Elämän nälkä.

Sen aistii täällä. Valtavaa janoa päästä tulevaisuuteen, sinne missä haluaa olla. Mä itkin tänään kasvohoidossa. Kivusta. Ja halusin pois. Kun tuli rentouttava hieronta, mä olin edelleen lähdössä. En osannut rentoutua, kun päässä pyöri miljoona asiaa. Tee sitä, tee tätä. Nyt äkkiä sinne.

Vasta kun pääsin tähän, mun mieli rauhoittui ja hiljeni. Sun luokses. Ei ollut kiire mihinkään. Tässä oli hetken hyvä levätä. Sitä tunnetta tulen aina etsimään. Löydänkö koskaan, en tiedä. Sä olet mun ajatuksissa vielä pitkään. Olen välillä vihainen, välillä lempeä, surullinen ja hilpeä. Elän niitä tunteita, jotka sinä jätit minuun. Sinä jätit jäljet. En tiedä vielä, kuinka syvät, mutta ne jäivät. Vuosien myötä ymmärrän tämän kaiken. Tulee juhannuksia, jouluja, pääsiäisiä, uusia vuosia. Jäljet ovat siellä. Sillä oli tarkoituksensa.

En mä ikinä sanois toiselle et koita pärjätä. Tottakai se pärjää. Enkä myöskään arvioi miestä sen koon perusteella, mutta pieni ei saa olla...vitsi, vitsi. Mä etsin suurta sydäntä. Hellää kättä. Elämän nälkä. Tähän sinun viereesi palaan kuitenkin, vielä toistaiseksi.