Miten arvioisitte, jos verrataan 70-80-lukujen ja nykyajan 1.dan mustavöisiä ? Ovatko nykyajan danit jopa kovempia kamppailijoita kuin ennenvanhaan ? Kursseja on ainakin varmasti enemmän plakkarissa ...
Pientä vertailututkimusta
jopasnytjotakin
40516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mun mielestä Bätmäni voittaa Teriksen
No tilastojen valossa ei ole, ainakaan miehissä.
nykyajan miesjudokat ovat paljon kovempia kuin nuo 70-80 luvun keijjot.
Miten arvioisitte, jos verrataan 70-80-lukujen ja nykyajan painijoita? Ovatko nykyajan panijat jopa kovempia kamppailijoita kuin ennenvanhaan ? Kursseja on ainakin varmasti enemmän plakkarissa ...
Miten arvioisitte, jos verrataan 70-80-lukujen ja nykyajan yleisurheilijoita ? Ovatko nykyajan yleisurheilijat jopa kovempia urheilijoita kuin ennenvanhaan ? Kursseja on ainakin varmasti enemmän plakkarissa ...
...kuka idiootti näitä kysymyksiä heittelee?
70-80 luvulla ei ollut ainuttakaan paperidania eli ei yhtään dania ilman kisakokemusta.
Totta
idiot!
Yleisurheilija kysymys on typerä vertaus sillä nykyajan yleisurheilijat ovat kovempia. Sen näkee yksinkertaisesti tuloksista. Ihmisiä on enemmän ja aineita käytetään enemmän? Mielestäni tuo heitetty dani kysymys on ihan mielenkiintoinen. Taidat itse olla idiootti.
No mitä olet mieltä nykyajan idiooteista,ovatko idiootimpia kuin 70-80 luvun
idiootit.Kyllä mielestäni ainakin nykyään,jos Työkkäristä kysyy,niin aika paljon enemmän tarjolla kaikenlaista idiooteille suunnattuja kursseja.
Etsin muuten Työkkärin sivuilta 1.dan kurssia,mutta en löytänyt.En kylläkään
löytänyt edes peruskurssis vaikka käytin kaikkia mahdollisia hakusanoja,niinkuin
ukemi ja dojo ja muuta,edes Kelan sivut eivät tunteneet Jigoro Ganoa?
Ainakin meidän isi on kovempi, kuin naapurin justus
70-80 luvun danit olivat teknisesti paljon etevämpiä, osattiin oikeaa judon perustekniikkaa ja suoritukset olivat näyttäviä ja heitot korkeita. Esim 70 luvn huippukuntoinen Simo Akrenius voittaisi helposti tämän päivän suomen huiput, samoin Timo korpiola , tai Kyösti, mutta Simo A oli paljon aikaansa edellä ja oli teräksen kova judoka, 60-70 luvuilta nostaan esiin Jorma Vesterisen Pohjoismaiden mestari ja timatinkova judoka, samoin Jussi Ikonen, Erkki Nuppone, tekniikka osattiin tuolloin ja judohenki oli aito
Kannattaa katsoa kuule kun Martti Puumalainen heittelee, hän se vasta tekeekin korkeita ja teknisiä heittoja !!
Mikä on näiden 70 luvun kilpailijoiden kv-kisamenestys missä mitallit?
Tälläiset vertailut on pöhköjä, mutta ei ne 70 luvun tähdet SILLOISILLA taidoillaan pärjäisi nykyhuippuja vastaan. On judo paljon tasokkaampi urheilulaji kuin silloin. Mutta jos samat ihmiset harjoittelisi nyt niin tilanne ollis ihan toinen.
Esimerkiksi kotetaistelu on taito jota ei juurikaan 70-luvulla tarvittu. Ei auta hieno uchi-mata jos ei koskaan saa tarvitsemaansa otetta.
Kannattaisi vaivautua edes pikaiseen googletukseen: http://www.judoliitto.fi/judo/suomen-judohistoria/arvokisamitalistit/
Joo, Vainio, Myllylä ja Salonen ovat ottaneet 70-luvulla NUORTEN EM-kisoissa pronssimitalit.
Aikuisille ei tullut 70-luvulla ainuttakaan mitalia, jos ei Kanadan avoimia yms "arvokisoja" lasketa
No mitens toi 2000-luku, jos karsitaan kaikki nuorten EM kisat jne. Monta aikuisten arvokisamitalia löytyy? Pitää vissii hommata silmälasit..
Simo Akrenius voitti 2 kertaa kanadan avoimet, joissa oli maailman huippujudokoita mukana ja edusti maatamme Olympialaisissa, kertto jotain ja oikea judon persutekniikka oli kunnossa.
Jorma Korhonen ja Pupu Salonen voittivat euroopanmestaruuden 80-luvun lopulla ja taisi peräti kolme naistakin saada mitalit, joista yksi kultainen?
Miten oli mahdollista saada sellainen menestys silloin?
Korhonen voitti lisäksi hopeaa ja pronssia eli oli eurooppalaisittain kova luu sarjassaan.
Oli lajikin toinen eli ei niin kehittynyt. Jopa aikuisena aloittaneet ja hitaat mutta vahvat pärjäsivät. Ei noiden aikojen nopeuksilla nyt pärjättäisi.
Judo oli silloin paljon monipuolisempaa. Nyt laji on kehittynyt takapakkia ja tekniikoita rajoitettu.
No tuosta löytyy tyylinäytettä, josta voi arvioida millä konstilla niitä menestyksiä saavutettiin:
http://www.judovision.org/?p=3142
Hanteilla?
Jokaisen huipulle tähyävän suomalaisjudokan kannattaa katsoa matsi silmä kovana ja nähdä miten tiukka ottelu käännetään itselle. Jorkki oli aikansa ilmiö; uskomaton ylisuoriutuja. Mitä kovemmassa paikassa ja mitä isompi kisa sitä paremmin Jorkki otteli. Kotimaassa ja pikkukisoissa Jorma saattoi jopa hävitä(alisuoriutua) itseään huonommille mutta kun astuttiin arvokisamatolle niin yleensä aina tiukatkin ottelut Jorkki onnistui kääntämään itselleen ja varsinkin nämä pisteettömät matsit. Ja mikä tärkeintä, monta monituista kertaa Jorkki voitti ennakolta itseään kovempia kavereita. Huippumatsit olikin usein siksi hanteita että Jorkin taktiikkana oli passailla vastustajan tekniikat mutta samalla näyttämää itse aktiiviselta, jotta liput kääntyivät suotuisasti. Tällä tavalla voi voittaa ennakolta kovemman vastustajan.
Se mikä aivan ertyisesti erotti J Korhosen muista suomalaisjudokoista, ei ollut niinkään taidossa eikä fysiikassa vaan PÄÄSSÄ eli kyvyssä VENYÄ tiukassa paikassa. Jorkki sanoikin joskus hyvin että judomatsi on 90% korvienväliä(päätä) ja vain 10% fysiikkaa. Hänen kohdallaan piti varmastikin kutinsa. Tähän henkiseen puoleen nimenomaan nykykavereidenkin pitäisi kiinnittää huomiota.
EM kulta, EM hopea, EM pronssi, olympia 7 ja lukuisia turnausmitskuja ei tosin kaipaa lisäselvennyksiä.
Toihan oli vielä noita uran loppupään kisoja. Tuossa vaiheessa liike ja refleksit oli mun mielestä rutkasti huonommat kuin parhaina vuosina. Otteissa ja liikkeessä koko ajan jäljessä. Newaza ja heitosta kiemurtelu sitten korostui uran loppupuolella. Olisko noilla vammoilla ollut jotain tekemistä, mutta tuntui, että ukko muumioitui tota uran loppua kohti aika tehokkaasti. Ainakin ne niskat oli ihan paskana.
No miten tämä nyt menee ? Yksi sanoo, että entisten mestareiden tekniikka oli ylivertainen ja toinen että se olikin taistelijan luonne ja passailutaito, joka oli ylivertainen nykyjudokoihin verrattuna.
Huoh....
En tiedä mitä entisajalla tarkoitat mutta jos nyt J Korhosen aikalaisia verrataan nykypäivään niin todellakin, taitotasossa ei ole mielestäni suurtakaan eroa eikä ainakaan takavuosien eduksi. Kyllä esimerkiksi Valtteri Jokisen tekninen osaaminen kestää vertailun kehen tahansa aiempaan suomalaisjudokaan. Ero vaikkapa Valtsun ja Jorkin välillä löytyykin kovuudessa, rutiinissa ja ennenkaikkea ottelupäässä.
No tässä otetaan ilahduttavan selvä kanta asiaan ! Tekniikka parhailla nykyjudokoilla riittävä, nyt vaan sitä kovuutta, rutiinia ja ottelupäätä hankkimaan. Miten ne vanhat mestarit näitä ominaisuuksia hankki ?
Ainakin mitä painin puolelta tunsin menestyneitä 70-80-luvuilla , niin silmiinpistäviä piirteitä oli ilkeys ja vittumaisuus, kaikki keinot menestykseen sallittuja. Viinan käytöstä en viitti edes mainita.
Kuin lie sitten judon puolella, ehkä ihmiset silloin olivat pikkasen rosoisempia, pienestä ei heti heitetty kintaita naulaan ?
Nykyajan ihmiset ovat henkisesti pehmeämpiä mutta älykkäämpiä. Se on ajan kuva ja näkyy urheilussakin.
Tänä päivänä harjoitellaan paljon järkevämmin, tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan ja osataan käyttää tutkittua tietoa hyväksi. Kaiken kaikkiaan nykypäivän urheilijat ja valmentajat ovat kertaluokkaa fiksumpia kuin entisaikojen tähdet. Mutta, kuten jo sanoitkin, ero tulee henkisellä puolella. Kovuus, peräänantamattomuus, tietynlainen jääräpäisyys,mennään vaikka läpi harmaan kiven, loistaa poissaolollaan ja se näkyy varsinkin kamppailulajien kaltaisissa kovaa henkistä kanttia vaativissa lejeissa. Kyllähän sitä lumilautailee ja surffailee mestaruuksia hymyssä suin musiikin tahdissa, mutta annas olla kun pitäisi alkaa ottamaan miehestä mittaa ja/tai kestämään kipua ja tuskaa.
Kyllä itse näkisin että jos todella halutaan parantaa menestystä niin tärkein korjattava asia on henkinen puoli ja sen korjaamisen täytyy alkaa ihan nappulatasolta. Enkä nyt tarkoita että nykyjunnuista pitäisi Seppo Rätyjä tai Mikko Kolehmaisia leipoa, mutta siihen suuntaan tulisi kuitenkin pyrkiä. Eli enemmän kovaa asennetta, kovuutta ja sen sellaisten korostamista. Salilla valitseva harjoittelun henki on tässä avainasemassa.
Toisin sanoen, itse en näe että judokoiden ongelmana olisi minkään osa-alueen osaamattomuus sen enempää kuin rahan puutekaan. Kyllä Suomessa edelleen osataan valmentaa ja teknisesti tehdä huippuja. Asennepuolella meillä mättää ja se koskee kaikkia toiminnan tasoja.
Nii-in.
Olin sitä minäkin ohjaajana treeneissä männävuosina. Vuosi vuoden jälkeen tuli lupaavia uusia nuoria mukaan, harjoittelivat aikansa ja siirtyivät muihin "hauskempiin" lajeihin.
Vaihtelin treeneissä harjoitteiden kovuutta, ilmapiiriä ja rantun määrää. Kokeilin kaikenlaista, aikansa toimivat, kunnes erilaiset pelikoneet, tytöt, hauskemmat harrastukset ym veivät voiton.
Loppupäätelmä oli
a) nykynuoret eivät näe judoa "coolina" lajina
b) pienikin vastoinkäyminen, epäonnistuminen koetaan heti kauheana asiana
c) näyttämisen tunne puuttuu
d) fyysistä kovuutta ei koeta tärkeäksi
e) tekniikan toistaminen koetaan tylsänä, kyllästytään helposti
Silti koen onnistuneeni, koska monet ryhmissä olleista jatkoivat liikuntaa ja urheilua muulla tavalla, ottivat siitä elämäntavan.
Asiaa muuten, mutta:
"Kyllähän sitä lumilautailee ja surffailee mestaruuksia hymyssä suin musiikin tahdissa"
Ymmärrän mitä hait mutta valitsit vertailuun lajit huonosti. Molemmissa noista vaaditaan huipulle pääsemiseksi kovaa päätä yhtä paljon kuin judossakin. Molemmissa on loukkaantunut vakavasti, invalidisoitunut ja kuollut paljon ihmisiä, harrastajia ja huippuja. 99 % olympialajeista vaatii paljon vähemmän henkistä kanttia kuin em. lajit.
No niin, kovuutta siis tarvitaan lisää. Miten tämä kovuus näkyy yksilötasolla ? Miten sitä kovuutta yksilötasolla harjoitetaan ? Miten tämä oikea "harjoittelun henki" näkyy käytännön asioissa salilla ? Tai kääntäen, mitkä ovat niitä käytännön merkkejä, joista tietää, että "harjoittelun henki" on vääränlainen ?
Vastaan kuitenkin, vaikkei multa kysytäkään ja otan kantaa vain yhteen kovuuden puoleen. Mulkku ei omasta mielestäni tavitse olla, mutta treenatessa ja erityisesti randoria ottaesssa pitäisi jättää sellainen yleisystävällinen asenne. Tää ei tarkoita sellaista hyödytontä korville kahvausta, muuta jalkaanpotkiskelua tai vahingoittamista, vaan sitä, että on koko aito leipomisen halu.
Aika paljon EV:ssäkin jengi pelaa jonkinlaisen yleisen säädyllisyyden nimissä yhteen. Kun vähän ajaudutaan sivuun tai on epäselvä rytäkkä, niin yhteistuumin pidetään pikku hyppytauko ja aletaan taas käymään sivistyneesti littaa.
Kun toinen tekee ison yrityksen, niin senkin jälkeen on jotenkin tahditonta kampata räkäsesti vastaan tai riipiä mattoon.
Monilla tuntuu, että toi asenne onnistuu vain, jos on jotenkin kaunaa tai halveksuu vastustajaa, mutta en usko että toi on mikään oleellinen osa hommaa.
Jos salilla kaikki ottaa tollaisella reilun sivistymättömällä tavalla, niin yleensä se lisää kovuutta.
Tässä jälleen hyvää analyysiä ja aitoa pyrkimystä oman näkemyksen konkretisoimiseen !
Otetaan vielä yksi pykälä konkreettisempaan suuntaan. Näissä videoissa
https://www.youtube.com/watch?v=QrYt9RMd77s
https://www.youtube.com/watch?v=u3MVsSvhMFk
on ns. alan miesten randoria. Ovatko nämä mielestäsi hyvää vai huonoa harjoittelua ? Onko mainitsemaasi oikeanlaista reilua sivistymättömyyttä havaittavissa ?
Koko ero on sen verran suuri, että molemmat leikkivät
Selvä. Miten tuossa toisessa videossa ? Leikitäänkö siinäkin ? Entäs sitten näissä:
https://www.youtube.com/watch?v=mx9o4PXU2-A
https://www.youtube.com/watch?v=Pq7UPhJQ2Yk
Tuossa jälkimmäisessä randoria löytyy esim 22 minuutin kohdalta. Olisiko näissä kahdessa hyvää esimerkkiä esim. ison heiton jälkeisestä reilusta sivistymättömyydestä ?
Pitimäni mainita, että nuo kovuuskommentit ei ollut mitenkään suunnattu tähän älyttömään myyttisten sankarien kovuuskeskusteluun. Olivat ihan yleisiä huomiota, eivätkä välttämättä edes päde Suomessakaan tuohon kaikkein terävimpään kärkeen.
Noissa Iliaadiksen randoreissahan on koko ajan aitoja tapahtumia. Ei travitse kovin pitkää pätkää sen ottamista katsoa kun hahmottaa, että mitä siinä aiotaan. EIhän toi ilkeeltä vaikuta, mutta kyllä se musta aina yrittää ihan tosissaan heittää.
Totuus on kuitenkin se että sekä Jorkki että Valtsu häviäisivät molemmat KV Kata -kilpailijaa vastaan. Siinä ei paljon ehdi kissaa sanomaan kun Nage no katan Ura nage yllättää Shiaissa.
Näin on ja se on onni, että katailijat ei osallistu shiaihin. Olisi liikaa masentuneita kisamiehiä maailmassa.