Teemme lukiossa terveyden tunnilla tutkimusta jossa tutkimme sosiaalisia fobioita. Olisi kiva jos viitsisitte vastata näihin kysymyksiin.
- sukupuoli & ikä
- mihin asiaan/tilanteeseen fobiasi liittyy
- oletko hakenut apua jos olet niin miten hoidat fobiaasi
- miten fobia vaikuttaa elämääsi
- vältteletkö sosiaalisia paikkoja/tilanteita
- onko fobiasi vaikuttanut työnhakuun , työskentelyyn, parisuhteeseen tai normaaliin asiointiin (esim. Kaupassa, pankissa..)
- miten fobiasi vaikeuttaa arkipäivääsi
- Kärsitkö näistä sosiaalisille fobioille tyypillisistä oireista ;hikoilu, punastuminen, sydämmentykytys, huimaus, paniikkikohtaukset
- koetko kärsiväsi fobiasta
- mistä lähtien olet kärsinyt fobiasta (minkä ikäisena fobiasi alkoi)
- mistä luulet fobian johtuvan tai mistä luulet sen alkaneen (perheväkivalta, kiusaaminen...)
- sukupuoli & ikä
- mihin asiaan/tilanteeseen fobiasi liittyy
- oletko hakenut apua jos olet niin miten hoidat fobiaasi
- miten fobia vaikuttaa elämääsi
- vältteletkö sosiaalisia paikkoja/tilanteita
- onko fobiasi vaikuttanut työnhakuun , työskentelyyn, parisuhteeseen tai normaaliin asiointiin (esim. Kaupassa, pankissa..)
- miten fobiasi vaikeuttaa arkipäivääsi
- Kärsitkö näistä sosiaalisille fobioille tyypillisistä oireista ;hikoilu, punastuminen, sydämmentykytys, huimaus, paniikkikohtaukset
- koetko kärsiväsi fobiasta
- mistä lähtien olet kärsinyt fobiasta (minkä ikäisena fobiasi alkoi)
- mistä luulet fobian johtuvan tai mistä luulet sen alkaneen (perheväkivalta, kiusaaminen...)
Vastaukset 19
Vanhimmat
1. Mies 24v
2. Vieraisiin sosiaalisiin tilanteisiin vieraiden ihmisten kanssa. Suurin ongelma on naisille jutteleminen.
3. En, mutta olen netistä tutkinut kuinka jotkut ovat voittaneet fobiansa ja alkanut tekemään heidän ehdottamia asioita.
4. Minulla ei ole ystäviä eikä parisuhdetta. Menestykseni työelämässä ei ole yhtä hyvää kuin jos minulla ei olisi sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
5. Ennen enemmän, nykyään en niin paljoa.
6. Kts. ensimmäiset vastaukset.
7. Minulla ei ole käytännössä minkäänlaista sosiaalista elämää.
8. Sykkeeni nousee todella korkealle tietyissä tilanteissa.
9. Koen. Se on pilannut elämäni ja viennyt minulta nuoruuden.
10. Ala- ja yläasteella olin tekemisissä sellaisten kavereiden kanssa, jotka tunsin jo ennen koulua. Menin lukioon, josta en tuntenut etukäteen yhtään ihmistä. Siellä huomasin, että jännitän vieraiden ihmisten seurassa ja että en osaa tutustua ihmisiin.
11. Suurimmat syyt ovat varmasti r-vika ja akne nuoruudessa. Akne on käytännössä parantunut iän myötä, mikä kenties selittää fobian lieventymistä. Narsistinen ja persoonallisuushäiriöinen isä ja siksi sosiaalisessa mielessä hyvin erikoinen kasvuympäristö on voinut myös vaikuttaa, mutta sisareni ovat ainakin ulkoisesti ihan normaaleja sosiaalisesti.
Mulla ei ole mitään diagnosoitu, mutta enemmän tai vähemmän näitä kumminkin löytyy.
1. Tyttö 18v.
2. Auktoriteettipelko, ilmenee kykenemättömyytenä puhumaan minua korkeammassa asemassa oleville (tilanteesta riippuen, eli korkeampi asema ei ole välttämättä pysyvä olotila). Erityisesti virallisten asioiden hoitaminen soittamalla on vaikeaa.
3. En varsinaiseen fobiaan, mutta masennuksen vuoksi käyn psykologilla ja näitäkin asioita on siellä pyöritelty.
4. Välttelen tuollaisia tilanteita, viivyttelen lääkäriin menoa (varsinkin julkiselle!) ja jätän asioita hoitamatta, koska niihin liittyy kommunikointi auktoriteetin kanssa.
5. Kyllä. Tärkeimmissä asioissa aina silloin tällöin voitan itseni, mutta yhä harvemmin.
6. Kyllä ja ei. Tuo lääkärijuttu on vaikein, koska en todellakaan kykene soittamaan mihinkään. Kaupassakaan en sano mitään, enkä katso myyjään. Rahat kouraan ja menoksi :D
7. Ei kauheasti, mutta jonkin verran vaikeuttaa asioita, jos ei kykene puhumaan vieraille ihmisille.
8. hikoilu, tykytys, hengenahdistus
9. Kyllä, mutta en juuri ajattele asiaa, eihän se näy edes päivittäin.
10. Varmaan samoihin aikoihin kuin tuon masennuksenkin sain. En osaa sanoa varmasti, mutta siis yläasteikäisenä
11. Olen kova nolostumaan, ehkä se. Sitten on ollut jonkin verran huonoja lääkäreitä ja muuan salassapitovelvollisuutensa rikkonut psykologi. Tiedä sitten, miksi tuo soittaminen on niin vaikeaa.
Te ette ensinnäkään lukiolaisina ole tutkijoita ettekä te tee minkäänlaista tutkimusta.
Sitten jos joskut olette tutkijoita ja teette tutkimusta niin ymmärrätte hävetä näille jutuillenne, sillä tällainen anonyymi tapa kerätä tutkimusaineistoa julkiseen foorumiin on erittäin epäeettinen.
Älkää vastatko näille teineille jotka eivät jaksa lukea kirjallisuutta johonkin terveystiedon kokeeseen. Tämä ei ole tutkimusta eikä teidän avautumisesta ole mitään hyötä, yhtään enempää kuin että kirjoitatte suomi24:lle.
Tiesitkö, että terveystiedon kolmoskurssilla tehdään oma tutkimus? Ovat ehkä vähän kovan palan ottaneet, useimmat tutkivat mieluummin vaikka nuorten elämäntapoja koska kyselyä on helppo tehdä ryhmänohjaajantuokioiden yhteydessä.
He eivät ehkä tee tieteellisesti tarkkaa tai tärkeää tutkimusta, mutta anna lasten nyt leikkiä tutkijaa, ehkä heistä joskus sellaisia tuleekin. En ymmärrä, miksi pitäisi hävetä, nuorten on vaikea saada laajempaa testiryhmää tiettyyn aiheeseen liittyen muualta kuin foorumeilta.
Häpeä itse kun tulet muiden mielenkiintoista koulutyötä mollaamaan!
Sosiaalinen jännittäminen on hirmu yleinen, mutta vaiettu ongelma ja on aivan loistavaa, että tällaisia ennakkoluulottomia "amatööritutkijoita" löytyy. Olisipa silloin, kun itsellä opiskeluaikana tuli asian kanssa ongelmia joku pitänyt esitelmiä aiheesta niin olisi tiennyt, että on paljon muitakin kohtalotovereita eikä olisi luullut olevansa suurin piirtein yksin asian kanssa.
Ei se, että tuo tärkeitä asioita esille vaadi vuosia yliopistojen koluamista ja kirjapölyn nielemistä - pääasia on nostaa asioita esille, herättää keskustelua ja sitä kautta tuoda helpotustakin asianomaisille.
Minun hattuni ainakin nousee metrin korkeudelle näille "tutkijoille"!!
....
Kiitos paljon vastauksista!
Olemme käyttäneet tutkimuksessa monia erinlaisia lähteitä kuten dokumentteja, monia kirjoja, kirjallisia kyselylomakkeita ja nyt tämä netissä annettu kyselylomake. Aiomme tehdä vielä seurantatutkimuksta jos se vain onnistuu.
Ensinäkin monen on helpompi vastata internetissä annettuihin kyselyihin koska monet häpäeävät "vaivaansa" joten täällä saa todennäköisemmin tutuudenmukaisempia vastauksia kuin jossain muualla.
Todella hyvä että tutkitte tälläistä asiaa. On selvää että monet häpeävät sosiaalisen fobian oireita ja että se vaikuttaa heidän elämäänsä huomattavasti. Kaikkien pitäisi ymmärtää että apua saa vain hakemalla, eikä siitä mitään menetä jos menee puhumaan fobiastaan jollekkin, ei kannata hävetä, he ovat kuunnelleet monia samanlaisista oireista kärsiviä potilaita aiemminkin.
Mikä ihme on terveyden tunti
Kun laittaa tälläisiä galluppeja niin olisi asiallista esitellä itsensä ja oppilaitoksen jota varten kysely tulee...
Minkä takia he laittaisivat oman oppilaitoksensa nimen ja omat nimensä tänne? Vähän järkeä päähän.. Ja he ovat varmaan tarkoittaneet terveystiedon tuntia.. Voivoi kyllä ne jotkut takertuu epäolennaisiin asioihin.
- mies 44
- esiintymistilanteet olleet pahimpia, puheet tai esitelmänpidot sittemmin alkoivat vaivata myös lähes kaikissa sosiaalisissa kanssakäymistilanteissa
- hain jo lukioikäisenä apua terveyskeskuksesta, josta sain lähetteen paikkakuntani mielenterveystoimistoon. Silloin sain beetasalpaajalääkityksen ja myöhemmin käytössä olleet myös erilaiset rauhoittavat lääkkeet
- fobia vaikuttaa elämääni siten, että jätän käyttämättä monet elämän tarjoamat tilaisuudet työssä, harrastuksissa ja ihmissuhteissa mikä syö itsetuntoa ja huonontaa käsitystäni oman elämäni laadusta
- välttelen usein sosiaalisia tilanteita vaikka usein myös menen niihin "leuka pystyssä"
- on vaikuttanut. Työhaastatteluita on jäänyt väliin tai epäonnistunut liian jännittämisen takia - samoin on treffejä mennyt läskiksi tai jäänyt menemättä samasta syystä
- arkipäivään fobia vaikuttaa siten, että se huonontaa elämänlaatua, kun sen kanssa eläminen on tosi turhauttavaa
- pahin oireistani on punastuminen, koska se näkyy muille niin selvästi. On toki myös hikoilua, käsien tärinää ja kropan "puutumista" ja kyllähän se sydän hakkaa kun jännittää
- kyllä kärsin fobiasta. Siis jos sillä tarkoitetaan itsellekin "järjenvastaista" lähes paniikinomaista pelkoa tiettyjä tilanteita kohtaan
- jännitin jo nuorempana, mutta fobiaksi paheni lukion toisella
- uskon itse, että sosiaalisesta fobiasta kärsivällä on siihen perinnöllinen alttius, koska monista sisaruksista, joilla samat lapsuuden kokemukset toinen kärsii fobiasta ja toinen ei. Perinnöllisellä herkkyydellä mielestäni täytyy olla merkittävä osuus, mutta joku vaikea elämänkokemushan se laukaissee. Itse kyllä jouduin lapsena jännittämään toisen vanhempani agressiivista alkoholikäyttäytymistä, jolla epäilen olevan vaikutus fobiaani yhdessä perinnöllisen herkkyyden kanssa.
Kiitos vastauksista!
- Nainen 21
- Joka tilanteeseen, jossa pitää olla tekemisissä tuntemattomien tai lähes tuntemattomien ihmisten kanssa tai edes niiden näkyvillä.
- En ole kehdannut
- En tee kotini ulkopuolella oikein mitään, en lähde ulos muuta kuin mieheni seurassa.
- Välttelen niin paljon kuin pystyn.
- On. Kauppaan enkä minnekään mene yksin. Enkä pysty töitä hakemaan. Kolmivuotinen ammattikoulukin meni pieleen, en muista opetetuista asioista mitään, koska keskityin vain omaan pahaan olooni
- Välttelen kaikkea missä on muita ihmisiä.
- Hikoilusta, sydämen tykytyksestä, jalkojen vapinaa...
- KYLLÄ
- Ollut niin kauan kuin muistan (ekaluokasta lähtien, nyt kyllä tuhannesti pahempi)
- Kiusattu koko elämäni ajan henkisesti ja fyysisesti. Ajan kanssa vain pahentunut. Ja silti ajattelen että liian pienet ongelmat et ei kehtaa hakee apuu.
- nainen , 20
- Esiintyminen, puhuminen vieraille ihmisille
- Olen hakenut ja en ole saanut apua ongelmaani
- Ei ole kavereita tai muitakaan sosiaalisia verkostoja
- Kyllä
- On vaikuttanut kouluihin en pääse, moni työhaastettelu on mennyt pilalle vaikka on ollut tarvittava pätevyys. Kauppaan en uskalla mennä kuin vasta silloiin kun on kauppa menossa kiinni tai se on juuri avattu, silloin kun on vähiten ihmisiä liikkeellä
- Katso edellinen vastaus
- Hikoilua, punastelua, huimausta, paniikkihäiriötä... ja kaikkia.
- Kyllä
- Yläasteella kun koulussa kiusattiin, nykyään pelkään kohtaavani kiusaajat uudelleen.
- Kiusaamisesta.
Kiitos !
- Nainen, 26
- Pelkoa aiheuttaa: vieraille jutteleminen (kasvotusten, puhelimitse, jne) ja julkinen esiintyminen.
- Kävin lääkärillä keväällä, hän antoi Sertralinia ahdistukseen ja masennukseen. Kävin myös kerran psykologin puheilla. Siihen se jäikin.
- Minulla on puhevika, ja välttelen siksi puhumista vieraille. Välttelen sosiaalisia kohtaamisia paljon.
- On vaikuttanut. Olen keskeyttänyt kouluja sen takia, enkä ole uskaltanut hakea työpaikkoja.
- Pelkään olla yhteyksissä muihin ihmisiin, joten arkeni on todella yksinäistä, mikä varmastikin vaikeuttaa masennustani.
- Jos joudun pahaan paikkaan, alan hikoilla, punastun, voin pahoin ja mahassa on jännittynyt tunne.
- Kyllä koen, koska pelkoni on laajalti "turhaa".
- Se alkoi joskus 14 - 15-vuotiaana.
- Fobiaan on vaikuttanut puhevikani, koulukiusaaminen ja se, että olen ollut yksinäinen suurimman osan elämästäni.
Onnea tutkimukseen!
Kiitos paljon :)
-mies 21v.
-sosiaalinen fobia
-en ole hakenut apua
-kaikin puolin. en voi hoitaa oikeastaan mitään asioita
-kyllä
-kyllä
-edelleen kaikinpuolin...en voi hoitaa mitään asioita
-kärsin
-kyllä
-joskus nuorena...ehkä n. 15v huomasin että mitä tunnen ei ole normaalia
-vaikea sanoa. Jostain nuoruudesta luulisin...olen toinen kolmesta lapsesta ja muistan, että vanhempani riiteli todella paljon. Iso veljeni ei siihen reagoinut, ja siis hän onkin aika kovaksikeitetty muutenkin. Pikkusisko ei varmaan edes muista niitä, mutta itse muistan kyllä :(. paha sanoa...
kiitos!