Esikoista yritimme puoli vuotta kunnes tärppäsi. Odotus sujui mallikkaasti, ei pahoinvointeja, ei sen kummempia väsymyksiä, olin elämäni parhaassa kunnossa alusta loppuun. Synnytys sujui ongelmitta ja ilman kipulääkkeitä, imetys lähti hyvin käyntiin ja imetin puoli vuotta. Lapsi nukkui yönsä hyvin ja söi hyvin. Ei siis mitään "traumaattista" jäänyt kalvamaan. Synnytyksestä ja raskaudesta palauduin pikaisesti entisiin mittoihini. Esikoinen oli toivottu ja on tällä hetkellä elämäni keskipiste.
Nyt hänen ollessa 1,5-vuotias, olen suunnittelemattomasti raskaana (n. rv10). Minua on alkanut kovasti pelottaa, mutta siltikään abortti ei ole vaihtoehto. Olin aiemmin ajatellut että ehkä vuosien päästä toinen saisi tulla, mikäli on tullakseen, mutta antaisin nyt välillä aikaa itselleni, parisuhteelle ja muille ihmissuhteille ja panostaisin esikoiseen. Kertokaa jotain lohdutuksen sanoja suunnittelemattomista raskauksista ja käykö elämä rankaksi kun lapsilla on noin 2 vuotta ikäeroa.
Nyt hänen ollessa 1,5-vuotias, olen suunnittelemattomasti raskaana (n. rv10). Minua on alkanut kovasti pelottaa, mutta siltikään abortti ei ole vaihtoehto. Olin aiemmin ajatellut että ehkä vuosien päästä toinen saisi tulla, mikäli on tullakseen, mutta antaisin nyt välillä aikaa itselleni, parisuhteelle ja muille ihmissuhteille ja panostaisin esikoiseen. Kertokaa jotain lohdutuksen sanoja suunnittelemattomista raskauksista ja käykö elämä rankaksi kun lapsilla on noin 2 vuotta ikäeroa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä ekalla ja tokalla ikäeroa 1v 10kk ja muistan että alku oli aika rankkaa, mutta pian se helpotti ja sitten lapsista onkin ollut toisilleen aina seuraa. Edelleen ovat hyvät ystävät 15 ja 17- vuotiaat. Neljännen ja viidennen välillä meillä on ikäeroa vähän yli 2 vuotta ja se ei enää tuntunut edes raskaalta. Kaikki meni hyvin ja nyt pojat ovat 4 ja 6 ja leikkivät aina yhdessä. Tsemppiä!