Nyt menen ihan suoraan asiaan.. tulen HULLUKSI lapseni kanssa! Tai no, oikeastaan en ole hänen biologinen äiti, vaan adoptioäiti. Tyttö 14v, ei usko kun hänelle sanotaan! Koulussa käyttäytyminen heikko 6, ja lintsaa muutenkin aina! Nyt joululomalla on ruvennut käymään kaupungilla juomassa yöllä sillon kun itse nukun, joutuu tappeluihin koulussa yms.. Jos häntä joku ärsyttää, oli kuka tahansa niin sanoo suorat sanat! Olen yksin huoltaja, en tiedä mitä pitää tehdä! Poikani 19v lähti opiskelemaan ja on tytön vastakohta! Tytöllä on ollut rankka menneisyys, kun oikeat vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa kun tyttö oli 8.. ei ollut muita sukulaisia jotka olisivat voineet pitää huolta niin minä sitten sain hänet. Luulin silloin, että olisi ollut helppoa mutta epäonnistuin selvästi! Neuvoja?
hankala murrosikä..
epätoivoinen äiti..
1280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä olet vuosien varrella vanhentunut ja muistutat itseäsi koko ajan, että et ole hänen biologinen äitinsä. Tässä pahin kompastuskivi. Hämmästyttää, jos olet hänet adoptoinut, että et jaksa enää samoja kasvatusmetodeja käyttää tähän lapseen, vai etkö uskalla?
Jokin mättää ja pahemman kerran, olet nimittäin itse eritellyt biologisen ja ei-biologisen lapsen välillä! Etenkin ihmetyttää se, että yleensä tytöt uskoutuvat paremmin naispuoliselle ja pojat miehelle. Tuonikäisellä tytöllä on menossa rankka murrosikävaihe, olipa tausta mitä tahansa, kasvaa tytöstä naiseksi (etsikkoaika)
Mutta tärkein asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, kun lapsen omat vanhemmat ovat kuolleet, niin puhutteko noista asioista? Itkettekö yhdessä menetystä? Nyt olisi korkea aika ottaa sinun aikuisena asia esille, vähemmastäkin traumatisoituu, jos siitä ei koskaan puhuta oikeilla nimillä.
Hän miettii, kuka oikeasti on, kenestä on maailmaan putkahtanut, minkälaisia ihmisiä vanhempansa olivat aikoinaan jne jne.
Erään adoptoidun sukulaispojan repusta löysi adoptioäiti lapsen kuolleiden vanhempien hääkuvan ja poika oli 13v. Siellä oli edes jotenkuten keskusteltu vanhemmista, mutta kukaan ei voi oikeasti käsittää nuoren itsenäistymistuntoja, varsinkaan jos omat vanhemmat eivät ole jakamassa murheita.
Jos teini ei puhu, puhu sinä ja sitäkin enemmän, vaikka itkettäisi!