hankala murrosikä..

Sinä olet vuosien varrella vanhentunut ja muistutat itseäsi koko ajan, että et ole hänen biologinen äitinsä. Tässä pahin kompastuskivi. Hämmästyttää, jos olet hänet adoptoinut, että et jaksa enää samoja kasvatusmetodeja käyttää tähän lapseen, vai etkö uskalla?

Jokin mättää ja pahemman kerran, olet nimittäin itse eritellyt biologisen ja ei-biologisen lapsen välillä! Etenkin ihmetyttää se, että yleensä tytöt uskoutuvat paremmin naispuoliselle ja pojat miehelle. Tuonikäisellä tytöllä on menossa rankka murrosikävaihe, olipa tausta mitä tahansa, kasvaa tytöstä naiseksi (etsikkoaika)

Mutta tärkein asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, kun lapsen omat vanhemmat ovat kuolleet, niin puhutteko noista asioista? Itkettekö yhdessä menetystä? Nyt olisi korkea aika ottaa sinun aikuisena asia esille, vähemmastäkin traumatisoituu, jos siitä ei koskaan puhuta oikeilla nimillä.

Hän miettii, kuka oikeasti on, kenestä on maailmaan putkahtanut, minkälaisia ihmisiä vanhempansa olivat aikoinaan jne jne.

Erään adoptoidun sukulaispojan repusta löysi adoptioäiti lapsen kuolleiden vanhempien hääkuvan ja poika oli 13v. Siellä oli edes jotenkuten keskusteltu vanhemmista, mutta kukaan ei voi oikeasti käsittää nuoren itsenäistymistuntoja, varsinkaan jos omat vanhemmat eivät ole jakamassa murheita.

Jos teini ei puhu, puhu sinä ja sitäkin enemmän, vaikka itkettäisi!