ja olen hullu ja masokisti.
tämä on
toivotonta.
18193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sama kuule täällä...
mahtuuko joukkoon vielä yksi lisää? pitää yrittää olla vahva, olla pitämättä minkäänlaista yhteyttä siihen mieheen vaikka kuinka sormet syyhyäisi... en nimittäin kestäisi enempää.
miten voikin olla noin samat ajatukset tostakin :-)
sen verran on ehtinyt tulemaan loukatuksi ja satutetuksi, että parempi vain yrittää unohtaa.. yhteyden pitämisen jättäminen on vielä sinällään helppoa, mutta unohtaminen ei. vaikka kuinka yrittäisi muistaa ne kaikki teot ja tekemättä jättämiset niin silti muistaa päällimmäisenä ne kaikki ihanat hetket ja keskustelut. miksi? miksi en osaa päästää irti vaikka tiedän kaipaavani sellaista ihmistä, jolle oma olemassaolo on mitätöntä (sellainen kuva on jäänyt viime kerroista)?
tsemppejä sulle! :)
no sehän se...ihan vastaavanlaiset kokemukset on mullakin.
onneksi ihmisen mieli on sentään siinä mielessä armollinen,
että parhaiten muistaa ne hyvät hetket. huonoja en halua hautoa.
mutta että miks ei vaan voi eikä pysty unohtamaan...?
mullakin ikää on jo sen verran, etten ois kuvitellu sortuvani enää
mihinkään tällasiin juttuihin... mutta ei se näköjään ikää kato.
ja vaikka järjellä osaan kyllä ajatella, että pakko olisi päästä
eteenpäin ja että loppujen lopuksi varmaan parempi näin jne.
mutta siltikin... sydän vaan huutaa, että kun tää on just se oikea.
ja että kaikki ei vielä ollut tässä, kunhan jaksan odottaa, niin näen.
no just joo... unia nyt ainakin näen viikottain. mikä ei helpota tilannetta.
paha paikka on tää kyllä, en ois ikinä uskonu millaseks voi mennä.
mun läheisistä kukaan ei uskois jos tietäis, ei edes kehtaa kellekään
kertoakaan. että miten on voinu rakastua näin päättömästi.
mut kiitos samoin tsemiä ja jaksamista sullekin, yritetään pärjätä...
Ei mitään mitätöntä ole. Olet salainen haaveeni. Kypsyttelen itseäni ja arvioin tilanteen mahdottomuutta. Voisiko jossain olosuhteissa tehdä viellä ihan mahdolliseksi. Pähkäilystä pääni pyörällä ja valmista ei tahdo tulla mistään.
En tahtoisi loukkaantua tai loukata vaikka tahtomattaankin sitä aiheuttaa päänvaivaa.
aina o riski että loukkaa ihteään tai toista... :/
Täällä myös yksi. Mun täytyy olla hullu ja masokisti, vähintäänkin. Hän on mun ajatusteni ihana pakopaikka.
siellä paljonkin juttua tästä, vois vähän vedättää sitä joskus :)
En halua elää missään haavemaailmassa vaan ihan oikeassa. Ja oikeassa maailmassa ei ole minkäänlaisia todisteita että hänestä kannattaa haaveilla. Mutta sinun (minä) puolestasi olen iloinen kun jaksat haaveilla. Haaveet ja unelmat saavat jaksamaan.
tämän, oi voi.
Ei se oikeastaan auta, joten ei puolestani ole syytä olla iloinen. Kyllä haluan itsekin elää oikeassa maailmassa, mutta häntä en nyt muualla taida saada enkä osaa päästää irtikään.
tyytyä pelkkiin haaveisiin! Ne eivät enää kannattele minua. Haluan viereeni sen oikean ihmisen, hengittävän, puhuvan olennon. Sen jonka voi oikeasti aamuisin herättää suloisilla suudelmilla, jota voi oikeasti koskettaa.
Miksi niistä haaveista ei tehdä totta?!
Hän ei varmastikkaan haaveile noista asioista kanssani. Olen hullu ja masokisti kun petän täällä itseäni viikosta ja vuodesta toiseen. Samoja asioita haluan.
vuodesta toiseen? Auts
Mistä voit tietää, ettei haaveilisi?
Mä kaipaan häntä jokaisena päivänä ja kysyn itseltäni tämän tästä miten tähän päädyin. Kaipaan ihan käsittämättömän paljon ja pääni lähes hajoaa kun mietin miten käsittämättömän huonosti hoidin eräät tilanteet, kun en paremminkaan silloin osannut. ÄÄÄÄÄÄH :( Hyvää yötä.
Voimia, ehkä saat joskus asiat selvitettyä hänen kanssaan.