. Siis jos juominen jää. Muuten ei toimi.
Pidemmälle edenneelle juopolle ainoa harrastus, etanolin nauttimisen aiheuttama rentoutumisen ja kaikkivoimaisuuden tunne riittää. Ei ole aikaa muille harrastuksille. Eikä kyllä rahaakaan.
Harrastukset ovat olleet aiemmin, en yritä väkisin aloittaa niitä. Sen takia se onkin helppoa kun harrastuksien himo on suurempi kuin viinan.
Join vuoden putkeen joka päivä, nyt jo 24h ilman pisaraakaan. Helppoa!
Miksi pitäisi lopettaa.
Viinaankiin kuoleminen on myös ihan helppoa.Koska se on pahinta tässä alkoholin käytössä.Jos esim.menneisyys ja ihmissuhteiden katkeaminen tekee niin pahan mielen.Että pitää tappaa itsensä viinalla.
Olipa muuten eilen erikoinen päivä kun en tuntenut viinan puraisua missään vaiheessa, ensimmäinen päivä juomatta varmaan vuoteen. Mutta ei tuntunut juuri muutakuin hyvältä.
Hassua on, että meinasin ottaa kylmän kaljan vaikkei tehnyt mieli. Olin jo kävelemässä jääkaapille vanhasta tavasta kunnes hokasin, että mit vit, viinan himoa ei ollutkaan. Eli taloudessa on kaljaa ja viinaa, mutta korkki on kiinni.
Ei pitänyt lopetus, joskaan ei ollut tarkoituskaan. Oli jo tiedossa puolipakollinen ryyppyjuttu, yhden illan join ja toisen päivän loivensin. Loivennus vituttaa koska ei ollut edes kankkusta. Mutta tarkoitus onkin lopettaa jatkuva juominen, siirtyä esim. 1 krt/vko tahtiin.
Saa nähdä kuinka äijän käy. Viinaa ei tee mieli vaan sitä normaalia oloa ja hyvää unta. Mut tosiaan, pitäis pystyä olemaan enemmän kuin 48 h viinatta...
Ihan jees ajatus. Itse olen vähentänyt radikaalista alkoholin käyttöä.
Tosin kun ikäkin tekee oman osuuden.
Ennen kaksi vuosikymmentä sitten olin kännissä tyyliin:
viikko selvinpäin, kaksi humalassa.
Nykyisin keskimäärin kerran kuukaudessa. Yksi-ilta viinaa, seuraavana
päivänä 1-2 oluen loivennus. Ruokaa vatsaan ja unta päähän.
Vaimokin on hyvillään kun toimii noin. Tai ainakin ei kiukuttele asiasta.
Hyvää tätä vuottta kaikille ja tsemppiä viinan ottoon jos ajatuksissa
pyörii alkoholin vähentäminen tai jopa lopettaminen.
Mitään muuta ei menetä kuin krapulan, mutta voittaa voi paljon.
Nyt tulee kuusi päivää täyteen kun lopetin "massajuomisen" (about vuoden kuuri, noin 6-12 annosta päivässä). Olen sen jälkeen ottanut yhden kännin ~12 annosta ja kahtena päivänä otin ehkä 4 annosta. Eli siltikin on tullut otettua viikossa noin 20 annosta. Mutta se ei tunnu missään siihen verrattuna kun join sen 10 annosta ihan joka päivä, ilman että sallin ollenkaan sydämelle aikaa toipua ja rauhoittua. Jatkuva ahdistus, tykytys ja levottomuus on jo tyystin poissa.
Toki hetkittäin tekee mieli viinaa ja kaljaa, mutta yllättävän vähän. Ottaa vielä aion, mutta en tiedä koska. Kato kun ei oo hirveitä himoja. Kännissä on kivaa, mutta se ei ole yhtään kivaa kun on jatkuvasti aineen vaikutuksen alainen krapulan muodossa.
"Tosin kun ikäkin tekee oman osuuden."
Niin tekee. Mieheni kanssa vitsaillaan, että nuorena ei ollut rahaa ryypätä niin paljon kuin olisi halunnut. Nyt kun olisi varaa, ei kestä kunto.
Tosiasiassa on vain hyvä, ettei pysty juomaan kauheasti. Se voi olla ainoa tekijä, joka säästää meidät alkoholismilta. Tai on ainakin tähän asti säästänyt.
P€rk€l€, tuli otettua iltakänni :(
noin 7 annosta otin ja se ketuttaa koska otin taas ihan periaatteesta vaan. Ei ollut isoa viinan himoa eikä tärinöitä mihin olisin juonut. Aamulla oli ihan huono fiilis verrattuna juomattomuuteen.
Nyt pitää olla tarkempi sillä ilman viinaa on mukavampaa kuin sen kanssa.
Sepskukka
11.1.2013 12:11
No joo. Se onkin viinan otossa ihmeellistä, ettei ole
viinan himoa, "mutta kuitenkin mieli halajaa viinaa, vaikka tiedostaa
ettei koko hommassa ole mitään järkeä."
Täytyy vaan skarpata ja ottaa itseään niskasta kiinni.
Tämä voi olla klisee, ja ihan varmasti sen on jokainen kuullut monta kertaa. Heikkona hetkenä voi kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että kukaan ei koskaan ole katunut sitä, ettei ole juonut. Juopottelua ja kännissä tehtyjä mokia sen sijaan on varmaan katunut jokainen, joka joskus ottaa paria viinilasillista enemmän.
Olin himouhrheilija vielä 4-5 vuotta sitten. Ajauduin ilmeisesti ylikuntoon, näin jälkeenpäin pohtiessa. Kun yritin valittaa oireista ja aivan yht'äkkisestä, käsittämättömästi laskeneesta suorituskyvystä lääkäreille, he passittivat minut lopulta mielenterveyspuolelle. Oulun EMTT on hyvin tuttu.
Siitä se alkoholismi ja itsemurhayritykset sitten alkoi.
Seronil oli kaikista pahin, mitä ne mulle määräsivät. Se sai meikäläisen aivan psykoottiseksi ja hommasin itselleni rikosrekisterinkin.
Siihen loppui Seronil-sekoiluni, kun yritin sillä itsemurhaa:
http://www.tiede.fi/keskustelut/la-a-ketiede-ja-terveys-f11/kauhukokemukseni-yritin-itsemurhaa-t47539.html
Hoh, liian helppoa oli olla noin viikko vain muutamalla annoksella.
On meinaan tullut taas vedettyä kolmena iltana suojakännit sillä koin, että vähentäminenkin onnistuu niin helposti. :/ Ja taas on sellanen semip@sk@ olo, kuumeinen ja väsynyt olo. ei kankkusta, mutta tuo p@sk@ etanoli imee voimat kropasta ja aiheuttaa alakuloisuutta.
Nyt taas pari päivää pitäis olla ilman sillä lauantaina on pakko ottaa.
Voi pikkuista!
"Hankkikaa harrastus"...viina on kuule ylikäymätön harrastus, elämänmuoto ja sisällys meille joille se on (tai on ollut) kohtalo. Se käy yli ihmissuhteiden, terveyden, työpaikkojen, omaisuuden, maineen, lakien, lasten ja puolisoiden.
Kaikkein omistautuneimmille viina on yli elämän ja kuoleman kysymystenkin; minunkin ystävissäni ja tuttavissani heitä on ollut monta, monta. Kun viina vie, siinä ei "hankita" mitään muuta, ei "harkita", ei "ajatella", ei "suunnitella". Viina tekee kaiken sellaisen puolestamme.