M Kinnunen väitöskirja s.226

Itse asiassa olen käynyt Maurin kanssa kirjeenvaihtoakin joskus kauan sitten. :-) Hän on tohtori M. Ihosen kanssa tuttuja keskenään.

Kuuntelin joitakin puheita lestadiusseminaarista Oulusta. Kinnusen puhe kaikista vl, uskoisista paras, se ei ollut yksisilmäisen puhetta. Vaan kypsää tosiasioihin perustuvaa pohdistaa lestadiolaisuuden menneisyydestä ja myös tulevaisuudesta.

Kinnunen kertoo narvalaisuudesta laajasti. Jotta keskustelua voisi jatkaa, jonkun pitäisi löytää Rauhan Side!

Rauhan Siteessä luki näin ja tämä koski Helsinkiä ( ja muutakin Suomea?). "Suomessa oli seuroissa harrastettu aika paljon Siionin matkalauluja ja virsiä. Pohjois-Ruotsissa oltiin siinä suhteessa niukalla linjalla. Aaro I. on kertonut, että täälläkin veisaaminen alkuun miltei loppui, mutta sitten virisi uudelleen. Ensi-innostuksessa oli ilmassa ajatusta tuoda Ruotsin Lapin tavat sellaisinaan tänne, mutta sitten todettiin yhteisesti, ettei se ole tarpeen."

RS artikkelista saa käsityksen että muutos alkoi 1902.
Siionin matkalaulut lienevät näitä:

"Vuonna 1889 Johan Evert Pietiläinen (1862-1908) toimitti ensimmäisen mer-kittävän lestadiolaisen laulukokoelman ”Kirje Suomen Siionille sekä Lauluja Siionin matkamiehille”. Siitä otettiin uudet laajennetut painokset 1890 ja 1893 nimellä ”Walituita Hengellisiä Lauluja” sekä vuonna 1898 nimellä Walittu kokoelma Hengellisiä Lauluja Jumalan lapsille elämän tiellä. Erityisen rakkaiksi lestadiolaisessa liikkeessä ovat tulleet kaksi Pietiläisen omaa laulua: ”On lepopaikka suloi-nen” ja ”Kuule sä köyhä matkamies”. Pietiläisen kokoelma oli laajassa käytössä siihen asti, kunnes Leonard Typpö (1868-1922) julkaisi useina painoksina ”Siionin kansan Matka-Laulut Elämän tiellä” vuosina 1902, 1909, 1912, 1914 ja 1916

Myös Gustaf Skinnari (1835-1916) julkaisi vuonna 1894 laulukirjan Jumalan lasten Rukous-, Ylistys- ja Kiitos-Wirsiä matkustaissamme elämän tietä lapi wihollisen maan Paratiisiin. Siinä oli 102 laulua, niistä 46 Skinnarin sepittämiä."

http://www.sti.fi/luennot/files/th050413.html

Nyt herää kysymys, miksi Ruotsin Lapissa ei innostuttu suomalaisista lauluista. Mikähän siinä oli ja onko se totta? Oliko kantana "oma maa mansikka, muu maa mustikka?" Oliko ne helposti saatavilla Ruotsissa? Haluttiinko välttää liian montaa kirjaa kerrallaan taskussa?
Nostiko Suomessa kansallismielisyys omat sepitteet uuteen arvoon ja soiko niissä suomalainen sielunmaisema? Suomalaiset sävelet? Nehän ovat kieleltään suomalaista siioninkieltä, mitä se vaikutti?

Tämä on minulle mysteeri. Arvelen, että narvalaishenkisyyttä laulamisineen pelättiin mutta myöhemmin ei pelätty enää.

Mikä sai runosuonen puhkeamaan niin runsaana vuosisadan vaihteen molemmin puolin Suomessa? Tapahtuiko niin Ruotsissa tai Norjassa? Siis kristityillä.

Arvelen että tuolloin muodostui pohjia nykyisille näkemyksien kirjolle. Nämä olisi hyvä ymmärtää, niin ymmärtää sitten kaikenlaisia näkemyksiä.

Rauhanyhdistyksen edesmennyt saarnaaja Esa Tuomaala:

Iltakellot,sävel Yrjö Koskimäen.

Soi iltakellot yli vainioiden, ne soivat rauhaa työstä väsyneelle. On alkamassa suven sunnuntai, vain pääskyt leijaa veden kalvon yllä.

Niin pian kului kesän arkiviikko, sen uurastushan vasta alettihin. Pois pestään hiki vaivain merkitkin ja pukeudutaan aivan puhtaisiin.

Jää pellon ylle usva, tyyni rauha, on uni kevyt lämpöisessä yössä. Saa vaivat moninkerroin takaisin, ne mitkä loppuun kului arjen työssä.

Te veljet kaikki kotivainiolla viel` lyhyt hetki työtä jatkakaatte. Myös teille kohta iltakello lyö, soi suurta sunnuntaita ennustain.

Soi rauhan kellot, askareet on jääneet, pois joutaa sirppi, kylvövakkanenkin ja ohdakkeisen pellon reunalle, jää kyntäjän aura raskahin.

Ei enää vainiolta palanneena, nyt moiti hikeä ja vaivaa koskaan. Mä sainhan tehdä auringossa työn, kun toivo iankaikkinen loi valon.

Soi iltakellot vuorotellen meille, se järjestys on suuren mestarimme. Vaan lepopäivä kirkas, seesteinen, on Herran kansan juhlaa ikuisesti.

Huom! Säkeistöt eri järjestyksessä kuin Youtube laulussa!

http://www.youtube.com/watch?v=e4hfu59I_IY