Jukka Rauhala on ollut yksi koko suomalaisen urheilun muutoksen vetureista toimimalla huippu-urheilun muutosprojektin ohjausryhmässä. Työn tuloksena syntyi ”Sanoista teoiksi – ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi” -raportti.
Miten ja milloin muutosprojekti jalkautetaan painiin?
Miten painiliitto on hoitanut tai miten se aikoo hoitaa asiat kuntoon Helsingin vapaapainiryhmän osalta?
Vai jääkö koko asia puheenjohtajan yhteen lauseeseen: ”pääkaupunkiseudun vapaapainin valmennuskeskusta unohtamatta”?
Muutostyöryhmä on julkaissut muun muassa seuraavia suoraan lajiliittoa ja urheilijaa koskevia johtopäätöksiä työnsä päätteeksi:
”Lajiliitot ja niiden vastuuhenkilöt ovat muutoksen läpiviennissä keskeisessä roolissa.
Huippuvaiheen ohjelma vastaa yhdessä lajiliittojen kanssa huippu-urheilumenestyksestä sekä kansainvälistä menestystä tavoittelevien urheilijoiden ja joukkueiden toiminnan kehittämisestä.
Huippuvaiheen ohjelma täydentää kansainvälisen tason urheilijoiden valmennusedellytykset kansainväliselle tasolle.
• mahdollistaa menestys kansainvälisissä arvokilpailuissa
• tukee ja auttaa urheilijoita, valmentajia ja lajeja kehittymään huippuvaiheen ratkaisuissa ja huippu-urheilutulokseen tähtäävässä toiminnassa.
Urheilija on huippu-urheilun muutostyön keskiössä.
Urheilijan tukena on innostava, intohimoinen, kehityshaluinen ja vastuun kantava valmentaja. Taustalla toimii ammattimainen tukitiimi, johon kuuluvat kaikki tarvittavat asiantuntijat. Urheilujärjestelmä tukee urheilijan osaamisen kehittymistä ja yleistä hyvinvointia. Järjestelmä tarjoaa suunnitelmalliset ja pitkäjänteiset kansainvälisen tason tukijärjestelmät ja olosuhteet.
Huippuvaiheen ohjelman tavoite on kehittää huippu-urheilijoiden toimintaympäristöä ammattimaisemmaksi, osaavammaksi ja parempaan yhteistyöhön pyrkiväksi. Urheilijan tulee tuntea, että hänellä on käytössään paras mahdollinen apu ja se on kv. vertailussa kilpailukykyinen.
Keskeisessä roolissa ovat urheilijan ja hänen lähipiirinsä lisäksi huippu-urheilusta vastaavat valmentajat, valmennuksen johtajat sekä heidän edustamansa lajit. Huippu-urheiluverkoston ydintoimijoita ovat urheilijoiden ja valmentajien lisäksi lajiliitot ja niiden seurat.
Huippuvaiheen suoraa yksilöllistä taloudellista tukea voivat saada kansainvälistä menestystä tai välitöntä menetyspotentiaalia omaavat urheilijat. Tukiratkaisut suunnitellaan yhdessä Huippu-urheiluyksikön lajiryhmävastaavan, lajin valmennusjohdon, urheilijan ja valmentajan kesken.
Pääkaupunkiseudun huippu-urheilun toiminta- ja rakenneratkaisun osat ovat olemassa.
JOHTAMINEN huippu-urheilussa
• huippu-urheilun toimijat määrittelevät johtosäännöissään operatiivisten toimi-
joiden ja luottamushenkilöryhmien roolit ja toimivallan. Mallina toimii OK:n uudistettu ohjesääntö.
• lajiliittojen hallitusten ja operatiivisten johtoryhmien kokoonpanossa ja työskentelyssä varmistetaan paras mahdollinen huippu-urheiluosaaminen
• perustetaan urheilija-asiantuntijaryhmät lajiliittoihin”
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ
Milloin painiliittoon perustetaan urheilija-asiantuntijaryhmät?
Milloin painissa vaihtuu ”lajiryhmävastaava”, sillä ilman henkilövaihdoksia ei tule tapahtumaan mitään muutosta.
Milloin painiliiton hallituksessa ja johtoryhmien kokoonpanossa ja työskentelyssä varmistetaan paras mahdollinen huippu-urheiluosaaminen?
Milloin muutos painiliitossa alkaa vai onko tarkoitus kysyä Rion olympialaisten jälkeenkin:
”Miten tästä eteenpäin?”
Miten ja milloin muutosprojekti jalkautetaan painiin?
Miten painiliitto on hoitanut tai miten se aikoo hoitaa asiat kuntoon Helsingin vapaapainiryhmän osalta?
Vai jääkö koko asia puheenjohtajan yhteen lauseeseen: ”pääkaupunkiseudun vapaapainin valmennuskeskusta unohtamatta”?
Muutostyöryhmä on julkaissut muun muassa seuraavia suoraan lajiliittoa ja urheilijaa koskevia johtopäätöksiä työnsä päätteeksi:
”Lajiliitot ja niiden vastuuhenkilöt ovat muutoksen läpiviennissä keskeisessä roolissa.
Huippuvaiheen ohjelma vastaa yhdessä lajiliittojen kanssa huippu-urheilumenestyksestä sekä kansainvälistä menestystä tavoittelevien urheilijoiden ja joukkueiden toiminnan kehittämisestä.
Huippuvaiheen ohjelma täydentää kansainvälisen tason urheilijoiden valmennusedellytykset kansainväliselle tasolle.
• mahdollistaa menestys kansainvälisissä arvokilpailuissa
• tukee ja auttaa urheilijoita, valmentajia ja lajeja kehittymään huippuvaiheen ratkaisuissa ja huippu-urheilutulokseen tähtäävässä toiminnassa.
Urheilija on huippu-urheilun muutostyön keskiössä.
Urheilijan tukena on innostava, intohimoinen, kehityshaluinen ja vastuun kantava valmentaja. Taustalla toimii ammattimainen tukitiimi, johon kuuluvat kaikki tarvittavat asiantuntijat. Urheilujärjestelmä tukee urheilijan osaamisen kehittymistä ja yleistä hyvinvointia. Järjestelmä tarjoaa suunnitelmalliset ja pitkäjänteiset kansainvälisen tason tukijärjestelmät ja olosuhteet.
Huippuvaiheen ohjelman tavoite on kehittää huippu-urheilijoiden toimintaympäristöä ammattimaisemmaksi, osaavammaksi ja parempaan yhteistyöhön pyrkiväksi. Urheilijan tulee tuntea, että hänellä on käytössään paras mahdollinen apu ja se on kv. vertailussa kilpailukykyinen.
Keskeisessä roolissa ovat urheilijan ja hänen lähipiirinsä lisäksi huippu-urheilusta vastaavat valmentajat, valmennuksen johtajat sekä heidän edustamansa lajit. Huippu-urheiluverkoston ydintoimijoita ovat urheilijoiden ja valmentajien lisäksi lajiliitot ja niiden seurat.
Huippuvaiheen suoraa yksilöllistä taloudellista tukea voivat saada kansainvälistä menestystä tai välitöntä menetyspotentiaalia omaavat urheilijat. Tukiratkaisut suunnitellaan yhdessä Huippu-urheiluyksikön lajiryhmävastaavan, lajin valmennusjohdon, urheilijan ja valmentajan kesken.
Pääkaupunkiseudun huippu-urheilun toiminta- ja rakenneratkaisun osat ovat olemassa.
JOHTAMINEN huippu-urheilussa
• huippu-urheilun toimijat määrittelevät johtosäännöissään operatiivisten toimi-
joiden ja luottamushenkilöryhmien roolit ja toimivallan. Mallina toimii OK:n uudistettu ohjesääntö.
• lajiliittojen hallitusten ja operatiivisten johtoryhmien kokoonpanossa ja työskentelyssä varmistetaan paras mahdollinen huippu-urheiluosaaminen
• perustetaan urheilija-asiantuntijaryhmät lajiliittoihin”
LISÄÄ KYSYMYKSIÄ
Milloin painiliittoon perustetaan urheilija-asiantuntijaryhmät?
Milloin painissa vaihtuu ”lajiryhmävastaava”, sillä ilman henkilövaihdoksia ei tule tapahtumaan mitään muutosta.
Milloin painiliiton hallituksessa ja johtoryhmien kokoonpanossa ja työskentelyssä varmistetaan paras mahdollinen huippu-urheiluosaaminen?
Milloin muutos painiliitossa alkaa vai onko tarkoitus kysyä Rion olympialaisten jälkeenkin:
”Miten tästä eteenpäin?”
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mä luulen, että noihin sun esittämiisi kysymyksiin ei aivan heti tule vastausta. Toivottavasti olen väärässä.
kokoomuslaista sontaa ja höpötystä, perusasiat eivät ole muuttuneet minnekään jos painissa aikoo pärjätä!
Yllä on pitkä teksti, josta osa on Ok:n huippu-urheiluyksikön huippuvaiheen ohjelman esittelytekstiä, osa muuta jostain muualta asiaan liittyvää, osa itse sepustettua.
Sehän ei sinänsä ole väärin, käyttäväthän ne säveltäjätkin olemassa olevia säveliä uusien sävellysten luomiseen.
Tässä olisi voinut lisätä tai lainata suoraan, että lähiaikoina huippu-urheiluyksikkö julkistaa ne lajit ja urheilijat, jotka huippuvaiheen ohjelmaan mukaan otetaan, suurinta osaa lajeja ei oteta ja vielä suurempi osa urheilijoita jää tästä ulkopuolelle.
Tämä saattaa vaikuttaa painiliiton toimintaan myös, jos Ok:n suunalta huippu-urheiluyksikkö ei tarjoa muuta kuin akatemia- ja osaamiskeskusohjelman.
sinulla kun on tuota sisäpiiritietoa niin onko tilanne viimeisen olympiadin möhlimisten takia jo ajautunut siihen, että paini on ulkona suomalaisesta huippu-urheilusta
jos näin on niin silloin varmaankin painiliiton toiminnassa on syytä tehdä muutoksia
Kysymyksesi on erittäin relevantti.
Jos paini/painijat jää /jäävät huippuvaiheen ohjelman ulkopuolelle, ei se ainakaan hyvä uutinen ole.
Sehän ei estä painin harjoittelua ja kilpailemista, mutta on selvä signaali siitä, että ainakin Kojonkosken vetämässä yksikössä painilta ei odoteta välitöntä kv-menestystä, ja jos sitä ei odoteta, sieltä päin tulevat resurssit pienenevät ja menestyminen sitä kautta vaikeampaa.
Jäljellehän jää liiton oma varainhankinta ja sitten Okm:n apurahat yksittäisille urheilijoille, mutta vaikea uskoa, että niiden suhteen olisi mitään merkittävää resurssien kasvua odotettavissa.
Ok:n hallitus, johon Jukka Rauhalakin kuuluu, valvoo huippu-yksikönkin toimia, mutta kyllä toimiva palkattu johto päättää.
Kuten huomattiin, painiliiton budjetti 2013 oli huomattavan varovainen ja toimintasuunnitelmassa ilmaistiin paine resurssien riittävyyteen, niin tässä varmaan selitys sille.
kerro kaikille ne oikeat perusasiat
ei ole painissa viime vuosina perusasiat auttaneet menestykseen tai sitten niitä oikeita perusasioita ei tiedä kukaan muu kuin sinä
anna nyt oikeat ohjeet julki
on valmentaja, joka tekee sinulle henkilökohtaisen treeniohjelman? Perusasioilla tarkoitin säännöllistä ja tinkimätöntä harjoittelua. Tuossa yllä oleva oleva höpinä liittyy enimmäkseen jorinaan taustatuesta ja rakenteiden muutoksiin. Tällä hetkellä en tiedä kuin yhden järkeä vailla olleen muutoksen painiliitossa, kun Ahto Raska sai käskyn pohjanmaalle muutamaa tyttövapuria valmentamaan ja etelän iso ryhmä aiottiin jättää tyhjän päälle. Onneksi etelän painitoimijat kontaktiensa avulla saivat tilalle korvaavan olympia-akatemiavalmentajan. Jos peräänkyselemäsi huippu-urheilun muutos tarkoittaa tämänkaltaisia asioita, niin metsään mentiin että heilahtaa! En kiellä, etteikö noissa raporteissa olisi toteutuessaan hyviäkin asioita, mutta millä aikataululla niitä toteutetaan jos toteutetaan? - uskoo ken näkee.
Jos paini ei kuulu jatkossa huippuvaiheen ohjelmaan, niin väliäkö sillä.
Kaikki asiaan kuuluva tieto on käytössä ja huippuvaiheen ohjelmaa voidaan alkaa heti toteuttaa painiliiton sisäisenä projektina.
Sen seurauksena menestystä alkaa tulla ja seuraavalla olympiadilla paini kuuluu taas maamme ykköslajeihin.
Miksei paini voisi kuulua huippuvaiheen ohjelmaan?
Lajiliittoja valittaessa päätös tehdään ´seuraavien kriteerien perusteella:
Kv. menestys ja kv. menestyspotentiaali
• Lajin urheilijoiden/joukkueiden menestyminen merkittävissä
kv. kilpailuissa ja rankingissa
• Lajin menestystavoitteet
Lajissa oleva osaaminen
• Huippu-urheilua tekevien ammattilaisten määrä
• Lajin valmentajien koulutus ja osaaminen
Lajin huippu-urheilusuunnitelma
• Motivaatio olla mukana huippuvaiheen ohjelmassa
• Lajin toimintatapa
• Suunnitelman sisältö
Eikö paini ole noilla kriteereillä mitattuna hyvä; vai onko viimeiset vuodet munittu niin pahasti, ettei ole motivaatiota olla mukana huippuvaiheen ohjelmassa tai ei ole sisältöä suunnitelmissa?
myös money talks ja shit walks, eli nähtäväksi jää.
Tahto. Keskittyminen. Niillä pääsee pitkälle.
toteuttaa painiliiton sisäinen henkilöjen muutosprojekti, että edes olympiakomitean toimintaa ohjaavat arvot toteutuisivat.
-Suomalainen huippu-urheilu menestyy kansainvälisesti LAAJALLA rintamalla.
* Rehellisyys, läpinäkyvyys ja avoimuus
* Kansainvälisyys
* Urheilijalähtöisyys
* Suomalaisuus
* Vastuuntuntoisuus
* Yhteistyöhakuisuus
Vaikeaa on kuvitella lajia, jonka lajiliiton toiminta ei täytä näitä arvoja, otettavaksi mukaan olympiakomitean huippu-urheiluohjelmaan.
Painiliitto varmasti haluaa mukaan huippuvaiheen ohjelmaan ja kaikkiin muihinkin OK.n tukitoimiin. Kysymys onkin siitä, ovatko muut lajit nyt etusijalla. Painihan oli vuosia OK:n painopistelaji.
Jos asiaa katsoo OK.n kannalta: yleisurheilu, keihäänheitto maailman kärkeä. purhehdus, rutkasti menestystä. uinti, ei ne USA.n ja Australian uimareille pärjää isoissa kisoissa, mutta aina joku lyhyenradansekanelinpelinviestipronssi tulossa ja kaunis johtotähti, jonka ympärille voi rakentaa minkälaisen sponssiohjelman vaan. ammunta on hyvä laji OK.lle, kyllä joku onnistuu, jos ei osuta haulikolla liikkuvaan kiekkoon, niin ammutaan paikallaan olevaan tauluun isoilla tai pienellä pyssyllä tai ilma-aseella sisällä.
Kuitenkin, jos Suomeen joskus saadaan painiin olympiamitali, tai olympiamitali mistä tahansa lajista, niin ei ne OK.n ohjelmat niitä tuota. Niillä ja tukiasioilla on merkitystä, mutta painissa Suomessa voi kehittyä ja mennä eteenpäin muutenkin, ainakin jollekkin tasolle asti.
Kyllä kuuluttaisin Suomeen painissa ihan haalarimeininkiä. Harjoitella ja kisata voi Suomessakin, kenen täällä nyt pitää ihan välttämättä päästä ulkomaille treenaamaan ja kisaamaan jatkuvasti.
se on kuulu viime aikoina nähty mihin pelkkä suomessa harjoittelu ja keskenään kisaaminen johtaa
se johtaa siihen että pieni piiri pyörii ja mielikuvitus määrittelee paremmuusjärjestyksen
pelkästään harjoittelu ja kisaaminen suomen tasolla ei enää riitä naispainissa, vapaassa eikä krekossa tekemään yhdestäkään painijaa, joka pystyisi olemaan edes pari vuotta peräkkäin euroopan kärjessä saatikka olympiamitaleilla
kadetti tai junnuiässä saattaa joku vielä fyysisillä ominaisuuksillaan tai muilla lahjoillaan ottaa mitaleja, mutta se ei riitä enää senioreissa.
harjoitella ja kisata voi voi suomessakin mutta nyt ne, jotka havittelevat kestävää kansainvälistä menestystä senioreissa, on lähetettävä "ihan välttämättä ulkomaille treenaamaan ja kisaamaan jatkuvasti".
silloin selviää myös suomalaisten keskinäinen todellinen paremmuusjärjestys
paini kun ei ole mielikuvituslaji muutoin kuin painiälyn suhteen
painissakin valmentaminen ja valmennuksen hakeminen on mennyt nykypäivänä hyvinkin kansainväliseksi ja rajat ylittäväksi toiminnaksi, tämän lisäksi ajantasalla oleva valmennusoppi ja kärkitieto kehittyy koko ajan ja menee eteenpäin. Miksi siis suomalaisten olisi eristäydyttävä kaikesta tästä tiedosta? Ensimmäinen hyvä asia aikoihin oli ulkomaisen vapaapainivalmentajan saaminen suomeen valmentamaan. Kyseinen valmentaja on ollut itse valmennettavana ja saanut oppinsa sekä Unkarissa että Saksassa, jossa valmennusakatemiat ja tätä myöten valmennusoppi lajien välillä olevan yhteistyön ohella on aivan eri tasolla mitä eripuraisessa suomen painissa.
Oikeassa olet
Pelkkä Suomessa harjoittelu ja kisaaminen ei taatusti riitä arvokisamitalleihin ja olympiamitaleihin asti. On välttämättä lähdettävä myös ulkomaanleirityksiin ja ulkomaille kisaamaan. Sitä varten ne erilaiset tukijärjestelmät on luotu.
Se, että kuinka usein ja missä uran vaiheessa kalliita ulkomaan leirejä tarvitaan, ja minkä tasoisen painijan yleensä tarvitsee ulkomailta harjoitusvastustajia ja kisoja hakea, onkin toinen juttu. Kuinka monta kv.tason painijaa Suomessa nyt tällä hetkellä oikein on, ainakaan senioreissa. Tarkoitan nimenomaan välitöntä menestyspotentiaalia, mitä huippuvaiheen ohjelma painottaa.
Kyllä perusduuni, jota olympiamitalistinkin urasta on suurin osa, tehdään kotimaassa, omalla tai naapuri salilla, kotimaan leireillä, kotimaan kisoissa.
Jossain purjehduksessa voi olla välttämätöntä olla talvet Australiassa, jotta pääsee ympärivuoden harjoittelemaan.
OK:n huippu-urheiluyksikön johtajalla voi olla suomalaisen painin tämän hetken kv.tasosta ja menstyspotentiaalista vähän toinen käsitys, kuin sinulla arvoisa nimim.ulkomaille mennään.
Onko OK:n huippu-urheiluyksikön johtajalla näkemys vain juuri tästä hetkestä?
Eikö kyse ole olympiamitaleiden kohdalla koko olympiadista?
Nyt pitäisi pystyä näkemään ketkä ovat neljän vuoden kuluttua iskussa!
Ei missään muussakaan olympialaisten yksilölajissa ole yhtään sen enempää potentiaalisia mitaliehdokkaita neljän vuoden aikaperspektiivilla asiaa tarkasteltuna kuin painissa.
Ei kai myös OK:n huippu-urheiluyksikön johtajan näkemys voi olla yhtä lyhytnäköinen kuin painiliiton päättäjien?
mäkitornista näkyy vain hyppyrin nokalle, siitä eteen päin ollaan tuulten armoilla.
valmentajien tornista näkee hyppääjiä tuulten reipoteltavana -
kummastakaan paikasta ei ole näkyvyyttä rioon.
miksi mäkimiehet kiertävät ulkomailla, miksi ne ei harjoittele vain rukalla ja osallistu vain arvokisoihin
miksi alppihiihtäjät kiertävät ulkomailla, miksi ne ei harjoittele vain levillä ja osallistu vain arvokisoihin
miksi judokat eivät harjoittele vain kotitatamilla, miksi ne ei osallistu vain arvokisoihin
miksi keihäänheittäjät ei harjoittele vain kuortaneella, miksi ne ei osallistu vain arvokisoihin
miksi uimarit ei harjoittele vain mäkelänrinteen uimahallissa ja miksi ne ei kuitenkaan osallistu muihin kuin vain arvokisoihin
miksi tennispelaajat ei harjoittele vain hesassa ja osallistu vain olympialaisiin
miksi painijat harjoittelee vain suomessa ja osallistuu vain arvokisoihin
muut tiettä miksi
painista on tullut mielikuvituslaji, jossa luullaan, että muusta maailmasta poiketen ollaan edelleen maailman kovimpia vielä veteraani-iässäkin.
harjoittelemaan meno on yksilöllistä ja voi periaatteessa tapahtua missä iässä vaan. Ratkaisevinta kai lähinnä olisi, että urheilija pystyisi esim. opiskelun lomassa keskittymään pelkästään painiin tai esim.ei tavitsisi tehdä muita harjoittelua haittaavia töitä hankkiakseen elantonsa. Kulut ulkomailla harjoitellessa voi vaihdella paikasta ja kuviosta riippuen lähes 0-tasosta hyvinkin kalliiseen leiritykseen. Yksi tärkeä asia myös ulkomailla oleskellessa on, että harjoittelupaikka olisi lähellä, eikä täten vie turhaa aikaa opiskelulta tai muulta toiminnalta. Parhaimman hyödyn ja maksimaalisen tuloksen tietenkin saa jos pystyy olemaan kerrallaan yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja tai peräti asumaan jossain harjoittelukeskuksen lähellä. Kokemukseni mukaan suomalaiset on kyllä otettu tervetulleesti vastaan leirityksiin ja treeneihin. Peruduuni tietenkin tehdään lähisalilla, asui sitten koti- tai ulkomaassa.
Mielenkiinnolla odotetaan kenestä tulee huippu-urheiluyksikön kamppailujajien lajiryhmävastaava. Hän on se henkilö, joka kamppailulajeja koskevat asiat esittelee yksikön johtajalle, ja myös valmistelee esityksen urheilija-apurahoista lajiryhmänsä osalta ministeriöön.
Harmi kun ei paikka, ainakaan vielä ole ollut julkisessa haussa, toki siihen voidaan käyttää myös ulkopuolista asijantuntijaa ostopalveluina. Hän on myös painiliiton uuden/ uusvanhan päävalmentajan lähin yhteistyökumppani siltä suunnalta.
on myös joukko talvilajeja, jotka kilpailevat samoista rahoista. Kyllä se menestys tosiaan on loppupelissä urheilijasta itsestään kiinni. Toki lähtökohdissa on eroja, joku sattuu asumaan esim. valmennuskeskuksien vieressä ja joku kauempana, mutta se ei tarkoita sitä etteikö tälläinenkin urheilija voi nousta esim.valmennusryhmien ulkopuolelta huipulle. Mutta hyvä asiahan se on jos tälläisiä urheilijoiden tukimuotoja ja palveluita pystyttäisiin tuomaan esim. mahdollisimman monen painissakin huipulle pyrkivän saataville ja näin osaltaan tasoittamaan tietä kovan työn takana olevaan kansainväliseen kärkeen ja ettei kaikkien tarvitsisi ainakaan toistaa samoja virheitä matkalla sinne.
Juuri näin
15 v kukaan ei ollut kuullutkaan suomalaisesta pikaluistelusta.
Pojat kiersi säässä kuin säässä vuosia ankeita ulkoratoja ei tukiohjelmista ollut puhettakaan.
Nyt on kavereita ympärillä eikä urheiluruudusta välillä muuta tulekkaan kuin pekkakoskeloita. Taitaa OK.ssa johtajatkin jo kiertää soikion muotoista rataa rillit huurussa.
Miesten hiihtolajit ja mäkihyppy taas näyttää pudonneen kelkasta, jopa pahemmin kuin paini.
Painilla on olympiamitalisteja ja muita arvokisamitalisteja lobbauspaikoilla OK:n systeemissä. Kyllä paini on vahvoilla kaikissa ratkaisuissa.
Muiden lajien edustajat tosin vähän vieroksuvat sen yhden ja ainoan kaikkien asioiden asiantuntijan tyyliä lobata vain itseään eikä painia. Se on suuri miinus, jos valinnat menevät tiukoiksi.
Ylempänä eräs painivaikuttaja kirjoitti kriteereistä, jotka vaikuttavat tuettavien lajiliittojen valintaan - money talks ja shit walks.
Onkohan käynyt näin - "For the love of money is the root of all evil: which while some coveted after, they have erred from the faith, and pierced themselves through with many sorrows." First Epistle to Timothy 6:10
vai näin - "God made Man. Man made Money. Money made Man mad."
nykyisessä yhteiskunnassa asia kyllä taitaa olla näin, kuten vaihto- / tasavrta meille aikanaan jo visioi http://www.youtube.com/watch?v=Qo_RH2xfa54
Milloin painiliittoon perustetaan urheilija-asiantuntijaryhmät?
Miten ja milloin muutosprojekti jalkautetaan painiin?
Miten painiliitto on hoitanut tai miten se aikoo hoitaa asiat kuntoon Helsingin vapaapainiryhmän osalta?
Vai jääkö koko asia puheenjohtajan yhteen lauseeseen: ”pääkaupunkiseudun vapaapainin valmennuskeskusta unohtamatta”?
Milloin painiliiton hallituksessa ja johtoryhmien kokoonpanossa ja työskentelyssä varmistetaan paras mahdollinen huippu-urheiluosaaminen?
Milloin muutos painiliitossa alkaa vai onko tarkoitus kysyä Rion olympialaisten jälkeenkin:
”Miten tästä eteenpäin?”
johtohenkilöillä on asioista jotain tietoa niin voisivat ystävällisesti vastata näihin asiallisesti esitettyihin kysymyksiin täällä ja spekulaatioihin suomalaisen painiurheilun tulevaisuuden kuvasta ja sen asemasta urheilulajien kirjossa.
Lajiryhmävastaaviksi on valittu liikuntatieteiden maisteri Pasi Sarkkinen (kamppailulajit).
Lajiryhmävastaavien työ tapahtuu suurelta osin kentällä; lähellä urheilijoita, valmentajia ja lajiliittoja.
Ehtiiköhön Pasi hoitamaan myös painiliiton valmennusvaliokunnan asiat?
Nyt varmaan Pasin johdolla painista voisi tiedottaa entistä aktiivisemmin ja hänen kovalla kokemuksellaan voisi jo suhtautua kaikkiin olympialaisten painimuotoihin tasapuolisesti.
Neljä vuotta aikaa seuraaviin olympialaisiin. Siinä ajassa Pasi pystyy varmasti kasvattamaan nuorista, sopivan ikäisistä painijoista - 2016 ajatellen - uuden menestyjäsukupolven painiin vaikka varmasti muutkin kamppailulajit vievät osan hänen arvokkaasta ajastaan.
ei tasapuolisuudella ole mitään merkitystä missään urheilulajissa .
Jos halutaan menestystä, niin priorisointi potentiaalisiin lajeihin, muotoihin ja urheilijoihin lienee HUMUn yksi keskeisempiä asioita valmennusolosuhteiden luomisen lisäksi Suomen kokoisessa maassa ja niillä varoilla, mitä huippu-urheiluun on käytettävissä.
Kyllä tasapuolisuudella on oma tärkeä merkityksensä urheilussa. Se kuuluu olympiaurheilun tärkeimpiin periaatteisiin.
Tasapuolisuuden vastakohta on toimiminen vastoin tasapuolisuuta, jossa kaikki yhtä potentiaaliset urheilijat ovat saman arvoisia.
Sitähän et varmaankaan tarkoittanut että eri urheilulajeja kohdeltaisiin mielivaltaisesti ilman tasapuolisuuden periaatteen huomioon ottamista valintoja tehdessä.
ei menestystä Olympialaisista tule. Mallin HUMU on ottanut niistä maista, jossa on eroteltu ne lajit ja/tai muodot , joissa maalla on potentiaalista menestymismahdollisuuksia ja panostettu hyvällä tuloksella ainostaan niihin.
Ellei lajilla tai muodolla ole historiaa menestymisestä arvokisoista (mitalit) tukea ei tule.
Lainaten edellistä tekstiä,
"ja hänen kovalla kokemuksellaan voisi jo suhtautua kaikkiin olympialaisten painimuotoihin tasapuolisesti."
- In yuor dreams!!! Jos tämä herra saa päättää.
No Sarkkinenhan saa jatkossa päättää ja nyt nähdään mistä mies on tehty, kun hän yht´äkkiä nousee yli painiliiton päättäjien päätäntävallassa.
Jatkaako liiton talutusnuorassa vai ajatteleeko omilla aivoillaan koko kamppailulajikirjon potentiaalia vapaapainia unohtamatta.
Parit olympialaiset on menty ilman mitaleita painissa, mutta perinteisiä mitaleita on sekä vapaassa että kreikkalais-roomalaisessa.
Saumat saada mitali jommasta kummasta lajista ovat Nykäsen sanoin fifti sixti seuraavien olympialaisten suhteen.
Painijaa satsaa riittävästi. Kaikenikäiset kun otetaa huomioon. Miehissä alle 5
Niin krekossa. Vapaassa pelkästään Hesan ryhmässä on enemmän tosissaan satsaavia senioreja!!
SATSAAVAT JOPA OMALLA KUSTANNUKSELLA MATKAT JA VALMENNUKSEN.
TULOKSET NÄHDÄÄN LÄHITULEVAISUUDESSA
SUOMESSA VAPAA MENEE KREKON OHI MENNEN TULLEN!