Ikävöin

hyvää parisuhdetta.

hyvää parisuhdetta miehen kanssa jota rakastan.

Ei tänne mökille kukaan tule.

Mulla on panosuhde

Minä ikävöin kohtuullisuutta. En tiedä olisiko minusta edes asumaan kenenkään miehen kanssa. Olla jatkuvasti saman katon alla.

Ihmisestä tulee yksinasuessa itsenäinen ja voi tulla myös itsekeskeinen. Mutta ikävöin kovasti kultaa, sellaista jonka kanssa kaikki sujuu helposti ja saisi olla se paras ystävä ja rakastettu samalla. Siis joka ottaa jalat alta.....mitä sitä kiertämään:)

Nii, heti kun vaan tuntus siltä, niin eikun naimaan. Se helpottaa oloa.

Pitää paikkaansa. Mutta siihen menee aikaa kunnes löydän hyvän sellaisen. Siihen olen varautunut. En etsi mitään tiettyä tyyppiä. Etsin jotain joka nostaa minut lämpimään syliinsä ja vie mut kotiin. Sanan varsinaisessa ja kuvainnollisessa merkityksessä. Kotiin. Vie jalat alta, niinkin voi sanoa...

Olis nyt vaikka semmonen, että näkis edes kerran kuussa ;-)

Viime aikoina tässä itsekkin alennut lämpenemään ajatukselle, että haluaisi jonkinlaisen parisuhteen. On saanut sinkkuilla ja mennä vapaasti. Hauskaa on ollut, mutta enemmän sisältöä kaipaan.